JA SITTEN TIETYSTI TAKAPAKKIA…

Tiiättekö sen tunteen, kun oot päässy alkuun jonkun asian kanssa ja kaikki sujuu loistavasti, kunnes elämä puuttuu peliin ja heittää jarrut pohjaan. Oot ehkä saanut hyvän treenikauden liikkeelle ja tietysti silloin iskee se flunssa, joka pakottaa lepäämään. Tai edessä häämöttää tärkeä juoksutapahtuma, johon oot valmistautunut pitkään ja sitten loukkaat nilkan etkä pääsekkään osallistumaan. Takapakki kuuluu jollain tavoin jokaiseen tavoitteelliseen prosessiin ja pahimmillaan sen takia lyödään hanskat tiskiin ja luovutetaan. Joskus takapakki onkin odottamaton onni, jonka ansiosta opitaan jotain korvaamatonta.

Kun este, hidaste tai ongelma tulee vastaan, pahin vastustaja on yleensä oma pää. Itse koin tämän taas viime viikon aikana, kun jouduin tahtomattani jättää väliin tärkeän koulutuksen ja pistää paussille hyvin kulkeneet treenit ja ruokavalion. Ärsytti niin paljon, että melkein olisi tehnyt mieli heittää ne hanskat tiskiin ja alkaa kiukutella, että miksi mulle taas käy näin. Uhriutuminen ja syyttely on niin helppoa. Kun jotain negatiivista tapahtuu, on se toki ikävää, mutta jokaisella meillä on velvollisuus ottaa vastuu itsestään ja pitää huolta omasta onnesta. Jos aina etsii syytä muualta tai muista, kiukuttelee omaa epäonnea, voi olla varma, että niin se tulee jatkumaankin. Monesti juututaan lähtökohtiin ja epäreiluuteen elämässä, mutta valitettavasti fakta on vaan se, että elämä ei ole reilua, mutta sen itkeminen ei vie yhtään mihinkään.

Mitäs tehdä kun jokin tärkeä asia vetääkin pahasti takapakkia? Silloin täytyy tehdä parhaansa juuri sen tilanteen mukaan. Oli kyseessä iso tai pieni asia, jos se on itselle tärkeä niin toki se harmittaa kun joudutaankin palata lähtöruutuun tai ottaa monta askelta taaksepäin. Useimmiten omassa päässä tulee kuitenkin suurenneltua asioita ja kun vain tekee parhaabsa tilanteen mukaan, asiat ratkeavat aina ja yleensä vielä hyvin. Joskus moka tai epäonni voikin todellisuudessa olla paras tapahtuma ikinä. Negatiivisuuteen ei kannata jäädä vellomaan. :)

Meikälläkin on ollut vähän päänsisäisiä taisteluita tässä viime päivien aikana, mutta yritän silti pysyä positiivisena ja toimia järkevästi! Kirjoitin tämän ihan vaan siksi, ettei aina kaikki tekstit olisi pelkkää hypetystä ja hienoja tuloksia! Takapakki ja ikävät jutut kuuluvat (ainakin mun) elämään. :D

Kivaa uutta viikkoa, asenne ratkaisee myös sen millainen tästä tulee!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


ONKO SE SULTA POIS?

Yksi asia mikä on pyörinyt paljon mun mielessä ja mitä en ole koskaan voinut ymmärtää toisten ihmisten käytöksessä on se, että maristaan, valitetaan ja vingutaan, jos joku muu saa jotain. Etenkin jos kyseessä on tilanne, että toisen ihmisen ”saaminen” ei vaikuta millään tavoin muihin ihmisiin, mutta se koetaan jotenkin negatiivisena asiana. Jos tuo saa, niin munki pitää tai jos mä en saa, niin ei saa kukaan muukaan?! Siis mitä ihmettä. Miksi on niin vaikea olla iloinen toisen ihmisen puolesta? Tai jos ei pysty olla iloinen, niin pystyisikö olla edes neutraali?

