HUIPPU-URHEILU EI OLE AINA ”TERVEELLISTÄ”

Jos olet seurannut uutisia, olet ehkä lukenut aitajuoksija Annimari Korteen liittyvästä jupakasta. Annimari oli julkaissut instagram profiilissaan kuvan, jossa hän oli vuonna 2016 68 kiloisena ja nyt aivan hetki sitten napatussa kuvassa 53 kiloisena. Nainen on hyvin tiukassa kunnossa tällä hetkellä ja sekös saa jengin sekaisin.

Annimaria on syytetty huonona esikuvana olosta sekä syömishäiriöön yllyttämisestä. Syytökset ovat ovat mielestäni aika tökeröjä. Tätä aihetta on käsitelty ennenkin sosiaalisessa mediassa mm. fitness kisaamisen näkökulmasta ja monesti tultu siihen lopputulokseen, että kilpaurheilu on kilpaurheilua ja kuntoilu ja tavalliset, terveelliset elämäntavat asia erikseen. Mitä urheilu-uraan tulee, nyt 15 kiloa kevyempänä Annimari on elämänsä kondiksessa myös suorituskyvyllisesti ja onhan se fakta, että jos täytyy olla nopea, ei ylimääräisestä rasvasta ole silloin mitään hyötyä, päin vastoin.

Tietyissa lajeissa menestyminen vaatii kevyen kehon. Tähän kategoriaan kuuluu myös mm. voimistelulajit ja vaikka taitoluistelu. Näiden lajien urheilijat ovat usein hyvin hentorakenteisia. Se onko tämä aina terveellistä onkin sitten oma juttunsa. Hento ja kevyt keho ei kuitenkaan aina ole sairas, kuten ei ole hieman ylipainoinenkaan. Nämä ovat yksilöllisiä asioita ja voihan hyvin olla, että nyt 13 kiloa hoikempana Annimari on hyvinvoivampi kuin ennen.

Mediassa ja somessa on spekuloitu aiturin antamaa kommenttia koskien painonpudotustaan. Kysyttäessä Annimari oli kertonut laihtuneensa syömällä vähän, mikä on aika loogista silloin kun pudotetaan painoa. Se, mikä on vähän on taas suhteellista ja emmehän voi tietää, miten paljon hän on aiemmin syönyt. Totta kai ruuan vähenemistä kommentoi silloin näin.

Mielestäni lausetta on painotettu ehkä hieman liiaksi ja yritetty kääntää se hyvinkin negatiiviseksi. Olen ennenkin kirjoittanut, että mikäli normaalipainoinen naisihminen haluaa laihtua, on vain fakta, ettei kalorimäärät ole mitään hullun suuria. Se on vain fysiologinen fakta, eikä millään tavoin yllyttämistä syömättömyyteen.

Artikkelissa pyöriteltiin myös sitä, että Annimari oli kommentoinut monien urheilijoiden syövän vähän liikaa. Tämä on toki yleistämistä ja ehkä hieman hölmösti sanottu, mutta kuten minäkin olen maininnut, monesti ihmisillä on vääristyneitä mielikuvia esimerkiksi liikuntasuorituksen aiheuttamista energiankulutuksesta. Aktiivisuus ja treenaaminen nostaa kulutusta, mutta loppupeleissä kyse on aika maltillisista määristä. Tämä ei päde kaikkiin ihmisiin tai urheilijoihin ja tiedän, että on myös paljon urheilijoita, jotka saisivat suorituskykyynsä lisää tehoa syömällä enemmän tai optimaalisemmin.

kuva: Iltalehti

Mun mielestä on aika turhaa syyllistää urheilijaa tällaisesta, sillä kuten tiedämme, huippu-urheilu ei aina ole terveellistä eikä edes terveyden kannalta ihanteellista. Se on jokaisen urheilijan oma asia kuinka paljon laittaa itsestään liikoon.

