MINÄ & KEHONKUVA

Luin Monnan ja Kipan kirjoituksen koskien kehonkuvaa ja onhan siitä tullut joskus aiemmin itsekin kirjoiteltua. Kehonkuva, ulkonäköpaineet ja ulkonäön ympärillä pyörivät asiat ovat mulle hyvin tuttuja, sillä kuntosalilla työskennellessä nämä ovat tavallaan aina läsnä jollain tavoin. Ihmiset haluavat laihduttaa, muokata kehoa ja ylipäätään ympäristö on sellainen jossa ulkonäkö on paljon tapetilla. Oon työskennellyt kuntosalilla vuodesta 2006, joten olen nähnyt monen työntekijän tulevan, menevän, inspiroituvan ja myös ahdistuvan näistä asioista. Omakin pää pitää olla kunnossa, ettei katoa liikaa tähän kuplaan. Kun on jatkuvasti ympäristössä missä vain treenataan, helposti myös vääristyy kuva siitä mikä on normaalia ja mikä extreemiä.

Koen, että oma kehonkuvani on muuttunut iän myötä paremmaksi. Olen oppinut katsomaan itseäni positiivisemmin, enkä etsi pelkästään virheitä peiliin katsoessani. Koen, että olen aina ollut jotenkin todella tietoinen kehostani ja kiinnittänyt siihen huomiota. Vaikka voisi luulla että tämä johtuu siitä että olen työskennellyt kuntosalilla ja kilpaillut sitä ennen ns. esteettisessä lajissa, muistan kuitenkin että jo lapsena telinevoikkaharjoituksissa koin olevani liian isokokoinen. Tämä on sinänsä hassua, koska olin lapsena pieni ja siro.

Mun ongelma  onkin aina ollut tuo isokokoisuus, tai siis se että olen kokenut olevani suurempi kuin olen. Olen jostain syystä havitellut pientä ja mahdollisimman siroa kehoa. Uskon, että oma kehokuvani on siinä mielessä ollut vääristynyt, sillä en kai koskaan ole ollut mikään kovin iso. Nykyään en enää ihannoi vain rasvatonta kehoa, sillä urheilullisuus ja sopiva lihaksikkuus on enemmän mun mieleen.

Olen keskustellu aiheesta ammattilaisen kanssa ja hänen mukaan mulla on hyvin vahva itsetunto ja luottamus siitä millainen olen luonteeltani, taidoiltani jne, mutta ulkokuori on aiheuttanut sitä epävarmuutta. Oon tehnyt asian kanssa töitä ja yrittänyt opetella ajattelemaan positiivisesti, sillä niitä virheitä löytyy aina, eikä täydellisyyteen edes kannata pyrkiä.

Kehopositiivisuus tarkoittaa mulle kuitenkin sitä, että vaikka olen tyytyväinen itseeni, voin silti kehittää itseäni myös ulkoisesti. Omalla kohdalla terveelliset elämäntavat vaikuttavat paljon siihen millainen olo on. Hyvästä ruuasta tulee parempi fiilis ja treeni antaa energiaa sekä nostaa mielialaa todella paljon! Lähtökohtana tuo itsensä hyväksyminen on jo mielestäni paljon parempi, kuin se että itseinhon vallassa lähtee väksisin ”tekemään itsestään parempaa versiota”.

Yllä oleva kuva sai mut kirjoittamaan tästä aiheesta, sillä kuva oli valokuvaajani Annan mielestä ihan mielettömän hieno otos, mutta ainoa mitä mä näin oli selkäläskit. :D Se mitä itse näämme poikkeaakin usein siitä, miten muut meidät näkevät. Oma pää on yleensä se kaikista kriittisin tuomari ja helposti negatiivisiin asioihin keskittyessä, alkaa nähdä vain niitä. Totuus on, että kaikilla meillä on epäkohtia ja niiden piilottelu aiheuttaa myös itselleen paineita, kun pitää aina yrittää olla jollain tavoin virheetön. Ja toisaalta, onko edes olemassa virheellistä ulkonäköä? Persoonalliset jutut ovat niitä asioita jotka tekevät sinusta sinut! Kun katsonkin kuvaa kokonaisuutena, (enkä kiinnitä huomiota siihen että treenirintsikat saattavat painaa ihoa esiin asennon takia) niin näenkin sen erilaisin silmin.

