MITÄ SEURAAVAKSI?

Moikka! Melkoisen kiireinen päivä takana. Aamusta asti oon mennyt jumppakuplassa ja silti vieläkin riittäis virtaa tehdä jotain! Siivosin tuossa endorfiinihuuruissa koko kämpän äsken. Päivä startattiin spinningin voimin ja siitä jatkoin vielä Bodyattack-maratonin pariin, joka pidettiin tänään viiden ohjaajan voimin. Ensimmäinen tunti mentiin vanhoja ”oldies&goldies” biisejä ja toisen tunnin aikana lanseerattiin uusin Bodyattack97-ohjelma. Mulla on ollut tässä muutaman päivän vähän sellainen outo fiilis kurkussa ja tänään sitten heräsin koko pää ihan tukossa. Ääni oli siis kovilla noiden ohjauksien aikana ja pikkasen meinas hyytyä volat meikämuijasta, mutta ihan hyvin meni tilanteen huomioonottaen. :D

Moni on kysellyt, että mitä aion nyt kun tavoitteellinen valmennus ja ohjelmat ovat paketissa ja oon toki itsekin miettinyt asiaa. Tällä hetkellä on sellainen fiilis, että en jaksa asettaa mitään suuria tavoitteita, vaan jatkan suunnilleen samoilla rutiineilla ja teen myös välillä jotain ihan muuta jos siltä tuntuu. Mä oon tosiaan nostanut kalorit tällä viikolla + 500 ylöspäin ja ensi viikosta toinen samanmoinen määrä vielä lisää. Tuo nosto on tuntunut lähinnä lisäävän pökköä pesään, sillä tänään kun kävin vaa’alla, oli paino kilon alhaisempi kuin tämän viikon keskiviikkona. Toki nesteet vaihtelee ja vaikuttaa, mutta kuten mainittua niin ilmeisesti mun keho tykkää suurista hiilarimääristä, koska oon syönyt melkein tuon 500 kcal hiilareista. Oon taas alkanut hikoilla kuin viimeistä päivää ja sekin kertoo siitä että kaikki alkaa palata normaaliin. Treenihommat oon pitänyt samanlaisina, eli ohjauksien lisänä teen 3-4 salitreeniä ja sitten köpöttelen iltaisin kevyitä lenkkejä jos sellainen fiilis sattuu olemaan.

id

Kesäkuun ajan meen siis hieman tunnustellen ja heinäkuussa mulla alkaa kesäloma, joka on myös otollista aikaa kokeilla mitä voin salitreenillä saada aikaiseksi, kun jumpat eivät ole hidastamassa palautumista. Ajattelin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni jättää aerobiset ihan minimiin (jos vaan pystyn :D) ja panostan  3-5 laadukkaaseen salitreeniin viikossa. Salitreenien painopiste on edelleen tuolla alavartalossa, sillä koen että mun yläkropassa alkaa olla jo ihan kivasti muotoa, ainakin omaan makuun. Myös inbody-mittauksen mukaan ylävartalossani on suhteessa enemmän lihasta kuin alavartalossa, mikä johtuu puhtaasti suuresta alavartalon kuormituksesta. Kaikki jumpat hypitään tai poljetaan noilla koivilla, joten ne eivät välttämättä pääse palautumaan yhtä tehokkaasti kuin ylävartalo.

Muuten tavoitteena olisi ylläpitää tätä ”kuntoa”, johon oon ihan suhteellisen tyytyväinen nyt. Oon aika kriittinen itseäni kohtaan, mutta yritän syöttää päähäni ajatuksia, että nyt on aivan hyvä. :D Toki en pistä pahakseni jos tässä itsestään tulee vielä jotain kiristymistä vaikka tuolta keskivartalon kohdilta! ;) Tässä on kuitenkin edessä kaikenmoisia festareita sun muita kissanristiäisiä, joten veikkaan, että nuo toiveet saa haudata samantien, haha. :)

Ihanaa viikonloppua!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


VALMENNUS PAKETISSA – MITÄ KAIKKEA SAAVUTIN?

Tällä viikolla tuli täyteen neljä kuukautta valmennuksen alla ja tästä eteenpäin jatkan taas omin päin. Sain vinkkejä ja neuvoja miten jatkaa eteenpäin ja toki oma tieto-taitokin on sen verran hyvällä mallilla, ettei tässä ole huolen häivää. Tässä on tullut raportoitua fiiliksiä pitkin kevättä ja ei ole varmasti jäänyt epäselväksi, että olen hyvin tyytyväinen, että lähdin testailemaan tällaista vaihtoehtoa. Kuten sanottua, mikään ei muutu jos mikään ei muutu. Joskus täytyy kokeilla uusia juttuja ja sitä kautta voi joko onnistua tai vähintäänkin oppia. Oon sitä mieltä, että ennakoluulot, odotukset ja pelot ohjaa ihan liikaa meidän valintoja ja jopa estää unelmia toteutumasta.

