ONKO SE SULTA POIS?

Yksi asia mikä on pyörinyt paljon mun mielessä ja mitä en ole koskaan voinut ymmärtää toisten ihmisten käytöksessä on se, että maristaan, valitetaan ja vingutaan, jos joku muu saa jotain. Etenkin jos kyseessä on tilanne, että toisen ihmisen ”saaminen” ei vaikuta millään tavoin muihin ihmisiin, mutta se koetaan jotenkin negatiivisena asiana. Jos tuo saa, niin munki pitää tai jos mä en saa, niin ei saa kukaan muukaan?! Siis mitä ihmettä. Miksi on niin vaikea olla iloinen toisen ihmisen puolesta? Tai jos ei pysty olla iloinen, niin pystyisikö olla edes neutraali?

Sanontakin kuuluu, että suomalainen on valmis maksamaan 100 € ettei naapuri saa 50 euroa. Tämä kävisi hyvin järkeen tuon yllä olevan kappaleen viestin suhteen, sillä ilmeisesti toisen epäonni on monen suomalaisen onni. 😀 Myönnetään, että aina ei ole helppoa iloita muiden puolesta, etenkään jos itsellä ei ole mennyt hommat ihan putkeen, mutta fakta on myös se, että negatiivisuus tulee negatiivisen luokse. Oon miettinyt paljon positiivista asennetta ja positiivisuutta ylipäätään ja tiedän, että se ei oikeasti ole ihan niin helppoa aina. Vaikka kuinka yrittäisi, niin aina ei vaan jaksa olla positiivari parhaasta päästä. Siltikin, turhiin asioihin tarrautuminen ja ainainen valittaminen ei tuo kenellekään mitään hyvää.

Jos puhutaan vielä sananen negatiivisuudesta, niin etenkin nyt somen kukoistuksen aikana on korostunut tietynlainen arvostelu ja kiusaaminen entistä voimakkaammin. Keskustelupalstoilla vatvotaan ties mitä ja toisia ihmisiä arvostellaan ties mistä. Tuntuu, että asiasta kuin asiasta yritetään aina kaivaa jotain virheitä tai huonoja puolia. Tästä syystä kukaan ei varmaan enää halua kirjoittaa tai julkaista mitään sen syvempiä ajatuksia, kun tuloksena päällensä saa aina enemmän tai vähemmän paskaa. Mä en tiedä minkälaisia ihmisiä ne oikeasti on jotka siellä kirjottelee, mutta jollain tavoin säälin heitä ja ennen kaikkea heidän jälkikasvuaan, jos sellaista löytyy. Pojasta polvi paranee, vai miten se meni.

Nyt meinaa lähtee tämäkin teksti valituksen puolelle, mutta halusin vain ottaa tämän asian esiin, koska se on noussut eri tilanteissa esiin viime aikoina. Mä en ole itsekään mikään maailman paras kehumaan muita ja vaikka usein ajattelen jostain tyypistä, että vitsi kun toi on hyvä tossa tai tossa hommassa, niin jostain syystä sitä on vaikea sanoa ääneen. Aina on jotain missä vois kehittää itseään paremmaksi! 🙂

Omia käyttäytymismalleja on mahdollista muuttaa, kunhan ensin tiedostaa ne itse. Miksi kokee negatiivisia fiiliksiä toisen onnistumisesta tai jos joku muu saa jotakin jota ei itse saa? Ajatelkaa, jos kaikki tällainen ylimääräinen negatiivisuus saataisiin kytkettyä pois, kuinka paljon kivempaa kaikilla olisi?

Loppuun voisin aiheeseen liittyen kertoa fiiliksiä tämän viikon tiimoilta ja kuinka hitsin ylpeä olen mun työpaikasta ja etenkin kaikista ohjaajista meidän salilla. Voisin vaikka väittää, että helpolla ei löydä paikkaa jossa on talo täynnä näin taitavia ohjaajia, jotka panostaa tähän hommaan 110 % !!! 🙂 Tällä viikolla on omakin ohjausinto noussut ihan uusille leveleille ja ootan vielä tuota viikonlopun huipennusta kun päästään korkaamaan uusi Bodyattack 100 – ohjelma! Wohhoo, liikunnan ilo on kyl paras ilo!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MILLAISIA POSTAUKSIA TYKKÄÄN LUKEA?

