VALMENNUS PAKETISSA – MITÄ KAIKKEA SAAVUTIN?

Tällä viikolla tuli täyteen neljä kuukautta valmennuksen alla ja tästä eteenpäin jatkan taas omin päin. Sain vinkkejä ja neuvoja miten jatkaa eteenpäin ja toki oma tieto-taitokin on sen verran hyvällä mallilla, ettei tässä ole huolen häivää. Tässä on tullut raportoitua fiiliksiä pitkin kevättä ja ei ole varmasti jäänyt epäselväksi, että olen hyvin tyytyväinen, että lähdin testailemaan tällaista vaihtoehtoa. Kuten sanottua, mikään ei muutu jos mikään ei muutu. Joskus täytyy kokeilla uusia juttuja ja sitä kautta voi joko onnistua tai vähintäänkin oppia. Oon sitä mieltä, että ennakoluulot, odotukset ja pelot ohjaa ihan liikaa meidän valintoja ja jopa estää unelmia toteutumasta.

Lähdin tähän hommaan sillä mielin, että kokeilen avoimesti uusia juttuja jos sellaisia on luvassa. Mulla oli tavoitteena niitä ulkoisia muutoksia, mutta myös sisäisiä juttuja, jotka ovat nousseet tän matkan aikana paljon tärkeämmäksi. Joku voisi ajatella että vaikeessa elämäntilanteessa ei kannata stressata itseään liikaa, mutta mun tilanteessa tää on ollut ehkä koko kevään pelastus. Oon saanut keskittyä projektiin ja mulla on ollut joku päämäärä. Tuntuu, että oon saanut taas mun kehon takaisin, eli ainakin tällä hetkellä se toimii taas kuin ennen. Mystiset vaivat ja ongelmat ovat loistaneet poissaolollaan jo hetken. Mitä nyt viime viikolla kärsin oudoista turvotuksista, mutta nekin katosivat kun lisäsin ruokamäärää radikaalisti.

Koko tämän valmennuksen ajan mulla on ollut vähän sellainen fiilis, että en ole kehittynyt niin paljon kuin olisin halunnut. Oon käynyt säännöllisissä mittauksissa Jyväskylässä ja niiden mukaan eteneminen on ollut juuri sopivaa. Silti pääkoppa on väittänyt, että ei tapahdu riittävästi. Oon taistellut tämän ajatuksen kanssa ja myös stressannut siitä hieman. Välillä on toki ollut hyvä buugi ja oon huomannut muutosta. Sitähän se on, pikkuhiljaa tapahtuvia juttuja ei ehdi itse huomata, vaikka niitä tapahtuu.

Mun ulkoiset tavoitteet olivat siis saada lisää muotoa etenkin pakaroihin sekä olkapää/käsivarsi akselille. Halusin myös kiristellä rasvoja alas niin, että lihaserottuvuus olisi hyvällä mallilla. Mittanauhan mukaan senttejä on lähtenyt juuri oikeista paikoista ja lisääntynyt sinne minne piti. Rasvakiloja lähti lopulta noin 4 kiloa, mikä on aika paljon jos miettii, että lähötilanne ei ollut mikään kovin huono. Treenipainot ovat kasvaneet pitkin matkaa, eli voimatasot ovat parantuneet huomattavasti. Pystyn vetää 15 leukaa kevyesti, nostan maasta 150 kiloa ja penkkaan vähintään 65 kilolla! Jaksaminen ryhmäliikunnassa on pysynyt ennallaan, tosin mulla on nyt taas se vaihe ettei mikään tunnu missään. :D Eli on jopa vaikea hengästyä ja vetää itsensä kunnolla hapoille. Tää on ihan tuttua juttua silloin kun treenimäärät ovat korkeat ja kovatehoista aerobista tulee isoja määriä.

Koko projekti on sujunut rutiinilla, oon toki tehnyt hommia ja paljon oon tehnytkin. Vaikeita hetkiä on ollut monia, mutta oon vaan hokenut itselleni, että mä en hitto vie luovuta vaikka mitä esteitä tulisi eteen. Kaiken pystyy ratkaista jos vaan haluaa. Oon luopunut monista jutuista ja panostanut tähän ajallisesti. Oon noudattanut ruokavaliota 6 kuukautta (aloitin omatoimisesti tammikuun alussa), ilman että oon syönyt mitään ylimääräistä (2 kertaa olen suunnitellusti syönyt ”ohi”). En oo jättänyt yhtäkään treeniä väliin ja samaan aikaan oon hoitanut 2 duunia ja yhden yrityksen.