Lähdin tähän hommaan sillä mielin, että kokeilen avoimesti uusia juttuja jos sellaisia on luvassa. Mulla oli tavoitteena niitä ulkoisia muutoksia, mutta myös sisäisiä juttuja, jotka ovat nousseet tän matkan aikana paljon tärkeämmäksi. Joku voisi ajatella että vaikeessa elämäntilanteessa ei kannata stressata itseään liikaa, mutta mun tilanteessa tää on ollut ehkä koko kevään pelastus. Oon saanut keskittyä projektiin ja mulla on ollut joku päämäärä. Tuntuu, että oon saanut taas mun kehon takaisin, eli ainakin tällä hetkellä se toimii taas kuin ennen. Mystiset vaivat ja ongelmat ovat loistaneet poissaolollaan jo hetken. Mitä nyt viime viikolla kärsin oudoista turvotuksista, mutta nekin katosivat kun lisäsin ruokamäärää radikaalisti.

Koko tämän valmennuksen ajan mulla on ollut vähän sellainen fiilis, että en ole kehittynyt niin paljon kuin olisin halunnut. Oon käynyt säännöllisissä mittauksissa Jyväskylässä ja niiden mukaan eteneminen on ollut juuri sopivaa. Silti pääkoppa on väittänyt, että ei tapahdu riittävästi. Oon taistellut tämän ajatuksen kanssa ja myös stressannut siitä hieman. Välillä on toki ollut hyvä buugi ja oon huomannut muutosta. Sitähän se on, pikkuhiljaa tapahtuvia juttuja ei ehdi itse huomata, vaikka niitä tapahtuu.

Mun ulkoiset tavoitteet olivat siis saada lisää muotoa etenkin pakaroihin sekä olkapää/käsivarsi akselille. Halusin myös kiristellä rasvoja alas niin, että lihaserottuvuus olisi hyvällä mallilla. Mittanauhan mukaan senttejä on lähtenyt juuri oikeista paikoista ja lisääntynyt sinne minne piti. Rasvakiloja lähti lopulta noin 4 kiloa, mikä on aika paljon jos miettii, että lähötilanne ei ollut mikään kovin huono. Treenipainot ovat kasvaneet pitkin matkaa, eli voimatasot ovat parantuneet huomattavasti. Pystyn vetää 15 leukaa kevyesti, nostan maasta 150 kiloa ja penkkaan vähintään 65 kilolla! Jaksaminen ryhmäliikunnassa on pysynyt ennallaan, tosin mulla on nyt taas se vaihe ettei mikään tunnu missään. :D Eli on jopa vaikea hengästyä ja vetää itsensä kunnolla hapoille. Tää on ihan tuttua juttua silloin kun treenimäärät ovat korkeat ja kovatehoista aerobista tulee isoja määriä.

Koko projekti on sujunut rutiinilla, oon toki tehnyt hommia ja paljon oon tehnytkin. Vaikeita hetkiä on ollut monia, mutta oon vaan hokenut itselleni, että mä en hitto vie luovuta vaikka mitä esteitä tulisi eteen. Kaiken pystyy ratkaista jos vaan haluaa. Oon luopunut monista jutuista ja panostanut tähän ajallisesti. Oon noudattanut ruokavaliota 6 kuukautta (aloitin omatoimisesti tammikuun alussa), ilman että oon syönyt mitään ylimääräistä (2 kertaa olen suunnitellusti syönyt ”ohi”). En oo jättänyt yhtäkään treeniä väliin ja samaan aikaan oon hoitanut 2 duunia ja yhden yrityksen.

Nyt kun kirjoitan näitä konkreettisesti ylös, niin en voi kuin olla tyytyväinen ja ennen kaikkea ylpeä itsestäni! Jos saa kehua niin nyt kehun, että oon kyllä saatanan kova muija, kun ottaa huomioon mistä tilanteesta lähdettiin ja mitä kaikkea tässä on saanut käydä samalla läpi. Kuten kirjoitin mun päivän instapostaukseen:

”You won’t get much done, if you only grind on days you feel good.”  

