KUN MIKÄÄN EI (NYKYÄÄN) RIITÄ

Riittämättömyyden tunne, vertailu ja paineet ovat nykypäivää. Riittämättömyyden tunnetta tuntee varmasti lähes jokainen, ainakin joskus. Työ, opiskelut, harrastukset, ulkonäkö, vanhemmuus…u name it. Epävarmuuksia voi kokea elämän monilla osa-alueilla ja nykyinen sosiaalisen median hurja käyttömäärä ei ainakaan helpota asiaa. Uskon, että monet riittämättömyyden tunteet johtuvat somen luomista illuusioista elämän eri alueilla. Oli riittämättömyyden syy mikä tahansa, tässä muutama ajatus joita voi lähteä työstämään parempaa fiilistä kohti.

Erota todellisuus ja illuusio. Nosta nenä luurista ja katsele ympärillesi. Ovatko kaikki ihmiset oikeasti niin upeita ja täydellisiä kuin some antaa ymmärtää? don’t think so. Myös seuraamillasi ihmisillä, tileillä ja sivustoilla on suuri vaikutus siihen millaiset odotukset asetat itsellesi.

Vertailetko ja kadehditko? Ehkä jopa ärsyynnyt tietyistä henkilöistä, koska he ovat siellä missä haluaisit olla. Joskus toisten onnistuminen muistuttaa siitä, että ei ole tehnyt asioita omien unelmien ja/tai tavoitteiden eteen. Tuntee huonoa omaatuntoa, ettei tee sitä mitä oikeasti haluaisi. Tällainen on hyvä tiedostaa ja kääntää ärsyyntyminen motivaatioksi – Jos tuo pystyy, pystyn minäkin!

Liika suorittaminen ja itsensä pakottaminen asioihin, ”koska kaikki muutkin” on kuitenkin todella huono motivaattori. Muutokset ja tavoitteet tulisi lähteä omasta halusta, ja jos oikeasti jotain haluaa, myös motivaatio tekemiselle on olemassa. Se täytyy vain ottaa käyttöön! 

Riittämättömyyden tunne on 99% varmuudella omassa päässä. Tiukasti siellä korvien välissä lienee uskomus, mitä muut ihmiset ajattelevat itsestä. Itse tulee ehkä keskityttyä juuri niihin kuviteltuihin heikkouksiin ja verrattua itseään muihin, mikä laskee itsetuntoa sekä tervettä minäkuvaa. Usko pois, että muut eivät ajattele/näe sinua sellaisessa negatiivisessa valossa kuin saatat itse ajatella. Seiraavan kerran kun otat vaikka valokuvan, älä etikkään heti niitä tuttuja huonoja kohtia, vaan yritä katsoa kuvaa eri kulmasta ja miettiä mikä siinä on hyvää!

Sillä on ihan oikeasti väliä, millaisia ajatuksia itsestään ajattelee. Positiivisiin juttuihin keskittyminen auttaa muuttamaan omaa ajattelutapaa ja ajan kanssa parantaa itsetuntoa. Olet oikeasti täysin hyvä juuri noin. Luulemasi heikkoudet ovat omassa päässä (tai toisen henkilön) luotuja uskomuksia ja todellisuudessa pärjäät juuri niin hyvin kuin kuka tahansa muukin! :)

Huono itsetunto tai epävarmuudet voivat johtaa myös muiden miellyttämisen haluun. Haetaan jonkinlaista hyväksyntää olemalla kilttejä ja sopeutumalla kaikkeen. On toki hyvä asia ottaa muut huomioon, mutta omat rajat sekä arvot tulee tietää ja niistä pitää kiinni. Se, että joku ihminen ei tykkää sinusta tai loukkaantuu jostain on täysin normaalia, eikä lainkaan vaarallista. Maailmassa tulee aina olemaan ihmisiä, jotka eivät ymmärrä toisiaan ja siinä ei ole mitään väärää.

