EPÄONNISTUITKO SINÄKIN?

Taas yksi uusi dieetti, treeniohjelma tai muuten vaan yritys saada kiinni paremmasta elämästä, mielekkäämmästä peilikuvasta tai energisemmästä olosta. Tuntuu, että joka puolelta saa lukea vain onnistumistarinoita. Eihän se vaadi muuta kuin aloittamisen ja siitä sitten vaan sinnikkäästi kohti #goals. Oot kokeillut vaikka mitä, mutta silti tuntuu että lyöt vaan päätäsi seinään ja toisten hehkuttamat ruokavaliot tai treeniohjelmat saavat vain olon entistä huonommaksi. Miksi kaikki on niin vaikeeta? Ootko sä vaan se ainoa epäonnistuja, josta ei ole mihinkään. Ei ole riittävästi itsekuria ja ties mitä siihen onnistumiseen tarvitaankaan?

Totuus on se, että sinä et ole epäonnistuja, et ole yhtään huonompi tai heikommalla itsekurilla varustettu kuin kukaan muukaan. Luultavasti vain tavat joita olet kokeillut ovat olleet vääränlaisia. Yleensä edellä mainittu epäonnistumisen kierre johtaa jopa epätoivoiseen tarrautumiseen jokaiseen mahdolliseen nopeaan keinoon saada haluttu asia. Kokeillaan sitä ja tätä, mutta ei edetä lainkaan kohti tavoitetta. Nykyään jokaisessa tuutissa tarjotaan ties mitä, on ohjelmia ja ihmisiä ohjelmien takana. Toive siitä, että just tuo tyyppi voisi auttaa mua siihen haluttuun, voi olla juuri se asia mikä estää tavoitteita toteutumasta. Loppupeleissä kaikki on kiinni itsestä ja omista valinnoista.

Onko jatkuva pikakeinojen käyttö kuitenkaan järkevää, sillä niissähän sitä aikaa kuluu kuitenkin, kun ne eivät koskaan kestä kuukautta pidempään. Sitten ollaan taas lähtöruudussa ja etsitään seuraavaa ratkaisua gluteenittomasta, vegaanisesta tai sokerittomasta ruokavaliosta. Ehkä tuo hiit-treenien aloittaminen olisi ratkaisu? Vai pitäisikö sittenkin alkaa nostaa painoja kun kaikki muutkin? Parempi päästä tavoitteeseen pari kuukautta myöhemmin, kuin ei ollenkaan, eikö vaan?

Huonommuuden tunne tulee siitä, että harvoin kuulee mistään kenenkään epäonnistumisista. Sitä voi vaan lukea kuinka ollaan tehty töitä hiki hatussa ja päästy vihdoin tavoitteeseen. Fakta on kuitenkin se, että moni epäonnistuu jatkuvasti. Suuri osa luovuttaa, jotkut ei. Ne, jotka ei tunne mua tai lukee vaan tätä blogia ajattelevat luultavasti, että oon sellainen joka tekee hulluna duunia tavoitteiden eteen – ja usein onnistuu niissä. Oon toki luonteeltani sinnikäs (kuten kaikki ovat asioissa joista tykkäävät) ja en luovuta helpolla, mutta voi poijjaat, minäkin oon epäonnistunut monen monta kertaa. On ollut hetkiä kun oon yrittänyt ja yrittänyt, mutta silti kaikki on mennyt päin helvettiä. Oon katsonut peiliin ja ollut hyvin tyytymätön, tuntunut siltä etten koskaan saavuta sitä mitä haluan. Oon tehnyt töitä kuukausia ja siltikään en ole saavuttanut mitä yritän. Noilta ajoilta ei tietenkään ole kuvia tai muutakaan materiaalia, mutta ne on silti olemassa.

Sitten on niitä kertoja, kun epäonnistumisista huolimatta oon vaan jatkanut ja päättänyt että jatkan vaikka 10 – vuotta, mutta aion mennä tavoitteeseen. Noina kertoina oon 99,9% varmuudella päässyt sinne mihin halusin. Haluan vain sanoa, että mä tiedän miltä se tuntuu, kun mistään ei tule mitään ja olisi satatuhatta kertaa helpompaa vaan luovuttaa, tai aloittaa uudelleen huomenna tai ens maanantaina. Mutta silloin palaa aina alkuun, eikä mikään taaskaan muutu. Jos mikään ei muutu, mikään ei todellakaan muutu. Jokainen askel helpottaa urakkaa ja hetken kuluttua sitä miettii, että hitto oon onnellinen että en luovuttanut!

Kuten mainitsin aiemmin, sinussa ei ole mitään vikaa, mutta keinoissa joita olet toistanut saattaa olla. Vaikka tämä kuulostaa kuinka tylsältä tahansa niin perusasioilla pääsee pitkälle. Olen itse todistanut suurimmat ja makeimmat muutokset omien asiakkaiden kanssa, kun muutokset ovat olleet maltillisia ja helppoja tehdä. Jos olet kolmen pienen lapsen äiti, luultavasti jonkun megafitnespimun nettivalmennus, jolla luvataan mallin vartalo kuudessa viikossa, ei ole se sulle sopivin vaihtoehto vaikka se kuinka houkuttelevalta kuulostaisikin. Asiat pitäisi tehdä aina lähtökohtaisesti sen oman elämäntilanteen mukaan.

Tässä pieni tsemppipuhe meille kaikille, jotka takkuillaan aina välillä omien valintojen ja haasteiden kanssa. Usko pois, että sä pystyt ihan mihin ikinä vaan haluat, tieto siitä on jo niin iso juttu, ettei hommat voi mennä pieleen! :)

LUE MYÖS: SINULLE

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MIKSI EN LAIHDU..

..vaikka syön vähän

..vaikka karppaan

..vaikka liikun paljon

..vaikka imetän

Nuo lauseet google antoi ensisijaisina hakuina, kun googlasin kysymyksen ”miksi en laihdu”. Täytyy heti alkuun mainita, että inspiraatio koko tekstiin lähti Kaisa Jaakkolan blogikirjoituksesta joka tuli mua aamulla vastaan Facebookin feediä selaillessa. Aihe on kuitenkin sellainen, josta voi mun mielestä kirjoittaa uudelleenkin, sillä tää asia on on sellainen josta oon saanut urani aikana eniten kysymyksiä. Laihdutuksesta ylipäätään elää yleisesti jonkinlainen mielikuva, että silloin kärsitään ja syödään vaan salaattia. Tiedän, että monet terveystietoiset ihmiset käsittävät sen, että terveellisesti syöminen ei ole kärsimystä, mutta uskokaa pois, suurin osa ihmisistä on aivan hakoteilla tämän aiheen suhteen. Laihduttamisesta ajatellaan jonkinlaisena urakkana, joka aloitetaan maanantaina ja lopetetaan kuukauden kuluttua. Kun urakka on ohi, voikin taas palata vanhoihin tapoihin, jotka ensisijaisesti saivat laihdutuksen tarpeen alkuun… Ymmärtänette pointin, että mikään ei muutu, jos mikään ei muutu.

Syitä laihdutuksen epäonnistumiseen on yhtä paljon kuin laihduttajia, mutta voisin sanoa, että tuo yllä oleva on se yleisin syy, eli tehdään kertarysäyksellä liian suuri muutos. Kaikki uusiksi ja vähän päälle. Ikään kuin suoritetaan väkipakolla uusia tapoja, jotka tuntuvat suorastaan vastenmielisiltä ja odotetaan vaan, että pian mun ei tarvi syödä enää tätä samaa rahkaa joka ilta. Minäkin saan monesti listauksia syödyistä ruuista ja suoritetuista treeneistä; söin aamulla sitä ja päivällä tätä, tein niin ja näin, mutta miksi en laihdu? Laihtuminen ei ole vain niitä listattuja ruokia, vaan kokonaisuus. Mikään ruokavalio tai treeni ei itsessään tee muutoksia. Ruokavalion ei tarvitse olla gluteeniton, maidoton, vegaaninen tai edes sokeriton, että tuloksia saadaan. Treeniä ei tarvitse tehdä 5 krt viikossa tai välttämättä ollenkaan, vaikka siitä paljon muuta hyötyä onkin.

