NEVER SAY NEVER

Ihan lapsesta lähtien mulla on ollut fiilis, että haluan ”isona” työskennellä joko liikunnan, ravitsemuksen tai molempien parissa. Kyseinen tunne on vahvistunut vuosien aikana ja vaikka en koskaan tiennyt tarkkaan mitä työni olisi, palaset loksahtelivat itsestään paikoilleen. Kun aloitin aikoinaan 19-vuotiaana työt kuntosalilla, oli kaikki uutta ja koska olen aina ollut hieman introvertti, oli esimerkiksi ohjaaminen todella jännittävää. Stressasin melko paljon ja jossain vaiheessa ajattelin, että ei tää kyllä ole mun juttu. Erikoisen sattumien ja kohtaamisten kautta (jos niin voi sanoa) päädyin tekemään yllättävänkin päätöksen lopettaa työt & opiskelut ja lähteä matkaoppaaksi.

Multa on monesti pyydetty, että kertoisin täällä blogissakin tuosta ajasta ja nyt ajattelin lyhykäisesti niin tehdä. En tosin muista kaikkea enää niin kirkkaasti, koska tästäkin alkaa olla jo kohta 10 vuotta aikaa, jestas! :D Uskon myös, että kyseinen ammattikin on muuttunut paljon noista ajoista. Halusimme silloisen poikaystävän kanssa töihin samaan kohteeseen joten haimme Gran Canarialle, jonne lennetään useita (9 kertaa tuohon aikaan) kertoja viikossa. Jännittävien vaiheiden jälkeen, pääsimme molemmat samaan paikkaan ja sain tiedon pakata kamat, lähtöön oli vain joitakin viikkoja.

Tuhon aikaan olimme juuri voittaneet aerobicin SM-kultaa joukkuesarjassa ja lähtö oli tietysti hieman huono juttu juuri kun olimme ns. huipulla lajissa. Olin kuitenkin päättänyt lähteä ja niin tein. Oli aika pelottavaa lähteä täysin uuteen maahan ja uuteen työhön, mutta suhteellisen nopeasti sitä pääsi hommaan kiinni. Nuorille sopivaa duuniahan tuo on ja vaatii ehkä enemmän juuri ongelman ratkaisu kykyä, jota työ ainakin tuolloin pääosin oli. Suomalaisia oppaita oli liian vähän kohteessa ja meille kerääntyikin aikamoinen määrä töitä. Välillä tuntui, että olin 24/7 töissä ja palkka oli huikeat 800 € / kk. :D

Työnkuvaan kuului turistien lentokentältä hakemiset & tuomiset, hotellipäivystykset, tervetuliaisjuhlat, retket, yleisten asioiden hoito, call center päivtystys sekä päivystyspuhelin, johon tuli soittoja ympäri vuorokauden. Joku saattoi soittaa keskellä yötä, että menisitkö hakemaan tuon mun miehen baarista kun se ei lähde sieltä vaikka kuinka oon yrittäny! :D Haha. Työtehtäviä saattoi siis olla aamusta ihan yöhön saakka ja minä joka olin tottunut elämään rutiinien mukaista elämää ja treenaamaan paljon, ahdistuin tästä. Treenille ei meinannut löytyä aikaa ja ne kerrat kun pääsin liikkumaan, tuntui haastavalta koska ryhmäliikuntatarjonta oli aika suppea ja tuohon aikaan en käynyt esimerkiksi salilla lainkaan. Juoksin jonkun verran, kävin spinningeissä ja haaveilin mielessäni omista ohjauksista sekä meidän aerobic-treeneistä!

Työssä oli tietysti myös hyviä puolia ja tutustuin moniin uusiin ihmisiin, opin paljon asioita ja ns. kasvoin ihmisenä (koska olin niin nuori) jos niin voi sanoa. Kotiin palaaminen tuntui kuitenkin erittäin hyvältä asialta ja paloin halusta päästä takasin omaan juttuuni. Enää en epäröinut lainkaan etteikö liikunta-ala olisi se mun juttu. Muistan vieläkin, kun istuin lentokoneessa Las Palmasin kentällä ja mietin mielessäni, että mä en enää ikinä tule tänne. :D

