KESÄKUNTOON? MIKSI EI!

Hieman alle vuosi sitten mulla aloitti PT-asiakas, jonka kanssa istuttiin alas ja juteltiin tavoitteista. Hänellä oli toiveena pudottaa 10 kiloa painosta ja päästä timmimpään kuntoon. Omien sanojensa mukaan, tavoite tuntui ihan utopistiselta, eikä hän voinut pienessä mielessä uskoa, että voisi joskus onnistua tässä tavoitteessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tilanne ei ollut siinä mielessä ihan normaali, sillä esteenä oli sairaus ja melko rajoittava ruokavalio. Aloitimme kuitenkin projektin ja lupasin hänelle, että tullaan kyllä onnistumaan tavoitteessa. Asiakkaat ovat aina melko hätäisiä ja haluaisivat tietysti tulokset mahdollisimman pian. Joskus tavoitteet ja siihen suunniteltu aika eivät vain ole realistisia, mutta mun tehtävähän on tehdä suunnitelmasta järkevä ja toimiva. Saatiin ne kilot pois ja kuten yleensä, nälkä kasvaa syödessä, joten asiakas jatkoi projektiaan vielä yksin, kohti voimakkaampaa ja timmimpää kroppaa.

Hän kävi kehoanalyysissä viime lauantaina ja rasvaprosentti oli tippunut yli kuusi prosenttiä edellisestä, ennen joulua otetusta mittauksesta. Muutos siihen mistä aloitettiin on todella suuri. Tämä taas muistuttaa, kuinka jokaisella meillä on mahdollisuus tavoittaat ne unelmat ja toiveet mitä haluamme! Vaikka tilanne olisi hankala ja asia tuntuisi omasta mielestä mahdottomalta niin aina on toivoa ja aina on mahdollisuus.

Collage_Fotor

Nykyään dissataan erilaisia kausittaisia projekteja ja olen siinä mielessä samaa mieltä, että ei ole järkevää hankkiutua vain kesäkuntoon, tai vaikka lomakuntoon. Kuten jokainen varmasti tietää, järkevintä olisi pysyä jatkuvasti sellaisessa kunnossa, että on hyvä olo oman itsensä kanssa. Mun mielestä kuitenkin aloittaminen kannattaa aina. Jos saa motivaation muutokseen siitä, että kesä tulee ja vaatteet vähenee niin go for it! Koskaan ei ole huono hetki aloittaa muutoksen tekemistä, jos se palvelee omaa hyvinvointia. Joissakin tapauksissa tarvitaan vain pieniä viilauksia ja joissain suurempi muutoksia, mutta usein kun nämä muutokset vain aloittaa niin on jo hyvässä vauhdissa kohti tavoitteita. Joskus se kesäkuntoon-projetki voikin poikia jotain paljon pitkäaikaisempaa ja suurempaa. Itsekin aloitin vuonna 2014 kesäkuntoa tukevan muutoksen ja samalla tiellä ollaan edelleen. Tarkoitan, että elämäntavat lähtivät muuttumaan niin, että enää ei tarvita projekteja ja kausittaisia muutoksia. 🙂

Mun mielestä mikään tavoite ei ole väärin. Joskus ulkoiset muutokset voivat tuoda myös paremman itsetunnon sekä hyvän fiiliksen sisäisesti. Oma onni ja itsetunto ei saisi kuitenkaan perustua vain ulkomuotoon. Joskus nämä kaksi asiaa erotellaan liian mustavalkoisesti, eli jos panostat ulkomuotoon, oot pinnallinen. Jos taas panostaa sisäiseen hyvinvointiin, on se jotenkin hyväksytympää. Miksei näitä kahta voisi yhdistää sopivassa suhteessa?

Inspiroivaa uutta viikkoa, lähden tästä Hypoxiin! 😉


OIKEANLAINEN VARTALO

Vartalot kiehtovat ja aiheuttavat mielipiteitä. On mainoksia ”oikeista naisista”, inspiraatiokuvia kisakireistä kropista ja sitten on kaikkea siltä väliltä. Väittäisin, että etenkin naisen vartalo on suurimman kritisoinnin alla. On paineita siitä millainen tulisi olla ja millainen on hyväksyttävää. On ilahduttavaa huomata, että nykyisin ihanteena toimii terveemmän näköinen vartalo kuin aiemmin. Laihuus ei ole enää ”the thing”, vaan nykyään lihakset ja muodokkuus nostavat päätään. Sinänsä harmi, että aina pitää olla joku juttu, mihin tulisi pyrkiä.