Usein myös ajatellaan, että jos joku on toista mieltä jostain, hän ei tykkää henkilöstä joka ajattelee toisin. Mielipiteet ja henkilöt ovat kuitenkin eri asia. Itse en ainakaan arvota tai muodosta mielipidettä henkilöstä, vaikka hän olisi eri mieltä jostain asiasta kanssani. Et ole syntynyt miellyttämään ja palvelemaan muiden mielipiteitä, vaan tekemään päätöksiä sen mukaan mitä itse elämältäsi tahdot! Tää on oikeasti aika siisti juttu kun sen oikeen kunnolla hiffaa!

Ei ole itsekästä tehdä valintoja oman itsensä takia. Jotta pystyy rakastaa muita ja olla tasapainossa, täytyy ensin olla sovussa itsensä kanssa. Riittämättömyyden tunne on tosiaan vain omissa ajatuksissa ja siitä vankilasta pääsee eroon, kun tiedostaen alkaa muuttaa omia ajatusmallejaan. Joskus ajatusmallit voivat olla niin tiukasti omassa päässä, että niitä pitää samanlaisena totuutena, kuin sitä että maapallo on pyöreä. Mietippä hetki, että voisiko näissä asioissa olla sittenkin taustalla se, että joku asia tai tapahtuma on synnyttänyt ajatuksen, että pitäisi pyrkiä esimerkiksi täydellisyyteen töissä/koulussa? Olla tietyn painoinen tai näköinen? Mitä pahaa voi tapahtua jos näistä ajatuksista hellittää hieman? Luultavasti ei yhtään mitään!

Positiivisia ajatuksia just sun iltaan, olet hyvä ja riität just noin!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


TYKKÄÄ MUSTA (SOMESSA)

Otsikko ja sen ympärillä pyörivät jutut ovat pyörineet mun mielessä useasti ennenkin, mutta nyt viime aikoina olen lukenut aiheesta sekä Annan että Anun postauksen, joten ajattelin avata myös oman sanaisen arkkuni. Meihin ihmisiin on varmasti sisäisesti asetettu ominaisuus, että haluamme ja tarvitsemme hyväksyntää ulkopuolelta ja muilta ihmisiltä. On ihan normaalia, että haluaa olla tykätty. Joskus kuitenkin muiden hyväksynnän haaliminen ja ns. huomiohuoraus voi mennä myös liian pitkälle. Usein tällainen kalastelu viestii yksinkertaisesti huonosta itsetunnosta, jolloin on vain pakko saada kehuja/ihailua ulkopuolelta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sosiaalisen median tullessa mukaan kuvioihin on tämä tykkäämis-juttu viety ihan uudelle levelille, sillä nykyään oma kanta on helppoa ilmaista internetin syövereissä. Toisille tykkää-napilla ei ole juurikaan merkitystä, mutta joillekin se on todella suuressa roolissa. Olen huomannut, että etenkin lapsien ja nuorien keskuudessa tykkäyksillä ja seuraajilla on suuri asema siinä kuka on suosittu ja kenellä on ”valtaa”. Luojan kiitos omassa lapsuudessa ei vielä ollut sosiaalista mediaa, sillä tuntui että kaikki oli jo ilman sitäkin niin hankalaa. :D