Nyt kun kirjoitan näitä konkreettisesti ylös, niin en voi kuin olla tyytyväinen ja ennen kaikkea ylpeä itsestäni! Jos saa kehua niin nyt kehun, että oon kyllä saatanan kova muija, kun ottaa huomioon mistä tilanteesta lähdettiin ja mitä kaikkea tässä on saanut käydä samalla läpi. Kuten kirjoitin mun päivän instapostaukseen:

”You won’t get much done, if you only grind on days you feel good.”  

Kuulin ton biisin tänään salilla ja vaikka kyseessä on vanha kappale niin se iski kunnolla! Pakko heittää mukaan huomiselle spinning-tunnille. Huomenna on luvassa muutakin kivaa, sillä meillä on luvassa Bodyattack-maraton. Spinningin jälkeen tankkailen vähän energiaa ja sitten riipaistaan kahden tunnin attack-tykitys Wasa Sports Clubilla. Mukaan pääsee myös ei jäsenet hintaan 5 €. Tunti alkaa k 13:00.

Muistakaa, että ihan kaikki on mahdollista kun vaan pistää hommia tapahtumaan!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MIELUUMMIN MUUTTUNUT KUIN JUUTTUNUT

Pohdiskeltiin tänään yhden mun PT-asiakkaan kanssa, että miksi sitä on aina niin vaikeaa tehdä muutoksia tai aloittaa uusia juttuja. Muutos tuntuu haastavalta, koska usein silloin joutuu tehdä asioita eri tavalla verrattuna siihen mihin on tottunut ja se taas vaatii ylimääräistä suunnittelua, tekemistä ja työtä. Tällä hetkellä mä oon niin hemmetin iloinen ja onnellinen, että päätin aloittaa tämän valmennusprojektin, vaikka sitä aluksi pohdinkin pitkään. Syyt olivat se, että tarvitsenko valmennusta, koska osaan itsekin ja onko järkevää laittaa rahaa sellaiseen. No, voin sanoa että todellakin tarvitsin ja todellakin oli järkevää panostaa myös rahallisesti. Muutenkin tähänastisen elämäni kokemuksella voin sanoa, että usein silloin jos pohtii jonkun asian väliltä pitkään, kannattaa valita muutos. Olen myös sitä mieltä, että ei ole olemassa vääriä valintoja, vaan ne valinnat vain määrittävät mihin suuntaan elämä seuraavaksi lähtee lipumaan.

Muutoksia tai päätöksiä tehdessä sitä monesti miettii, että mitä jos valinta alkaakin kaduttamaan? Jos taas mietit elämääsi taaksepäin, millaisia asioita kadut? Kadutko oikeasti yhtäkään sellaista, jossa emmit pitkään kahden päätöksen välillä ja valitsit toisen? Itse voin rehellisesti sanoa, että kadun elämässäni joitakin asioita, mutta en sillä tavalla, että miettisin niitä sen kummemmin. Nämä kaduttavat asiat ovat taas sellaisia päätöksiä, joita on tullut tehtyä niin sanottua hetken huumassa. Kun joku hetkellinen ”nautinto” on mennyt pitkäaikaisen hyvän edelle. Tähän voisi sanoa, että ”Never make permanent decision on temporary feelings.”

Jos palataan tuohon aloittamisen vaikeuteen, mun mielestä ainoa tapa on vain lopettaa turha jahkailu ja laittaa homma käyntiin. Ensitöikseen on hyvä unohtaa ”maanantaina”, ”huomenna” tai ”ensi viikolla” aloittamiset ja tehdä se samantien. Usein se, että päättää aloittaa on ensimmäinen askel, jonka jälkeen asiat alkaa rullaamaan ihan itsestään.

Tämä kyseinen asiakkaani on esimerkiksi pudottanut painoa 10 viikon aikana 12 kiloa! Noin lyhyt aika ja noin suuri tulos. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään pikakuuri, sillä kuten tiedätte, mun metodin mukaan ruokaa syödään paljon ja kun asiat tehdään oikein, myös tulosta tulee. Meillä on vielä yli puolet paketista jäljellä, joten tullaan tekemään aika tajuton lopputulos! Kaikki on mahdollista, kun vain tekee sen pienen päätöksen ja alkaa toimia pikkuhiljaa omaa tavoitetta kohti.