Seuraan mielenkiinnolla näitä vaihtuvia trendejä, joten luulen olevani kartalla siitä, millainen on nykynuorison (ja miksei vanhempienkin) ihanne vartalo. Nykyään ihannoidaan pyöreää, melko isoa takalistoa suhteessa kuitenkin hoikkiin reisiin. Vyötärö saa olla kapea ja lihaserottuvuuskaan ei ole pahasta. Rinnat eivät luultavasti ole niin isossa roolissa, kuin aiemmin, eli ne saavat olla sopusuhtaiset.

Collage_Fotor4

Loppupeleissä aika pienellä prosentilla on geeneissä tuollaiset muodot. Jos nimittäin kyykkäät siellä salilla ja treenailet ahkerasti, saat muutakin kuin vain pyöreät pakarat. Reisiin tarttuu lihaa ja keskivartalokin voi leventyä aavistuksen. Tämä on siis ihan normaalia ja tämä tukee myös tervettä kehitystä. Lihastasapaino on oikeasti tärkeä juttu terveyden kannalta ihan vain siksi, ettei tulisi niitä ylirasituksia ja loukkaantumisia. Keskivartalon tulee olla vahva, jotta voi kuormittaa kehoa suurilla painoilla. Terveyden kannalta on jopa tyhmää treenata salilla vain peppu- ja olkapääliikkeitä vyö päällä, jottei keskivartalo pääsisi kehittymään. Eri asia on, jos jokin lihasryhmä dominioi ja yritetään saada tasapainoa treenaamalla enemmän heikkoja puolia.

Olen urheillut koko elämäni ja se näkyy vartalossa. Olisi aika hullua mikäli se ei näkyisi. Kroppani on aika suora, kuulemma H-vartalomallia. Omaan melko kapean lantion, vahvat reidet ja keskivartalon, jolloin kyseessä ei siis todellakaan ole mikään virallinen bikinivartalo. Voin sanoa täysin rehellisesti, että mua ei haittaa pätkääkään, että en täytä tietyn ihanteen kriteerejä. Oon ehkä joskus saanut harmaita hiuksia siitä, että mulla on suhteessa muuhun vartaloon melko leveä vyötärö ja reidet. Oon kuitenkin oppinut arvostamaan voimaa ja terveyttä. Mielestäni se, että jaksan jumpata vaikka 4 tuntia putkeen on paljon siistimpää kuin se, ettei reidet osu yhteen kun seisoo jalat vierekkäin. Mun mielestä se, että jaksaa treenata hyvillä fiiliksillä ja voi syödä ruokaa silloin kun on nälkä, on sata kertaa siistimpää kuin se, että voi ottaa valokuvan itsestään, jossa jokainen lihas erottuu ja vyötärö on kapeempi kuin reisi.

Collage_Fotor1

Jokaiselle saattaa aika ajoin tulla fiiliksiä, jolloin kokee ettei kelpaa. Etenkin muiden kuvia katsoessa kannattaa aina muistaa, että kyseessä on jonkinlainen aseteltu illuusio. Kuvassa ei näe kuin yhden hetken. Siinä ei esimerkiksi näe ihmisen persoonaa, ryhtiä, liikkumista, tai moniulotteisuutta. Kuvaan pystyy vangita kauniita hetkiä ja niistä kannattaakin hakea tietynlaista inspiraatiota ja hyvää mieltä, mutta niitä ei kannata verrata siihen millainen itse on. Paljon kuvia ottavana tiedän, mitä esimerkiksi valolla ja asennoilla voi saada aikaan.

Faktahan on se, että itsensä näkee aina niiden kriittisimpien lasien läpi. Oon ennenkin muistuttanut tästä, mutta monestihan sitä vanhoja kuvia katsellessaan ajattelee itsestään ihan eri tavoin kun kuvanottohetkellä. Jälkeenpäin osaakin katsoa itseään samoin kuin muut ja miettii, että voi kuinka olinkaan kaunis/energinen/hoikka/hyvässä kunnossa/vahva/timmi tms tms..

Unknown

Yleisimmät piikittelyt mitä mulle on sanottu ja suurimmaksi osaksi juuri täällä virtuaalimaailmassa on, että olen liian laiha, olen miehen näköinen ja mulla on lapsen vartalo.