Saan aina silloin tällöin toiveita, että kertoisin mitä blogeja seuraan ja tykkään lukea. Itsekin luen mielenkiinnolla tekstejä, joissa kerrotaan omia suosikkeja, mutta koska en seuraa säännöllisesti tiettyjä blogeja tai henkilöitä, on hieman vaikeaa tehdä tällaista koontia. Mun blogien lukeminen on hieman vähentynyt ja nykyään tulee selailtua enemmän esimerkiksi instagramia, instastoryja ja snappia. Silloin kun mulla on aikaa, tykkään lueskella blogeja ja tyyli miten niitä luen, on se että selailen lähinnä erilaisia kanavia tai portaaleja ja valitsen tekstejä mielenkiinnon mukaan. Myös facebookissa tai siellä instagramissa tulee aina välillä mielenkiintoisia juttuja vastaan ja omalla kohdalla juurikin otsikko tai alkukerronta vaikuttaa paljon siihen, tuleeko teksti avattua vai ei.

Yritin miettiä, millainen on omasta mielestäni kiinnostava teksti ja ensimmäisenä tuli mieleen asiat, jotka mua ei kiinnosta. 😀 Ironista kyllä, mutta luen hyvin harvoin treenivinkkejä tai ravitsemukseen liittyviä neuvoja. Jos niitä luen, täytyy kirjoittajalla olla tietynlaista auktoriteettiä, että mun mielenkiinto herää. Mua ei hirveesti kiinnosta muoti, kauneus eikä lapsiin liittyvät jutut tai päiväkirjamaiset tekstit, ellei kirjoittaja ole mulle tuttu tyyppi tai jollain tavalla hyvin mielenkiintoinen henkilö. Reseptejä klikkailen silloin tällöin, mutta niissäkin täytyy olla jotain uutta ja erilaista, että mielenkiinto herää. Myös diipadaapa-otsikoinnit menee multa ohi, eli sellaiset ”ihana päivä”, ”näin saat ikuisen onnen”, ”tasapainoinen arki” tyyppiset setit ei oo meikän pala kakkua. 😀

Itseasiassa tiedän hyvin, millaiset aiheet mua kiinnostaa, mutta mun on vaikea selittää siitä muutamalla sanalla. Käyn paljon etenkin Fitfashionin etusivulla, sillä sen aihepiirin blogit kiinnostavat eniten. Mielestäni kyseisessä portaalissa on myös hyviä, mielenkiintoisia blogeja ja ajan hermoilla olevia kirjoittajia. Ironista jälleen, mutta koska mua kiinnostaa enemmän treeni/hyvinvointi – painotteiset blogit, niin aika vähän käyn lukemassa Indiedaysin blogeja, ellei vastaan osu mielenkiintoinen otsikko. Täällä oon lukenut eniten Linda Manuellan ja Saijiksen blogeja. Tykkään myös lukea kavereiden / tuttujen blogeja, vaikkakin ne alkavat olla aika katoava luonnonvara nykyään. 😀

Tykkään rehellisistä, kaunistelemattomista teksteistä, joissa uskalletaan kertoa oma mielipide, kuitenkaan ketään dissaamatta tai väheksymättä. Täytyy mainita, että Fit you too:n Katrilla on usein mua kiinnostavia otsikointeja ja tekstejä. Vaikka hän ei kirjoittaisi mitään älyttömän erikoista, on näissä jotain sellaista mikä erottuu. Mulle kuvituksella ei ole niin suurta roolia, vaan luen tekstejä sen aiheen vuoksi. Toki kauniit, laadukkaat kuvat ovat plussaa, mutta luultavasti lukisin tekstin vaikka siinä olisi minkälaisia kuvia. Joskus tosin kiinnostava kuva herättää mielenkiinnon, etenkin jos se stemmaa hyvin otsikon kanssa yhteen.

Yksi selkeä asia, minkä vuoksi klikkaan tekstin auki, on sen kommenttimäärä. Joissakin portaaleissa / seurantakanavissa näkyy montako kommenttia teksti on saanut ja jos niitä on paljon, herättää se mielenkiinnon. Jos taas artikkelin otsikko on erittäin huomionhakuinen ja ”huutava”, mutta komenttiboksi loistaa tyhjyyttään, kertoo se mun mielestä jo aika paljon.

