MIKSI EN LAIHDU..

..vaikka syön vähän

..vaikka karppaan

..vaikka liikun paljon

..vaikka imetän

Nuo lauseet google antoi ensisijaisina hakuina, kun googlasin kysymyksen ”miksi en laihdu”. Täytyy heti alkuun mainita, että inspiraatio koko tekstiin lähti Kaisa Jaakkolan blogikirjoituksesta joka tuli mua aamulla vastaan Facebookin feediä selaillessa. Aihe on kuitenkin sellainen, josta voi mun mielestä kirjoittaa uudelleenkin, sillä tää asia on on sellainen josta oon saanut urani aikana eniten kysymyksiä. Laihdutuksesta ylipäätään elää yleisesti jonkinlainen mielikuva, että silloin kärsitään ja syödään vaan salaattia. Tiedän, että monet terveystietoiset ihmiset käsittävät sen, että terveellisesti syöminen ei ole kärsimystä, mutta uskokaa pois, suurin osa ihmisistä on aivan hakoteilla tämän aiheen suhteen. Laihduttamisesta ajatellaan jonkinlaisena urakkana, joka aloitetaan maanantaina ja lopetetaan kuukauden kuluttua. Kun urakka on ohi, voikin taas palata vanhoihin tapoihin, jotka ensisijaisesti saivat laihdutuksen tarpeen alkuun… Ymmärtänette pointin, että mikään ei muutu, jos mikään ei muutu.

Syitä laihdutuksen epäonnistumiseen on yhtä paljon kuin laihduttajia, mutta voisin sanoa, että tuo yllä oleva on se yleisin syy, eli tehdään kertarysäyksellä liian suuri muutos. Kaikki uusiksi ja vähän päälle. Ikään kuin suoritetaan väkipakolla uusia tapoja, jotka tuntuvat suorastaan vastenmielisiltä ja odotetaan vaan, että pian mun ei tarvi syödä enää tätä samaa rahkaa joka ilta. Minäkin saan monesti listauksia syödyistä ruuista ja suoritetuista treeneistä; söin aamulla sitä ja päivällä tätä, tein niin ja näin, mutta miksi en laihdu? Laihtuminen ei ole vain niitä listattuja ruokia, vaan kokonaisuus. Mikään ruokavalio tai treeni ei itsessään tee muutoksia. Ruokavalion ei tarvitse olla gluteeniton, maidoton, vegaaninen tai edes sokeriton, että tuloksia saadaan. Treeniä ei tarvitse tehdä 5 krt viikossa tai välttämättä ollenkaan, vaikka siitä paljon muuta hyötyä onkin.

Tällaiset erilaiset ajatustavat siitä ”mitä pitää tehdä” aiheuttavat usein juuri sen, että epäonnistutaan. Mun mielestä koko homman ydin on siinä, että muutoksen pitäisi lähteä ajatuksen tasolla siitä, että lähdetään hakemaan hieman parempia tapoja, mutta kuitenkin niin että ne tavat sopivat omaan elämäntyyliin. Tietysti asioista voi olla ennakkoluuloja ja joskus pitää tehdä myös uusia kokeiluja mukavuusalueen ulkopuolella, jotta voi löytää jotain erilaista. Jos kuitenkin sen rahkan vetäminen joka ilta ei vielä kuukaudenkaan päästä nappaa, niin silloin se ei oo sun juttu.

Kuten mainitsin aiemmassa postauksessa, pyrin itse tekemään asiat mahdollisimman helpolla tavalla asiakkailleni. Paljon ruokaa ja sopivasti treeniä. Alkuun lähdetään aina minimillä, sillä silloin on jotain millä pelata, jos tuloksia ei ala näkyä tai niiden tulo hidastuu. Jos heti alkuun vetää kalorit minimiin ja treenimäärät maksimiin, niin mitäs sitten kun tuloksien tulo hidastuu, mistä otat tai lisäät, jos oot aloittanut täysillä? Tätä kannattaa miettiä myös silloin kun aloittaa itsekseen laihduttamisen tai treenaamisen. Tiedän, että kun on päättänyt aloittaa, motivaatio on tapissa ja haluaisi heti mennä täysillä, mutta ei kannata. Edellä mainitulla tyylillä tappaa motivaation suunnilleen 3 viikossa. :D

Tällä kertaa en siis jaa käytännön vinkkejä siihen miten laihtua, vaan näin syksyn tullen, kun taas päätetään aloittaa kesäkilojen pudotus, kannattaa miettiä tätä puolta asiasta. Jos olet aloittanut laihduttamisen joka syys- ja tammikuu, niin olisiko nyt aika tehdä asioita eri tavalla?