Toisin sanoen siis, koska en vääntele kuvissa selkärankaani mahdollisimman notkolle perse edellä ja pusuttele huulillani, rinnat pushupeilla puristettuna esille, olen miehen näköinen. En ole kovin muodokas, joten olen siis liian laiha ja koska olen sporttinen ja omaan suorahkon vartalomallin, mulla on lapsen vartalo.

Sen sijaan, että mietitään kuka on vääränlainen tai oikeanlainen, kaikkien pitäisi oikeasti keskittyä enemmän ihan siihen oikeeseen elämään, eikä elää elämää niiden illuusioiden kautta. Oikeanlainen vartalo on just se, joka siellä peilissä näkyy tällä hetkellä. Kannattaa olla siitä ylpeä nyt, ettei tarvitse myöhemmin harmitella, kuinka tuhlasi aikaa turhaan surkutteluun, kun olisi voinut käyttää sen ajan johonkin tärkeään.

Olisi mahtavaa, jos jaksaisit kertoa kommenttiboksissa, mitkä ovat ulkonäössäsi ja persoonassasi ne jutut, joista olet kaikista eniten ylpeä?


PYSYVÄN MUUTOKSEN SALAISUUS

Elämäntapojen muuttaminen, painonpudotus ja painonhallinta ovat loppupeleissä korvien välistä kiinni. Tapoja pystyy aina muuttaa, mutta se, tuleeko niistä pysyviä on ratkaiseva asia. Tämän vuoksi laihduttaminen tai tuloksien saaminen voi olla jopa helppo homma, mutta ylläpito ja aika dieetin jälkeen on se missä mitataan todellinen muutos. Aika yleinen ongelma tässä on malttamattomuus, eli se että halutaan kaikki mulle heti nyt. Monesti on vaikeaa ajatella eteenpäin tulevaisuuteen, kun haluttais vaan se tulos mahdollisimman nopeasti. Etenkin jos edessä on suurempi urakka, on vaikea asennoitua tekemään asioita pikkuhiljaa. Lihakset ei kasva hetkessä, eikä rasva pala parissa viikossa pois. Ensimmäinen askel muutoksessa, on hyväksyä, että asiat vievät aikaa ja asennoitua tekemään muutoksia rauhassa ja olemaan itselleen myös armollinen. Negatiivisuus ja itsensä jatkuva piiskaminen on harvoin tie pysyviin tuloksiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulla on paljon kokemusta näistä asioista, sekä oman historian että asiakkaiden kehityksen seuraamisen vuoksi. Toiset ovat valmiita muuttamaan tapansa heti, toiset haluavat muutosta, mutta eivät kuitenkaan loppujen lopuksi ole valmiita tekemään muutosta edellisiin tapoihin. Ero näiden kahden välillä on juuri psyykkinen puoli. En tarkoita ainoastaan sitä, että tulisi luopua herkuista tai syödä ohjelman mukaan. Mulla on itsellä toimintamalli, mitä käytän itselläni sekä asiakkaisiin joita ohjaan. Yksi tärkeimmistä on päästä eroon negatiivisista ajatuksista, eli miettiä jatkuvasti, mitä ei saa syödä ja mitä pitää tehdä.

Jotta henkilö pääsee alkuun, on hyvä olla tarkkakin ohje, jota noudattaa, mutta pidemmän päälle, kukaan ei voi elää niin, että syö jatkuvasti jonkun ohjeen mukaan. Tämän vuoksi tiukkoja dieettejä noudattaessa, kannattaa aina miettiä mitä tämän jälkeen? Ongelma on se, että kun syö niin sanotusti omia tarpeita vastaan, eli aivan liian vähän energiaa, ruokaa josta ei pidä tai jättää pois ruoka-aineita, jotka tuottaa jatkuvasti haastetta omaan elämäntyyliin, on erittäin pieni mahdollisuus pitää tulokset pysyvinä dieetin jälkeen. Haluan muistuttaa, että monet asiat vaativat aluksi tsemppaamista ja muutokset vievät aikaa, mutta jos joku asia ei pitkänkään ajanjakson jälkeen vaan toimi, tulisi kokeilla jotain muuta. Ei nimittäin ole olemassa yhtä oikeaa tapaa.