Treeniaiheissa mua kiinnostaa kannanotot ja aiheet, jossa tuodaan pöytään jotain uutta, tai vähintäänkin uusi näkökulma. Kirjottajan ei tarvitse olla mun kanssa samoilla linjoilla kaikesta, mutta mua kiinnostaa lukea jotain sellaista, mitä ei voi lukea joka toisesta iltalehden klikkiotsikosta. Myös ryhmäliikuntaan liittyvät aiheet luonollisesti kiinnostaa, mutta niitä on melko vähän nykyään missään blogeissa.

Olenko siis kriittinen lukija? En tiedä, mutta jotenkin tämä blogien/somen yltäkylläisyys on aiheuttanut mulla sellaisen fiiliksen, että olen ainakin valikoivampi ja kriittisempi sen suhteen mihin aikani käytän. 😀

Olisi kiva kuulla millaiset aiheet kiinnostaa teitä eniten?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.


MIKSI EN KILPAILE FITNEKSESSÄ

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun multa on kysytty oonko menossa kisaamaan fitnekseen. Välillä tuntuu, että jos treenaat paljon ja elät terveellisesti niin on jotenkin oletus, että oot menossa kisaamaan. 😀 Melkeinpä aina jos tutustun uuteen ihmiseen ja tulee ilmi mun ammatti/harrastukset, on seuraava kysymys ootko kisannut / menossa kisaamaan. Mulle on jotenkin aina ollut hyvin päivänselvä asia, että en todellakaan ole menossa. 😀 Myönnän, että kilpaileminen sopisi mun profiiliin sekä elämäntyyliin ja onhan nykyään joka toisen treeniaiheisen somevaikuttajan instagram varusteltu ii äf bee bee kirjaimilla.

Tämän postauksen tarkoitus ei ole lytätä kyseistä lajia, eikä sen harrastajia, sillä jokainen tehköön sitä mistä tykkää ja mikä on itselle tärkeää. Arvostan lajin harrastajia, sillä uskon, että lavalle nouseminen vaatii aina ”ihan kivasti” duunia ja päämäärätietoisuutta, esimerkiksi dieetin osilta. Paljon on puhuttu siitä onko laji urheilua vai ei ja itse oon sitä mieltä, että treenaaminen on tietysti urheilua siinä missä kaikki muutkin lajit, mutta tämä laji tekee poikkeuksen siinä, että kuka tahansa voi alkaa kutsua itseään kilpaurheilijaksi milloin tahansa. Ostat vaan lisenssin ja aloitat kisaamisen vailla vuosien työtä, kuten esimerkiksi muissa urheilulajeissa.

Toinen asia on toki se, miten siellä stagella pärjää vuoden treenitaustalla, mutta ehkä saitte pointista kiinni. Jos mietitään, että tyyppi joka ei ole koskaan harrastanut telinevoimistelua, päättääkin aloittaa kilpaurheilemisen sen parissa ja lyö lukkoon kisat ensi syksylle. Ei taitaisi tulla touhusta mitään muuta kuin sairaalakeikka. Hyvänä puolena tässä on toki se, että myös aikuisiällä pystyy kilpailemaan ja panostamaan lajiin, vaikka ei olisi aikaisemmin harrastanut mitään urheilua. Harrastukset ovat aina hyvä asia ja jos löytää oman intohimonsa vasta vanhempana, niin mikäs siinä!

Itse oon kilpaurheillut lapsesta aikuisiälle saakka. Urheilu ja kilpaileminen eri lajien parissa on aina määrittänyt ja rytmittänyt mun elämää, niin hyvässä kuin pahassa. En vaihtaisi noita muistoja mistään hinnasta, mutta kun 2010 vedin aerobic tennarit naulaan, olin samalla helpottunut siitä, että nyt olisi mahdollisuus elää vapaammin. Vaikka tykkään elää rutiinien mukana ja edelleenkin elän jonkun silmään ”kurinalaisesti”, mulla on kuitenkin se tieto, että oon vapaa tekemään mitä haluan, eikä 3 kk:n päässä odottavat kisat määritä kaikkea mitä teen.

