5 X ÄLÄ VÄLTÄ JOULUÄHKYÄ

Nyt ne ovat taas täällä! Kaikki artikkelit, postaukset ja neuvot kuinka välttää jouluähky. Aihe on mielestäni äärimmäisen typerä, hieman sama kuin neuvoisi kuinka välttää juhannuskrapula. No hemmetti vie, älä juo alkoholia, mutta jos juot niin valmistaudu potemaan myös seuraukset.

Tämä jouluähky on aiheena ajankohtainen ja mediaseksikäs, joten ei ihme että joka tuutista tulee tipsiä ja vinkki vitosta kuinka olla syömättä liikaa. Mielestäni sanonta: ”Ei ole väliä mitä syöt joulun ja uudenvuoden välillä, vaan sillä mitä syöt uudenvuoden ja joulun välillä.” kiteyttää hyvin kaiken. Jos multa nimittäin kysytään, niin jouluun kuuluu hyvin voimakkaasti ruoka ja nauttiminen. Itselle nuo ovat tärkeämpiä kuin vaikka lahjat. Hyvä ruoka on nautinto ja elämässä pitää todellakin olla nautintoja. Joskus se nautinto on järkyttävän kova treeni, joskus hyvä elokuvaelämys ja joskus ihana, herkullinen ruoka.

Miksi siis ei kannata nipotella jouluna(kaan) vaan nauttia tästä lyhyestä ajasta täysin ̶r̶i̶n̶n̶o̶i̶n̶ pötsein:

Jouluruokia syödään vain kerran vuodessa, muutamien päivien ajan. Miksi siis säästelemään syömingeissä? Jos syö nyt kunnolla, eipä jää kaivelemaan muistiin, kuinka jäi se ja sekin herkku maistamatta. Jos tekee mieli, anna mennä!

Parin päivän runsaampi syöminen täyttää energiavarastot ja esimerkiksi lihaksien glykogeenivarastot, jolloin lihakset pääsevät palautumaan paremmin. Kun maltat vielä levätä muutaman päivän joululeffojen parissa sohvalla loikoillen, niin voin kertoa, että kun palaat treenien pariin niin hitto vie, kyllä lähtee! 

Säännöistä ja kielloista irrottautuminen tekee mielelle erittäin hyvää! Kun vapauttaa itsensä kaikista kielloista ja säännöistä ja vaihtaa sen ajatukseen, että voi oikeasti syödä mitä tahtoo ja niin paljon kun tahtoo, stressi laukeaa, kortisolitasot tippuu ja voi olla että kroppa jopa päästää irti ylimääräisistä pöhötyksistä ja alkaa toimia tehokkaammin. Yleensä tällainen tilanne aiheuttaa myös sen, että ruuan tarve ja mättääminen vähenee automaattisesti ihan itsestään ja huomaamatta.

Moni liikunnallinen tyyppi elää usein kuitenkin hieman liian niukoilla safkoilla, joten muutamien päivien runsaampi energiansaanti tekee ainoastaan hyvää. Tämä johtaa usein myös siihen, että sinne sänkyyn simahtaa saman tien kun sinne kellahtaa ja myös unen laatu on syvempää. (ellei ähky aiheuta hengitysvaikeuksia, heh heh :D) 

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä ehkä tärkein! Mitä sitten jos joskus (uskon että sun tapauksessa todella harvoin) vetää vähän överiksi? Uskon, että liiallinen sapuskoista stressaaminen on paljon suurempi paha kuin se, että yhtenä, kahtena tai kolmena päivänä napa venyy ja paukkuu hetkellisesti! Rennomman vaiheen jälkeen ne rutiinit maistuu taas ja on kiva palata normaaliin arkeen kiinni!

