MIKSI TREENATA YKSIN, KUN VOI…

Treenata ryhmässä?!

Kuten tiedätte, rakastan liikkua ryhmässä. Toisista ihmisistä saa jotenkin ihan erilailla voimaa ja fiilistä, kuin yksin puurtamisesta. Mun mielestä paras treeni ei ole pelkkä treeni, vaan parhaillaan se voi olla sellainenkin fiilispaukku, ettei edes tunne treenaavansa, kun on vaan niin saakelin siistiä. Kun hyvä musiikki kohtaa liikkeen, adrenaliini virtaa ja siihen lisää vielä mahtavan jengin mukaan, joka parhaimmillaan huutaa ja laulaa, ei voi mennä pieleen. Mun mielestä treeni parantaa jokaisen huonon päivän, veemäisen olon ja harmituksen. Hyvän treenin jälkeen mieli on kirkas ja  jaksaa painaa vaikeetkin asiat läpi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime aikoina oon saanut kokea toistaan parempia treenejä, juurikin ryhmäliikunnan parissa. Joskus vaan huomaa yht’äkkiä, että jotain tapahtuu ja tuntee, että on taas mennyt pienen askeleen eteenpäin ohjaajana. Itse ajattelen, että aina on kehitettävää ja haluankin kehittyä omalla tavallani paremmaksi.

Kukaan ei mielestäni voi olla paras, sillä makuja ja treenaajia on yhtä paljon kuin ohjaajiakin, mutta itse haluan olla paras mahdollinen juuri omien asiakkaiden kanssa. Haluan, että jumpan jälkeen jokaisella on olo, että on treenattu, mutta silti hyvä, energinen ja iloinen fiilis. Hyvä jälkifiilis saa nimittäin asiakkaat palaamaan uudelleen ja uudelleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mietin tässä yhtenä päivänä, millainen on tyypillinen asiakas, joka käy mun tunneilla, mutta tulin lopputulokseen, ettei tällaista ryhmää oikeastaan pysty rajaamaan. Ikähaarukka on jotain 16-60 veen välillä ja tunneilla käy ihan kaiken kuntoisia, aina aloittelijoista kilpaurheilijoihin. Yksi piirre kuitenkin löytyy ainakin suurimmalla osalla ja se on jonkinlainen hulluus, kovasta treenistä tykkääminen, heittäytyminen ja luontainen fiilistely. On tietysti paljon ihmisiä, jotka haluavat tulla jumppaamaan ”ihan rauhassa”, mutta he tuskin tulevat ainakaan tarkoituksella juuri mun tunnille. Osaan minäkin olla myös rauhallinen tarpeen vaatiessa, mutta kyllä jonkinlainen revittely on mun mielestä vaan parasta! :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä hetkellä LM-jumpissa pyörii miksailut ja ne tuovat aina kaivattua maustetta tähän loppuvaiheeseen, ennen kuin ohjelmat vaihtuu. Omille tunneille oon saanut uudistettua muutamia ohjelmia. Tein uuden lämmittelyn Body ja RPV- tunneille ja muitakin vaihdoksia pitäisi tehdä tässä pikkuhiljaa. Meillä vaihtuu myös parin viikon kuluttua ohjelma kesä-aikatauluun ja mulle tulee pari tuntia lisää kesän ajaksi. Oon heinäkuussa lomalla, joten omalta osalta kesän aikataulu kestää vain sen pari kuukautta. Ihan mahtavaa, kun pian voi juosta jumpan jälkeen suoraan mereen uimaan. Kesä ja kesätreenit ovat omalla tavallaan niin mahtavia, rakastan sitä kun hikoilee hulluna ja kaikki on vieläkin rankempaa!

PS. Meillä on tulevana lauantaina Ladies Clubilla Pop-up kirppis, jonne voi tulla myymään (tänään viimeinen ilmottautuminen myyjäksi) tai shoppailemaan kl 12-15.00. Paikalle saa tulla niin jäsenet, kuin ei-jäsenetkin. Tapahtuma on kuitenkin only for ladies! Minäkin yritän saada aikaiseksi oman pöydän, sillä myytävää kyllä riittäisi.