En todellakaan väitä, että menestyminen urheilussa vaatisi aina terveyden uhraamista tai laihduttamista, mutta lajista riippuen, se vaatii mitä vaatii. Mitä esikuvana oloon tulee, niin nämä ovat aina kaksipiippuisia juttuja. Jos ajatellaan vaikka viihdealan ammattilaisia, jotka vetävät viikonloput alkoholin ja huumeiden voimin, harvoin heidän esikuvana olostaan siltikään valitetaan ja syyllisestään mediassa tai somessa? Mielestäni huippu-urheilija, joka on parantanut tuloksiaan pistämällä kaiken peliin, on aika hyvä esikuva nykymaailmassa, jossa vallitsee kaikki-mulle-heti-ja-mahdollisimman-helpolla-kulttuuri.

Syömishäiriöt ja kehonkuvaan liittyvät ongelmat ovat todella surullinen aihe, siltikin välillä tuntuu, että todella helposti syyllistetään ja osoitetaan sormella jos joku puhuu laihduttamisesta tai painonhallinnasta. Samaan aikaan ylipaino ja sen aiheuttamat sairaudet ovat järisyttävässä kasvussa ja niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat apua painonhallinnassa on paljon!

Tässä mun ajatuksia aiheesta näin lyhykäisesti. Haluan vielä painottaa, että paljon urheileva ja aktiivinen ihminen voi syödä reilummin ja ihan normaalisti laskematta jokaista suupalaa. Kuten monesti jo kirjoitinkin tavoitteellinen urheilu on kuitenkin hieman eri asia. On lajeja joissa kilpaillaan esimerkiksi painoluokissa ja näihinkin liittyy usein hurjia ja nopeita dieettejä, se on vain pelin henki, eikä siitä tulisi ottaa mallia omaan elämään.

Mitä mieltä aiheesta? Saa olla samaa mieltä ja saa olla myös eri mieltä! :)

Viikonloppuja!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


USKOTKO KAIKEN MITÄ NÄET?

Miten ja millä perustein sinä perustat vaikutelman ihmisestä? Onko sulla tietty kuva kaikista julkisuuden henkilöistä tai niistä joita seuraat somessa? Ootko koskaan miettinyt kuinka vääristyneen tai minimaalisen kuvan pelkkä media voi antaa? Miksi niin monet loukkaantuu tai jopa kimpaantuu eriävistä mielipiteistä. Miksi toisenlainen näkökulma aiheuttaa niin suuren tunneraktion itsessä?

Me ollaan kaikki erilaisia ja sen ymmärtäminen on piirre, josta hyötyvät kaikki. Ymmärtämisellä tarkoitan, että pystyy suhtautumaan neutraalisti asioihin jotka eivät välttämättä mene aina samalla linjalla oman mielipiteen ja elämäntyylin suhteen. Oon todennut että etenkin nykyään ihmisiä arvotetaan hyvin pitkälle jonkun yksittäisen tapahtuman tai mielipiteen perusteella. Nouset julkisuuteen jonkun yksittäisen asian vuoksi ja sen jälkeen kyseinen leima seuraa mukanasi ties kuinka pitkään.

Olenkin miettinyt viime aikoina, että miksi eriävät näkökulmat ja mielipiteet otetaan aina niin negatiivisena asiana? Itse ajattelen, että jos henkilö on kanssani eri mieltä jostain, kertoo se ainoastaan kyseisestä asiasta, enkä esimerkiksi heti inhoa kyseistä tyyppiä, vain koska emme ole samoilla linjoilla jostain asiasta. Saatan esimerkiksi inspiroitua jostain sosiaalisen median vaikuttajasta ja pitää häntä hyvänä tyyppinä, vaikka hänen ravintofilosofiansa poikkeaisi omastani täysin. Voin silti oppia häneltä uusia näkökulmia, jos olen avoin ottamaan niitä vastaan, enkä vain heti teilaa koko tyyppiä ja kaikkea mitä hän tuottaa ulospäin.