Ihanaa joulunodotusta ystävät hyvät! <3

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook

 


NEVER SAY NEVER

Ihan lapsesta lähtien mulla on ollut fiilis, että haluan ”isona” työskennellä joko liikunnan, ravitsemuksen tai molempien parissa. Kyseinen tunne on vahvistunut vuosien aikana ja vaikka en koskaan tiennyt tarkkaan mitä työni olisi, palaset loksahtelivat itsestään paikoilleen. Kun aloitin aikoinaan 19-vuotiaana työt kuntosalilla, oli kaikki uutta ja koska olen aina ollut hieman introvertti, oli esimerkiksi ohjaaminen todella jännittävää. Stressasin melko paljon ja jossain vaiheessa ajattelin, että ei tää kyllä ole mun juttu. Erikoisen sattumien ja kohtaamisten kautta (jos niin voi sanoa) päädyin tekemään yllättävänkin päätöksen lopettaa työt & opiskelut ja lähteä matkaoppaaksi.

Multa on monesti pyydetty, että kertoisin täällä blogissakin tuosta ajasta ja nyt ajattelin lyhykäisesti niin tehdä. En tosin muista kaikkea enää niin kirkkaasti, koska tästäkin alkaa olla jo kohta 10 vuotta aikaa, jestas! :D Uskon myös, että kyseinen ammattikin on muuttunut paljon noista ajoista. Halusimme silloisen poikaystävän kanssa töihin samaan kohteeseen joten haimme Gran Canarialle, jonne lennetään useita (9 kertaa tuohon aikaan) kertoja viikossa. Jännittävien vaiheiden jälkeen, pääsimme molemmat samaan paikkaan ja sain tiedon pakata kamat, lähtöön oli vain joitakin viikkoja.

Tuhon aikaan olimme juuri voittaneet aerobicin SM-kultaa joukkuesarjassa ja lähtö oli tietysti hieman huono juttu juuri kun olimme ns. huipulla lajissa. Olin kuitenkin päättänyt lähteä ja niin tein. Oli aika pelottavaa lähteä täysin uuteen maahan ja uuteen työhön, mutta suhteellisen nopeasti sitä pääsi hommaan kiinni. Nuorille sopivaa duuniahan tuo on ja vaatii ehkä enemmän juuri ongelman ratkaisu kykyä, jota työ ainakin tuolloin pääosin oli. Suomalaisia oppaita oli liian vähän kohteessa ja meille kerääntyikin aikamoinen määrä töitä. Välillä tuntui, että olin 24/7 töissä ja palkka oli huikeat 800 € / kk. :D

Työnkuvaan kuului turistien lentokentältä hakemiset & tuomiset, hotellipäivystykset, tervetuliaisjuhlat, retket, yleisten asioiden hoito, call center päivtystys sekä päivystyspuhelin, johon tuli soittoja ympäri vuorokauden. Joku saattoi soittaa keskellä yötä, että menisitkö hakemaan tuon mun miehen baarista kun se ei lähde sieltä vaikka kuinka oon yrittäny! :D Haha. Työtehtäviä saattoi siis olla aamusta ihan yöhön saakka ja minä joka olin tottunut elämään rutiinien mukaista elämää ja treenaamaan paljon, ahdistuin tästä. Treenille ei meinannut löytyä aikaa ja ne kerrat kun pääsin liikkumaan, tuntui haastavalta koska ryhmäliikuntatarjonta oli aika suppea ja tuohon aikaan en käynyt esimerkiksi salilla lainkaan. Juoksin jonkun verran, kävin spinningeissä ja haaveilin mielessäni omista ohjauksista sekä meidän aerobic-treeneistä!

Työssä oli tietysti myös hyviä puolia ja tutustuin moniin uusiin ihmisiin, opin paljon asioita ja ns. kasvoin ihmisenä (koska olin niin nuori) jos niin voi sanoa. Kotiin palaaminen tuntui kuitenkin erittäin hyvältä asialta ja paloin halusta päästä takasin omaan juttuuni. Enää en epäröinut lainkaan etteikö liikunta-ala olisi se mun juttu. Muistan vieläkin, kun istuin lentokoneessa Las Palmasin kentällä ja mietin mielessäni, että mä en enää ikinä tule tänne. :D