Jos faktatieto kiinnostaa niin aiheeseen liittyen löytyy vanhoja tekstejä:

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


KUN HUVITTAA LYÖDÄ HANSKAT TISKIIN

Selailet instagramia ja tuntuu siltä, että kaikilla muilla on vain huikeita muodonmuutoskuvia, pakarat ovat kasvaneet ainakin kolme kokoa, samalla kun vyötärö kuin ampiaisen vyötärö. Kaveri hehkuttaa, miten kilot vaan tippuu, vaikka hän ei ole edes yrittänyt laihduttaa. Blogeissa kerrotaan toinen toistaan parempia menestystarinoita ja hoetaan, että kaikki onnistuvat, kunhan vain ”tekee kaiken oikein”. Samalla tuntuu siltä, että vaikka mitä teet ja yrität, et huomaa eroa, etkä kehitystä. Tai no, ehkä huomaat väljentyneet vaatteet tai paremmin istuvat farkut, mutta eihän ne ole mitään verrattuna muiden muutoksiin.

Kehon muokkaus on kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa. Kaksi kuukautta dieetillä tai uuden treeniohjelman parissa saattaa tuntua pitkältä ajalta, mutta valitettavasti se on vielä hyvin lyhyt rupeama muutoksen kannalta. Laihtumisen vaikeudesta puhutaan paljon, mutta itseasiassa laihtuminen on melkeinpä sieltä helpoimmasta päästä, sillä sitä saa aikaiseksi jopa suhteellisen nopeasti, verrattuna esimerkiksi kehonkoostumuksen muutokseen tai puhtaasti lihasmassan hankinnan kannalta. Useimmiten muutoskuvia tarkemmin katsoessa, käykin ilmi että muutokseen on voinut mennä useampi vuosi, mikä käy ihan järkeen.

Tiedän, ettei mikään tapa motivaatiota yhtä varmasti kuin jumittaminen paikoillaan. Jos kerran tuntuu, ettei mikään muutu, miksi ihmeessä jatkaisin? Edellä mainittu tilanne onkin varmasti yleisimpiä syitä siihen, miksi monen muutosprojetki lopahtaa ennen kuin päästään tavoitteeseen. Uskon, että ongelma tässä on juuri se, ettei esimerkiksi sosiaalisessa mediassa (josta monet hakevat motivaatiota) kovin usein puhuta hitaasta etenemisestä tai niistä hetkistä kun mitään ei tunnu tapahtuvan. Eihän se ole millään tavoin kiinnostavaa katsella kuvia, joista ei edes huomaa muutosta, tai kuunella ”valitusta” huonosta elämäntilanteesta.

Epätietoisuus siitä, että tekeekö oikein vai väärin ei ainakaan helpota silloin, kun joka puolelta toitotetaan erilaisia ohjeita ja neuvoja. Turhautuminen näissä projekteissa on varmasti yleisempää kuin edes osataan ajatella. Ei ihme että erilaisten valmennusten mainoslauseissa luvataan lähes aina ”nopea muutos”. Kaikkimullehetinyt– tyyli kun tuntuu olevan pinnalla tällä hetkellä hyvin voimakkaasti. Yhtä usein kun toivotaan nopeita tuloksia, kysytään esimerkiksi ”kauanko kestää saada sixpäkki esiin?” Kysymys on jo itsessään hyvin absurdi, sillä oikeaa vastausta ei ole. Aivan sama kun kysyisin kauanko menee, että minä pystyn juosta 100 m aikaan 10 sekuntia. Riippuu varmasti siitä, miten nopea olen nyt, kuinka kovaa harjoittelisin ja kehittyisin. Olisinko lahjakas juoksija ja miten elämäntapani tukisivat harjoitteluani.