Kyseinen esimerkki oli aika kevyt kulma, mutta sama pätee myös vakavammissakin asioissa. Jos ajatellaan vaikka parin päivän takaista postaustani, jossa oli hyvinkin provosoiva kulma ja joka sai paljon keskustelua aikaiseksi. Luettuani kaikki kommentit ja mietittyäni niiden sisältöä, oma alkuperäinen mielipiteeni lieveni tässä asiassa. En ehkä ajattele asiaa enää niin jyrkästi kuin tähän mennessä. Kehtaanko myöntää sen? No totta kai!

Olisin toki voinut helposti kirjoittaa tuon aiheen auki myös vähemmän provosoivasti, mutta silloin tästä ei olisi seurannut keskustelua juuri lainkaan. Kun otan kantaa asioihin, tiedän tasan tarkkaan miten pysyä taustalla herättämättä huomiota ja miten taas saa keskustelua aikaseksi, vaikka siinä usein saisi itsekin paskaa niskaan samalla.

Olen ollut tällä vaikuttaja-alalla jo kahdeksan vuoden ajan ja oppinut tosi paljon siitä miten ihmiset reagoivat median tuottamaan sisältöön. Aina kun julkisuuden henkilöä riepotellaan negatiivisesti mediassa, yritän nähdä asiasta muitakin puolia kuin vain esiin tuodun. Ongelma on se, että jos joku halutaan ”polttaa roviolla” median toimesta, niin se on hyvinkin helppoa. Totuus on kuitenkin, että harvoin (tai koskaan) asioilla on vain yksi puoli tai harvoin kukaan ihminen on oikeasti vain paha, ilkeä tai vaikka tyhmä.

Etenkin ulkoisen habituksen perusteella julkisuuteen nousseita pidetään usein tyhmänä. Esimerkkinä vaikka tämä ihmis-Ken, joka on leikellyt itsensä totaalisesti uuteen uskoon. Mietin minäkin, että täytyy kyllä olla päässä vikaa jos haluaa tehdä noin radikaaleja muutoksia vain ulkonäön vuoksi, eihän se edes näytä ihmiseltä enää! Katsottuani dokumentin kyseisestä henkilöstä, mielipiteeni muuttui, sillä hän vaikutti erittäin sympaattiselta tyypiltä ja tuo ulkonäön muokkaaminen on vain yksi osa häntä, ei koko totuus.

Tässä täytyy tietysti muistaa sekin kulma, että voi hyvin olla, että kyseisessä dokumentissa nimenomaan haluttiin tuoda esiin tällainen symppis-näkökulma hänestä. Ohjelmilla ja medialla onkin valta luoda ihmisistä melkeinpä sellainen kuva kuin itse haluavat. Oli kyseessä tositeevee tai dokumentti, leikkaamalla ja valitsemalla tietyt kohdat näytettäväksi, saadaan aikaan se melikuva mitä halutaan yleisölle tuoda. Myös yksittäiset vaikuttajat, pystyvät tähän samaan päättämällä millaista sisältöä tuo itsestään ulos. Tästä herääkin kysymys, että onko tämä skene edes millään tavoin aitoa tai totuudenmukaista?

Mitähän tällä siis oikeastaan haluan sanoa…Ehkä sitä että aina kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Asioihin kannattaa suhtautua avoimin mielin, sillä ne ikävätkin näkökulmat voivat opettaa, mutta kaikkea ei tokikaan kannata niellä purematta, sillä vaikka se lukee netissä tai tulee telkusta, se ei välttämättä pidä paikkaansa. Tietty skeptisyys on aina hyvästä, oli sitten kyseessä faktoihin perustuva teksti tai vaikka henkilöstä kertova lööppi!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


PITÄISIKÖ (NETTI)KIUSAAJILLE ANTAA VAAN SAMALLA MITALLA?