PPS. Näillä näkymin huomenna torstaina aukeaa mun uusi sivusto, josta saa ostaa uusia treenipaketteja, treeni- ja ruokaohjelmia. Pysykää kuulolla, ilmoittelen asiasta täällä ensimmäisenä! :)

Eipä tässä ollut mitään sen suurempaa pointtia, tuli vaan fiilis, että pitää jakaa tätä treenirakkautta eteenpäin! <3

kuvat: 1,3 Riikka


OSAATKO OTTAA PALAUTTEEN VASTAAN?

Meille suomalaisille on tunnetusti hieman haastavaa antaa ja ottaa palautetta vastaan. Ylipäätään face 2 face palautteenanto saattaa tuntua epämiellyttävältä, oli kyseessä positiivinen tai negatiivinen asia. Tietysti on poikkeuksia ja itse ainakin arvostan ihmisiä, jotka jaksavat antaa palautetta muille. Myös palautteen vastaanottaminen on oma taiteenlajinsa. Kilpaurheilua harrastaneet voivat ehkä samaistua siihen, että palautteen vastaanottaminen on helpompaa, koska on totuttu saamaan paljon korjattavaa ja kritiikkiä. Se ei tunnu mitenkään pahalta, se vaan kuuluu mennä niin. Joku toinen voi taas kokea myös rakentavan palautteen loukkaavana ja ottaa helposti itseensä.

Yleensä asioissa, joissa kokee olevansa epävarma aiheuttaa melkein mikä tahansa negatiivissävytteinen palaute pahan mielen. Palautehan voi olla kriitiikkiä ja sitä kautta myös rakentavaa, mutta sitä on ehkä vaikea sulattaa. Monet alkavat heti puolustelemaan omaa kantaansa, muttaku mä yleensä kyllä teen eri tavalla tms. Vaikeampi on vain olla hiljaa ja ottaa palaute vastaan. Haukkuminen ja solvaaminen on tietysti aina eri juttu, eikä sen kaltaisista palautteista mielestäni kannata välittää. Tämä on tosin helpommin sanottu, kuin tehty.

11406388_10153023787169200_8254735963922724679_o

Ryhmäliikuntaohjaajana on paljon esillä ja arvostelun alaisuudessa. Se voi tuntua hyvin henkilökohtaiselta, jos joku antaa negatiivisen palautteen, sillä monesti tunnit on itse suunniteltu ja mietitty. Sitä voi helposti myös kieltää palautteen ja ajatella että tyyppi on vaan ihan väärässä. Itse olen aina ajatellut asian niin, että kaikkia palautteita ja toiveita ei voi ottaa huomioon täydellisesti ja lähtee muokkaamaan omaa tyyliään. Tarkoitan, että kaikilla on kuitenkin oma persoona ja se ei välttämättä miellytä jokaista treenaajaa.

Jos palaute koskee jotain asiaa, minkä voi muuttaa, pyrin aina miettimään miten voisin parantaa tekemistäni eteenpäin. Mulla oli pitkään ajatus, että mun tunneilla vedetään aina täpöllä, take it or leave it. Se on tavallaan edelleen osa tyyliäni, mutta viime syksyn koulutuksessa sain kuitenkin ajateltavaa. Jos haluan olla ohjaaja, jonka tunnille kaikki voivat tulla, täytyy mun antaa mahis myös niille, joilla ei ole (vielä) huippukunto. Toki oon aina antanut vaihtoehtoja liikkeisiin, mutta sanotaanko että suurin muutos on ehkä omassa asenteessa. Mun oli hyvin vaikea sulattaa tätä palautetta ja ajattelin vain että oon ite oikeessa, koska tunneillani kuitenkin käy paljon porukkaa. No, pikkuhiljaa aloin kuitenkin muuttaa omaa asennetta ja koen olevani paljon monipuolisempi ohjaaja kuin ennen. Edelleen koen vahvuudeksi sen, että saan niin sanotusti ihmisistä paljon irti, mutta kuitenkin enemmän positiivisella tavalla kuin aiemmin. Nykyään tunneillani käy entistä enemmän erilaisia treenaajia ja sehän on pelkästään rikkaus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palaute voi joskus tuntua jopa pahalta, mutta se kannattaa kääntää vahvuudeksi. Asioita ei tarvitse muuttaa ihan kokonaan, mutta ottaa asian ajateltavaksi ja miettiä mitä voisi kehittää, sillä kaikkihan halauavat kehittyä asioissa jotka ovat tärkeitä. Jos palaute on annettu asiallisesti, on siinä yleensä jokin järkevä viesti takana. Jos pysyy vain siinä ajatuksessa, että minä tiedän parhaiten, ei koskaan pääse eteenpäin kehityksessä.