Tällaiset erilaiset ajatustavat siitä ”mitä pitää tehdä” aiheuttavat usein juuri sen, että epäonnistutaan. Mun mielestä koko homman ydin on siinä, että muutoksen pitäisi lähteä ajatuksen tasolla siitä, että lähdetään hakemaan hieman parempia tapoja, mutta kuitenkin niin että ne tavat sopivat omaan elämäntyyliin. Tietysti asioista voi olla ennakkoluuloja ja joskus pitää tehdä myös uusia kokeiluja mukavuusalueen ulkopuolella, jotta voi löytää jotain erilaista. Jos kuitenkin sen rahkan vetäminen joka ilta ei vielä kuukaudenkaan päästä nappaa, niin silloin se ei oo sun juttu.

Kuten mainitsin aiemmassa postauksessa, pyrin itse tekemään asiat mahdollisimman helpolla tavalla asiakkailleni. Paljon ruokaa ja sopivasti treeniä. Alkuun lähdetään aina minimillä, sillä silloin on jotain millä pelata, jos tuloksia ei ala näkyä tai niiden tulo hidastuu. Jos heti alkuun vetää kalorit minimiin ja treenimäärät maksimiin, niin mitäs sitten kun tuloksien tulo hidastuu, mistä otat tai lisäät, jos oot aloittanut täysillä? Tätä kannattaa miettiä myös silloin kun aloittaa itsekseen laihduttamisen tai treenaamisen. Tiedän, että kun on päättänyt aloittaa, motivaatio on tapissa ja haluaisi heti mennä täysillä, mutta ei kannata. Edellä mainitulla tyylillä tappaa motivaation suunnilleen 3 viikossa. :D

Tällä kertaa en siis jaa käytännön vinkkejä siihen miten laihtua, vaan näin syksyn tullen, kun taas päätetään aloittaa kesäkilojen pudotus, kannattaa miettiä tätä puolta asiasta. Jos olet aloittanut laihduttamisen joka syys- ja tammikuu, niin olisiko nyt aika tehdä asioita eri tavalla?

Jos faktatieto kiinnostaa niin aiheeseen liittyen löytyy vanhoja tekstejä:

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


KUN HUVITTAA LYÖDÄ HANSKAT TISKIIN

Selailet instagramia ja tuntuu siltä, että kaikilla muilla on vain huikeita muodonmuutoskuvia, pakarat ovat kasvaneet ainakin kolme kokoa, samalla kun vyötärö kuin ampiaisen vyötärö. Kaveri hehkuttaa, miten kilot vaan tippuu, vaikka hän ei ole edes yrittänyt laihduttaa. Blogeissa kerrotaan toinen toistaan parempia menestystarinoita ja hoetaan, että kaikki onnistuvat, kunhan vain ”tekee kaiken oikein”. Samalla tuntuu siltä, että vaikka mitä teet ja yrität, et huomaa eroa, etkä kehitystä. Tai no, ehkä huomaat väljentyneet vaatteet tai paremmin istuvat farkut, mutta eihän ne ole mitään verrattuna muiden muutoksiin.

Kehon muokkaus on kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa. Kaksi kuukautta dieetillä tai uuden treeniohjelman parissa saattaa tuntua pitkältä ajalta, mutta valitettavasti se on vielä hyvin lyhyt rupeama muutoksen kannalta. Laihtumisen vaikeudesta puhutaan paljon, mutta itseasiassa laihtuminen on melkeinpä sieltä helpoimmasta päästä, sillä sitä saa aikaiseksi jopa suhteellisen nopeasti, verrattuna esimerkiksi kehonkoostumuksen muutokseen tai puhtaasti lihasmassan hankinnan kannalta. Useimmiten muutoskuvia tarkemmin katsoessa, käykin ilmi että muutokseen on voinut mennä useampi vuosi, mikä käy ihan järkeen.