Paljon puhutaan somen aiheuttamista ulkonäköpaineista, mutta tämäkin on hyvin pitkälle oma valinta. Seuraa asioita, joista tulee hyvä fiilis. Jos some aiheuttaa negatiivisia fiiliksiä, pidä siitä taukoa ja katsele ympärille ihan sitä oikeeta elämää ja keskity siihen! :)

Kuvat: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


BLOGGAAJA JOTA HALUAN KEHUA

Jokainen voi varmasti allekirjoittaa, että kehuista ja positiivisesta palautteesta tulee hyvä mieli. Pieni kiva juttu voi parhaassa tapauksessa tehdä toisen päivästä paljon paremman. Miten niin helpon asian tekeminen onkin joskus niin vaikeaa? Itse voin myöntää, että olen jopa huono kehumaan. Mulla on ehkä vähän sellainen ”kehun vasta kun siihen on todellakin aihetta” – mentaliteetti, jonka voisi kyllä jo heittää romukoppaan. Lähdin senkin vuoksi mukaan Doven kaupalliseen yhteistyöhön, jonka ideana on juuri kehujen jakaminen! Kun kuulin kamppanjasta, ajattelin että nyt on ihan huikea juttu luvassa.

Mulla oli eilen sellainen päivä, että pelkkä peiliin katsominen otti päähän ja muutenkin olo oli ihan p*ska. Töihin ajellessa huomasin saaneeni messengeriin viestin eräältä tutulta, jonka kanssa en ollut puhunut 7 vuoteen. Hän oli kirjoittanut viestin, jossa kehui mua ja voi että miten hyvä fiilis siitä tuli. Päivä parani heti aavistuksen, vaikka kyseessä oli tuollainen pieni asia. Miksei sitä voisi itsekin harrastaa useemmin toisten päivien parantamista?

Dove on tunnettu hieman erilaisesta mainonnasta, jossa käytetään  erinäköisiä ja – kokoisia naisia.  Real Beauty -filosofian takana on ajatus erilaisuuden ihanuudesta. Meille kun syötetään monesta eri kanavasta jatkuvasti sitä infoa, että vain tietyn kokoinen ja näköinen nainen voi olla kaunis. Olen itsekin kriiseillyt elämäni aikana erilaisten ulkonäköpaineiden kanssa, etenkin jos en ole mahtunut ns. standardien sisään. Sitä ei vaan itse aina tajua minkälaisten lasien läpi muut ihmiset sut näkee. Itsellä kun on usein tapana nähdä ne epäkohdat, mistä ei itse tykkää, mutta muut ihmiset näkeekin sut ihan eri tavalla. Mun mielestä olisi niin tärkeetä oppia katselemaan itseään ilman, että etsii aina niitä virheitä. Uskokaa pois, myös tätä voi opetella. :) 

Ajatelkaa miten tylsää olisi, jos meistä jokainen olisi samanlainen? Eihän silloin kukaan voisi olla millään tavoin erityinen? Erilaisuus on rikkaus ja oon itse aina ajatellut, että just ne omat erikoiset jutut tekee meistä erityisiä. Oon jopa kammoksunut sanaa tavallinen ja normaali, joka sitten saattaa näkyä myös mun elämäntavoissa. Sen sijaan, että yrittäisi tunkea itseään johonkin tiettyyn muottiin, niin suosittelen että alkaa ajatella omilla aivoilla ja miettii mitä oikeasti haluaa tehdä ja mitä haluaa saavuttaa? Toisten miellyttämisellä kun ei pääse oikeasti yhtään mihinkään. Jos ne omat toiveet ja tavoitteet poikkeaa valtavirrasta, sillä ei ole mitään merkitystä. Mikään toive tai tavoite ei ole huonompi kuin toinen. Uskon, että suurin pelko omien unelmien tiellä on se, että pelkää epäonnistuvansa muiden silmissä. Jos sanoisin sulle, että et tule epäonnistumaan, mitä lähtisit yrittämään?

Mä haluaisin rohkaista jokaista olemaan rohkeasti sellainen kuin on. Oikeen harmittaa, kuinka moni hukkaa itsensä vain sen vuoksi, että näyttäisi tietynlaiselta toisten silmissä. En puhu ainoastaan ulkonäöstä, vaan ihan kokonaisuudesta. Aihe on ehkä siksi niin tärkeä, koska itse huomasin miten vapauttavaa on, kun alkaa miettiä asioita sen mukaan mitä haluaa tehdä, eikä sen mukaan mitä sulta odotetaan. Monesti ajatellaan, että menestyäkseen tulisi olla tietynlainen, mutta jos mietitään todellisia menestyjiä, on heissä aina jotain uniikkia ja erilaista. Kun uskaltaa tehdä asioita eri tavalla (=omalla tavalla), vasta silloin voi erottua!

Syy, miksi itse aloin elää kuten multa ”odotettiin” oli ehkä se, että jos tein (tai teen edelleen) asioita eri tavalla, sain siitä välittömästi palautetta, joka ei tosiaan aina ole sitä kaikista positiivisinta. Helposti sitä alkaa pelätä negatiivista palautetta ja muokkaa tekojaan sekä ajatuksiaan neutraaleiksi, jotta ne eivät ärsyttäisi ketään. Miten tylsää! Työskentely sosiaalisessa mediassa voi olla ajoittain aika raskasta juuri sen jatkuvan palautteensaamisen vuoksi. Sen vuoksi tässä kampanjassa on haastettu kehumaan toisia bloggaajia ja minäkin aion tehdä osani.

Olen seurannut Piia Pajusen blogia/somea vasta hetken, mutta mielestäni hän ansaitsee kehut siitä, että on tuonut tähän fitness-blogien maailmaan todella tervettä ja freshiä näkökulmaa. Uskon, että Piian tekstien ansiosta moni nainen on uskaltanut relata hieman ja ehkä jopa alkanut syödä enemmän. ;) On ihan mahtavaa huomata, että fitness ammattilainen syö ja treenaa noin tervejärkisesti, se kun ei ole aina ihan helppoa. Ehkäpä juuri siksi hän onkin ammattilainen. Piia on loistava esimerkki siitä, että voi olla jäätävän kovassa kunnossa ja silti elää suhteellisen normaalia elämää. Vaikka kilpaurheilu on aina eri asia kuin kuntoilu, niin uskon että monilla on hieman vääristynyt kuva siitä, mitä vaatii esimerkiksi ihan normaali hyvä kunto. Elämän ei tarvitse olla pelkkää parsakaalia ja kuntosalia.

En ole Piia tavannut livenä, mutta edellisten kehujen lisäksi hän vaikuttaa järkevältä jalat maassa-tyypiltä, jonka ajatusmaailmaan pystyn itsekin samaistumaan. Tekstejä lukiessa tulee aina hyvä fiilis, joten käykää ihmeessä lukemassa blogia täältä.

kuva lainattu Piian blogista

Nyt mä haastaisin teidät kehumaan! Kehu tänään kaveria, naapuria tai vaikka kaupan kassaa, mutta tee se ja lupaan, että saat myös itse hyvän mielen. Jos haluat voit myös kehua kommenttiboksissa jotain bloggaajaa, ehkä juuri hän käy lukemassa sun kommentin! Kivaa päivää! :)

KUVAT 1-3: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


LIIAN TYLSÄ, LIIAN NIPO, LIIAN LAIHA, LIIAN SITÄ JA TÄTÄ…

Tuleeko koskaan mietittyä miten paljon ulkoiset vaatimukset ja mielipiteet vaikuttavat omaan elämään ja valintoihin? Uskon, että tätä tapahtuu hyvinkin paljon ja tietyllä tasolla se on ihan normaalia. Nuorempana vanhempien asettamat vaatimukset tai toiveet voivat puskea esimerkiksi opiskelemaan tiettyä alaa, tai kavereiden mielipiteet vaikuttavat siihen mikä musiikki iskee milloinkin. Näitä tapahtuu kuitenkin koko elämän ajan jossain määrin. Toisilla ulkoiset tekijät saattavat vaikuttaa enemmän kuin itse edes ymmärtää.

