TASAPAINO ON SIISTI JUTTU!

Kuvaa katsoessa mieleen tuli varmasti fyysinen tasapaino, mikä on sekin ihan hieno homma, mutta tarkoitan kuitenkin sitä paljon puhuttua tasapainoa hyvinvoinnin suhteen. Sitä fiilistä kun voi jatkuvasti olla tyytyväinen itseensä, eikä aina tarvitse olla jotain projektia tai dieettiä päällä. Tunnistatte varmasti ne ikuisuuslaihduttajat, joilla on lähes aina jokin kuuri käynnissä. Jos kuuria ei ole käynnissä, mielessä painaa asiat joiden eteen pitäisi tehdä jotain. Tyytymättömyys itseään kohtaan voi syödä todella paljon omasta onnellisuudesta. Tyytyväisyys taas ei tule ulkoisten seikkojen kautta, vaikka nekin toki vaikuttavat suurimmalla osalla oloon. On ihan ok, että on jotain kehitettävää, jos pystyy kehittämään itseään positiivisella fiiliksellä, eikä ruoskien.

kässäri_Fotor_Collage

Oon monesti aiemminkin kertonut, että oon itsekin kulkenut suhteellisen pitkän polun tähän pisteeseen. Oon elänyt elämääni hyvin laihana ja myös hieman pulleampana, brunettena, punapäänä ja blondina, mutta aina oon ollut tyytymätön ja miettinyt, että sitku sitä ja tätä, niin voin olla tyytyväinen. Oon toki myös sitä mieltä, että jos on joku asia joka vaivaa todella paljon ja johon voi itse vaikuttaa, niin miksei sitten vain ottaisi asiakseen ja tekisi jotain sen suhteen sen sijaan, että jaarittelisi vuodesta toiseen kuinka nyt pitäisi saada muutosta aikaiseksi.

Näihin juttuihin vaikuttaa toki myös ikä ja se, että alkaa priorisoida eri asioita tärkeysjärjestykseen, mutta myös se, että on löytänyt parhaan mahdollisen elämäntavan, jota on helppo noudattaa. Ei voi edes puhua mistään noudattamisesta, sillä en koe, että meen minkään sääntöjen mukaan, vaan tavat ovat hioutuneet pikkuhiljaa. En mieti mitä saan tai en saa tehdä, paljonko voin syödä tai, että olisi pakko mennä treenaamaan. Tällä hetkellä elän vaihetta, jossa treenaan ihan fiilispohjalta omien ohjauksien lisänä. Tänään vedin aamun RPV:n jälkeen salitreenin, koska huvitti. Sen jälkeen kävin infrapunasaunassa ja se fiilis tän setin jälkeen on jotain sellasta, mitä ilman ei vaan voisi enää olla. Useasti juuri vapaus synnyttääkin suuren motivaation ja palon tehdä asioita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äsken tulin iltajumpasta ja oikeen pohdiskelin, että mitä tekisi mieli syödä ja sitten valmistin ihanan herkullisen annoksen. Ei tarvitse rajoittaa annosta tai miettiä, saako syödä sitä tai tätä, vaan menee sen mukaan mikä tuntuu parhaalta. Nämähän ovat ihan itsestäänselviä asioita (toivottavasti) suurimmalle osalle, mutta jos on elänyt vaihetta, jossa kaikkea täytyy pohtia hirvittävän paljon, osaa arvostaa tasapainoa. Oon huomannut, että nykyään just ne pienet asiat ovat tärkeimpiä. Niitä juttuja joista tulee paras fiilis on, kun esimerkiksi herää hyvin nukutun yön jälkeen, viettää leffailtaa sohvan nurkkaan käpertyneenä tai se fiilis kun oot antanut kaikkesi treenissä.

