MISTÄ KAIVAN MOTIVAATIOTA SILLOIN KUN EI KIINNOSTA?

Motivaatio ja sen puute on aika yleinen keskustelunaihe. Monesti kysytään, mistä sitä motivaatiota saa silloin, kun ei millään jaksa tai huvita. Kysymys on sinänsä aika vaikea, sillä jos olisi olemassa jokin asia millä jokaisen ihmisen motivaatio nousisi huippuunsa, niin silloin ei olisi mitään ongelmia liikkumisen suhteen. Miksi se meneekin niin, että useammin löytyy ne ääripää pölvästit, jotka joko tempoo ihan liikaa treeniä, tai sitten ne, jotka ei millään pääse sieltä sohvalta liikkeelle.

Multakin on kysytty monen monta kertaa, että mistä saan motivaatiota liikkumiseen ja terveellisen ruokavalion noudattamiseen. Oon yrittänyt miettiä asiaa ja uskon, että tärkein asia on se, että en tarvitse niihin varsinaisesti mitään motivaatiota, vaan mun elämäntavat ovat sellaiset, että niihin kuuluu nuo kaksi asiaa. Tuntuisi hullulta jos joka päivä pitäisi hakea erikseen motivaatiota omiin tekemisiin. Kun asiat tuntuu itselle hyvältä, niitä tulee tehtyä luonnostaan. Sen vuoksi onkin niin hirveen tärkeetä löytää tavat, jotka sopii just sulle. Mielekkäät treenit ja sopiva ruokailusysteemi.

Jos mua ei kiinnosta lähteä salille niin silloin en lähde. En koe, että hommat olisi kiinni yhdestä tai kahdesta treenistä. Oon ollut nyt joitakin viikkoja (vai jopa kuukausia?) poissa salilta. Oon siis vetänyt vain jumpat, enkä muuta. Viime viikolla tuli lähdettyä pitkästä aikaa puntille ja vitsit se olikin kivaa! Nyt on taas salitreenit maistuneet (runsaat kolme kertaa :D) ja tuntuu, että ei tarvitse kaivaa mitään motivaatiota, vaan se tulee ns. luonnostaan. Kuten oon monessa tekstissä painottanut, niin aina ei tarvitse olla sata ja viis projetkia käynnissä ja hirveesti tavoitteita. Välillä voi vaan olla ja tehdä pakolliset ja sitten taas jossain vaiheessa ne tavoitteetkin alkaa houkutella ja huvittaa saada enemmän aikaiseksi.

Oon yrittänyt päästää irti siitä, että mulla pitäisi olla jatkuvasti kontrolli kaikkeen mitä teen. Tajusin, että oon luonut itselleni aivan hullujakin sääntöjä, joiden mukaan oon sitten painanut menemään. Jos oon rikkonut omia sääntöjä, on se aiheuttanut pettyneitä fiiliksiä ja huonoa omaatuntoa, jonka vuoksi näistä on ollut niin vaikee päästää irti.

Jos palataan vielä tuohon motivaatio-asiaan niin oon myös sitä mieltä, että mikäli tilanne on se, että sohvalta ei pääse ylös ja hommia ei saa millään alkuun, niin silloin se menemättä jättäminen ei ole paras vaihtoehto. Silloin on tasan yksi vaihtoehto ja se on aloittaminen. Oon huomannut monesti, että asioiden tekemisen aloittaminen on siellä omassa päässä hurjan iso juttu, mutta kun lähtee pikkuhiljaa vain tekemään, niin huomaakin että eipä se taaskaan ollut sen kummempaa. Ongelmahan on se ensimmäinen askel, sen ottaminen ja siitä käyntiin pääseminen. Jos oon joskus itse ollut tossa tilanteessa niin oon tavannut vain lopettaa analysoinnin ja aloittanut hommat. Kyllä ne siitä aina järjestyy kuitenkin! Kaikki sympatiat ja pisteet kuitenkin niille, jotka aloittaa ihan nollista ja saa itsensä silti liikkeelle, en voi edes kuvitella, miten paljon tsemppiä sellainen vaatii, kun itsellekkin on välillä ollut haastavaa saada hommat ”ruotuun”.

Itsensä ruoskiminen ja negatiiviset ajatukset ovat viimeinen keino hakea motivaatiota, eikä niiden avulla pääse kuitenkaan kovin pitkälle. Tavoitteet kannattaa aina pilkkoa pienempiin osiin. Jos salille lähteminen tuntuu ihan hirveän isolta jutulta, niin lähde tänään kävelylle ja ehkä huomenna se salille lähtö tai kovempi treeni tuntuukin jo paremmalta idealta!

Ihanaa viikkoa kaikille!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


SUN ENSI VIIKOSTA TULEE SAIRAAN HYVÄ!