IMG_6761_Fotor_Collage2

Hikisenä bikini bootcampin jälkeen 🙂

Omalla kohdalla ratkaisevin askel pysyvään hyvään oloon on ollut juuri tuon negatiivisuuden kääntäminen toisinpäin. Sen sijaan, että mietin paljonko kaloreita syön, mietin saanko tarpeeksi ravintoaineita, vitamiineja ja terveyttä edistävää ruokaa. Treenaamisessa pääasia ei ole siinä kuinka paljon treenaan, vaan se miten ja mitä treenaan ja millainen olo siitä tulee. Pieniä juttuja, jotka pidemmän päälle johtavat erittäin suuriin, mieltä avartaviin tuloksiin! Tuloksilla en aina tarkoita ulkoisia tuloksia, vaan yleisesti olotilaa. Joskus sitä voi kuvitella, että vasta kun olen sen tai sen näköinen voin olla onnellinen, mutta valitettavasti asia aika harvoin menee niin.

Suurin juttu on kuitenkin pään sisällä. Jatkuva tyytymättömyys ja paremmuuden havittelu ei koskaan lopu, jos ei voi olla tyytyväinen jo nyt. Jos peiliin katsoessa löytää aina virheet ja miettii mitä tulisi parantaa, jotta voisi olla tyytyväinen, johtaa se useimmiten siihen, että tavoitteen saavutettuaan, se ei riitäkään, vaan on löytynyt jotain muuta parannettavaa. Saattaa kuulostaa tosi kliseiseltä, mutta kannattaa kokeilla hakea sitä tyytyväisyyttä jo nyt, ihan vaan miettimällä, mistä asioista on tyytyväinen ja mitkä asiat on omia vahvuuksia? Tämä tyytyväisyys taas usein johtaa siihen, että haluaa kohdella itseään paremmin ja tekee alitajuntaisesti parempa valintoja esimerkiksi elämäntapojen suhteen.

Olen kuullut useasti monien sanovan, ettei voi niin sanotusti höllätä, koska pelkää että homma lähtee käsistä. Itsekin olen joskus ajatellut, että jos en piiskaa itseäni hullun lailla, repsahdan ja alan syödä mitä sattuu. Tämä on oikeesti loppujen lopuksi todella typerä ajatus, joka kertoo paljon siitä ettei luota itseensä. Jos asiaa miettii tarkemmin, jokainen päätös on jollain tavoin tietoinen päätös, eikä kukaan (sairauksia lukuunottamatta) ala mässätä kaksin käsin ihan vaan vahingossa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nopsajalkin laulaa en voi olla niin kuin muut, muut ei voi olla niinkuin mä, ja mun mielestä tohon lauseeseen on tiivistetty hyvin fiksu sanoma. Muista voi hakea inspiraatioita, mutta miksi haluta olla kuin joku muu, jos voi olla oma itsensä? Jokaisella on samat mahdollisuudet olla just niin hyvä versio itsestään, kuin vaan tahtoo.

Ihanaa sunnuntaita!


MITEN HYVÄKSYÄ ITSENSÄ?

Kaikki tietävät, että pahin kriitikko itseään kohtaan löytyy peiliin katsoessa. Valitettavasti liian usein löydämme itsestämme vain ne huonot puolet ja virheet. Olen itsekin kärsinyt elämäni aikana ties mistä komplekseista. Olen inhonnut leveitä hartioitani, vatsaani, sivuprofiiliani, reisiäni ja liian leveää selkää. Olen halunnut olla laihempi, lyhyempi, lihaksikkaampi ja ties mitä kaikkea muutakin. Kauneusihanteet muuttuvat ja jos silloin 16-vuotiaana harteikkuus ja leveä selkä (joka ei oikeesti edes ole mitenkään kovin leveä) oli rumaa, on se nykyään melkeinpä haluttu ominaisuus. Jengi treenaa salilla saadakseen raamikkaamman kehon ja lihakset. Telinevoimistelua harrastavat tai harrastaneet tietävät, että siinä lajissa ylävartalo, etenkin se hartiaosasto kehittyy melko hyvin. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ideana ei siis ole, että mulla olisi välttämättä ollut koskaan läski vatsa, tai liian paksut reidet, vaan se, että olen itse kehittänyt ongelman omassa päässäni ja katsonut joka päivä peilistä ”kuinka rumat reidet mulla on” ja ”kuinka mun on pakko tehdä niille jotain”. Kun aivoja ruokkii negatiivisuudella tarpeeksi pitkään, alkaa itsekin uskoa näihin juttuihin. Hullua vai mitä?  Itse olen harrastanut pienestä saakka ns. esteettisiä urheilulajeja, joissa kehon koolla on merkitystä. Pieni, rasvaton kroppa toimii jumpatessa paremmin kuin isompi. Aerobicciä harrastaessa, meille sanottiin että ihanteellinen rasvaprosentti tulisi olla 16-18 % välillä. Itselläni oli tuolloin 20%, joten voitte ehkä arvata, mihin nämä ohjeistukset johtivat. Rasvat tippui ja tippui ja sitten tippui niin paljon, että ei enää edes jaksanut harrastaa koko lajia puoleen vuoteen. En syytä lajia, sillä olen aina ollut altis näissä asioissa ja olenkin vain tarvinnut jonkun pienen kimmokkeen, jolloin homma on lähtenyt lapasesta. Fitness ei tosiaan ole ainoa laji, jossa laihdutus voi lähteä käsistä.