No nyt päästäänkin sitten otsikkoon, sillä huomenna olen lähdössä pienelle lomalle ja lentämässä juurikin tuonne Las Palmasin kentälle. Lomaillaan viikko Gran Canarialla ja on muuten kiva mennä tsekkaamaan, että miten paikat ovat muuttuneet vuosien aikana. Mullahan oli tuon kauden jälkeen vuosia sellainen ajatus, että en ymmärtänyt lainkaan miksi ihmiset menevät lomamatkalle tällaiseen ”turistirysään”. Siellä asuessa kun sai ehkä hieman yliannostuksen koko hommasta. Näin ne ajatukset kuitenkin laimenee ja nyt tuntuu jopa kivalta mennä pieneen lomamoodiin hetkeksi ja irtautua niistä rutiineista jotka täällä pyörii päivästä toiseen!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


HIEMAN PEHMEEMMÄSSÄ TIKISSÄ

Pysyn suhteellisen matalissa rasvoissa vuoden ympäriinsä, kiitos suurien treenimäärien, eli etenkin ohjauksista summautuvan korkean kulutuksen vuoksi. Kun kulutus pienenee ja muutkin rutiinit muuttuvat, on vain fakta että myös keho muuttuu. Kuukaudessa ei tapahdu ihmeitä suuntaan jos toiseenkaan, mutta kyllä sitä alkaa näkyä pientä pehmeyttä kehossa näin neljän viikon jälkeen. Kun on melko hyvä lihaserottuvuus, myös sen katoamisen huomaa valitettavan nopeasti. Näin on käynyt tänäkin kesänä, sillä vaikka oon syönyt pääosin terveellisesti ja myös liikkunut, on hommat kuitenkin hyvin kaukana siitä miten elän normaalisti.

Pakko myöntää, että tällainen ”takapakki” tietysti harmittaa ja mielelläänhän sitä olisi supertikissä etenkin kesäaikaan kun pyöritään pienissä vaatteissa ja on niin kuuma että pukeminen ylipäätään ahdistaa. :D Oon kuitenkin ottanut asian mielestäni aika rennosti. Sille ei vaan voi mitään, että fysiikan lakeihin ei pysty vaikuttaa! :D Mulle on kuitenkin tärkeää myös nauttia elämästä ja etenkin lomasta, enkä haluaisi jättää asioita tekemättä vain siksi että pysyn paremmassa kunnossa!

Olen siis tyytyväinen siihen millainen se kroppa on nyt, sillä tässä on paljon hyviäkin puolia. Oon nukkunut todella hyvin (kertoo stressitasojen alenemisesta), keho on päässyt palautumaan kovista treeneistä ja motivaatio liikuntaa kohtaan on vain noussut, kun on ottanut hieman etäisyyttä!

Viime aikoina on ollut paljon puhetta kehopositiivisuudesta ja se on saanut meikäläisenkin miettimään kaikenlaisia muutoksia suuntaan ja toiseen eri tavalla. Mun mielestä on hienoa, että tällainen täydellisyyden tavoittelu ja jopa utopistiset haaveet siitä millainen oman kehon tulisi olla ovat siirtymässä syrjään ja on ihan ok olla sellainen kuin on. Etenkin kesäisin on kova hälinä niistä kuuluisista kesäkiloista, mutta kun asiaa ajattelee tarkemmin niin onko se niin kovin vakavaa jos kerran vuodessa niitä kesäkiloja tulee muutama? Eri asia on tietysti jos homma lähtee ihan lapasesta, mutta muutaman kilon heittelyt eivät suista kenekään terveyttä pysyvästi.

Sitten kun kun on taas pimeetä, märkää ja kylmää niin mietitäänkö me silloin, että voi hemmetti kun tuli tehtyä kesällä niin paljon kaikenlaista ja elettyä elämästä nauttien? Enpä usko. Otetaan tästä ajasta kaikki irti ja jos se vaikuttaa kehoon, kuten mun tapauksessa, niin sitten vaikuttaa ja palataan taas syssymmällä rutiineihin! :D

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook

 


MITÄ TEEN KUN EN TREENAA?

Pakko myöntää että normaali arkeni pyörii pitkälti treenaamisen, syömisen ja niihin liittyvien asioiden ympärillä. Kun työ ja harrastukset ovat periaatteessa sama asia niin melkeinpä väkisinkin koko elämä pyörii näiden ympärillä, enkä valita sillä tunnetusti nautin kaikesta mitä teen ja en esimerkiksi ole katunut että tein ns. harrastuksesta ammatin. Tiedän paljon himotreenaajia, jotka kuitenkin tekevät työkseen jotain ihan muuta ja juurikin siksi, etteivät halua ns. pilata rakasta harrastusta tekemällä siitä ”koko elämän”.

