IKÄKRIISI – VIIMEISTÄ VIEDÄÄN

Hetket alkaa käydä vähiin. Muistan, kuinka mua on aina naurattanut vanhempieni toteamukset siitä ”kuinka aika menee niin nopeaa”. Juurihan te lapset olitte pieniä vauvoja ja nyt jo aikuisia. Nykyään ajankulun pikakelaantumisen huomaa kuitenkin jo paremmin. Mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän sitä ajattelee.

En nyt väitä olevani ikäloppu ja otsikkokin on ehkä hieman dramaattinen, mutta olen kyllä ehtinyt sulatellut tätä asiaa jo sen verran pitkään (viimeiset kolme vuotta) että alan olla ihan fine sen kanssa. Kyseessä on siis sellainen juttu, että minä, ikuinen nuori (ainakin omissa mielikuvissa) täytän huomenna täydet 30 – vuotta! Olisitteko uskoneet? Ja nyt sanokaa pliis se, mitä haluan kuulla. 😉

Collage_Fotor3

Kuten tämän postauksen kuvien laadusta huomaa, tänään ei ole ollut aikaa laadukkaisiin kuviin (muuta kuin studiossa, eivätkä ne tulleet omaan käyttööni) joten saatte kärsiä vielä näistä mun kollaaseista, kunnes saadaan taas uusia kuvia aikaiseksi.

Mutta siis palatakseni aiheeseen, olen ollut reissun päällä koko piiitkän päivän ja äsken kotiin saavuttua, tunsin huonoa omaatuntoa blogin heitteille jätöstä, joten ajattelin raapustella tästä kuumasta ikä-aiheesta.

Huomenna tulee siis täyteen 30-vuotta siitä kun minä synnyin. Vuosi oli kasikuus ja aurinko kuulemma paistoi täydeltä taivaalta. Jo pienestä tytöstä lähtien haaveenani oli ammatti joka liittyisi treeniin ja ravintoon. En vain koskaan tiennyt, mikä se ammatti voisi olla. Koulussa olin hyvä oppilas aina siihen saakka, kunnes kaikki muu alkoi kiinnostaa enemmän. Lukio ja YO-kirjotuksetkin painettiin pelkällä yleistiedolla läpi. Haahuilin muutaman vuoden tietämättä yhtään mitä sitä tekisi aikuisena, kunnes yhtäkkiä kaikki asiat vaan alkoivat loksahdella paikoilleen ja tässä sitä ollaan.

Jos palataan nykyhetkeen, toivon mielellään huomiselle samaa säätä kuin 30-vuotta sitten, sillä ajattelin oikeen repäistä ja lähteä kaupungille lounaalle jumppien jälkeen! 😉 Yritän siis nauttia tästä aikuisuuden kynnykselle vievästä päivästä. Oikeesti oon kyllä sitä mieltä, että ikä on loppupeleissä vain numeroita ja asenne ratkaisee tässäkin asiassa. En aio ottaa paineita siitä, mitä kaikkea pitäisi olla kun on kolmekymmentä vee, vaan nautin elämästä sellaisena kun se on. Jos multa olisi kysytty 10-vuotta sitten, että missä olen nyt, olisin varmaan vastannut, että naimisissa ja kaksi lasta. Aina ei kuitenkaan jutut mene kuten kuvittelee, mutta ei se mitään. Elämä on just sellaista minkälaiseksi sen itse teet!

Collage_Fotor2