Kiusaaminen ja etenkin netissä tapahtuva kiusaaminen on ollut taas pinnalla viime aikoina. Aihe, johon en ole itse ottanut toistaiseksi hirveästi kantaa (syy selvinnee kun lukee postauksen). Lupasin kuitenkin itselleni tuossa tannoin, että alan kirjoittamaan (taas) asioista, joista haluan, herättää se sitten paheksuntaa tai ei. Oma kokemukseni kiusaamisesta on, että sitä taitaa olla mukana elämän joka vaiheessa, koulussa, työpaikoilla ja nykyään sitten myös netissä. Itse en ole joutunut kiusaamisen uhriksi kuin täällä netissä. Uskon myös, että ihmiset kokee asioita eri tavoin ja itse en ole koskaan ottanut ihan kauheasti stressiä näistä palsta-kirjoituksista. Toki se on sillä hetkellä kirpaissut, kun on lukenut jonkun viestiketjun pelkkää paskaa itsestään, mutta jätetään se asia hetkeksi.

Tiedän, että negatiivisuudella ja kostamisella ei välttämättä saa mitään hyvää aikaiseksi, mutta jollain tavoin mä oon kuitenkin sitä mieltä että joskus se oman lääkkeen maistaminen tekisi erittäin hyvää. Asioita kyllä oppii silloin kun ne kolahtaa kunnolla ihon alle. Paljon säälitään kiusaajia ja jopa suojellaan heidän anonymiteettiään. Kiusaajille järjestetään apua ja asioita hyssitellään. Tuntuu, että välillä koko nykyajan touhu on mennyt sellaiseksi jeesusteluksi, että mun ymmärrys ei enää riitä kaikkeen. Mitään ei saisi enää tehdä, mutta silti kokoajan tapahtuu vain pahempia ja pahempia asioita ihmisten toimesta. Jos bloggaaja kirjoittaa julkisesti kiusatuksi tulemisesta, on vastalauseena yleensä ne tutut jutut ”itse olet itsesi tuonut julkisuuteen” tai ”älä välitä”. Toi jälkimmäinen on se pahin. Kyllä siitä nyt hemmetti vie pitää välittää, jos asiaan kaivataan muutosta.

Aihe tuli mieleeni, kun lueskelin tuossa taannoin melko lyhyttä ketjua itsestäni ja siellä oli näitä perusjuttuja, kuinka sairas olen ja kaikki treeni&ravintohommat menee överiksi. Yksi (ketjun aloittaja) oli siellä kirjoittanut jostain kommentista, jota en ole julkaissut ja minähän tietysti muistin tuon kommentin, koska julkaisemattomia on hyvin vähän. Pystyin melko nopeasti selvittää kyseisen henkilön henkilöllisyyden (koska yleensä nämä tyypit kommentoivat blogiin eri nimillä ja sitten osallistuvat johonkin arvontaan :D) ja mietinkin, että pitäisikö laittaa hänestä oma keskustelu pystyyn tuolla samaisella palstalla tai kirjoittaa arvosteleva postaus tänne blogiin kuvineen päivineen. Mitä sanotte, saattaisi miettiä sen jälkeen kahdesti ennen kuin aloittaa negatiivis-sävytteisiä keskusteluja toisista henkilöistä? Tiedän, että joku tulee kommentoimaan tähän, kuinka itse sortuisin samalle tasolle tai muuttuisin kiusaajaksi, mutta tiedättekö, elämässä pitää myös pitää puoliaan. Mitkään asiat eivät muutu, jos aina käännetään katse pois ja ollaan välittämättä.

Paljon paapotaan sitäkin kuinka kiusaajilla on yleenä paha olla, mikä pitää varmasti paikkaansa, mutta mitäs sitten ne uhrit. Miettikää kuinka paha olla heillä on, kun joutuu tuollaisen kohtelun alle vastoin tahtoaan. Multa ei siis ihan hirveesti heru sympatiaa minkään tason kiusaajille. Tiedän, että mielipiteeni on tässä hyvin kärkäs ja en välttämättä ota kaikkia kulmia ja puolia huomioon, mutta olen myös luonteeltani sellainen, että mielipiteeni joistakin asioista on ehkä hieman epäsympaattinen. Paljon sanotaan, että juuri nämä nettikiusaajat haluavat vain huomiota ja keskustelut yms pitäisi jättää tosiaan huomioimatta. No, mitäs jos heille annettaisiinkin sitä huomiota oikeen täyslaidallinen ja saisivat maistaa niin sanotusti omaa lääkettään.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.