En siis kaipaa elämääni sellaisia tavoitteita, että mun pitäisi päästä kilpailemaan enää. Lisäksi mä tykkään treenata suorituskyky edellä, eli vaikka myös ulkomuoto ja sen muokkaaminen on mielenkiintoista ja motivoivaa, niin silti mulle on tärkeämpää se, millaisen fiiliksen saan treenistä tai kuinka onnistun nostamaan isompia painoja tai tehdä uusia temppuja. Jos koko treenisuunnitelma menisi vain kehonmuokkaamisen näkökulmasta, en usko että se olisi mun juttu!

Viimeisenä syynä on myös kisadieetin äärimmäisyyksiin vienti. On toki upeaa nähdä millaiseen se oma keho parhaimmillaan (vai pahimmillaan?) venyy, mutta kuten tiedämme, homma on aika kaukana terveellisyydestä. Mulle on tärkeämpää olla mielummin sellaisessa ok kunnossa jatkuvasti (tai ainakin yrittää olla :D). Jos tää fitnessboomi olisi pamahtanut päälle vaikka 5 vuotta aiemmin, kun kilpailin vielä aerobicissa, olisi voinut olla suurempi mahdollisuus että olisin innostunut fitneksestä, mutta ehkä ihan hyvä että näin ei käynyt. Oon sen verran ääripäinen tyyppi, että olisin varmaan ollut just niitä ekoja joille olis iskenyt jokin metabolic damage – tyyppinen riesa. 😀

Sellaisia ajatuksia lauantaihin! Täällä on tälläkin kertaa startattu päivä polkemalla tehokkaasti 45 minuutin spinning ja muuten päivä on mennyt siivoillessa, kaupassakäydessä ja sellaisia asioita hoidellessa, joita ei ole viikolla ehtinyt! En käsitä tätä kaupassakäyntirumbaa, kun tuntuu siltä että aina on ruuat lopussa, vaikka käyn harva se päivä shoppailemassa. 😀 Nyt olis kuitenkin kaapit täytetty ja toivotaan että pärjätään edes pari päivää näillä. Ei oo helppoa kun on kaksi paljon kuluttavaa samassa taloudessa.

Mukavaa viikonloppua!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MÄ EN VAAN YMMÄRRÄ..

Viime viikkoinen epäsuosittujen mielipiteiden listaaminen näköjään kiinnosti teitä, joten ajattelin jatkaa hieman samalla linjalla eräästä tänään sattuneesta jutusta inspiroituen. 😀 Tänään on ollut aivan törkeen hyvä päivä, joten tämä ei ole mikään VMP-avautumis-postaus. Ihmisiä on erilaisia ja kaikkien ei aina tarvitsekaan ymmärtää toisiaan tai kaikki tapoja.

15609272_1134390153347292_368647608_o-2

Viime aikoina oon miettinyt, että en vaan ymmärrä miksi..

Joku kopioi toisen blogipostauksia! Mun kohdalle on sattunut tämä nyt kahdesti viikon aikana ja kopiointi on aika räikeästi todistettavissa, sillä lauseet ja jopa mielipiteet ovat suoraan mun teksteistä. 😀 Sen voisi vielä ymmärtää jos kopioisi jotain ns. fakta-tietoa, mutta kun kyseessä on mun omat mielipiteet jostain asiasta niin aika kornia jos en sanois… 😀 

FB-kirppiksillä jengi myy tyyliin 20 sentillä jotain romua. Siis jaksaako joku oikeesti hakea jonkun euron maksavan tavaran varta vasten toisen luota. 😀 Ymmärän kyllä, että kierrätys on hyvästä jne jne, mutta mun ymmärrys ei vaan riitä tohon, että ostaisin tai myisin jotain vanhaa suolapurkkia netissä 0,10 €urolla. 😀 Sitten sielä on vielä parhaimmassa tapauksessa ”jonossa” jengiä. 

Edelleen salilla näkee näitä lähennys-loitonnus-laitteissa veivaavia, kännykkää selaavia tyyppejä. Siis okei, ymmärän etteivät kaikki voi tietää treenaamisesta heti olennaisia asioita, mutta luulisi jonkun kellojen soivan jos se alle 5 kilon kuorma ei tunnu yhtään missään, edes silloin kun on tehnyt joku 500 toistoa kolmen senttimetrin liikeradalla. Kaikki saavat käydä salilla just sen takia kun itse haluavat, mutta mä en vaan tajua miksi ihmeessä sinne tullaan tekemään ”ei mitään”, kun sen ajan voisi vaikka chillata sohvalla. 😀

Jengi alkaa meuhkaamaan hulluna, jos joku ihminen kertoo ns. yleisestä linjasta poikkeavan mielipiteen julkisesti. Case Sirpa Selänne on hyvä esimerkki tästä. Eikö Sirpa saa olla just sitä mieltä se itse haluaa? Joku toinen on sitten eri mieltä ja that’s it. Jokainen tollo tajuaa, ettei kaikilla ole mahdollisuutta elää samanlaista elämää kuin maailman parhaan jääkiekkoilijan perheellä. Miksi pitää alkaa perustella, että kyllä minä olen käynyt töissä ja kasvattanut lapset. Good for you hei! Ja tähän asiaan mulla ei edes ole mielipidettä, koska mulla ei ole lapsia, mutta yleisesti en vaan tajua miksi näitä mielensä pahoittajia löytyy aina joka nurkan takaa. Kannattaa myös aina muistaa, että tv-sarjat leikataan näyttämään ja kuulostamaan siltä kuin halutaan. Henkilölle halutaan yleensä luoda tietty ”rooli”, jota sitten tuodaan esiin. Ei siis kannata aina uskoa ihan kaikkea mitä töllöstä tulee.

Kiitos ja anteeksi. 😀

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


ASIAT JOTKA ÄRSYTTÄÄ

Mua on aika vaikea saada suuttumaan, saati ärsyyntymään, mutta toki meitsilläkin on juttuja jotka pistää ketuttamaan aina silloin tällöin. En tiedä mistä moinen idea lähti, mutta ajattelin avautua muutamasta jutusta mitkä ärsyttää! Mua ei niinkään ota pannuun ihmiset, vaan tavat. Kaikkiahan ei voi miellyttää, joten lukekaa pilke silmäkulmassa. 😉

mg_8479

Lähestulkoon joka ikinen kerta kun menen kuntosalille sellaiseen aikaan kun mulla ei ohjauksia, niin joku kysyy ”mitä sä täällä teet”. No mitäpä luulisit? Mitä täällä yleensä tehdään? Tyhmät kysymykset pistää muutenkin v*tuttamaan. 😀 Kesälomalla yritän aina livahtaa treenaamaan jostain välistä pikaisesti, ettei tarvitse päivitellä kaikkien kanssa, että mitä ihmettä teen salilla kun olen lomalla.

Uteliaat ihmiset – Etenkin jos udellaan asiasta, johon ei itselläkään ole vastausta. Etenkin jos asiaa vielä kaivellaan, vaikka on sanonut jo sata kertaa, että en muuten tiedä vielä mitä teen ensi kuun 10. päivä klo. 13.00. Argh!

Uteliaat ihmiset, silloin kun on kiire – Useinhan sen kyllä näkee jos toisella on kiire ja hän yrittää välttää katsekontaktit kaiken kanssakäymisen välttämiseksi. Ja silti pitää kysyä jostain asiasta minkä voisi varmasti kysyä vaikka huomenna parempaan aikaan. Lisäksi ärsyttää jos syöt ja joku kyselee jatkuvasti ”mitä tuo on, mistä sitä saa, miks syöt sitä” …. 😀 

Hitaat ihmiset – Ravintoloiden ruokalinjastoissa on usein tyyppejä, jotka ottaa tyyliin yhden kurkun palan kerrallaan lautaselle ja arpovat ihan liian pitkään söiskö kanaa vai kalaa. Mä en yleensä pysty edes mennä jonottaamaan, koska meinaa pää räjähtää siitä vatvomisesta. Toinen on yleiset vessat.. Oon monesti miettinyt että mitä hittoa siellä vessassa voi tehdä niin kauan (okei tiedän,mutta silti) etenkin jos tietää, että oven toisella puolella on pitkä jono odottamassa. 

Itsekkäät ihmiset – Jos tulet jumppaan myöhässä, ei ole mitenkään päin kohteliasta parkkeerata just siihen paikkaan, missä olisi kiva olla. Ne, jotka ovat tulleet ajoissa, ovat varanneet paikkansa, eivätkä todellakaan ole mielissään siitä että joku tunkee omat kamat suoraan sun eteen niin, ettet pääse liikkumaan kunnolla. 

Mikäs teitä ärsyttää?