TASAPAINO ON SIISTI JUTTU!

Kuvaa katsoessa mieleen tuli varmasti fyysinen tasapaino, mikä on sekin ihan hieno homma, mutta tarkoitan kuitenkin sitä paljon puhuttua tasapainoa hyvinvoinnin suhteen. Sitä fiilistä kun voi jatkuvasti olla tyytyväinen itseensä, eikä aina tarvitse olla jotain projektia tai dieettiä päällä. Tunnistatte varmasti ne ikuisuuslaihduttajat, joilla on lähes aina jokin kuuri käynnissä. Jos kuuria ei ole käynnissä, mielessä painaa asiat joiden eteen pitäisi tehdä jotain. Tyytymättömyys itseään kohtaan voi syödä todella paljon omasta onnellisuudesta. Tyytyväisyys taas ei tule ulkoisten seikkojen kautta, vaikka nekin toki vaikuttavat suurimmalla osalla oloon. On ihan ok, että on jotain kehitettävää, jos pystyy kehittämään itseään positiivisella fiiliksellä, eikä ruoskien.

kässäri_Fotor_Collage

Oon monesti aiemminkin kertonut, että oon itsekin kulkenut suhteellisen pitkän polun tähän pisteeseen. Oon elänyt elämääni hyvin laihana ja myös hieman pulleampana, brunettena, punapäänä ja blondina, mutta aina oon ollut tyytymätön ja miettinyt, että sitku sitä ja tätä, niin voin olla tyytyväinen. Oon toki myös sitä mieltä, että jos on joku asia joka vaivaa todella paljon ja johon voi itse vaikuttaa, niin miksei sitten vain ottaisi asiakseen ja tekisi jotain sen suhteen sen sijaan, että jaarittelisi vuodesta toiseen kuinka nyt pitäisi saada muutosta aikaiseksi.

Näihin juttuihin vaikuttaa toki myös ikä ja se, että alkaa priorisoida eri asioita tärkeysjärjestykseen, mutta myös se, että on löytänyt parhaan mahdollisen elämäntavan, jota on helppo noudattaa. Ei voi edes puhua mistään noudattamisesta, sillä en koe, että meen minkään sääntöjen mukaan, vaan tavat ovat hioutuneet pikkuhiljaa. En mieti mitä saan tai en saa tehdä, paljonko voin syödä tai, että olisi pakko mennä treenaamaan. Tällä hetkellä elän vaihetta, jossa treenaan ihan fiilispohjalta omien ohjauksien lisänä. Tänään vedin aamun RPV:n jälkeen salitreenin, koska huvitti. Sen jälkeen kävin infrapunasaunassa ja se fiilis tän setin jälkeen on jotain sellasta, mitä ilman ei vaan voisi enää olla. Useasti juuri vapaus synnyttääkin suuren motivaation ja palon tehdä asioita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äsken tulin iltajumpasta ja oikeen pohdiskelin, että mitä tekisi mieli syödä ja sitten valmistin ihanan herkullisen annoksen. Ei tarvitse rajoittaa annosta tai miettiä, saako syödä sitä tai tätä, vaan menee sen mukaan mikä tuntuu parhaalta. Nämähän ovat ihan itsestäänselviä asioita (toivottavasti) suurimmalle osalle, mutta jos on elänyt vaihetta, jossa kaikkea täytyy pohtia hirvittävän paljon, osaa arvostaa tasapainoa. Oon huomannut, että nykyään just ne pienet asiat ovat tärkeimpiä. Niitä juttuja joista tulee paras fiilis on, kun esimerkiksi herää hyvin nukutun yön jälkeen, viettää leffailtaa sohvan nurkkaan käpertyneenä tai se fiilis kun oot antanut kaikkesi treenissä.

Monesti mietitään, että miten sitten oppisi hyväksymään itsensä ja pystyisi olla tyytyväinen. Mun mielestä kaikki lähtee siitä, että päättää päästää irti negatiivisista ajatuksista (kliseistä, tiedän). Eli yksinkertaisesti lopettaa virheiden tuijottelun ja etsimisen ja päättää olla tyytyväinen. Mulla oli pitkään kunnon issuet omia jalkoja kohtaan ja kyttäsin jatkuvasti peilistä kuinka läskit reidet mulla on. :D Näin jälkeenpäin kuulostaa toki hieman huvittavalta tuo, mutta siis yhtenä päivänä vaan päätin, että nyt loppuu negistely. Treenaan paljon, joten mun reidet tulee aina olemaan hieman suuremmat ja lihaksikkaammat ja that’s it. Sen jälkeen, en ole asiaa sen kummemmin miettinyt.

Hyvää oloa tukee tietysti terveelliset elämäntavat ja jos vaikka karkin puputtamisesta tulee jatkuvasti vaan huono fiilis, miksei sitten lopettaisi sitä? Kun keskittyy antamaan itselleen hyviä juttuja niin olo ja mieliala seuraa ihan varmasti mukana. :) Paasaan aina siitä, kuinka me usein ollaan tapojemme orjia sekä muutosvastarintaisia. Muutos tuntuu todella vaikealta, mutta hyvin nopeassa ajassa sitä pystyykin omaksumaan uusia juttuja.

Tuli vaan sellainen onnellisuuskohtaus ja oli ihan pakko päästä avautumaan jonnekin. :D Elämä on kyllä aika siisti juttu, kun sen vaan oikeen oivaltaa. ;)

toppi & trikoot: Reebok*

kengät: Nike Kaishi*

*Intersport Vaasa

kuvat: Riikka


KISAKUNTO VAI KESTÄVÄ KUNTO?

Vallitseva fitnesslajien buumi pistää väkisinkin miettimään, mikä ihme siinä lajissa/elämäntavassa niin kiehtoo? Tähän ei varmasti ole yhtä ainoaa vastausta, sillä ihmisestä riippuen eroja löytyy – totta kai! Uskon kuitenkin, että yksi suuri syy on mikäs muukaan kuin ulkonäkö. Kun tavallinen tallaaja selailee instagramia ja vastaan tulee upeita bikinivartaloita, herää varmasti ajatus siitä, että ehkä minäkin. Ehkä kilpailemisen avulla minäkin voisin päästä tuollaiseen kuntoon. Harmillista, että sosiaalisessa mediassa jaetaan, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, vain niitä kireitä kuntokuvia, edistymistä dieetillä ja tietysti sitten ne kisalookit täyttää suurimman osan feedistä. Moni meistä tietää, että kyseessä on tosiaan päivän kunto, jota varten tehdään hurja taustatyö ja valmistelut. Kaikki eivät sitä kuitenkaan ymmärrä, joten ehkä tämä buumi johtuu osaltaan myös siitä, että halutaan vain päästä mielettömään kuntoon, ilman ymmärrystä mitä se lopulta vaatii.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Osa kisaajista pysyy melko samassa kondiksessa vuoden ympäri, mutta osa veivaakin tätä massa-dieetti-vaihdetta vuorotellen. Fitneksestä haaveilevien tulisi muistaa myös se, että suurin osa vuodesta ollaan kuitenkin offilla/dieetillä, eikä suinkaan siinä tiukimmassa kunnossa. Just tän takia, tämä laji ei sopisi mulle yhtään, sillä en todellakaan haluaisi jojoilla edes 5-10 kilon verran ja riskeerata sillä hyvin toimivaa aineenvaihduntaani. Teki asiat kuinka hyvin tahansa, olen itse sitä mieltä, että painon sahaaminen ylös ja alas ei ole koskaan hyvä juttu. Jokainen kilpailija (toivottavasti) tietää itsekin, että kyseessä ei ole mikään terveyttä edistävä liikunta/laji, vaan enemmänkin ehkä jopa extreemi elämäntapa.

Yritän muotoilla tän tekstin niin, etten saisi koko fitnesskansan vihoja niskaani, sillä voin ihan täydestä sydämmestäni sanoa, että mulla ei ole mitään kilpailijoita tai kyseistä elämäntyyliä vastaan. Haluan vain herätellä ajatuksia siitä, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon, ennen kuin syöksyy tähän maailmaan, vain koska FITNESS on pop!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Monien mielestä nykyään on siistä elää Fitness-elämäntapaa, tai miksi sitä nyt kutsutaankaan. Itse en koe, että elämäntyylini olisi mitenkään fitness, vaan elän elämäntyyliä, joka sopii mulle, jollaista oon oikeestaan aina elänyt. Mun elämäntyyliin kuuluu treeni, hyvä ruoka ja pääosassa paljon muutakin kuin näitä kahta. Itse liputan mielummin kestävää kuntoa, sellaista joka pysyy helposti 365 päivää vuodessa, ilman dieettejä tai massakausia. Tykkään olla hyvässä kunnossa ja se on mulle tärkeetä, mutta en olisi kuitenkaan valmis luopumaan lempiruuista, juhlapyhien vietosta, illanistujaisista tai vapaudesta treenata miten haluaa. Oon elänyt kilpaurheilijan elämää ja ehkä se on osasyy tähän ajatustapaan. Oon käynyt läpi sen kun kaikki tehtiin urheilun ehdoilla ja vaikka lopettaminen oli tietysti myös vaikeeta ja tylsää, oli se jonkinlainen vapaus, että nyt saa elää ihan miten itse tahtoo.

Mitäs mieltä te olette? Sana on vapaa ;)

kuvat: Riikka


OSAATKO NAUTTIA HETKESTÄ?

Ihminen odottaa aina jotain. Viikonloppua, kesälomaa, matkaa, palkkapäivää, kilpailuja tai vaikka lounastaukoa. Odottaessa voi mennä monta hyvää hetkeä ohi ja myöhemmin harmittaa, kun ei osannut iloita hetkestä silloin. Niin, jälkeenpäin vasta oppii arvostamaan asioita joita oli ja hetkiä, jotka ovat menneet. Yleensä on jotenkin vaikeaa olla tyytyväinen juuri tähän hetkeen ja tilanteeseen. Nyt on ihan hyvä, mutta jos vielä vähän sitä ja tätä niin olen tyytväinen. Ja sitten kun sitä ja tätä on saavutettu, onkin keksitty uusia juttuja, joita tavoitella.

Miettikää jos elämästään nauttii vain viikonloppuisin, kuinka monta prosenttia elämästä nauttii ja kuinka monta prosenttia menee odotteluun? Entä jos ainoat kohokohdat elämässä ovat ne muutamat lomat vuodessa ja siihen asti rämmitään selviytyen stressin ja kiireen uuvuttamana. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että oma arki on sellaista josta nauttii ja jossa on hyvä olla. Muutokset voivat tuntua vaikeilta, mutta elämä on kuitenkin sen verran lyhyt, ettei kannata jäädä työhön jossa ainoastaan ahdistuu tai tehdä ylipäätään asioita, jotka tuntuvat pahalta.

_MG_3846

Tavoitteet ovat aina hyvä asia, mutta mun mielestä on erittäin tärkeää oppia olemaan tyytyväinen jo tähän hetkeen ja tilaan. Aina voi parantaa ja kehittyä, mutta se tulisi tehdä niin sanotusti hyvillä mielin. Osaatte ehkä kuvitella tilanteen, jossa henkilö on lähtenyt tavoittelemaan parempaa kroppaa dietaten tai treenaten. Mielessä on vain se hetki, kun ne tavoitteet on saavutettu ja sitä ennen ei voi olla tyytyväinen. Tällaisissa tapauksissa, kun se tavoite saavutetaan ja homma ikään kuin loppuukin yhtäkkiä, voi tulla hyvin tyhjä olo. Mitäs nyt? Tässäkö se nyt oli? Ensin painetaan hommia hulluna, vain yksi asia mielessä ja sitten kun se loppuu, tuntuu että kaikelta katoaa pohja. Uskon, että monilla voi tulla esimerkiksi kilpailemisen jälkeen samanmoiset fiilikset, sillä kilpailujen jälkeen se kupla puhkeaa ja pitäisikin alkaa elämään taas normaalia, ehkä jopa tylsältä tuntuvaa elämää.

Mitä tavoitteisiin tulee, mielestäni on tärkeää osata nauttia matkasta, jopa enemmän kuin siitä määränpäästä. Täytyy osata iloita niistä pienistä saavutuksista, eikä aina haluta lisää ja enemmän. Tämä on yleensä vain ajatusmalli, joka on itseasiassa aika helppo muuttaa. Jos annat itsellesi luvan olla tyytyväinen, olet tai ainakin tulet tyytyväiseksi helpommin.

_MG_3854

Olen käyttänyt ennenkin ”vanhan valokuvan” esimerkkiä. Yleensä kuvan ottohetkellä, kuvaa katsoessa näkee vain mahdolliset virheet ja ajattelee olevansa, vaikka lihava. Kun katsoo kuvaa myöhemmin, vaikka vuoden kuluttua, miettii että mitä ihmettä oikeen ajattelin. Olisinpa osannut olla tyytyväinen silloin!

Joten, mitä jos kuunneltaisiin tulevia itsejämme ja oltaisiin tyytyväisiä just nyt. Just tähän hetkeen, itseemme ja tilanteeseen. Joskus tekee hyvää pysähtyä ja oikein ottaa hetki aikaa, miettiä mistä asioista on kiitollinen ja miten hyvin asiat todellisuudessa ovatkaan. Kannattaa muistaa että mikään hyvä hetki ei kestä ikuisuutta, ja olisi melkein haaskausta olla nauttimatta asioista silloin. Kannattaa myös muistaa huonoina hetkinä sama asia, mikään huono vaihe ei kestä loputtomasti ja alhaalta on vain yksi suunta ja se on ylös! :)

Jos palataan otsikkoon, olisi kiva tietää osaatteko mielestänne nauttia hetkestä?

Kuvat: Anna Snickars

PS. Ohjaan tänään Bodyattack 45′ kl 17:00 Sports Gymillä, tulkaapa kaikki kykenevät fiilistelemään ennen viikonloppua! :)