Aihe tuli mieleen, kun olin saanut viime yönä viestin, että oon nykyään paljon tylsempi kuin ennen. :D Tämä johtui siis siitä, että en jaksanut eilen lähteä baanalle, koska a) haluan levätä ainoana lepopäivänäni viikossa ja b) mua ei tällä hetkellä vois vähempää kiinnostaa koko touhu. Olenkin tässä elämäni aikana kuullut olevani liian tylsä, jos en lähde bilettämään, mutta sitten jos on ollut kausia, kun tanssijalkaa on vipattanut enemmän, olenkin antanut itsestäni ”ihan väärän kuvan blogissa”, kun oon lisännyt vaikka snäppiin jotain juhlimisvideoita. Olen ollut liian laiha, liian kireä, liian lihaksikas, liian miehekäs. Olen treenannut liikaa ja ollut huono esimerkki muille. Olen syönyt liian terveellisesti, kun taas välillä en ole syönyt riittävän puhtaasti, koska olen käyttänyt makeutusaineita. En ole syönyt riittävän eettisesti, koska syön lihaa, mutta kun olen kokeillut syödä vegaanisesti, olenkin ollut liian nipo. Jos olen kirjoittanut provosoivia tekstejä, olen ollut klikkauksien kalastelija, kun taas normaaleja aiheita kirjoittaessa, olenkin ollut liian tylsä ja huomiota herättämätön. Olen ollut liian hikipinko koulussa ja välillä en ole hoitanut koulunkäyntiä riittävän hyvin… Lista on loputon, sillä fakta on se, että koskaan ei voi miellyttää kaikkea ja kaikkia. Tai ehkä voi, mutta silloin elämä tulee olemaan todella harmaata ja tylsää. Kaikki edellä mainitut ovat siis toisten ihmisten mielipiteitä.

Working hard for what you want is always a good idea!

Huomasin jossain vaiheessa, että olin alkanut tekemään päätöksiä sen suhteen, mitä multa odotetaan ja millainen mun pitäisi olla. Mulla on tietynlainen miellyttäjä-piirre, sillä en pidä draamasta ja mielummin vetäydyn tilanteista pois kun alan väittelemään. Tämä johti siihen, että huomasin jättäväni tekemättä asioita, koska ne olisivat saattaneet aiheuttaa paheksuntaa tai mahdollista negatiivista palautetta ympäristössä. Mun suurin intohimo on treeni ja vaikka kuinka rakastan treenaamista ja tekisin sitä ilman ulkoisia motiivejakin, niin silti saan myös mielihyvää kun näen treenin tuomia tuloksia. Kehon muokkaaminen ja kehittyminen on mun mielestä hurjan motivoivaa ja tästä olenkin usein saanut paheksuvaa palautetta. Jos kilpailisin fitness-lajeissa, homma olisi tietysti hyväksytympää, mutta jos teen sitä omaksi ilokseni, olen pinnallinen ja näytän huonoa esimerkkiä. :D

Itse tein päätöksen että unohdan ulkoisten tahojen aiheuttamat vaatimukset ja paineet. Voin kertoa, että on muuten tuntunut aika vapauttavalta. Voin tehdä ja tavoitella ihan mitä ikinä tahdon, eikä mua kiinnosta pätkääkään mitä mieltä joku toinen on mun valinnoista. Loppupeleissä täällä eletään kuitenkin vain sitä omaa elämää ja mikäli tarrautuu liikaa ulkoisten paineiden asettamiin tavoitteisiin, hukkaa vaan lopulta itsensä. Kokeileppa pysähtyä ja miettiä hetken, mitä juuri sinä haluat? Mitä haluat opiskella tai olla opiskelematta, millaista työtä tahdot tulevaisuudessa tehdä? Mitä haluat syödä tai milloin et halua lähteä baariin juomaan alkoholia, vaikka muut menevät tai mennä vaikka kukaan muu ei mene.

Onko teihin kohdistunut tällaisia ”liian sitä ja tätä” mielipiteitä?

No one is more hated than he who speaks the truth.

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.