Oon monesti maininnut, että kesä ja siihen liittyvä loma on mulle sellaista nollauksen aikaa, eli aikaa kun teen ihan muita ja juttuja ja sellaisiakin joita en harrasta muulla ajalla. Oon jo useamman vuoden pitänyt pitkän loman kesällä ja muuten sitten painanut hommia vuoden ympäri. Tällainen tyyli toimii meitsille parhaiten.

Viime vuonna mulla oli ensimmäistä kertaa ikinä sellainen kesä, että en treenannut neljään viikkoon lainkaan. Alkuun ajatus tuntui oudolle, mutta kuten kaikkeen muuhunkin, tähänkin tottui nopeasti. Tänä vuonna en ole ollut täysin urheilematta, mutta vähentänyt huomattavasti. En ole ottanut stressiä asiasta, vaan mennyt jos on huvittanut ja jättänyt välistä jos on ollut muuta. Oon ajatellut, että koska oon muuten aina sidottu aikoihin niin nyt en todellakaan halua väkisin tehdä jotain vain koska pitää treenata tietty määrä. Tällainen ajatus vapauttaa tietysti paljon aikaa ja juku vie tässä on ehtinyt tehdä kaikenlaista.

Mitäs kaikkea olen puuhaillut viime aikoina?

..Siivonnut koko asunnon lattiasta kattoon kaappeja ja hyllyjä myöten sekä muuttanut huoneiden järjestystä. Kyl kelpaa olla makkarissa oma parveke näillä keleillä!

..Maannut rannalla ja uinut varmasti enemmän kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä!

..Nukkunut paljon ja laadukkaasti!

..Syönyt ulkona enemmän kuin koko vuoden aikana yhteensä!

..Herkutellut enemmän kuin koko tämän vuoden aikana yhteensä. :D (hups..)

..Lähtenyt extemporee terassille ja baariin.

..Käynyt Ruisrockissa.

..Majaillut viikon Helsingissä.

..Osallistunut jumppatunnille, mutta päätynyt ohjaamaan sen. :D Ja yhden toisenkin!

Olen myös…

..Tuntenut oloni todella onnelliseksi & ei-stressaantuneeksi 

..Unohtanut mikä viikonpäivä on

..Hukannut 600 € käteistä ja löytänyt ne muutamaa päivää myöhemmin nenäkannun sisältä (!?!) :D 

..Sairastunut kesäflunssaan (voin kertoa että helle + flunssa on melkoisen paska combo)

Viime kesänä tuli ravattua festareilla oikeen urakalla, mutta tänä vuonna oon vasta ollut Ruississa. Mä oon aina ollu festari-ihminen ja rakastan sitä fiilistä ja tunnelmaa mitä hyvillä festareilla voi kokea. Ruissi ei jää onneksi ainoaksi tapahtumaksi, sillä nyt tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä Vaasa Festivaleille, joka on laajentunut kahden päivän pituiseksi festariksi. Paikkana toimii Vaasan makein mesta, eli sisäsatama meren äärellä ja saadaan siis nauttia festareista ihan mielettömissä maisemissa!! Viikonlopuksi on tietysti luvattu hellettä, joten tästä ei paljon setit parane.

Tänä vuonna artistikattaus on tosi jees ja itse oottelen varmasti eniten E-typeä. :D haha. Ruokafiilistelijänä aion testailla myös tuon Food & Wine Tasting Villagen, jossa pääsee nauttimaan viinien ja oluiden lisäksi laajasta ruokamaailma. Mestoilla on erilaisia ruokavaihtoehtoja sushista kanasiipiin. Useimmilla festareilla anniskelualueet ovat rajattuja, mutta Vaasa Festeillä anniskelualueena toimii koko festarialue, mikä on mun mielestä aika jees! 

Obehan on kaikkien vippien vippi ;)

Mun instagramissa olisi nyt arvonta, jossa voi voittaa kahden päivän lipun kyseisille festareille joten tsuit tsait osallistumaan!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook

Yhteistyössä: Vaasa festival.