JÄÄKÖ SULTA AINA KAIKKI KESKEN? SYY ON TÄSSÄ.

Oletko se, joka aloittaa usein kaikenlaista, mutta saa harvoin vietyä mitään loppuun saakka? Mistä johtuu, että toisille on niin helppoa pitää liikunta mukana säännöllisesti vuodesta toiseen, kun toisilla jää hommat aina kahden kuukauden jaksoihin, jonka jälkeen koko homma loppuu kuin seinään?

Motivaatio on asia, josta kysellään paljon ja ihan ensiksi haluan sanoa, että kukaan toinen ei voi meitä motivoida, motivaatio lähtee aina meistä itsestämme. Toista voi auttaa inspiroimalla ja sitä kautta auttaa motivoitumaan, mutta se syvin ja kestävin sisäinen motivaatio lähtee aina meistä itsestämme. 

Tekemiseen liitetään usein ahkeruus, reippaus, hyvä itsekuri ja energisyys, kun taas tekemättä jättämiseen saamattomuus ja laiskuus. Mitä jos sanon sulle, että ei ole olemassa edellä mainittuja titteleitä, vaan kaikki lähtee sisäisestä motivaatiosta tehdä asioita.

Motivaatiotekijät jaetaan ulkoisiin ja sisäisiin. Sisäisissä motivaatiotekijöissä tekemistä ohjaa sisäinen halu tehdä asioita. Ihminen toimii omasta halustaan, ilman palkkiota tai rangaistusta. Toiminta tuottaa sisäistä mielihyvää ja riittävä palkkio on itse toiminta. Esimerkkinä aiemmin mainitut liikuntarutiinit. Usein kausiliikkujat ovat niitä, jotka liikkuvat ulkoisen motivaation voimin. ”Pitäisi laihduttaa” on yksi yleisimpiä ulkoisia motivaattoreita, joka ei valitettavan usein johda kovin pitkälle. Myös ulkoa tuleva paine tehdä jotain koska muutkin tekevät menee samaan kategoriaan.  

Toki voi käydä niin, että ulkoinen motivaattori muuttuu sisäiseksi esimerkiksi laihdutusmatkan aikana (tällaista olen päässyt todistamaan muutamia kertoja). Treenaat, koska haluat treenata sen tuoman olon vuoksi. Haluat lähteä jumppaan, koska se on mielestäsi kivaa, tai lähdet lenkille koska tiedät minkä endorfiiniryöpyn se saa aikaiseksi. Jos vihaat ryhmäliikuntaa, jaksat kyllä käydä siellä väkisin sen pari kuukautta, mutta pelkän laihtumisen takia tämä loppuu viimeistään silloin, kun olet päässyt tavoitteeseen ja laihtunut määrän jonka tahdoit. Okei, toki joku saattaa vetää koko elämänsä tehden asioita vain ulkoisen motivaattorin vuoksi, mutta mielekkyyden kannalta ei järkevin vaihtoehto.

Samaa ajatusmallia voi käyttää mihin tahansa tekemiseen. Kuulutko sinä niihin, joilla aika rientää työtä tehdessä, olet innokas etkä koe töihin lähtöä epämiellyttävänä? Vai onko työ sinulle pakkopullaa, jota on tehtävä, jotta saisi tilille täytettä kuun lopussa? Jos kuulut ensimmäiseen ryhmään, onneksi olkoon, olet löytänyt työn jonka tekemistä johtaa sisäinen motivaattori.

Nyt pyydän sua miettimään hetken omia liikuntatottumuksia ja unohtamaan kaikki ulkoiset motivaattorit. Jos liikunta ei muokkaisi kehoa, ei laihduttaisi tai kuluttaisi kaloreita, tekisitkö sitä silti? Millaisia liikuntamuotoja harrastaisit jos liikuntamuodolla ei olisi mitään merkitystä miltä näyttäisit?

Useinhan tekemistä ohjaa sekä sisäinen että ulkoinen motivaattori, en siis tarkoita että on puhtaasti joko sellainen, että treenaa vain kalorinkuvat silmissä tai ainoastaan siksi, koska se on kivaa. Esimerkkinä itselläni suurin motivaatio lähtee rakkaudesta liikuntaan ja sen tuomaan mielihyvään, oloon. Jos en liiku, en voi hyvin. En silti kiellä, etteikö myös ulkonäölliset asiat vaikuttaisi mun tekemiseen, mutta pelkästään niiden voimalla en jaksaisi sykkiä ainakaan tällaisilla määrillä! :D

Sisäinen motivaatio on myös suuressa roolissa kun halutaan menestyä asioissa. Jos aloittaa jonkun asian vain siksi että saisi siitä rahaa, harvemmin onnistuu luomaan mitään mikä tulee kestämään. Tässä asiassa tuli mieleen esimerkkinä tämä blogi.

Kun aloitin blogin kirjoittamisen, en voinut edes kuvitella että siitä voisi joskus saada rahaa tai muutakaan. Aloitin kirjoittamisen syystä, että mulla oli joku sisäinen palo jakaa julkisesti itselleni tärkeitä asioita. Silloin ei ollut instagramia tai muitakaan kanavia, joissa olisi voinut jakaa ajatuksiaan, enkä halunnut kuormittaa facebook-kavereitani ainaisilla treenijutuilla. :D

Tein monta vuotta intohimoisesti blogia, koska se oli mielestäni aivan superkivaa. Kirjoitin mistä halusin ja aina kun keksin aiheen, sormet syyhysivät päästä purkamaan ajatukset tekstin muotoon. Jossain vaiheessa kaikki muuttui ja bloggaamisesta alettiin maksaa mulle palkkaa. Kuvioon tulivat siis ns. ulkoiset motivaattorit, eli raha. Piti kirjoittaa, jotta tietty lukijamäärä säilyi ja tulot säilyivät. Huomasin jossain vaiheessa, että olin hyvin ahdistunut siitä, että mun oli pakko tuottaa jotain. Motivaatio blogia kohtaan laski, koska ajattelin että mun pitää keksiä jotain sellaista mitä ihmiset haluaa lukea.

Nyt oon ottanut muutaman askeleen taaksepäin ja päästänyt irti paineista. Jos ei ole asiaa, en kirjoita. Kirjoitan aiheista joista haluan, enkä mieti liikaa mikä muita kiinnostaa. Pikkuhiljaa tuo jopa kaksi vuotta kestänyt motivaation puute alkaa hellittää ja huomaan, että luovuus palaa taas takaisin. Uskon, että tässä on myös yksi syy miksi nykyään syntyy blogeja kuin sieniä sateella – Niitä perustetaan kaupallisessa mielessä, että tästä tehdään tekemällä tulonlähde. Yhtä nopeasti myös blogeja kuolee, koska motivaatio niiden tekemiseen ei kestä syystä että ainoa motivaatio on mahdollinen rahantulo/tuotteiden saaminen jossain vaiheessa.

Koko kirjoituksen pointti lienee siinä, että sinä et ole laiska, jos et saa aina kaikkea yhtä tehokkaasti tehtyä kuin muut. Ihan varmasti on joku asia, jota tykkäät treenata tai tehdä. Terveellisiä elämäntapoja voi toteuttaa hyvin monella eri tavalla ja kaikista tärkeintä on löytää oma juttu! Turhautumisen, uupumisen ja epäonnistumisien takana kun on usein kysymys juuri siitä, että työskentelemme omia motivaatiotekijöitämme vastaan. Ajattelemisen arvoinen aihe!

Omasta halusta riippuu se miten intensiivisesti paneudumme asioiden tekemiseen ja hoitamiseen. Kun löydät omat motivaatiotekijäsi, osaat ohjata juuri sun vahvuuksia oikein. Koet enemmän onnistumista ja menestymistä ja olet näin ollen myös onnellisempi. 

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


ELÄMÄSI SUURIN VIRHE ON..