Monesti mietitään, että miten sitten oppisi hyväksymään itsensä ja pystyisi olla tyytyväinen. Mun mielestä kaikki lähtee siitä, että päättää päästää irti negatiivisista ajatuksista (kliseistä, tiedän). Eli yksinkertaisesti lopettaa virheiden tuijottelun ja etsimisen ja päättää olla tyytyväinen. Mulla oli pitkään kunnon issuet omia jalkoja kohtaan ja kyttäsin jatkuvasti peilistä kuinka läskit reidet mulla on. 😀 Näin jälkeenpäin kuulostaa toki hieman huvittavalta tuo, mutta siis yhtenä päivänä vaan päätin, että nyt loppuu negistely. Treenaan paljon, joten mun reidet tulee aina olemaan hieman suuremmat ja lihaksikkaammat ja that’s it. Sen jälkeen, en ole asiaa sen kummemmin miettinyt.

Hyvää oloa tukee tietysti terveelliset elämäntavat ja jos vaikka karkin puputtamisesta tulee jatkuvasti vaan huono fiilis, miksei sitten lopettaisi sitä? Kun keskittyy antamaan itselleen hyviä juttuja niin olo ja mieliala seuraa ihan varmasti mukana. 🙂 Paasaan aina siitä, kuinka me usein ollaan tapojemme orjia sekä muutosvastarintaisia. Muutos tuntuu todella vaikealta, mutta hyvin nopeassa ajassa sitä pystyykin omaksumaan uusia juttuja.

Tuli vaan sellainen onnellisuuskohtaus ja oli ihan pakko päästä avautumaan jonnekin. 😀 Elämä on kyllä aika siisti juttu, kun sen vaan oikeen oivaltaa. 😉

toppi & trikoot: Reebok*

kengät: Nike Kaishi*

*Intersport Vaasa

kuvat: Riikka


KISAKUNTO VAI KESTÄVÄ KUNTO?

Vallitseva fitnesslajien buumi pistää väkisinkin miettimään, mikä ihme siinä lajissa/elämäntavassa niin kiehtoo? Tähän ei varmasti ole yhtä ainoaa vastausta, sillä ihmisestä riippuen eroja löytyy – totta kai! Uskon kuitenkin, että yksi suuri syy on mikäs muukaan kuin ulkonäkö. Kun tavallinen tallaaja selailee instagramia ja vastaan tulee upeita bikinivartaloita, herää varmasti ajatus siitä, että ehkä minäkin. Ehkä kilpailemisen avulla minäkin voisin päästä tuollaiseen kuntoon. Harmillista, että sosiaalisessa mediassa jaetaan, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, vain niitä kireitä kuntokuvia, edistymistä dieetillä ja tietysti sitten ne kisalookit täyttää suurimman osan feedistä. Moni meistä tietää, että kyseessä on tosiaan päivän kunto, jota varten tehdään hurja taustatyö ja valmistelut. Kaikki eivät sitä kuitenkaan ymmärrä, joten ehkä tämä buumi johtuu osaltaan myös siitä, että halutaan vain päästä mielettömään kuntoon, ilman ymmärrystä mitä se lopulta vaatii.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Osa kisaajista pysyy melko samassa kondiksessa vuoden ympäri, mutta osa veivaakin tätä massa-dieetti-vaihdetta vuorotellen. Fitneksestä haaveilevien tulisi muistaa myös se, että suurin osa vuodesta ollaan kuitenkin offilla/dieetillä, eikä suinkaan siinä tiukimmassa kunnossa. Just tän takia, tämä laji ei sopisi mulle yhtään, sillä en todellakaan haluaisi jojoilla edes 5-10 kilon verran ja riskeerata sillä hyvin toimivaa aineenvaihduntaani. Teki asiat kuinka hyvin tahansa, olen itse sitä mieltä, että painon sahaaminen ylös ja alas ei ole koskaan hyvä juttu. Jokainen kilpailija (toivottavasti) tietää itsekin, että kyseessä ei ole mikään terveyttä edistävä liikunta/laji, vaan enemmänkin ehkä jopa extreemi elämäntapa.

Yritän muotoilla tän tekstin niin, etten saisi koko fitnesskansan vihoja niskaani, sillä voin ihan täydestä sydämmestäni sanoa, että mulla ei ole mitään kilpailijoita tai kyseistä elämäntyyliä vastaan. Haluan vain herätellä ajatuksia siitä, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon, ennen kuin syöksyy tähän maailmaan, vain koska FITNESS on pop!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Monien mielestä nykyään on siistä elää Fitness-elämäntapaa, tai miksi sitä nyt kutsutaankaan. Itse en koe, että elämäntyylini olisi mitenkään fitness, vaan elän elämäntyyliä, joka sopii mulle, jollaista oon oikeestaan aina elänyt. Mun elämäntyyliin kuuluu treeni, hyvä ruoka ja pääosassa paljon muutakin kuin näitä kahta. Itse liputan mielummin kestävää kuntoa, sellaista joka pysyy helposti 365 päivää vuodessa, ilman dieettejä tai massakausia. Tykkään olla hyvässä kunnossa ja se on mulle tärkeetä, mutta en olisi kuitenkaan valmis luopumaan lempiruuista, juhlapyhien vietosta, illanistujaisista tai vapaudesta treenata miten haluaa. Oon elänyt kilpaurheilijan elämää ja ehkä se on osasyy tähän ajatustapaan. Oon käynyt läpi sen kun kaikki tehtiin urheilun ehdoilla ja vaikka lopettaminen oli tietysti myös vaikeeta ja tylsää, oli se jonkinlainen vapaus, että nyt saa elää ihan miten itse tahtoo.

Mitäs mieltä te olette? Sana on vapaa 😉

kuvat: Riikka


OSAATKO NAUTTIA HETKESTÄ?

Ihminen odottaa aina jotain. Viikonloppua, kesälomaa, matkaa, palkkapäivää, kilpailuja tai vaikka lounastaukoa. Odottaessa voi mennä monta hyvää hetkeä ohi ja myöhemmin harmittaa, kun ei osannut iloita hetkestä silloin. Niin, jälkeenpäin vasta oppii arvostamaan asioita joita oli ja hetkiä, jotka ovat menneet. Yleensä on jotenkin vaikeaa olla tyytyväinen juuri tähän hetkeen ja tilanteeseen. Nyt on ihan hyvä, mutta jos vielä vähän sitä ja tätä niin olen tyytväinen. Ja sitten kun sitä ja tätä on saavutettu, onkin keksitty uusia juttuja, joita tavoitella.

Miettikää jos elämästään nauttii vain viikonloppuisin, kuinka monta prosenttia elämästä nauttii ja kuinka monta prosenttia menee odotteluun? Entä jos ainoat kohokohdat elämässä ovat ne muutamat lomat vuodessa ja siihen asti rämmitään selviytyen stressin ja kiireen uuvuttamana. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että oma arki on sellaista josta nauttii ja jossa on hyvä olla. Muutokset voivat tuntua vaikeilta, mutta elämä on kuitenkin sen verran lyhyt, ettei kannata jäädä työhön jossa ainoastaan ahdistuu tai tehdä ylipäätään asioita, jotka tuntuvat pahalta.

_MG_3846

Tavoitteet ovat aina hyvä asia, mutta mun mielestä on erittäin tärkeää oppia olemaan tyytyväinen jo tähän hetkeen ja tilaan. Aina voi parantaa ja kehittyä, mutta se tulisi tehdä niin sanotusti hyvillä mielin. Osaatte ehkä kuvitella tilanteen, jossa henkilö on lähtenyt tavoittelemaan parempaa kroppaa dietaten tai treenaten. Mielessä on vain se hetki, kun ne tavoitteet on saavutettu ja sitä ennen ei voi olla tyytyväinen. Tällaisissa tapauksissa, kun se tavoite saavutetaan ja homma ikään kuin loppuukin yhtäkkiä, voi tulla hyvin tyhjä olo. Mitäs nyt? Tässäkö se nyt oli? Ensin painetaan hommia hulluna, vain yksi asia mielessä ja sitten kun se loppuu, tuntuu että kaikelta katoaa pohja. Uskon, että monilla voi tulla esimerkiksi kilpailemisen jälkeen samanmoiset fiilikset, sillä kilpailujen jälkeen se kupla puhkeaa ja pitäisikin alkaa elämään taas normaalia, ehkä jopa tylsältä tuntuvaa elämää.

Mitä tavoitteisiin tulee, mielestäni on tärkeää osata nauttia matkasta, jopa enemmän kuin siitä määränpäästä. Täytyy osata iloita niistä pienistä saavutuksista, eikä aina haluta lisää ja enemmän. Tämä on yleensä vain ajatusmalli, joka on itseasiassa aika helppo muuttaa. Jos annat itsellesi luvan olla tyytyväinen, olet tai ainakin tulet tyytyväiseksi helpommin.

_MG_3854

Olen käyttänyt ennenkin ”vanhan valokuvan” esimerkkiä. Yleensä kuvan ottohetkellä, kuvaa katsoessa näkee vain mahdolliset virheet ja ajattelee olevansa, vaikka lihava. Kun katsoo kuvaa myöhemmin, vaikka vuoden kuluttua, miettii että mitä ihmettä oikeen ajattelin. Olisinpa osannut olla tyytyväinen silloin!

Joten, mitä jos kuunneltaisiin tulevia itsejämme ja oltaisiin tyytyväisiä just nyt. Just tähän hetkeen, itseemme ja tilanteeseen. Joskus tekee hyvää pysähtyä ja oikein ottaa hetki aikaa, miettiä mistä asioista on kiitollinen ja miten hyvin asiat todellisuudessa ovatkaan. Kannattaa muistaa että mikään hyvä hetki ei kestä ikuisuutta, ja olisi melkein haaskausta olla nauttimatta asioista silloin. Kannattaa myös muistaa huonoina hetkinä sama asia, mikään huono vaihe ei kestä loputtomasti ja alhaalta on vain yksi suunta ja se on ylös! 🙂

Jos palataan otsikkoon, olisi kiva tietää osaatteko mielestänne nauttia hetkestä?

Kuvat: Anna Snickars

PS. Ohjaan tänään Bodyattack 45′ kl 17:00 Sports Gymillä, tulkaapa kaikki kykenevät fiilistelemään ennen viikonloppua! 🙂


From fat to fit – miten minä onnistuin?

Muutamien edellisten postausten kommentteihin on tullut kyselyitä, miten minä olen onnistunut omassa muodonmuutoksessani. Sanotaanko vielä pieni korjaus otsikkoon, eli en ole koskaan ollut lihava, mutta elämäntavat olivat hieman hakoteillä, enkä voinut hyvin. Mun ongelma on aina ollut jojoilu, välillä oon ollut hyvässä kunnossa ja välillä taas en. Tällainen veivaaminen ei todellakaan tee hyvää keholle ja pidemmän päälle se hidastaa aineenvaihduntaa ja kohta on todella vaikea enää päästä fätistä fitiksi. Alla on taas luvassa huikeeta kuvamateriaalia ennen-jälkeen meiningillä! Näitä kuvia on aina niin kiva katsella jälkeenpäin. Kuvista tuskin tarvitsee kertoa kumpi on ennen ja kumpi jälkeen. 🙂

DSC02409_Fotor_Collage

Olen kertonut tämän polkuni jo aikaisemmin, joten jos haluat lukea matkani bileprinsessasta sporttimimmiksi, löydät sen täältä. Tässä kirjoituksessa ajattelin keskittyä enemmän siihen, mitkä muutokset ovat saaneet aikaan pysyvän muutoksen ja tasapainon. Toki mullakin on vaiheita, kun poikkean rutiineista, mutta kun pohja on suurimman osan ajasta kunnossa, tasapaino säilyy. Mun esimerkki ei ole oikea vastaus kaikille, mutta ehkä näistä saa taas inspiraatiota omaan onnistumiseen. Onnistuminen on siis oikeasti mahdollista, toisilla se on helpompaa ja toisilla vaikeampaa. En väitä etteikö mulla olisi ollut epätoivon hetkiä joskus, kun oon syönyt monia kuukausi oikein, eikä tuloksia silti näy. Joskus kroppa voi olla niin ”sekaisin” että vie aikaa saada se tasapainoon ja vasta sen jälkeen hommat alkaa sujua ja muutos näkyä.

40694_423310779741_6235465_n_Fotor_Collage

Yksi tärkeimmistä asioista on se, että on valmis tekemään muutoksen ihan oikeasti. Tapaan paljon ihmisiä, jotka kysyvät ja haluavat ohjeita, mutta eivät kuitenkaan loppujenlopuksi tee kuten ohjeistan. Joskus ne omat tavat ja tyylit ovat niin juurtuneet takaraivoon, että on hyvin vaikea hyväksyä erilaista, uutta tapaa. Kysytään vaikka vinkkiä välipalalle ja kun sanon, että smoothie on hyvä vaihtoehto, sanotaan että se vie liikaa aikaa, eikö olis jotain helpompaa? Okei, tuo oli vain esimerkki, mutta jos haluaa muutoksen, täytyy olla valmis myös tekemään jotain. Kaikki ei voi aina olla helppoa. Toisena esimerkkinä toimii painonpudotus. Kun sanotaan, että täytyykin syödä enemmän, on se monille hyvin haastavaa.

Tapaankin aina sanoa että ruokavaliossa vähemmän ei ole enemmän, mutta liikunnassa vähemmän voi olla parempi. Yleinen ajatustyyli kun on, ”mahdollisimman vähän ruokaa ja mahdollisimman paljon liikuntaa.” Painonpudotus ja painonhallinta on hyvin harvoin vain fyysistä tekemistä, sillä suurin ongelma on usein se miten ajatellaan. Ihan aluksi täytyy olla valmis muuttamaan omaa ajatusmallia. Jos entinen tapa ei ole toiminut tähän mennessä, miksi se toimisi nytkään? ”if you always do what you always did you will always get what you always got” Kannattaa muistaa, että tämä lause ei aina tarkoita, että pitäsi tehdä enemmän, se voi myös tarkoittaa että pitäisi tehdä vähemmän, tai luopua jostain pinttyneestä tavasta.

IMG_6219_3_Fotor_Collagem

Olen hyvin pitkälle joko-tai tyyppi ja tämä on ollut se suurin ongelma mun kohdalla. Joko söin pilkun tarkasti ja treenasin kuin eläin, tai sitten vedin kirjaimellisesti ihan läskiksi ja söin niin paljon, että meinasin ratketa. Ihan vaan siksi, että nyt saa syödä ja pitää syödä kun on mahdollisuus. Nykyään vältän itseni syömistä ähkyyn. Vaikka herkuttelen, en syö enää niin, että napa ratkee. Mun tapauksessa voin kyllä syödä todella paljon ennen sitä ähkyä, sillä mulla on aika pohjaton vatsa. Kun aineenvaihdunta pelaa ja liikkuu näillä määrillä, ei ihan pienet annokset enää riitä. 😀

Kannattaa siis unohtaa molemmat ääripäät ja löytää tasapaino. Ruokahimot iskevät silloin kun on syönyt liian kevyesti, tai saanut liian vähän ravintoaineita. Ruoka ei ole vain kaloreita, vaan elimistön polttoainetta. Kun elimistölle antaa laadukasta polttoainetta, se kulkee ongelmitta pidempään. Jos katsotte alla olevia kuvia, uskoisitteko, että oikeanpuoleisessa syön melkein tuplasti enemmän kuin vasemman puoleisessa? Suurin vaikuttaja on se, mitä syön.

60038_438200054741_7942338_n_Fotor_Collage

Erittäin tärkeä oivallus omalla kohdallani oli se, etten ajatellut ravintoa vain kaloreina, vaan keskityin enemmän siihen mitä syön. Nykyään en siis yritä kokoajan karsia jotain pois, vaan keskityn lisäämään hyviä juttuja, joista saan paljon ravintoaineita ja vitamiineja. Joka aterialla pyrin aina syömään vihanneksia ja vielä mahdollisimman paljon. Vihannekset eivät toki ole ainoa juttu mitä lisäilen, mutta pääasiallisesti yritän aina lisätä ruokavaliooni mahdollisimman ravintorikkaita ja luonnollisia ainesosia, tällöin ne huonommat vaihtoehdot jäävät automaattisesti vähemmälle.