Tiedän, ettei mikään tapa motivaatiota yhtä varmasti kuin jumittaminen paikoillaan. Jos kerran tuntuu, ettei mikään muutu, miksi ihmeessä jatkaisin? Edellä mainittu tilanne onkin varmasti yleisimpiä syitä siihen, miksi monen muutosprojetki lopahtaa ennen kuin päästään tavoitteeseen. Uskon, että ongelma tässä on juuri se, ettei esimerkiksi sosiaalisessa mediassa (josta monet hakevat motivaatiota) kovin usein puhuta hitaasta etenemisestä tai niistä hetkistä kun mitään ei tunnu tapahtuvan. Eihän se ole millään tavoin kiinnostavaa katsella kuvia, joista ei edes huomaa muutosta, tai kuunella ”valitusta” huonosta elämäntilanteesta.

Epätietoisuus siitä, että tekeekö oikein vai väärin ei ainakaan helpota silloin, kun joka puolelta toitotetaan erilaisia ohjeita ja neuvoja. Turhautuminen näissä projekteissa on varmasti yleisempää kuin edes osataan ajatella. Ei ihme että erilaisten valmennusten mainoslauseissa luvataan lähes aina ”nopea muutos”. Kaikkimullehetinyt– tyyli kun tuntuu olevan pinnalla tällä hetkellä hyvin voimakkaasti. Yhtä usein kun toivotaan nopeita tuloksia, kysytään esimerkiksi ”kauanko kestää saada sixpäkki esiin?” Kysymys on jo itsessään hyvin absurdi, sillä oikeaa vastausta ei ole. Aivan sama kun kysyisin kauanko menee, että minä pystyn juosta 100 m aikaan 10 sekuntia. Riippuu varmasti siitä, miten nopea olen nyt, kuinka kovaa harjoittelisin ja kehittyisin. Olisinko lahjakas juoksija ja miten elämäntapani tukisivat harjoitteluani.

Se, mitä yritän tässä sanoa (huonolla menestyksellä :D) on se, että muutos vie aikaa. Se aiheuttaa harmaita hiuksia, tsemppaamista ja ajanjaksoja jolloin ei tapahdu mitään. Se on silti aivan ok, se jopa kuuluu asiaan. Tärkeintä on, että ei luovuta, sillä jos jotain voin luvata niin sen, että ahkeruus palkitaan aina enemmin tai myöhemmin. Muodonmuutoskuvissa nähdään vain hieno lopputulos, mutta ei nähdä niitä vaikeita hetkiä, eikä sitä työmäärää, mitä on jouduttu tekemään. Kuvassa ei näy asiat mistä on jouduttu luopumaan, jotta ollaan päästy siihen missä ollaan. Aina sanotaan, että on tehty paljon työtä, mutta sitä ei ehkä osaa ajatella että mitä se ”paljon työtä” pitää sisällään. Se voi tarkoittaa juuri sitä, että välillä lyödään päätä seinään hyvinkin pitkään, ennen kuin palkinto tulee käteen. You can’t lose if you don’t quit.

Tämä aihe on jollain tavoin myös henkilökohtainen, sillä oon itsekin kriiseillyt viime aikoina tämän asian kanssa. Oon tehnyt hurjasti töitä viimeiset 3 kk ja koen, että en ole kuitenkaan siellä missä toivoisin tällä hetkellä olevani. Järjellä ajateltuna tiedän, että tämä tavoite vie enemmän aikaa, kuin esimerkiksi pelkkä kiristely. Normaalistihan mä pystyn vetämään rasvat sinne 10% ihan parissa kuukaudessa, mutta nyt kun ei ole kyse pelkästään siitä niin koen, että eteneminen on jopa hidasta. Tämä taas on pistänyt välillä fiilikset alas. Toisina päivinä tuntuu, että huomaan suurenkin eron ja välillä taas tuntuu, ettei mitään ole tapahtunut. Siitäkin huolimatta yksi juttu on varma, sillä en meinaa kyllä luovuttaa ennen kuin olen tavoitteessani. Menee siihen sitten vuosi tai vaikka kaksi. ;)

Tsemppiä kaikille, jotka taistelevat omia tavoitteita kohti! :)

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.