Huomenna alkaa uusi viikko, eli sama juttu joka tapahtuu joka sunnuntai. Maanantai on usein se päivä kun sunkin suupielet valuu väkisinkin vähän alemmas ja mielessäsi siintää jo tuleva viikonloppu. Ootko miettinyt mistä tää johtuu? Ootko itse vain luonut päässäsi ajatuksen, että maanantai on paska päivä? Kokeillaanko muuttaa sitä ajatusmallia? Tehään se yhdessä, eikö!

Mitä jos ensi viikko, siis ihan normaali viikko, olisikin astetta parempi kuin normaalisti. Mitä jos ainaisen odottamisen sijaan, keskittyisikin jokaisessa päivässä muutamaan kivaan juttuun. Vaikka kuinka väittäisit vastaan, niin lupaan, että jokaisesta päivästä löytyy muutama positiivinen asia. Usko pois, oon itse kokeillut monta kertaa ja tiedän, että asia on näin. Unohdetaan siis heti alkuun paskat ja hyvät päivät, eikä pelätä tai stressata asioista, joita ei ole edes tapahtunut vielä. Jep, me kaikki tehdään niin. Itseasiassa suurin osa mieltä stressaavista asioista ei koskaan edes tapahdu. Sitä vaan valmistautuu pahimpaan, ihan vaan siksi, koska pessimisti ei pety ja niin edelleen. Bullshit, sanon minä!

Oot ehkä miettinyt päässäsi, että haluaisit tehdä jotain uutta, ehkä aloittaa uuden harrastuksen tai vaikka muuttaa elämäntapoja paremmaksi. Sulla on se haave tai ajatus mitä tahtoisit, mutta se tuntuu vaan jotenkin niin saavuttamattomalta. Tiesitkö, että oot itse asettanut sen ajatuksen sen haaveen tielle ja mikä pahinta, oot itse alkanut uskoa niitä ajatuksia. Ajatuksia, jotka ei siis mitenkään päin ole totta! Hullua vai mitä?

Eli jos mä nyt kerron sulle, että se asia, oli se pieni tai iso, se on vain sen askeleen päässä, että päätät aloittaa. Ei tarvita muuta. Sulla on täysin samat mahdollisuudet kuin muillakin, kukaan ei ole parempi kuin sä, eikä sulla oikeesti ole mitenkään huonompi itsekuri kuin muilla. Kun aloitat, huomaat jo todella nopeasti, että mä olin ihan oikeessa. Toinen vinkki on vielä muistaa sen matkan aikana, että sä et voi epäonnistua, jos et lopeta.

Kelaa sitä! Voit siis saada ja saavuttaa ihan mitä itse haluat, kun vaan annat itsellesi luvan siihen. Aloita siis nyt, ja mä lupaan ettet tuu katumaan. Joulu tulee joka vuosi ja se ei ole mikään syy aloittaa vasta tammikuussa. Asiat eivät ole mustavalkoisia, eikä joulun tulo muuta mitään mihinkään suuntaan. :) Itseasiassa, joulun tienoilla, et voisi olla onnellisempi että päätit aloittaa jo kolme viikkoa sitten.

Sen sijaan, että makaisit vielä tämän päivän sohvalla pizzalaatikon kera (vaikka ei siinäkään mitään väärää ole :D) ja siirtäisit kaikki velvollisuudet isona möykkynä huomiselle, niin tee jotain jo tänään. Kirjaa ylös, mitä treenaat ja milloin. Hanki kaappiin terveellisiä ruoka-aineita, käy kävelyllä tai treenaamassa ja mene aikaisin nukkumaan. Huomenna kiität itseäsi, nimittäin sun ensi viikosta tulee ihan huikeen hyvä. Alat vihdoin tehdä ja tavoitella niitä juttuja joiden tekemistä oot vaan siirtänyt ja siirtänyt. Ja muista, sulla ei ole kiire mihinkään. Aika kuluu joka tapauksessa, joten miksei käytä sitä tekemällä jotain mikä aiheuttaa itselle hyvää fiilistä!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


EPÄONNISTUITKO SINÄKIN?

Taas yksi uusi dieetti, treeniohjelma tai muuten vaan yritys saada kiinni paremmasta elämästä, mielekkäämmästä peilikuvasta tai energisemmästä olosta. Tuntuu, että joka puolelta saa lukea vain onnistumistarinoita. Eihän se vaadi muuta kuin aloittamisen ja siitä sitten vaan sinnikkäästi kohti #goals. Oot kokeillut vaikka mitä, mutta silti tuntuu että lyöt vaan päätäsi seinään ja toisten hehkuttamat ruokavaliot tai treeniohjelmat saavat vain olon entistä huonommaksi. Miksi kaikki on niin vaikeeta? Ootko sä vaan se ainoa epäonnistuja, josta ei ole mihinkään. Ei ole riittävästi itsekuria ja ties mitä siihen onnistumiseen tarvitaankaan?