Kuulin ton biisin tänään salilla ja vaikka kyseessä on vanha kappale niin se iski kunnolla! Pakko heittää mukaan huomiselle spinning-tunnille. Huomenna on luvassa muutakin kivaa, sillä meillä on luvassa Bodyattack-maraton. Spinningin jälkeen tankkailen vähän energiaa ja sitten riipaistaan kahden tunnin attack-tykitys Wasa Sports Clubilla. Mukaan pääsee myös ei jäsenet hintaan 5 €. Tunti alkaa k 13:00.

Muistakaa, että ihan kaikki on mahdollista kun vaan pistää hommia tapahtumaan!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MIELUUMMIN MUUTTUNUT KUIN JUUTTUNUT

Pohdiskeltiin tänään yhden mun PT-asiakkaan kanssa, että miksi sitä on aina niin vaikeaa tehdä muutoksia tai aloittaa uusia juttuja. Muutos tuntuu haastavalta, koska usein silloin joutuu tehdä asioita eri tavalla verrattuna siihen mihin on tottunut ja se taas vaatii ylimääräistä suunnittelua, tekemistä ja työtä. Tällä hetkellä mä oon niin hemmetin iloinen ja onnellinen, että päätin aloittaa tämän valmennusprojektin, vaikka sitä aluksi pohdinkin pitkään. Syyt olivat se, että tarvitsenko valmennusta, koska osaan itsekin ja onko järkevää laittaa rahaa sellaiseen. No, voin sanoa että todellakin tarvitsin ja todellakin oli järkevää panostaa myös rahallisesti. Muutenkin tähänastisen elämäni kokemuksella voin sanoa, että usein silloin jos pohtii jonkun asian väliltä pitkään, kannattaa valita muutos. Olen myös sitä mieltä, että ei ole olemassa vääriä valintoja, vaan ne valinnat vain määrittävät mihin suuntaan elämä seuraavaksi lähtee lipumaan.

Muutoksia tai päätöksiä tehdessä sitä monesti miettii, että mitä jos valinta alkaakin kaduttamaan? Jos taas mietit elämääsi taaksepäin, millaisia asioita kadut? Kadutko oikeasti yhtäkään sellaista, jossa emmit pitkään kahden päätöksen välillä ja valitsit toisen? Itse voin rehellisesti sanoa, että kadun elämässäni joitakin asioita, mutta en sillä tavalla, että miettisin niitä sen kummemmin. Nämä kaduttavat asiat ovat taas sellaisia päätöksiä, joita on tullut tehtyä niin sanottua hetken huumassa. Kun joku hetkellinen ”nautinto” on mennyt pitkäaikaisen hyvän edelle. Tähän voisi sanoa, että ”Never make permanent decision on temporary feelings.”

Jos palataan tuohon aloittamisen vaikeuteen, mun mielestä ainoa tapa on vain lopettaa turha jahkailu ja laittaa homma käyntiin. Ensitöikseen on hyvä unohtaa ”maanantaina”, ”huomenna” tai ”ensi viikolla” aloittamiset ja tehdä se samantien. Usein se, että päättää aloittaa on ensimmäinen askel, jonka jälkeen asiat alkaa rullaamaan ihan itsestään.

Tämä kyseinen asiakkaani on esimerkiksi pudottanut painoa 10 viikon aikana 12 kiloa! Noin lyhyt aika ja noin suuri tulos. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään pikakuuri, sillä kuten tiedätte, mun metodin mukaan ruokaa syödään paljon ja kun asiat tehdään oikein, myös tulosta tulee. Meillä on vielä yli puolet paketista jäljellä, joten tullaan tekemään aika tajuton lopputulos! Kaikki on mahdollista, kun vain tekee sen pienen päätöksen ja alkaa toimia pikkuhiljaa omaa tavoitetta kohti.

Mun mielestä yksi parhaista tunteista on, kun alkaa huomata, että tehty työ tuottaa tulosta. Oli kyseessä mun oma kuntoprojekti, asiakkaan painonpudotustavoite tai jokin työhön liittyvä juttu, niin kehittyminen tuo kyllä aivan järjettömän hyvän olon ja se mielihyvä voittaa jokaisen karkkipussin tai baari-illan.

Edellä mainitut kun usein ovat sellaisia, joilla haetaan jonkinlaista mielihyvää, kun sen voi saada asioista, jotka tekee oikeasti onnelliseksi. Enkä todellakaan tarkoita, ettei koskaan saisi syösä karkkia tai juoda olutta. Tarkoitan, että usein tyhjyyttä tai pahaa oloa korvataan ruualla/alkoholilla, kun oikeasti vatsan täyttämisen sijaan sydän kaipaa täytettä. Läheisyyttä, rakkautta tai omistautumista asioille, jotka ovat itselle tärkeitä. :)

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.