Yksi suurin virhe mitä elämässään voi tehdä on odottaa. Odottaa oikeaa aikaa, oikeaa hetkeä, sitä hetkeä kun on aikaa, sitä hetkeä kun on rahaa, sitä hetkeä kun ei ole enää niin kiire, sitä hetkeä kun pystyy panostaa enemmän. Asioita on niin helppo siirtää. Asioiden siirtäminen huomiselle, maanantaille tai tammikuulle ovat juuri niitä ajatuksia, jotka antavat itselle luvan olla tekemättä työtä niiden asioiden eteen joita tahtoo. Monestihan sitä käy keskustelua itsensä kanssa jostain ja keksii syitä miksi jättää jotain tekemättä. Tekosyyt ovat asioita, jotka vievät sut kauemmas unelmistasi.

Unelman tai tavoitteen ei aina tarvitse olla jokin maata mullistava ja hirvittävän suuri asia. Pienetkin jutut ja niiden saavuttaminen saa aikaan hyvää fiilistä ja parantavat itseluottamusta. Aina ei jaksa unelmoida tai jahdata tavoitteita ja sekin on ihan fine. Silti niin moni jumittuu vain kuluttamaan aikaa, ilman että siinä on mitään arvokasta sisältöä itselleen. On helppo jäädä junnaamaan siihen samaan p*skaan ja olla tekemättä mitään. On helpompi olla yrittämättä kuin yrittää. Moni ei yritä siksi, koska on mahdollisuus epäonnistua, mutta yrittämättä jättäminen on taas varma keino epäonnistua.

Itsekin on tullut jätettyä yrittämästä, koska oon pelännyt että en onnistu. Oon luovuttanut, kun asia ei ole mennyt ekalla kerralla maaliin. Oon miettinyt asiaa ja tulin siihen tulokseen, että oon aina vaatinut itseltäni hirveän paljon. Heti olisi pitänyt olla huippu jossain. Oon aina myös ajatellut, että miten muut suhtautuvat muhun, jos en onnistu tai menesty yrittämässäni. Monessa asiassa olen menestynyt juuri näiden paineiden vuoksi, mutta paljon on varmaan jäänyt tekemättä.

Tein vähän aikaa sitten tietoisen päätöksen, että en vaadi itseltäni niin paljon kaikessa ja asennoidun myös niin, että hommilla on mahdollisuus mennä syteen. Kaikessa ei tarvitse olla paras ja jos jokin ei onnistu heti, yritän uudelleen toisella tavalla! Pessimistiksi en aio muuttua ja positiivisella fiiliksellä mennään, mutta realiteetit tulee kuitenkin muistaa.

Tällä hetkellä oon todella odottavaisin mielin ja tuleva syksy on erittäin tervetullut! Kaikki aina kirjoittaa, että on kaikkea kivoja juttuja tulossa, avaamatta kuitenkaan mitä ne ovat. :D Voin siis kertoa, että itse oottelen ihan normaaleja asioita; muuttuvaa jumppa-aikataulua, uusia jumppia ja treenejä, tulevaa sokeritonta syyskuuta ja ennen kaikkea sen tuomaa mahtavaa olotilaa, kynttilöitä, kasvissosekeittoja ja pitkiä yöunia! :D

Haluan sanoa juuri sulle, että oli se juttu mikä tahansa, tee se nyt. Älä välitä mitä joku muu sanoo, vaan tee suunnitelma tai peliliike kohti tavoitetta ja lähde päivä kerrallaan tekemään hommia sun unelmaa kohti. Aloittamisen jälkeen alkaa positiivinen lumipallo pyöriä ja asioita tapahtuu ihan itsestään. <3

Huomenna alkaa myös Fresh & Fit – Challenge, joka on neljän viikon ”potku persuksille” ja startti kohti freshimpää ja fitimpää oloa! Alennettu hinta 39 € on voimassa vielä muutaman tunnin ja huomenna maanantaina ehtii vielä lähteä mukaan haasteeseen normaalilla hinnalla. Mieti, että neljän viikon kuluttua olotila ja ulkomuoto voi olla jo ihan eri tolalla kuin nyt, eikä se vaadi kuin yhden päätöksen olla siirtämättä jotain taas eteenpäin. :)

FRESH & FIT CHALLENGE 3.9 – 30.9.2018

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


MENESTYMISEN RESEPTI

Jos mietit asioita, joissa olet elämäsi aikana menestynyt, löydät yleensä reseptin myös tulevaisuuden haaveiden saavuttamiseen. Jokainen meistä on ihan varmasti joskus kokenut olevansa hyvä jossain, tai tuntenut menestyneensä jossain asiassa. Mielestäni menestymistä ei voi verrata toiseen omaan, sillä aina on joku joka on tehnyt suurempia asioita ja jos juttuu vertaamaan itseään parempiin menestystarinoihin, laskee se vain motivaatiota ja jopa lannistuu yrittämästä enemmän.

Uskon, että nykypäivän suurin vitsaus on tämä kaikki mulle heti – ajattelutapa. Edellisen postauksen pikakeinot parempaan kroppaan kertovat juuri tällaisesta mentaliteetista, missä halutaan jotain, mutta ilman työtä tai mahdollisimman nopeasti. Toinen asia mikä erottaa selkeästi menestyjät muista on se, että ei pelätä epäonnistumista. Ero on siinä, että suurin osa ihmisistä lopettaa jonkun asian tavoittelun kun he epäonnistuvat siinä kerran tai kaksi. Menestyjä ei lopeta, ennen kuin on saanut haluamansa. Epäonnistuminen pelottaa ja ehkä jopa nolottaa, sen takia helposti tulee vältettyä asioiden tekemistä joissa on mahdollisuus epäonnistua.

Usein kun joku henkilö on menestynyt, nähdään vain se vuoren huippu, eli kaikki se tehty työ ja ne epäonnistumiset jäävät helposti huomaamatta, joka luo illuusion että tyyppi on vain onnekas. Joskus onni pelaa osaansa, mutta itse uskon vahvasti siihen, että lähtökohdista huolimatta kaikki on mahdollista. Jokaisella on mahdollisuus pelata niillä korteilla jotka on saanut niin hyvin kuin mahdollista. Olen kirjoittanut aiheesta ennenkin ja usein saan kommenttia juuri siitä, että on jotenkin pinnallista sanoa näin, kun kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin.

Jos mietin asioita joissa olen itse menestynyt mielestäni hyvin, on asiassa aika selkeä kaava. Kaikki asiat ovat olleet mulle tärkeitä ja olen kokenut intohimoa niiden tekemistä kohtaan. Olen halunnut tehdä asioita pyyteettömästi, eli en ole miettinyt esimerkiksi rahaa tai mennyt dollarinkuvat silmillä. Olen tehnyt näitä asioita kauan ilman menestystä ja jatkanut vaikka olen epäonnistunut monta, monta kertaa. En ole tietoisesti hakenut ”menestystä” vaan olen halunnut esimerkiksi auttaa ihmisiä ilman, että odottaisin saavani siitä jotain muuta kuin mielihyvää asian tekemisestä. Hyvä kun usein tulee hyvän luokse.

Olen kokenut jo pitkään pientä kriisiä itseni kanssa tietynlaisesta jämähtämisestä. Musta tuntuu, että mulla olis annettavaa, mutta en osaa tuoda sitä ulos. Tätä on vaikea selittää, mutta en ole vielä keksinyt miten pystyisin keskittymään yhteen tiettyyn asiaan ja sitä kautta kehittämään itseäni paremmaksi ja menestymään paremmin sillä omalla menestyksen asteikolla. Haluaisin kehittää jotain uutta, mutta en tiedä vielä mitä.

Monen muun tavoin, sain minäkin kunnon motivaatiopuuskan katsellessani Cheekin konserttia eilen. Jotenkin tuli sellainen olo, että ei se haittaa vaikka välillä vähän jumittaa ja kyllä ne asiat järjestyy kun vaan jatkaa sinnikkäästi hommia. Ja mikä tärkeintä, ei saa luovuttaa! Koen että olen tai olin tavallaan jo luovuttanut joidenkin asioiden suhteen ja muka hyväksynyt ettei enää voi tulla paremmaksi. Nyt sitten vaan uudella innolla uuteen viikkoon ja unelmointi lasit silmille!

Muista säkin, että kaikki on mahdollista, myös ne asiat joista ei edes uskaltaisi unelmoida voi tapahtua. Ei ehkä huomenna tai vuoden päästä, mutta periksiantamattomuus palkintaan aina jossain vaiheessa!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook