Hyvin monella on varmasti omissa kuvitelmissa jonkinlainen ihannevartalo. Toiset tavoittelevat sitä jatkuvasti ja toiset vain antavat ajatuksen pysyä kaukaisena haaveena. Koskaan sitä tuskin tuntee itseään täydelliseksi, eikä tarvitsekkaan. Tärkeämpää on hyväksyä itsensä ja sitä kautta olla tyytyväinen. Täydellinen ja tyytyväinen ovat kaksi eri asiaa. Oman kokemuksen perusteella tää kaikki lähtee sieltä omien korvien välistä. Aluksi on vaan päätettävä, että lopettaa ainaisen virheiden etsimisen ja hyväksyy myös ne puutteet. Jos jokin asia häritsee niin paljon, että se vaivaa joka päivä, silloin ehkä kannattaa tehdä asialle jotain. Tehdä joko fyysisesti jotain tai opetella hyväksymään asia.
Usein muutoksia tavoitellessa mennään metsään liian radikaalien muutosten ja myös epärealististen haaveiden vuoksi. Jonain päivänä on vaan niin kyllästynyt omaan tilaansa ja tulee se puuska, kun päättää että piru vie nyt mä laihdutan itseni siihen ja siihen kilolukuun. Tavoitteet voivat olla myös näkyvät vatsalihakset, reisivako tai kolme kokoa pienemmät farkut. Sitten lähetään puuskuttamaan tavoitetta kohti. Aluksi menee hyvin, mutta sitten yhtäkkiä ei enää tapahdu mitään. Motivaatio alkaa laskea kun tuloksia ei näy ja aletaan kiristämään ravinnosta tai lisäämään liikuntaa, koska tavoitteeseen on pakko päästä.
Meillä kaikilla (fyysisesti terveillä) on se kehonkoostumus, mihin keho ajautuu helposti. Syömällä terveellisesti ja liikkumalla pääsee aika helposti tähän tilaan ja pysyy siinä, mutta siitä kiristäminen onkin sitten haastavaa. Jos mietit nyt omaa ihannettasi hetken, haluan kysyä, että vastaako tämä ihanne sitä elämäntyyliä jota olet valmis ylläpitämään jatkuvasti? Jos unohdetaan lyhytkestoiset kuurit ja kiristelyt, kannattaa miettiä millaista elämää haluaa elää? Mikäli keho ei luovu helpolla rasvavarastoista ja se vaatii hurjasti tsemppaamista, niin miten käy sitten tämän ”vaiheen” jälkeen? Jaksaako sitä elää sillä unelmabodylla sellaista elämää, ettei periaatteessa voi tehdä mitään, ettei ”pilaa tuloksia”.
Usein ajatellaan vain sitä päämäärää ja kuinka paljon halutaan saavuttaa se, mutta suosittelen miettimään kokonaisuutta. Onko elämässä tärkeää olla kireässä kunnossa jatkuvasti vai haluaako välillä ottaa rennosti ravinnon ja liikunnan suhteen? En tuomitse kumpaakaan tyyliä, vaan haluan vaan antaa ajateltavaa ja ehkä tätä kautta oppii ajattelemaan myös hieman armollisemmin itseään kohtaan. Jos takaraivossa on jatkuvasti se ”mun pitäisi tehdä sitä ja tätä” tai ”haluaisin olla sellainen ja sellainen” niin olisko sittenkin helpompi oppia hyväksymään itsensä?
En tarkoita etteikö saisi tavoitella muutoksia, mutta tarkoitan että on järkevämpää tehdä tavoitteista oman näköisiä, itselleen ja omaan elämäntyyliin sopivia. Riikka kirjoitti eilen järkevästi tähän aiheeseen liittyen. Me ollaan keskusteltu paljon tästä painolukema-asiasta ja uskon, että myös monella muulla on liian rajuja toiveita oman painon suhteen. Havitellaan jotain lukemaa jossa oli 10 tai 15-vuotta sitten ja unohdetaan, että sen jälkeen on treenannut säännöllisesti ja lihastakin on saattanut tarttua mukaan.
Tämän postauksen kaikki kuvat ovat pinterestistä haulla ”body goals” ja voin kertoa että tuolla haulla tulee aika paljon materiaalia. Onhan se ihan inspiroivaa katsoa timmejä kehoja, mutta helposti joka tuutista tarjottavat ”täydelliset vartalot” luovat vääränlaisen illuusion ja mielikuvan siitä, millainen kuuluisi olla. Hoikka, jopa laiha ihminen voi olla täysin terve ja hyvinvoiva, mutta jos haluaa tunkea itsensä väkisin samaan muottiin, voi se tehdä pysyviä vaurioita terveydelle tai vaikka omalle aineenvaihdunnalle.
Kannattaa myös muistaa, että sitä itse katsoo helposti vaan omia epäkohtia ja unohtaa hyvät. Puhuttiin tästäkin kavereiden kanssa, kun joku sanoi että mulla on hienot pohkeet ja ”valitti” omistaan. Mä taas en ole koskaan uhrannut ajatustakaan omille pohkeille, koska ne eivät ole herättäneet ajatuksia. Oon taas vastaavista katsonut jonkun hoikkia reisiä ja miettinyt, että omat on liian paksut. Se on oikeestaan ihan vaan omasta päästä kiinni millaisia ajatuksia viljelee ja miten vaikuttaa itseensä suhtautumiseen. 🙂