No nyt päästäänkin sitten otsikkoon, sillä huomenna olen lähdössä pienelle lomalle ja lentämässä juurikin tuonne Las Palmasin kentälle. Lomaillaan viikko Gran Canarialla ja on muuten kiva mennä tsekkaamaan, että miten paikat ovat muuttuneet vuosien aikana. Mullahan oli tuon kauden jälkeen vuosia sellainen ajatus, että en ymmärtänyt lainkaan miksi ihmiset menevät lomamatkalle tällaiseen ”turistirysään”. Siellä asuessa kun sai ehkä hieman yliannostuksen koko hommasta. Näin ne ajatukset kuitenkin laimenee ja nyt tuntuu jopa kivalta mennä pieneen lomamoodiin hetkeksi ja irtautua niistä rutiineista jotka täällä pyörii päivästä toiseen!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


HIEMAN PEHMEEMMÄSSÄ TIKISSÄ

Pysyn suhteellisen matalissa rasvoissa vuoden ympäriinsä, kiitos suurien treenimäärien, eli etenkin ohjauksista summautuvan korkean kulutuksen vuoksi. Kun kulutus pienenee ja muutkin rutiinit muuttuvat, on vain fakta että myös keho muuttuu. Kuukaudessa ei tapahdu ihmeitä suuntaan jos toiseenkaan, mutta kyllä sitä alkaa näkyä pientä pehmeyttä kehossa näin neljän viikon jälkeen. Kun on melko hyvä lihaserottuvuus, myös sen katoamisen huomaa valitettavan nopeasti. Näin on käynyt tänäkin kesänä, sillä vaikka oon syönyt pääosin terveellisesti ja myös liikkunut, on hommat kuitenkin hyvin kaukana siitä miten elän normaalisti.

Pakko myöntää, että tällainen ”takapakki” tietysti harmittaa ja mielelläänhän sitä olisi supertikissä etenkin kesäaikaan kun pyöritään pienissä vaatteissa ja on niin kuuma että pukeminen ylipäätään ahdistaa. :D Oon kuitenkin ottanut asian mielestäni aika rennosti. Sille ei vaan voi mitään, että fysiikan lakeihin ei pysty vaikuttaa! :D Mulle on kuitenkin tärkeää myös nauttia elämästä ja etenkin lomasta, enkä haluaisi jättää asioita tekemättä vain siksi että pysyn paremmassa kunnossa!

Olen siis tyytyväinen siihen millainen se kroppa on nyt, sillä tässä on paljon hyviäkin puolia. Oon nukkunut todella hyvin (kertoo stressitasojen alenemisesta), keho on päässyt palautumaan kovista treeneistä ja motivaatio liikuntaa kohtaan on vain noussut, kun on ottanut hieman etäisyyttä!

Viime aikoina on ollut paljon puhetta kehopositiivisuudesta ja se on saanut meikäläisenkin miettimään kaikenlaisia muutoksia suuntaan ja toiseen eri tavalla. Mun mielestä on hienoa, että tällainen täydellisyyden tavoittelu ja jopa utopistiset haaveet siitä millainen oman kehon tulisi olla ovat siirtymässä syrjään ja on ihan ok olla sellainen kuin on. Etenkin kesäisin on kova hälinä niistä kuuluisista kesäkiloista, mutta kun asiaa ajattelee tarkemmin niin onko se niin kovin vakavaa jos kerran vuodessa niitä kesäkiloja tulee muutama? Eri asia on tietysti jos homma lähtee ihan lapasesta, mutta muutaman kilon heittelyt eivät suista kenekään terveyttä pysyvästi.

Sitten kun kun on taas pimeetä, märkää ja kylmää niin mietitäänkö me silloin, että voi hemmetti kun tuli tehtyä kesällä niin paljon kaikenlaista ja elettyä elämästä nauttien? Enpä usko. Otetaan tästä ajasta kaikki irti ja jos se vaikuttaa kehoon, kuten mun tapauksessa, niin sitten vaikuttaa ja palataan taas syssymmällä rutiineihin! :D

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook