10K CALORIE CHALLENGE?

Oletteko kuulleet 10 000 kalorin ruokahaasteesta? Kyseessä on siis nimensä mukaisesti haaste, jolloin yhden päivän aikana syödään (tai ainakin yritetään syödä) 10 000 kaloria. Olen katsellut youtubesta näitä videoita ja mulle on ehdotettu monta kertaa haasteeseen osallistumista sekä lukijoiden että kavereiden toimesta. En oikein tiedä mitä mieltä olen tästä, sillä tykkään haasteista ja uskon, että tämä voisi olla mulle melko ”peace of cake” rykäisy. Toisaalta, olen katsellut, kuinka huonovointiseksi monet ovat tulleet ja tuntuu hieman pöllöltä vetää itsensä väkisin sellaiseen tilaan, että vatsaa kivistää ja melkein oksu lentää.

Olen kuitenkin leikitellyt idealla ja miettinyt mitä söisin, mikäli lähtisin kokeilemaan haastetta. Laskeskelin jo alustavan listankin ruuista ja kaloreista. Koska ideana on kerätä mahdollisimman paljon kaloreita, on melkein pakko turvautua roskaruokaan, sillä puhtaasti syömällä tämä voisi olla melkeinpä mahdoton tehtävä. Toki esim. raakaherkut ja pähkinät ovat hyviä terveellisempiä lähteitä, jotka sisältävät myös paljon energiaa. Luulen kuitenkin, että jos tähän lähden, niin vetelen ihan rehellisesti sitä kunnon skeidaa. En laskenut ihan pilkun tarkkaan noita, mutta sulamon kautta tuli vedeltyä safkoja (ja herkkuja) joita upottaisin itseeni. 😀

10 000 kaloria:

Subwayn 30 cm subi kastikkeineen = 700-800 kcal

2 x Ben & Jerry’s 500 ml purkki = 2 385 kcal

Pussillinen Parrot’s kuorrutettuja pähkinöitä/karkkeja (600g) = 3300 kcal (!!! :D)

Sour cream & ranch sipsipussi (250 g) + dippi = 1625 kcal

Kotipizzan Monster Medium Pizza (aurajuusto-pekoni-kebab-herkkusieni-pulled pork-dippi) = 1726 kcal

pari juustohampurilaista = 600 kcal

Näin kun katsoo listaa niin ei se niin pahalta vaikuta. 😀 Hommaahan pystyisi helpottamaan myös juomalla osan kaloreista, mutta tuo Parrot’s pussin vetäminen helpottaisi urakkaa huomattavasti. Toi 600 grammaa on aika normi määrä mun karkkisäkille, joten hieman yllätti tuo kalorimäärä, vaikka sitä on aina tiennyt, että suklaalla kuorrutetut pähkinät eivät tosiaan ole mikään kevyin ratkaisu. 😀

Nyt kun olen ollut 3 kuukautta ”dieetillä”, eli syönyt vain puhtaasti ja ohjeiden mukaan, niin kieltämättä tuo lista näyttää aika houkuttelevalta. Tosin olisi aika masentavaa, jos dieetin jälkeen vetäisi haasteen ja kaikki kilot tulisi takaisin. Hahah. 😀 No, yhdessä päivässä ei luultavasti saisi tuhottua tuloksia kovin pahasti, mutta saattaisi silti olla hieman turvonnut olotila muutaman päivän.

Monihan toteuttaa näitä niin, että laittaa seuraajilleen jonkun haasteen, tyyliin kun saan 10K instaseuraajaa, toteutan haasteen. Sellaista voisi toki testata myös. 😀 Mitäs sanotte, onko aivan täyttä hulluutta koko touhu vai laitetaanko toteutukseen?!

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


Terveysähky

Mietin pitkään, kehtaanko kirjoittaa tällaisesta aiheesta, sillä täältähän pitäisi nimenomaan löytää inspiraatiota terveyteen ja liikuntaan, mutta tänään ei oikeen lähde, joten luvassa on jotain ihan muuta. Pinnan alla on kytenyt jo hetken, jonkinlainen ähky kaikkea tuutista tulevaa kohtaan. Omalla kohdalla ”terveys” ja elämäntavat ovat jo niin iskostuneet tapoihin, etten ajattele niitä sen koomin, mutta kun joka puolella lukee fitness sitä ja tätä, peppu pyöreeksi, kiinteet kädet näillä keinolla jne., alkaa pikkuhiljaa tulemaan ähky.