Tähän samaan asiaan liittyen, omalla kohdalla aika ratkaiseva askel oli kun aloin syödä säännölisesti. Kaikkia palasia ei voi saada heti kohdilleen, mutta tästä on aina hyvä aloittaa. Kannattaa pyrkiä syömään niin, että nälkä ei pääse vaivaamaan missään vaiheessa. Jos tiedän meneväni jumppien jälkeen kauppaan, syön heti jumpan jälkeen questbarin, vaikka nälkä ei edes tuntuisi vielä. Muuten se ehtii iskeä ennen kuin olen saanut raahattua ruokapussit kaupasta kotiin ja silloin on jo paljon haastavampaa ajatella järkevästi. 😀

IMG_6219_3_Fotor_Collage

Kaikki nämä ohjeet nivoutuvat aika pitkälle samaan asiaan – laatu korvaa määrän. Ruokavaliossa uusin ja yksi suurimmista vaikuttajista omaan fyysiseen ja sitä kautta psyykkiseen vointiin on ollut puhtaaseen ravintoon siirtyminen. Suosin luonnonmukaisesti tuotettua ravintoa, eli luomua. Tämä saattaa kuullostaa hifistelyltä ja hienostelulta, mutta kun oikeasti perehtyy asiaan, tajuaa mistä on kyse. Mielstäni on hyvin surullista, että nykään jugurtit, leivät ja pastaruuat ovat ihmisten mielestä sitä oikeeta, tavallista ruokaa. Jos jokin näistä pilkottaisiin pienempiin osiin, huomattaisiin etteivät ne oikeastaan sisällä juurikaan mitään, mitä meidän keho tarvitsee. Tämä on vain minun mielipiteeni ja on ihan ok olla myös eri mieltä! 🙂

Liikuntapuolella muutoksena on se, että vaikka treenaan paljon edelleen, hommassa on jonkinlainen järki mukana. Voimaharjoittelu on toki tukenut hyvin suurta jumppamäärän tempomista ja sitä kautta oon saanut enemmän ulkoisia muutoksia aikaiseksi. Tässä asiassa en ole hyvä vertauspohja kenellekkään, sillä esimerkiksi Bodyattack-tunti ei ole mulle yhtä kova suoritus kuin tavalliselle liikkujalle. Oon liikkunut niin paljon, että kroppa ei rasitu enää samalla tavalla. Hyppiminen, juokseminen tai polkeminen on melkein mun perusolemus. 😀 Sen vuoksi suuretkaan määrät eivät tuota samanlaista väsymystä, kuin sellaisille jotka liikkuvat vähemmän. Koskaan ei kannata verrata omaa treenausta toiseen. Kaikilla meillä on erilaiset lähtökohdat, jonka vuoksi pitäisi aina kuunnella omaa kroppaa ja mennä sen mukaan! header-syksy-vaihe2

Loppuun vielä aiheesta poiketen pieni ilmoitus! Sain kuulla olevani ehdolla Indiedays Blog Awardseissa – Inspiroivin hyvinvointiblogi osiossa ja tämäkös teki mut onneliseksi. Olen hyvin kiitollinen tästä kunniasta, vautsi vau!! Jos koet, että blogini ansaitsee tämän palkinnon, voit läydä äänestämässä meikäläistä täällä. Kiitos tuhannesti jo teille jotka äänestitte minut ehdolle, olisihan se hienoa voittaa tällainen palkinto, kun kisailee noin kovassa seurassa!

Ehdokkaiden valintaan ja äänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan 5 kahden hengen lippupakettia 25.10. järjestettävään Indiedays Blog Awards -juhlaan, jossa voittajat palkitaan.


Voimakas, lihaksikas, liikkuva, kestävä vai taitava?

Heippa! Viimeisiä päiviä viedään täällä Fitfashionin puolella, perjantaina siis muutto uuteen osoitteeseen Indiedaysille. Muistakaahan sitten tulla mukana 😉 Moni on kysellyt aiemmasta sisällöstä ja koko blogi aikaisimpineen postauksineen siirtyy siis mukana, joten kaikki vinkit, videot ja tipsit tulee löytymään tuolta uudesta osoitteesta (a-rou.indiedays.com).