Totuus on se, että sinä et ole epäonnistuja, et ole yhtään huonompi tai heikommalla itsekurilla varustettu kuin kukaan muukaan. Luultavasti vain tavat joita olet kokeillut ovat olleet vääränlaisia. Yleensä edellä mainittu epäonnistumisen kierre johtaa jopa epätoivoiseen tarrautumiseen jokaiseen mahdolliseen nopeaan keinoon saada haluttu asia. Kokeillaan sitä ja tätä, mutta ei edetä lainkaan kohti tavoitetta. Nykyään jokaisessa tuutissa tarjotaan ties mitä, on ohjelmia ja ihmisiä ohjelmien takana. Toive siitä, että just tuo tyyppi voisi auttaa mua siihen haluttuun, voi olla juuri se asia mikä estää tavoitteita toteutumasta. Loppupeleissä kaikki on kiinni itsestä ja omista valinnoista.

Onko jatkuva pikakeinojen käyttö kuitenkaan järkevää, sillä niissähän sitä aikaa kuluu kuitenkin, kun ne eivät koskaan kestä kuukautta pidempään. Sitten ollaan taas lähtöruudussa ja etsitään seuraavaa ratkaisua gluteenittomasta, vegaanisesta tai sokerittomasta ruokavaliosta. Ehkä tuo hiit-treenien aloittaminen olisi ratkaisu? Vai pitäisikö sittenkin alkaa nostaa painoja kun kaikki muutkin? Parempi päästä tavoitteeseen pari kuukautta myöhemmin, kuin ei ollenkaan, eikö vaan?

Huonommuuden tunne tulee siitä, että harvoin kuulee mistään kenenkään epäonnistumisista. Sitä voi vaan lukea kuinka ollaan tehty töitä hiki hatussa ja päästy vihdoin tavoitteeseen. Fakta on kuitenkin se, että moni epäonnistuu jatkuvasti. Suuri osa luovuttaa, jotkut ei. Ne, jotka ei tunne mua tai lukee vaan tätä blogia ajattelevat luultavasti, että oon sellainen joka tekee hulluna duunia tavoitteiden eteen – ja usein onnistuu niissä. Oon toki luonteeltani sinnikäs (kuten kaikki ovat asioissa joista tykkäävät) ja en luovuta helpolla, mutta voi poijjaat, minäkin oon epäonnistunut monen monta kertaa. On ollut hetkiä kun oon yrittänyt ja yrittänyt, mutta silti kaikki on mennyt päin helvettiä. Oon katsonut peiliin ja ollut hyvin tyytymätön, tuntunut siltä etten koskaan saavuta sitä mitä haluan. Oon tehnyt töitä kuukausia ja siltikään en ole saavuttanut mitä yritän. Noilta ajoilta ei tietenkään ole kuvia tai muutakaan materiaalia, mutta ne on silti olemassa.

Sitten on niitä kertoja, kun epäonnistumisista huolimatta oon vaan jatkanut ja päättänyt että jatkan vaikka 10 – vuotta, mutta aion mennä tavoitteeseen. Noina kertoina oon 99,9% varmuudella päässyt sinne mihin halusin. Haluan vain sanoa, että mä tiedän miltä se tuntuu, kun mistään ei tule mitään ja olisi satatuhatta kertaa helpompaa vaan luovuttaa, tai aloittaa uudelleen huomenna tai ens maanantaina. Mutta silloin palaa aina alkuun, eikä mikään taaskaan muutu. Jos mikään ei muutu, mikään ei todellakaan muutu. Jokainen askel helpottaa urakkaa ja hetken kuluttua sitä miettii, että hitto oon onnellinen että en luovuttanut!

Kuten mainitsin aiemmin, sinussa ei ole mitään vikaa, mutta keinoissa joita olet toistanut saattaa olla. Vaikka tämä kuulostaa kuinka tylsältä tahansa niin perusasioilla pääsee pitkälle. Olen itse todistanut suurimmat ja makeimmat muutokset omien asiakkaiden kanssa, kun muutokset ovat olleet maltillisia ja helppoja tehdä. Jos olet kolmen pienen lapsen äiti, luultavasti jonkun megafitnespimun nettivalmennus, jolla luvataan mallin vartalo kuudessa viikossa, ei ole se sulle sopivin vaihtoehto vaikka se kuinka houkuttelevalta kuulostaisikin. Asiat pitäisi tehdä aina lähtökohtaisesti sen oman elämäntilanteen mukaan.

Tässä pieni tsemppipuhe meille kaikille, jotka takkuillaan aina välillä omien valintojen ja haasteiden kanssa. Usko pois, että sä pystyt ihan mihin ikinä vaan haluat, tieto siitä on jo niin iso juttu, ettei hommat voi mennä pieleen! :)

LUE MYÖS: SINULLE

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.