Kuvasin maanantaina ja tänään omaa ohjaustani tuota Les Millsin The One kisaa varten. Video on aika hyvä palautteenantaja, sillä harvemmin sitä näkee tai kuulee itseään, kuten muut. Leikkasin pienen klipin biisin viimeiseltä kierrokselta. Koska just puhuin noista vaihtoehdoista, niin täytyy sen verran sanoa, että ne näytettiin jo aikaisemmilla kierroksilla ja tässä vaan annettiin mennä! Oma ääni kuulostaa tosi oudolle ja löysin jo aika paljon korjattavaa. :D Tämä oli raakileveto, eli kokeilin vain ohjata biisin pitkästä aikaa. Nyt alkaakin oikea  treeni, eli teen vielä ”käsikirjoitukesen” ja kunnolla treenit käyntiin. Harmi vaan kun en pääse harjoittelemaan asiakkaiden kanssa kuin vasta elokuussa  ensi kerran. Maanantain tunnilla kamerasta loppui just muisti kesken (perus!), oli sen verran hyvä fiilis ja meteli että sen olis halunnu saada talteen. :D Ei sen puoleen, ettei kyllä tänäänkin olis ollu menoa! Iltatunnit on vaan kuitenki iltatunteja. ;)


TEHOKKAIN TREENIMUOTO?

Paljon puhutaan ja arviodaan mikä olisi paras laji tuomaan tuloksia. Onko salitreeni tehokkainta vai sittenkin ryhmäliikunta? Vastaus tähän riippuu toki siitä mitkä ovat tavoitteet. Luonnollisesti kestävyyskunnon parantamiseen sopii parhaiten kestävyyttä vaativat lajit ja niin edelleen. Ryhmäliikunnan puolestapuhujana haluan antaa tukeni myös ryhmäliikunnalle, jota nykyään ollaan kirtisoitu melko paljonkin. On totta, että ryhmäliikuntaa voi harrastaa melko tehottomasti, mutta sama pätee kyllä ihan kaikkeen muuhunkin treenaamiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mielestäni ei siis ole olemassa yhtä lajia, mikä olisi kaikkien treenien kuningas. Tärkeintä ei siis ole mitä tekee, vaan miten. Treenamisessa valitettava tosiasia on, että voit tehdä erittäin paljonkin työtä, ihan turhaan. Eli jos jumppaa tai pumppaa salilla, mutta liikkeet menee miten sattuu, tai jäävät esimerkiksi vajaiksi, ei myöskään kehitystä tapahdu. Jos haluaa ainoastaan laihtua, riittää toki se että vähentää ruokailua ja liikuttaa kroppaa jollain tavalla. Jos taas haluaa kehittää kroppaa, täytyy tehdä liikkeet myös oikein.