Lukiessani nuo aiemmin mainitut artikkelit, aloin miettiä myös omaa somekäyttäytymistä. Itse en oikeastaan tykkäile tai kommentoi missään sosiaalisessa mediassa. Tuntuu, että kun on itse siinä niin syvällä mukana, ei jaksa osallistua muulla tavoin. Toki olisi varmasti itselle kannattavaa ottaa kantaa, kommentoida ja olla mukana jotta saisi ”itseään enemmän esille”, mutta en koe sitä omaksi jutukseni. Silloin kun sanon jotain, mulla on yleensä todellinen mielipide asiasta. Selailen paljon instagramia ja saatan hymähdellä hauskoille jutuille ja kuville, mutta silti en paina tykkää-nappia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ajattelisin mitään negatiivista kenestäkään. Jollain tavalla tuntuu nololta edes kirjoittaa tästä aiheesta, mutta toisaalta tämä on sitä nykyaikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuoden alussa tein pienen testailun ja pistin itselleni tavoitteen nostaa instagram-seuraajani tiettyyn lukuun. Olen työskennellyt pitkään somen parissa, joten tiedän millaisilla kuvilla/jutuilla saa yleensä seuraajia, ainakin tällä treeni- ja hyvinvointialalla. Tiedän myös millaisilla kuvilla niitä seuraajia katoaa. :D En ole koskaan aikaisemmin ns. panostanut instagramiin, sillä kaikki paukut on pistetty tähän blogiin. Mun kohdalla esimerkiksi instagram-seuraajien ja blogin lukijamäärä ei ole mitenkään päin järkevässä suhteessa.

Tuon testailun aikana, latasin sovelluksen jolla näin kadonneet ja uudet seuraajat. Aloin huomaamaan, että tämä seurailu alkoi ahdistaa jollain tavoin. Väkisinkin sitä sitten mietti, että miksei tuo enää seuraa mua. :D Näin jälkeenpäin ajateltuna todellakin aivan järjetöntä! Kun tavoite oli täysi, lopetin ”kalastelun” ja seuraamisen, jonka jälkeen homma unohtui itsestään. Haluan vain sanoa, että pystyn samaistumaan siihen, että nämä asiat aiheuttavat paljon ajatuksia ja mielipiteitä.

Mun kohdalla kiinnostavimpia juttuja niin instan kuin bloginkiinkin liittyen ovat ravintoon ja kehon muokkaukseen liittyvät aiheet. Mun blogia seurataan enemmän juttujen kuin minun vuoksi ja se on aika ratkaiseva asia, verrattuna esim. suosittuihin lifestylebloggaajiin, jotka voivat kirjoittaa vaikka vessapaperista ja silti lukijoita ropisee katsomaan mitä otsikon takaa löytyy. Uskon että tämä sama juttu pätee moneen muuhun treeniaiheisen blogin kirjoittajaan.

food1

Niin sanotun ”tavallisen ihmisen” on ehkä vaikea ymmärtää miksi ihmeessä sosiaalisen median parissa työskentelevät ajattelevat niin paljon lukijamääriä ja seuraajia, mutta kuten muussakin maailman menossa, raha, valta ja maine ratkaisee. Mitä enemmän seuraajia/lukijoita sulla on, sen enemmän valtaa (ja rahaa) sulla on tässä työssä. Olen itsekin joutunut siihen kuplaan, jossa kirjoitin tekstejä vain euron kuvat silmillä, mutta nykyään mua ehkä enemmänkin ahdistaa kaikenlainen klikkailu-otsikoiden ja lukijoiden kalastelu. Mitä enemmän on esillä, sitä enemmän se alkaa myös ahdistaa jossain vaiheessa.

Sosiaalinen media on siinä mielessä raaka paikka, että siellä menestyvät usein vain ääripäiden edustajat. Tavallinen ihminen ei ole samalla tavalla kiinnostava, kuin äärimmilleen trimmattu keho ja kauniit kasvot. Loppujen lopuksi täytyy muistaa, että elämä tapahtuu jossain ihan muualla kuin sielä kännykän sovelluksissa ja usein kuvista näkee vain sen sadasosasekunnin hetken, joka on usein vielä lavastettu tilanne. Usein myös me ajatellaan muiden ihmisten ajattelevan enemmän kuin he tekevät. Mietitään, että miksi tuo ei tykännyt mun kuvasta tai lopetti seuraamisen, vaikka kyseessä voi olla hyvinkin neutraali syy. Tyyppi ehkä missasi sun kuvan tai poistui itse facebookista/instagramista. Joissakin tapauksissa mielenkiinnon kohteet vain vaihtuvat, eikä raskaana huvitakkaan katsella treenikuvia ja kisadieetin fiiliksiä.

kuvat 1,2: Riikka