_MG_8829

Eilen herättyäni, kävelin kylmän viileesti keittöön, avasin Pågen pussin, voitelin kaksi jättikokoista pågen-leipää voimariinillä ja ladoin päälle kasan juustoa. Sori #maidotonmarraskuu, mut mulla on välipäivä tänään. Maistu muuten aika hyvälle, pehmee leipä upposi hampaisiin ja kyllä se valkaisuainekin maistui taas pitkästä aikaa, juustosta puhumattakaan. 😉

Olin kaavaillut leipovani isänpäivän kunniaksi jotain, mutta kaavailut sai uuden käänteen, kun kauppaan kävellessä tajusin, että kaupat on kiinni, koska isänpäivä. Oli siis aika ottaa suunnitelma bee käyttöön ja kurvata lähimpään Siwaan, jonka tarjonnasta ladoin koriin porkkanakakkua, mutakakkua, pastejoita, keksiä ja jäätelöä. Näppärästi paistoin esipaistetut pasteijat uunissa ja ladoin muut jutut hienosti esille, olipas helppoa. 😀 Vietimme siis isänpäivää meillä, sillä siskoni oli tullut Helsingistä Vaasaan, eikä ollut vielä nähnyt uutta kotiamme.

Broidi kysyi, että onko tossa kakussa maitoo ja vastasin, että on. ”Miten niin, onko sulla joku maidoton marraskuu vai?” ”Ei, mutta sulla vissiin on.” 😀 No, joo siinä on tosiaan puolensa, että mainostaa tuhansille ihmisille mitä aikoo tehdä ja mistä kieltäytyä. Maistelin kaikkea tarjolla olevaa hyvällä omalla tunnolla ja ne maistui hyvälle.

Aina jääkaapilla käydessä, lehtikaalit ja pinaatit katsoivat mua sillä silmällä ja muistuttivat, ettei olla oltu yhteydessä koko päivänä. Huomenna sitten taas, kuiskasin. Illalla huomasin, etten ole syönyt päivän aikana mitään kunnollista ruokaa, joten otin vielä hieman jäätelöä ja popparia telkkarin ääreen, ettei energiat vaan putoa ihan alas. Tunsin itseni kapinalliseksi.

_MG_8826

Jos ollaan ihan vakavia hetki, joskus musta tuntuu, että tarvin vaan tauon. Multa kysellään päivittäin ihan hirvittävästi terveydestä, ruokavaliosta ja treenistä, eikä siinä mitään. Autan miellään ja on kiva että kysellään, mutta joskus haluisin vaan sulkee korvat ja olla kuulematta yhtään kysymystä, saati ajatella ruokaa jonain muuna kuin ravintona ja treeniä muuna kuin liikuntana. Tieto lisää tuskaa, ja joskus tuntuu itsekin, että syöminen ja treenaaminen on kunnon ydinfyysiikkaa nykyään. Itse taidan olla professori pahimmasta päästä, mutta kuten mainitsin aiemmin, itselle asiat tulevat automaationa. Ymmärän kuitenkin täysin monien turhautuneisuuden ja kyllästymisen koko terveystouhuun.

Illalla nukahdin onnellisena, mulla oli ollut vapaapäivä omasta elämästä ja odotin innolla palaamista takaisin rutiineihin. En koe mitään morkkiksia mistään, sillä eilisen vatvominen ja surkuttaminen ei oikeesti johda mihinkään. Olisin voinut painaa leuan rintaan ja jatkaa aamulla taas kohti pågen-pussia, jolloin oltais voitu puhua jo sortumisesta tai muusta. Valitsen kuitenkin toisin ja jatkan tänään taas tuttujen tapojeni parissa, uudella innolla ja täytetyillä energiavarastoilla. 😉

_MG_8821

Ihmisillä on joskus tapana ottaa mallia tekemisistäni, joten en oikeesti kannusta ketään ahmimaan kaksin käsin herkkuja, mutta jos näin joskus käy, ei siitä tarvitse ottaa morganeita ja ajatella, että peli on menetetty. Elämä on, kaikkee tapahtuu, mutta joka päivä on uusi päivä ja joka päivä kannattaa elää niin, että illalla voi olla tyytyväinen siihen mitä on tehnyt. Monet elää joko-tai tyylillä ja jos repsahtamisia tai muita tapahtuu, on usein vaikea päästä takaisin rutiinin, sillä hommat jää ikäänkuin päälle, juuri sen negatiivisen ajattelutyylin vuoksi. Ei se ole sen kummempaa kuin unohtaa eilinen ja jatkaa taas normaalia arkea.

Kuvituksena olis ehkä toiminut paremmin kuvat niistä mätöistä, mutta koska pidin vapaapäivää myös kuvaamisesta, saatte tyytyä näihin Anna Snickarsin ottamiin otoksiin. 😉