DSC00640

Lihaksikas vartalo viestii myös voimakasta kroppaa ja usein pienempikokoisia ihmisiä vähätellään rimpuloiksi ja pidetään heikkona. Voimakas voi kuitenkin olla omaamatta suurta massaa tai lihaksia. Sama pätee myös toisinpäin, lihaksikkaan kehon omaava, voi olla yllättävänkin heikko. Lihasten koon näkee ihmisestä ulospäin, muttei ihmisen voimakkuutta. Voimakas voi olla nostamalla maastavedossa 300 kg tai sitten vetämällä 41 leukaa. Katselin tuossa Suomen Ennätyksiä toistoleuanvedossa, eli vedellään niin monta leukaa putkeen kun saa. Miesten voimassa oleva ennätys (alle 70 kg) 41 kpl ja naisten ennätys (alle 75 kg) 30 kpl. Olisin ehkä ajatellut tuloksien olevan enemmän, mutta onhan nuokin kyllä kovia lukuja.

DSC01471

Itse haluaisin olla mahdollisimman monipuolinen, eli lyhyesti sanottuna tavoitteeni on olla voimakas, kestävä, räjähtävä, liikkuva ja taitava. 🙂 Mitä se sitten tarkoittaa? En ole kokeillut hirveästi mitään maksimeja ja ennätyksiä, mutta joissakin lajeissa on tullut testattua rajoja. Maastavedossa nousee ainakin 100 kg, penkistä ainakin 65 kg, leukoja olen vetänyt 10 kpl, uskoisin saavani hieman enemmänkin. Tavoittelin kymppiä ja lopetin siihen. Kyykkäyksen tai punneruksien maksimia en ole koskaan kokeillut, joskus testasin montako ojentapunnerusta saan 20 sekunnissa. 😀

Kestävyyttä en ole koskaan mitannut mitenkään tarkasti, mitä nyt vetänyt noita jumppamaratoneja. 10 km oon joskus tempassut epävirallisesti 45 minuuttiin. Meillähän on töissä pyöräergometritestaus ja oon aina välillä miettinyt, että olisi kiva mitata oma hapenottokyky.

Miten taitoa sitten voi mitata? Riippuu varmaan mitä taitoja tavoittelee. Itse tykkään ”temppuilla” ja tehdä erilaisia liikkeitä omalla kropalla. Käsillä kävely on yksi lempipuuhista, vaikka mun vamppikäsi hieman vaikeuttaakin liikkumista. Tykkään myös harjoitella erilaisia räjähtävyyttä vaativia liikkeitä, kuten hyppypunneruksia tai hyppyjä ihan yleensä.

Yhtenä päivänä salitreeniä tehdessä mietin, että miksi hitossa mä teen leukoja avustetusti, kun saan niitä ihan itsekin. Oon siis tehnyt salitreeneissä leukoja, laitteessa avustettuna. Toki silloin voi tehdä pidempiä sarjoja, mutta päätin tehdä pienen muutoksen molempiin ylävartalotreeneihin. Käsitreenissä teen leukoja vastaotteella 4 x 5 toistoa. Tein itseasiassa aika kivan killerisarjan hauiksille: ensin vedin 5 leukaa, siitä suoraan hauiskääntö tangolla 12 toistoa ja sen jälkeen vielä hammerkääntö käsipainoilla 12 toistoa, toistin saman neljä kertaa ja tuntui kyllä ihan kivasti. Toisessa treenissä teen leukoja leveällä myötäotteella, määrä on sama 4 x 5 toistoa. Näin ollen tulen vetämään 40 kpl leukoja viikossa. On muuten ollut ihan kivat tuntumat tuolla yläselän alueella näiden jäljiltä. 🙂

DSC01479

Treenaatteko te niin, että pyritte kehittämään jotain tiettyä ominaisuutta vai onko päämääränä olla tasaisesti monipuolinen? Onko teillä jotain liike- tai määrätavoitteita? Jos on, kertokaa ihmeessä! Jos teillä on jotain ideoita liikkeistä mitä voisin alkaa harjoitella, niin saa ehdottaa! Haastakaa mut tekemään jotain, mikä on kuitenkin ihan mahdollista! 😀

IMG_7419_Fotor_Collage