Olisitte nähneet miehen ilmeen eilen, kun ehdotin että mitä jos haetaan jättisäkit karkkia ja vietetään leffailtaa! Tyyppi piristyi silmissä ja oli loppuillan astetta paremmalla tuulella. Tuli siinä mieleeni, että oonko liian itsekäs kun vedän vain aina sitä omaa linjaa, enkä ajattele muiden fiiliksiä. Toisaalta, en voi kyllä alkaa syömään niin, että se tekisi muut iloiseksi, haha. 😀

Jees, elikkä aiheeseen palatakseni, luulen että omat sanani jäivät jotenkin alitajuntaani, sillä kirjoitin siis viime viikolla näin:

”Moni kuvittelee, että jos ei vetele niitä perinteisiä herkkuja, joutuu jotenkin luopumaan jostain, mutta ideahan on juurikin siinä, että raakasuklaa tai nicecream maistuvat ihan yhtä hyvälle kuin tavallisetkin ja niiden jälkeenkin on hyvä olo. Tällöin ei tarvitse luopua mistään, enkä koe että tarvisi edes ”silloin tällöin” poiketa linjasta. Jos tulee fiilis, että nyt on pakko saada sitä makuunin karkkia niin sitten sitä haetaan. Eipä ole tullut viimeiseen vuoteen kertaakaan. (ja nyt ihan varmasti tulee vloppuna sitten himo kun kirjoitin noin :D)”

Olenko nyt siis takinkääntäjä, petturi, huijari, valehtelija? Vai sittenkin vaan ihan ihminen. Joskus mietin juuri tätä asetelmaa, kun kirjoitat blogiin jotain, se on ikään kuin kiveen kirjoitettua. Ainakin omassa päässäsi. Oikeassa elämässä asioilla on taas useampia kulmia ja ulottuvuuksia. Harvempi asia on pelkästään, vain ja ainoastaan niin kuin on sanonut.

Anyway, tuli fiilis, että nyt haluan kokeilla miltä se karkkimättö maistuu, sillä edellisestä on oikeasti hyvin pitkä aika. Olin hieman pettynyt, sillä entisiä lemppareitani valkosuklaa-cashewpähkinöitä ei enää löytyny niistä lukemattomista karkkilaareista. Sain silti kasaan ihan kiitettävän kokoisen säkin, en muista tarkalleen painoa, mutta hinta oli 7 euron paikkeilla, joten kai siinä ihan rehellisesti sitä mässyä oli! 😀

Miltä sitten tuntui? Namut upposivat tiuhaan tahtiin tuttuun tapaan ja en sinänsä huomannut olotilassa mitään kummempaa. Ainoa minkä huomasin on se, että nukuin tänään 10:30 asti, mikä on pari tuntia normaalia myöhempään. Nukkumaan menin hieman ennen kahtatoista. Näin muuten hyvin levottomia ja outoja unia! Latasin eilen ruutu+ palvelun kaikkien muiden videotilauspalveluiden lisäksi ja siellä sitten möllötettiin murut mahan päällä, sarjoja katsellen.

Onko morkkis? Ei todellakaan. Miksi kokea morkkista tietoisesta valinnasta? En kuitenkaan ajatellut palata vanhaan, sillä tiedän että pidemmän päälle sokerin suuhun lappaaminen ei tuo elämään mitään positiivista. Silloin tällöin se on kuitenkin hyvää vaihtelua ja ihan mukavaakin puuhaa. Se, oliko tämä nyt sitten päivityksen arvoinen asia on ihan oma juttunsa. Vastaus on, että en todellakaan tiedä, mutta kirjoitinpa kuitenkin. 😀

Kivaa maanantaina kaikille, toivotaan että saan ylimääräisistä energioista superkiksit päivän treeneihin! 😀

_{kuvat: Riikka}