Se, mitä yritän tässä sanoa (huonolla menestyksellä :D) on se, että muutos vie aikaa. Se aiheuttaa harmaita hiuksia, tsemppaamista ja ajanjaksoja jolloin ei tapahdu mitään. Se on silti aivan ok, se jopa kuuluu asiaan. Tärkeintä on, että ei luovuta, sillä jos jotain voin luvata niin sen, että ahkeruus palkitaan aina enemmin tai myöhemmin. Muodonmuutoskuvissa nähdään vain hieno lopputulos, mutta ei nähdä niitä vaikeita hetkiä, eikä sitä työmäärää, mitä on jouduttu tekemään. Kuvassa ei näy asiat mistä on jouduttu luopumaan, jotta ollaan päästy siihen missä ollaan. Aina sanotaan, että on tehty paljon työtä, mutta sitä ei ehkä osaa ajatella että mitä se ”paljon työtä” pitää sisällään. Se voi tarkoittaa juuri sitä, että välillä lyödään päätä seinään hyvinkin pitkään, ennen kuin palkinto tulee käteen. You can’t lose if you don’t quit.

Tämä aihe on jollain tavoin myös henkilökohtainen, sillä oon itsekin kriiseillyt viime aikoina tämän asian kanssa. Oon tehnyt hurjasti töitä viimeiset 3 kk ja koen, että en ole kuitenkaan siellä missä toivoisin tällä hetkellä olevani. Järjellä ajateltuna tiedän, että tämä tavoite vie enemmän aikaa, kuin esimerkiksi pelkkä kiristely. Normaalistihan mä pystyn vetämään rasvat sinne 10% ihan parissa kuukaudessa, mutta nyt kun ei ole kyse pelkästään siitä niin koen, että eteneminen on jopa hidasta. Tämä taas on pistänyt välillä fiilikset alas. Toisina päivinä tuntuu, että huomaan suurenkin eron ja välillä taas tuntuu, ettei mitään ole tapahtunut. Siitäkin huolimatta yksi juttu on varma, sillä en meinaa kyllä luovuttaa ennen kuin olen tavoitteessani. Menee siihen sitten vuosi tai vaikka kaksi. ;)

Tsemppiä kaikille, jotka taistelevat omia tavoitteita kohti! :)

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


ETSITKÖ AINA RATKAISUA ULKOPUOLELTA?

Nyt olisi taas se uusi ruokavalio, jolla tosi moni on onnistunut ja saanut tuloksia. Olisi myös se treenimuoto, jonka luvataan polttavan ainakin 1000 kaloria tunnissa. Pitäisikö hankkia PT, että tästä hommasta tulisi vihdoinkin jotain? Uusimmassa FIT-lehdessä sanottiin, että lantionnosto on paras liike treenata pakaroita. Luin netistä artikkelin, että jos ei nuku 10 tuntia yössä, ei voi laihtua. Yhden treeniblogin kirjoittajan mukaan, timmin kropan saa vain kehonpainoliikkeitä tekemällä. Meidän salin PT sanoi, että jos haluaa polttaa rasvaa, täytyy käydä joka aamu vähintään 45 minuutin aerobisella. Maitotuotteet turvottaa. Gluteeniton ruokavalio tekee ihosta puhtaan ja kirkkaan. Tv:ssä sanottiin, että voimatreeni on ainoa vaihtoehto, mikäli haluaa paremman lihaserottuvuuden…

Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Tunnistatte ehkä tyypin, tai tunnistatte ehkä itsenne? Kaikkeen etsitään aina ratkaisua ulkopuolelta sen sijaan, että katsottaisiin peiliin ja mietittäisiin, miksi olen tässä tilanteessa ja voisiko ratkaisu löytyä ihan vain omasta itsestä ja siitä mitä on puuhaillut viime aikoina. Enkä sano, että yksikään juttu tuossa listassa olisi ”väärin”, ne ovat vain esimerkkejä siitä mitä itse kuulen paljon. On aivan sama käytkö aamuaerobisella tai teetkö tuhannen kalorin treenin, jos edelleen syöt mitä ja miten sattuu. Personal trainerin avulla voi oppia uutta ja saada loistavia tuloksia, mutta pelkästään treinerin hankkiminen ei tee niitä tuloksia itsestään.

Tiedän itsekin, että esimerkiksi silloin kun kohtaa ongelmia ja vastoinkäymisiä, sitä alkaa etsiä syitä. On helpompaa hyväksyä joku asia, kun siihen on järkevä syy. Kun vatsaa turvottaa niin aletaan miettiä, että onkohan mulla nyt se ärtyneen suolen oireyhtymä, vaikka kyseessä onkin  loppujen lopuksi se munkki minkä vetelit kahvitauolla naamaan. :D Kun päätä särkee, aletaan googlata aivosyövän oireita, kun siihen auttaisi se, että nousisi siitä koneelta ylös, joisi ison lasin vettä ja menisi ulos haukkaamaan happea.

Mitä treenaamiseen, ravintoon ja tuloksiin tulee, on perusasioilla aina se suurin merkitys. Syö oikein, treenaa sopivasti ja nuku riittävästi. Tylsää, tiedän.

Ei ole väliä syötkö gluteenittomasti vai et (ellei ole yliherkkyys/keliakia) mikäli kalorien suhde on oikea. Edelleen sitä nimittäin kuulee, kuinka joku mainostaa, miten laihtui siirtyessään gluteenittomaan/hiilarittomaan/ties mihin ruokavalioon, kun kyse on loppuepeleissä siitä, että rajoitettu ruokavalio aiheutti sen, että kalorien saanti väheni. Sitten toinen kokeilee innoissaan samaa, mutta ei saakkaan samoja tuloksia, itseasiassa paino nousee, sillä kaveri mainosti, että voi syödä mitä vaan kunhan syö hiilarittomasti. On suoraan sanottuna oman ajan tuhalausta etsiä vastausta aina jostain pienestä ulkoisesta asiasta. Toki joskus vastaus löytyy myös näistä asioista, kuten siitä että huomataan kuinka maitotuotteiden poisjättö veikin sen inhottavan turvotuksen ja jatkuvan flunssakierteen mukanaan.

Mun pointti on kuitenkin, että kaikki lähtee itsestä. Omista valinnoista ja teoista, siitä mikä sopii just sun elämäntilanteeseen, sun kropalle ja pääkopalle. Toki asioita täytyy kokeilla ja testailla, että tietää sen oman juttunsa. Mutta jos näistä tehdään ikäänkuin tekosyitä, mennään metsään. Kyllähän mä muuten laihtuisin, mutta kun meiän lähikaupassa ei oo parsakaalia, niin mä alotan sitten ens maanantaina… :D

Jos joku teistä alkaisi kopioida vaikkapa mun treenisysteemiä, olisi aika moni ylirasitustilassa parin viikon kuluttua. Jos mä taas uskoisin jotain karppaajaa, joka on saanut mielettömiä tuloksia VHH-ruokavaliolla, olisin hyvin nopeasti tilassa, jossa mun treenit ei enää kulkisikaan kuin rasvattu. Mun mielestä on hienoa hakea inspiraatiota ja ideoita netistä, lehdistä, instagramista tai vaikka parhaalta kaverilta, mutta silti kannattaa muistaa, että keskittyminen liikaa pieniin yksityiskohtiin vie yleensä vain omaa aikaa, eikä tuo sitä haluttua tulosta.

Me ihmiset kun ollaan sellaisia, että kaikki uusi ja jännittävä tuntuu tehokkaalta, vaikka niillä ihan perusasioilla saadaan usein parempi tulos. Nyt esimerkiksi instagramissa on selkeästi buumi, missä erilaiset hyväkroppaiset mimmit esittelee mitä oudoimpia virityksiä treeniliikkeistä. :D Siis osa niistä on oikeasti ihan hyviä ja auttaa löytämään kontaktin, mutta oon kyllä pari kertaa repeillyt huolella, kun joku on roikkunut jossain narussa ja nykinyt kuin kituva kala = saman lihasryhmän voisi treenata paljon yksinkertaisemmalla, huomattavasti helpommalla ja jopa tehokkaammalla tavalla. Jos koko treeni koostuu erikoisliikkeistä ja tekniikoista, on lopputuloskin vähintään hyvinkin erikoinen. :D

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.