Sanontakin kuuluu, että suomalainen on valmis maksamaan 100 € ettei naapuri saa 50 euroa. Tämä kävisi hyvin järkeen tuon yllä olevan kappaleen viestin suhteen, sillä ilmeisesti toisen epäonni on monen suomalaisen onni. :D Myönnetään, että aina ei ole helppoa iloita muiden puolesta, etenkään jos itsellä ei ole mennyt hommat ihan putkeen, mutta fakta on myös se, että negatiivisuus tulee negatiivisen luokse. Oon miettinyt paljon positiivista asennetta ja positiivisuutta ylipäätään ja tiedän, että se ei oikeasti ole ihan niin helppoa aina. Vaikka kuinka yrittäisi, niin aina ei vaan jaksa olla positiivari parhaasta päästä. Siltikin, turhiin asioihin tarrautuminen ja ainainen valittaminen ei tuo kenellekään mitään hyvää.

Jos puhutaan vielä sananen negatiivisuudesta, niin etenkin nyt somen kukoistuksen aikana on korostunut tietynlainen arvostelu ja kiusaaminen entistä voimakkaammin. Keskustelupalstoilla vatvotaan ties mitä ja toisia ihmisiä arvostellaan ties mistä. Tuntuu, että asiasta kuin asiasta yritetään aina kaivaa jotain virheitä tai huonoja puolia. Tästä syystä kukaan ei varmaan enää halua kirjoittaa tai julkaista mitään sen syvempiä ajatuksia, kun tuloksena päällensä saa aina enemmän tai vähemmän paskaa. Mä en tiedä minkälaisia ihmisiä ne oikeasti on jotka siellä kirjottelee, mutta jollain tavoin säälin heitä ja ennen kaikkea heidän jälkikasvuaan, jos sellaista löytyy. Pojasta polvi paranee, vai miten se meni.

Nyt meinaa lähtee tämäkin teksti valituksen puolelle, mutta halusin vain ottaa tämän asian esiin, koska se on noussut eri tilanteissa esiin viime aikoina. Mä en ole itsekään mikään maailman paras kehumaan muita ja vaikka usein ajattelen jostain tyypistä, että vitsi kun toi on hyvä tossa tai tossa hommassa, niin jostain syystä sitä on vaikea sanoa ääneen. Aina on jotain missä vois kehittää itseään paremmaksi! :)

Omia käyttäytymismalleja on mahdollista muuttaa, kunhan ensin tiedostaa ne itse. Miksi kokee negatiivisia fiiliksiä toisen onnistumisesta tai jos joku muu saa jotakin jota ei itse saa? Ajatelkaa, jos kaikki tällainen ylimääräinen negatiivisuus saataisiin kytkettyä pois, kuinka paljon kivempaa kaikilla olisi?

Loppuun voisin aiheeseen liittyen kertoa fiiliksiä tämän viikon tiimoilta ja kuinka hitsin ylpeä olen mun työpaikasta ja etenkin kaikista ohjaajista meidän salilla. Voisin vaikka väittää, että helpolla ei löydä paikkaa jossa on talo täynnä näin taitavia ohjaajia, jotka panostaa tähän hommaan 110 % !!! :) Tällä viikolla on omakin ohjausinto noussut ihan uusille leveleille ja ootan vielä tuota viikonlopun huipennusta kun päästään korkaamaan uusi Bodyattack 100 – ohjelma! Wohhoo, liikunnan ilo on kyl paras ilo!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


KUMPAAN LEIRIIN KUULUT?

Oon taas viime aikoina miettinyt paljon tätä positiivisuus/negatiivisuus asiaa. Juttuhan on niin, että molemmat ovat hyvin tarttuvaa ja leviävää sorttia. Asian huomaa helposti esimerkiksi kommenttiboksissa, jos kommentteihin eksyy yksi negatiivinen kommentti, alkaa homma yleensä leviämään. Kun ensimmäinen uskaltaa sanoa jotain rumaa/negaa, on muiden helpompi yhtyä joukkoon, vähän kuten koulukiusaamisessa, tai kiusaamisessa yleensä. Lähes aina negatiivisiin juttuihin, joku yhtyy ”samaa mieltä” – kommenteilla tai pidemmällä raapustuksella. Itse olen tämän vuoksi tullut tulokseen, etten julkaise kommentteja, joissa ei oikeasti ole mitään ns. rakentavaa palautetta tai järkevää sanomaa. Jos kommentoija haluaa haukkua tai aiheuttaa pahaa mieltä, kyllähän se kommentti tulee kirjoittajan näkyviin, mutta turha sitä on enää jakaa muulle lukijakunnalle kasvattamaan negatiivisuutta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sama ilmiö toistuu ihan oikeassa elämässä, negatiivisuus leviää ja joillakin kaveriporukoilla saattaa olla ihan harrastuksena märehtiä kaikkea, mikä on paskaa ja miten asiat on huonosti. Myös alintajunnassa tapahtuva suhtautuminen asioihin voi vaikuttaa omaan arkeen hyvin paljon – niin hyvässä kuin pahassa. Jos on asennoitunut jo valmiiksi negalla asenteella esim. töihin/kouluun lähtöön, on päivä varmasti raskas ja tylsä. On hauskaa, miten paljon itse pystymme vaikuttaa omaan onnellisuuteen ja olotilaan. Harmi, ettei tätä ehkä ymmäretä käyttää voimavaraksi niin paljon kuin olisi mahdollista.

Olenko itse aina positiivinen ja iloinen? En todellakaan. Taistelen välillä masentavien ajatuksien ja olotilojen kanssa, mutta onneksi aika harvoin. Mielialani saattaa vaihdella päivänkin aikana paljon. Aamulla voi olla huippuhyvä fiilis ja sit yhtäkkiä alkaakin miettiä, että taas samanlainen tylsä päivä ja sitten taas illalla pohtii että kylläpä rakastan mun arkea paljon. :D Oon kuitenkin yrittänyt opetella positiivista suhtautumista asioihin. Jos joku asia tuntuu oudolta tai uudelta, en lyttää sitä heti, vaan annan mahdollisuuden, tai ylipäätään haluan antaa toisille ihmisille oikeuden olla erilainen kuin itse olen. Tuomitseminen ja arvostelu on jotenkin niin turhaa.

Siis tottakai sitä joskus ihmettelee suuresti toisten ihmisten toimintatapoja, mutta jos asiasta ei ole itselle harmia, tai se ei aiheuta esimerkiksi vaaraa kenellekään, miksei sitä voi hyväksyä, vaikka itse ei olisi ihan samoilla linjoilla? Mun ajatusmaailmaan ei vaan yksinkertaisesti mahdu se ajatus, että joku voisi tuntea hyvää oloa satuttamalla muita. Ennen kuin sanoo sen ruman sanan työkaverille, kommenttiboksiin tai vaikka vanhemmille, kannattaa miettiä miltä kyseinen palaute tuntuisi omalla kohdalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos tuntee itsensä negatiivissävytteiseksi tyypiksi, kannattaa ihan vaan kokeilla jonain päivänä huijata itseään ja pakottaa positiivisia ajatuksia ilmoille. Jos sanoo vaikka ääneen että onpa kiva mennä töihin tänään, voi olla että siitä tuleekin vähintäänkin siedettävää sinä päivänä.

Levitetään siis mielummin sitä positiivisuutta uuteen viikkoon! Haluan vielä mainita, että 99% lukijoistani on todella positiivista sakkia. Saan paljon kannustavia, positiivisia kommentteja ja on kivaa kuinka jaksatte aina kertoa mielipiteitä ja ajatuksia eri asioihin liittyen. Kiitos siitä. :)

kuvat: Riikka