Mun mielestä yksi parhaista tunteista on, kun alkaa huomata, että tehty työ tuottaa tulosta. Oli kyseessä mun oma kuntoprojekti, asiakkaan painonpudotustavoite tai jokin työhön liittyvä juttu, niin kehittyminen tuo kyllä aivan järjettömän hyvän olon ja se mielihyvä voittaa jokaisen karkkipussin tai baari-illan.

Edellä mainitut kun usein ovat sellaisia, joilla haetaan jonkinlaista mielihyvää, kun sen voi saada asioista, jotka tekee oikeasti onnelliseksi. Enkä todellakaan tarkoita, ettei koskaan saisi syösä karkkia tai juoda olutta. Tarkoitan, että usein tyhjyyttä tai pahaa oloa korvataan ruualla/alkoholilla, kun oikeasti vatsan täyttämisen sijaan sydän kaipaa täytettä. Läheisyyttä, rakkautta tai omistautumista asioille, jotka ovat itselle tärkeitä. :)

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


VALMENNUSTA TAKANA 2 KUUKAUTTA – MISSÄ MENNÄÄN?

Otsikko sen jo sanoikin, mutta siis mihin tää aika on mennyt? Lauantaina tuli tosiaan 8 viikkoa täyteen ja on kai ihan hyvä merkki, ettei ajankulua ole juurikaan huomannut. Suoraan sanottuna ei edes tunnut, että noudattaisin mitään ohjelmaa, sillä kaikki menee niin rutiinilla päivästä toiseen. Mulla oli tuossa muutama viikko taaksepäin hieman motivaatio ongelmia, sillä tuntui, että olen vähän jumissa, koska en huomannut kehitystä. Viime viikolla kävi taas päinvastoin, kun yhtäkkiä tuntui että kaikki meni eteenpäin ja olo oli muutenkin tosi jees. Noissa vaikeammissa vaiheissa täytyy aina muistaa, että ne on ohimeneviä ja että huonon päivän tai viikon jälkeen tulee aina parempi!

 

Valmentajani on siis erikoistunut erityisesti lihaskasvun ja rasvanpolton yhdistämiseen, joka on munkin tavoitteena. Kävin muutamia viikkoja sitten jyväskylässä, jossa mittailtiin neljässä viikossa tapahtuneita tuloksia. Rasvaprosentti oli tipahtanut neljä pykälää alaspäin ja senttejä oli lähtenyt kivasti. Ainoa kohta mihin senttejä oli lisääntynyt, oli lantionympärys, joka viestii siitä että pakarat ovat ottaneet treeniä vastaan. :D On tosi jännää nähdä miltä tulokset näyttävät nyt seuraavalla kerralla kun päästään katsomaan etenemistä.

Ruokavalioni lähti korkeista kaloreista ja naureskelinkin, että aika hauskaa että olen ”dieetillä” ja syön yli 3K kaloria päivässä. Tuo määrä on aika monen ns offikauden kalorimäärä, joten en valita yhtään, että ruokaa on saanut lapata suuhun aivan huolella. Nyt viime aikoina määriä on kyllä alettu karsia pienissä määrin kerrallaan. Koko kahdeksan viikon aikana en ole joutunut kokemaan nälkää, mitä nyt joitakin mielitekoja ollut joskus harvoin. Tuon kolmen tonnin päälle on tullut vielä tehtyä hiilaritankkaus kerran viikossa, joka on antanut hurjasti lisää buustia treeneihin.

popparit on mun viikonlopun kohokohta :D

Nyt olen lähdössä korkkaamaan viikon ensimmäisen treenin ja mulla alkaa tänään itseasiassa uusi treenikierto. Ohjelmaan ja liikkeisiin on tehty pieniä muutoksia ja katselin tuossa, että pitäisi mm. tehdä 8 (?!) sarjaa leuanvetoja lisäpainolla. Katotaan miten nousee. :D On kyllä ollut tosi kiva huomata, että voin saada näinkin hyvin voimatasoja ylös, vaikka teen niin paljon kovatehoista aerobista liikuntaa. Kai kaikki on aina mahdollista, kun vaan on valmis tekemään hommia! Oon kyllä myös ylpeä itsestäni, että oon oikeesti ollut aika reipas kaiken tämän suhteen ja toivon että lopussa kiitos seisoo. Homma ei toki tuu päättymään valmennuksen loppumiseen, sillä oon saanut ihan uuden kipinän tämän itseni kehittämisen suhteen.

Mukavaa viikkoa kaikille! :)

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