Esimerkiksi etunojapunnerus on hyvä esimerkki liikkeestä, joka tehdään usein hyödyttömästi. Punnerrettaessa tulisi mennä riittävän alas, jotta suuret lihasryhmät aktivoituvat. Valitettavan usein ”punneretaan” pienellä 5 cm nylkytysliikkeellä, jolloin myös keskivartalo roikkuu lattiassa, tuloksena niskat ja hartiat menee kramppiin ja mikään muu lihas ei edes aktivoidu. Ojentajapunneruksessa taas ei aina ymmärretä liikerataa, jolloin kyynerpäät aukeavat sivulle, ja liikettä on melkein mahdoton tehdä oikein. Samaan kastiin menee erilaiset kyykyt ja maastavedot, jotka ovat siis useimmiten teknillisesti vaikeimpia tehdä oikein. Mitkä liikkeet te koette haastavimmiksi?

1483834_10152047209644774_532754497_n

Mun mielestä kannattaa aina priorisoida tekniikkaan ensin, eli tehdä liikkeet helpotettuna niin kauan, että liikerata on hallussa. Jos on aloitteleva liikkuja, voi myös pyytää ulkopuolista tsekkaamaan miltä liike näyttää. Ryhmäliikuntatunneilla kannattaa oikeasti kuunnella mitä ohjaaja sanoo, katsoa peiliin ja tarkistaa, onko asento kuten pitäisi. Pätee ihan aloittelijoista konkareihin. Kaikilla on aina parannettavaa ja kehitettävää, koskee myös allekirjoittanutta! ;) Ohjaajana haaste on siinä, että ei juurikaan näe omaa tekemistä, joten toisten tunneilla/koulutuksissa käydessä on kiva, kun voi keskittyä vain kyyläämään itseään ja tekemistään peilistä! :D Olen toisaalta sitäkin mieltä, että olisi hyvä oppia liikkumaan ja treenaamaan myös ilma peiliä. Välillä treenailla ihan vaan tunnustellen miltä tuntuu.

Salilla tai jumpissa tehdessä, kannattaa myös miettiä tuntuuko liike siellä missä kuuluu. Salitreenissä yleensä tietää mihin kohteeseen liike kuuluisi mennä, kun taas ohjatuilla tunneilla ohjaaja yleensä kertoo mitä lihasta tai lihaksia treenataan milloinkin. Jos liike ei tunnu missään, on syytä katsoa peiliin ja miettiä mikä menee pieleen. Liian pienillä painoilla heiluttelu vastaa melkein sohvalla lekottelua, joten rohkeesti vaan kuormaa kehiin, jotta lihas saa ärsykkeen. Vuodesta toiseen samoilla painoilla tekeminen ei nimittäin kehitä eteenpäin. Tapaankin sanoa, että jos aina lopettaa silloin kun alkaa tuntumaan, ei koskaan kehity eteenpäin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uskon, että monet ovat kokeneet ryhmäliikunnan hyödyttömäksi juuri siksi että ovat itse treenanneet liian tehottomasti ja salille siirryttyä on ollut pakko ottaa suuremmat painot kehiin (koska lyhyemmät sarjat), jolloin tuloksiakin on alkanut näkyä. Kaikki liikunta voi olla tehokasta, on vain itsestä kiinni miten sitä suorittaa. Oma vinkki on se, että urheillessa pitäisi myös ajatuksen mukana. Sitä voi nimittäin tehdä tai sitten tehdä kunnolla. Toki joskus on ihanaa vaan heittää aivot narikkaan ja antaa mennä mitä ja miten huvittaa, mutta saitte varmaan tekstin pointista kiinni. Yksi tärkeä asia on myös monipuolisuus. Jos liikkuu omaksi ilokseen, miksi pitäisi valita vain salitreeni, lenkkeily tai jumpat, kun voi tehdä niitä kaikkia?

Tein tänään salitreeniä RPV-ohjauksen jälkeen ja oli kiva huomata, että jälleen sai lisätä painoja enemmän ja vielä useampaan liikkeeseen. Voimatasot ovat siis menneet ainakin eteenpäin. Mun mielestä kehitys on aina huippua, vaikka liikkuisi ihan omaksi ilokseen. :)

Nyt jatkan uuden Bodystepin harjoittelua ja parin tunnin päästä jumppailemaan, jeah! Aurinkoista päivää toverit ja kaverit!