Valokuva0281

Pirtee ja täynnä elämäniloa oleva kaveri 😀 168 cm/48 kg

Ongelma näissä komplekseissa on se, että vaikka kuinka pumppaisi lihaksia tai laihduttaisi, ajatusmaailma tuskin muuttuu, sillä negatiivisuus on syöpynyt aivoihin kuin syöpä. Tietysti on tapauksia, jossa halutaan muuttaa jotain itsessään, tehdään muutos ja ollaan tyytyväisiä. Usein kuitenkin, kun ollaan saavutettu jotain, ei enää ollakkaan tyytyväisiä siihen, vaan halutaan lisää. Hyvä puoli tässä ongelmassa on se, että siitä pääsee (ainakin oman kokemukseni mukaan) hyvin helpolla eroon. Yhtenä päivänä vain päätin, että lopetan kaiken kyyläilyn ja hyväksyn ne reidet sellaisina kuin ne on. Hyväksyn itseni sellaisena kun olen. Ja mitä tapahtui? Olin antanut itselleni luvan olla sättimättä itseäni, eikä ollut kokoajan tarve muuttaa jotain ja etsiä uusia virheitä. Pikkuhiljaa olen päässyt kaikista negatiivisuuksista eroon ja pystyn olla täysin onnellinen, sellaisena kuin oon. Vielä kuvaan viitaten, joku joka on 168/48 voi olla täysin terve ja hyvinvoiva. Kyse on enemmänkin siitä, miten siihen kuntoon on päästy.

Tietysti aina välillä on vaiheita, kun kaikki on huonosti ja on turvonnut olo sun muuta. Ne on kuitenkin vaan väliaikaisia juttuja, joita varmasti kaikilla on silloin töllöin. Joku voi ehkä ajatella, että miksi sitten edelleen pidän kiristelykausia tai haastekuukausia. Asia poikkeaa kuitenkin todella paljon siitä aiemmasta. Ennen piiskasin itseäni ihan hirveesti, ajattelin että kaiken pitää olla kärsimystä, jotta voi saada tuloksia. Nykyään kuitenkin oon löytänyt tyylin, jolla voin hyvin sekä fyysisesti että psyykkisesti. Nautin treenistä, syön hyvää ruokaa riittävästi ja elämä on muutenkin tasapainossa. Voin ottaa kiristelykauden, ilman että se jää päälle tai että homma lähtee lapasesta. Vaikka oon nykyään melkeinpä saman kokoinen, kuin tuossa keskimmäisessä kuvassa, painan melkeen 10 kg enemmän, enkä ole joutunut näkemään nälkää niin, ettei pysty edes nukkua! Siinä on iso ero.

DSC02543

nykyään vähän painavemmassa kuosissa 😉

Mitä yritän tässä sanoa on se, että elämä on niin paljon helpompaa, kun osaa olla armollinen itseään kohtaa. Kun hyväksyy itsensä virheineen päivineen, yleensä vasta silloin alkaa tapahtua positiivisia muutoksia. Oon nähnyt niin paljon naisia, jotka ovat hyvässä kunnossa ja mielettömän kauniita. Sitten he käyttävät kaiken aikansa murehtien, kuinka tämä ja tämä ruumiinosa on niin ruma. Aikahan kultaa tunnetusti muistot, oletteko huomanneet, että jokin vanha valokuva itsestään voi näyttää paljon paremmalta kuin ottamishetkellä? Kuvaushetkellä löytää taas ne virheet ja miettii heti näyttääkö läskiltä tai ei. Jälkeenpäin katsoessa osaa ehkä katsoa eri näkökulmasta, samasta kulmasta mistä muut ihmiset katsovat sinua jatkuvasti. Miettikääs sitä. 🙂