SAMA PAINO ERI RASVAPROSENTTI

Tänään puhutaan painosta, kehonkoostumuksesta ja miten elämäntavat vaikuttavat niihin! Katselin tuossa kesällä otettuja ”kuntokuvia” dieetin jälkeen ja päätin vetää samat kuteet päälle ja ottaa kuvan nykyisestä tilanteesta.

Vedin siis touko-kesäkuussa kahdeksan viikon kiristelyjakson, jossa sain aika hyviä tuloksia aikaiseksi. Lopulta itse dieetti kesti vain kuusi viikkoa, sillä kunto alkoi olla omaan silmään ihan soppeli kesää varten! Tämän kiristelyjakson ajan vedin jumppien lisänä jopa viisi salitreeniä viikossa ja söin Miinus viisi kiloa – ruokavalion mukaisesti. Dieetin loputtua lopetin punnitsemiset ja muut tarkkailut ja aloin syödä rennommalla otteella, pitäen kuitenkin pohjan siistinä ja ruokavalion mukaisena. Kesä ja syksy onkin tähän asti vapaammin, kuten olen täälläkin siitä monesti kertonut. Oon käynyt aina silloin tällöin vaa’alla ja todennut vain että paino pysyy suunnilleen samoissa lukemissa.

Treenirintamalla muutos on ollut se, että puoleen vuoteen en ole juurikaan tehnyt voimatreenejä, eli käynyt salilla. Koko syksy on mennyt jumppaillen  ja salilla oon käynyt niin epäsäännöllisesti, ettei sitä voi oikeen käymiseksi kutsua. 😀 Monesti oon päättänyt, että nyt taas aloitan, mennyt kerran ja sit se on vaan jäänyt. Oonkin päättänyt olla stressailematta siitä, ehkä innostun taas tammikuussa, hah! 😀

Kuten huomaatte, ei kuvissa ole kovinkaan suurta eroa, mutta vaikka paino on sama niin rasvaprosentti näissä on eri. Valitettavasti mulla ei ole tarkkoja rasvaprossia heittää tähän, mutta huomaan kyllä kehonkoostumuksessa muutoksen. Salitreeni + dieetin ansiosta keho oli vähärasvaisempi  ja kireä, kun taas nyt kroppa on pehmeämpi, etenkin yläkropasta. Keho on siis tyhjempi, sillä lihaspaineet loistaa poissaolollaan ja varmasti jonkun verran lihastakin on lähtenyt. Silitkään ero ei ole silmiinpistävä ja mulle tää on täysin ok.

NYT (joulukuu)  vs. DIEETIN JÄLKEEN (kesäkuu)

Tässä ehkä pointtina se, että maailma ei kaadu ja keho pullahda välittömästi, vaikka ottaisi joskus vähän iisimmin sekä treenien että ruokavalion osalta. Tietysti tämäkin on tavoitekohtaista. Oma tavoite kun ei ole koskaan ollut olla mikään todella lihaksikas (kuten kuvasta näkyy haha :D)

Oon toki liikkunut säännöllisesti, sellaisella tavalla josta nautin. Oon syönyt pääosin terveellisesti, mutta nauttinut myös elämästä paljon. Ehkä sillä psyykkisellä puolella onkin lopulta paljon suurempi vaikutus kaikkeen kuin mitä olisin koskaan voinut kuvitella.

Aina ei tarvitse loistaa elämän jokaisella osa-alueella, vaan se tasapaino on juuri sitä että välillä panostetaan muuhun ja löystetään hihnaa toisessa asiassa. Itse oon jo aikaa sitten lopettanut ainaisen virheiden etsimisen ja vaikka mullakin on huonoja päiviä niin silloinkin pyrin suuntaamaan ajatukset posiitivisiin asioihin ja keskittymään enemmän niihin!

 

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


SINÄKÖ MUKA KONTROLLIFRIIKKI?

Pidät rutiineista. Olet sellainen, joka nauttii kun asiat pysyvät sellaisina kuten ne on suunniteltu. Noudatat ehkä joka viikko tuttua kaavaa, tietyt asiat pitää tehdä ja treenaat samat treenit läpi. Jos jotain jää väliin, tunnet huonoa omatuntoa. Et ole ehkä ajatellut asiaa tarkemmin, mutta arjessasi on pieniä sääntöjä, joista pidät kiinni. Jos alat miettiä sääntöjen merkitystä tarkemmin, et luultavasti osaa edes perustella niitä muulla tavalla kuin sillä, että niiden noudattamisesta tulee hyvä, onnistunut fiilis. Olet mestari noudattamaan erilaisia haasteita, ruokavaliota ja treeniohjelmia.

Et oikeastaan ymmärrä ihmisiä, jotka sortuvat ja lipsuvat lupauksistaan. Kun jotain päätetään, se pysyy. Vaikka et noudattaisi tiettyä ohjelmaa, on ruokavaliosi ja treeniohjelmasi kulmakivet hakattu tiettyihin sääntöihin ja niistä on pidettävä kiinni. Myös työelämässä sun saattaa olla vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät pidä työpaikan säännöistä kiinni. Saatat käyttäytyä jopa epäinhimillisesti toisia kohtaan, sillä et vain sulata sitä jos joku ei suhtaudu asioihin yhtä vakavasti kanssasi. Itsehän hoidat työsi vaikka sairaana.

Vaikka pidät suunnitelmallisuudesta, et silti halua sopia asioita liian pitkälle, sillä ne saattavat sekoittaa omia rutiinejasi ja siitähän et pidä. Et tykkää poistua omalta mukavuusalueelta, eli siitä ympäristöstä, jossa asiat ovat sun hallinnassa. Pienet asiat, kuten matkustelut tai muutokset arjessa voivat aiheuttaa ahdistusta, sillä silloin et välttämättä pysty pitämään kiinni niistä tärkeistä rutiineista, liittyi ne sitten elämäntapoihin, sosiaalisiin suhteisiin tai vaikka työhön. Tietyt asiat vain pitää pystyä tehdä, uskot siihen niin vahvasti itsekin, että et edes ymmärrä olevasi väärässä.

Niin kauan kun kaikki sujuu suunnitelmien mukaan ja elämäntilanne on sellainen, että omia pikku sääntöjä ja ”rutiineja” on helppo noudattaa, on kaikki helppoa. Olet mahdollisesti rakentanut elämäsi sellaiseksi, että omien sääntöjen noudattaminen on kivutonta. Et tarvitse erikseen motivaatiota, sillä saavutat usein tavoitteesi ja sut tunnetaan tyyppinä, jonka selkäranka kestää mitä tahansa. Joskus saatat toimia jopa omia periaatteitasi vastaan, koska et vain pysty luovuttamaan, sillä luovuttaminen on heikkojen hommaa.

Mikäli käy niin, että elämässä tapahtuu (kuten yleensä jossain vaiheessa käy) muutoksia, jolloin kaikki ei olekkaan omissa näpeissä, kontrollifriikin elämä sortuu. Tuntuu siltä, että pohja kaikelta katoaa ja silloin ihan oikeasti tuntuu, että elämän tarkoitus katoaa. Mitäs nyt sitten?

Olet saattanut elää näin jo pitkään, tietämättä edes että yrität kontrolloida kaikkea tunteaksesi olosi turvalliseksi. Kaikki haluavat turvallisuutta. Jatkuva kontrolli kuitenkin uuvuttaa. Joskus siihen voi mennä vuosi, toisilla kymmenen, mutta jossain vaiheessa tunteita on pakko alkaa käsitellä.

Mistä tietää, että itsensä johtaminen on mennyt överiksi? Jos pienet muutokset arjessa aiheuttavat ahdistusta, on aika katsoa peiliin. Pystytkö keskittymään siihen mikä on merkityksellistä ja tärkeää, vai yritätkö vain pitää kaikki (ja kaikkien) langat omissa käsissä?

Kontrollin tarve on aika yleinen piirre nykypäivänä. Se voi olla ns. normaalilla tasolla tai sitten se voi mennä kirjoituksen esimerkkien mukaisesti täysin yli. Ongelma ratkeaa yleensä sillä, että ensin tiedostaa kyseisen tarpeen ja sen jälkeen lähtee miettimään miksi toimii kuten toimii.

Kun alkaa ajatella asioita syvällisemmin, eikä vain suorita kaikkea koska pitää, niin sitä alkaa herätä todellisuuteen ja ymmärtää ettei maailma kaadu, jos ne tiskit jäävät aamulla laitettavaksi. Jättämällä treenin väliin, huomaa, että mitään ei todellakaan tapahdu, vaikka edellisviikolla teit 10 treeniä ja tällä vain 9. Kaikki muutos vaatii aina sitä, että antaa uudelle mahdollisuuden.

Terv, entinen kontrollifriikki.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


ONKO IKÄ VAIN TEKOSYY?

..Enhän minä nyt enää sellasta jaksa.

..Oon kuitenkin jo sen ikäinen, että ei tässä mitään tuloksia voi saada aikaiseksi.

..Tässä iässä kilot kertyy vaikka kuinka yrittää syödä terveellisesti.

..Kyllä minäkin nuorempana jaksoin tehdä sitä ja tätä.

Iän mukana tulevasta rupsahtamisesta puhutaan paljon ja onhan se fakta, että iän mukana myös tietyt asiat vaikeutuvat. Paino ei pysy kurissa enää yhtä helpolla, iho löystyy ja yöunien tarpeen alkaa todellakin huomata. Näistä asioista huolimatta olen sitä mieltä, että iän piikkiin myös laitetaan paljon asioita vain siksi, ettei jakseta tehdä töitä asioiden eteen. On paljon helpompi sanoa, että iän mukana tulee lisäkiloja kuin myöntää, ettei vaan jaksa treenata tarpeeksi ja syödä riittävän hyvin. Ja jos ei jaksa niin ei siinäkään mitään. Iän mukana myös arvomaailma muuttuu usein, eikä se kirein bodi ehkä ole enää omassa elämässä tärkein prioriteetti.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että koskaan ei saisi ajatella oman iän olevan este vaikkapa kehittyä urheilussa tai pysyä nuorekkaana. Elämäntavoilla on ihan jäätävän suuri vaikutus esimerkiksi ihon, hiusten ja yleisen ilmeen kuntoon.

Mulla on ainakin henk. koht kokemusta siitä kuinka myös parikymppisenä voi näyttää todella väsähtäneeltä ja plösähtäneeltä, kiitos villien elämäntapojen. Kirjoitin joskus aikoinaan postauksen ”bileprinsessasta sporttimimmiksi” ja siellä olen demonstroinut elämäntapojen aiheuttamaa lookkia mm. näin..

ID

23 v VS. 28 v ….tuosta oikeenpuolimmaisestakin alkaa olla jo 4 vuotta 😀

Olen kyllä itsekin huomannut, että nykyään vaatii enemmän pysyä samassa kunnossa kuin vaikka viisi vuotta sitten. Jos ennen tarvitsi vain karsia hieman herkkuja ja kroppa oli kuukaudessa kisakireessä kunnossa, niin nykyään hommaan menee kauemmin ja täytyy olla myös tarkempi etenkin ruokavalion suhteen. En kyllä nykyään ole enää läheskään niin vaativa itseäni kohtaan kuin nuorempana, enkä edes tavoittele samanlaisia tuloksia. Siltikin haluan pysyä kunnossa, eikä sellainen normaali hyvä kunto oikeastaan vaadi edes hirveästi tsemppiä! Kunhan peruasiat pysyy hallussa ja pitää itsensä aktiivisena niin ei niitä kiloja itsestään ala kertyä.

Täytyy myöntää, että vielä pari kuukautta takaperin ajattelin itsekin, että ehkäpä se on vaan ikä joka aiheuttaa sen ettei enää pysty treenata yhtä kovaa kuin ennen. Nyt kun olen tajunnut kyseessä olevan vain rautavaje ja olen saanut kehoni takaisin näinkin nopeasti, niin tuntuu että olen elämäni kunnossa. Pystyn helposti samoihin suorituksiin kuin vaikka 20 vuotiaana ja vielä enemmänkin. Maanantaina vedin tuosta noin vaan 5 jumppaa, eikä ollut edes paha. Tiistaina aamulla olin voimissani ja heitin juoksulenkin ilman että edellinen päivä tuntui missään. Tää on niin mahtava fiilis, kun kaikki ne ikävät oudot fiilikset on kadonnut kuin tuhka tuuleen ja oon taas oma itseni ja jaksan mitä tahansa. 🙂

Se, mihin mun tulisi panostaa on tuo kehonhuolto. Tänään Facebook muistutti 11-vuotta sitten lisätystä kuvasta, joka näkyy alla. Oli pakko kokeilla, että miten se koipi nousee tällä hetkellä ja ainakin ilmeen osalta meinas olla hieman tiukkaa, hahaa! 😀 Voin rehellisesti myöntää, että mun venyttelyt jää nykyään siihen kahden minuutin venyttelysessioon, joka tapahtuu jumppien jälkeen.

Aerobicin suomenmestari VS. Oman elämänsä supernainen 😀

Oli ikä mikä tahansa, on ihan mahtavaa kun on keho joka jaksaa ja pystyy tehdä asioita joita haluaa. Kun vuosia kertyy, on fakta että kehon ja terveyden eteen tarvitsee tehdä enemmän. Täytyy nukkua riittävästi, syödä hyvin ja myös luopua joistain asioista, mutta terveys, jaksaminen ja hyvinvointi on kyllä sellaisia asioita, että niiden eteen kannattaakin!

Vaikka olisit minkä ikäinen, ethän anna sen vaikuttaa siihen mitä voit tai haluat tehdä! Kaikki on mahdollista ja usein erilaiset rajoitteet ovat vain omassa päässä. 🙂 Mä oon tässä viime aikoina herätellyt ajatusta, että aloittaisin ihan uuden liikuntaharrastuksen, joka on todellakin mun mukavuusalueen ulkopuolella. Tästä lisää, mikäli hommat etenee siihen asti että siitä voi kertoa julkisesti. 😀

23 vuotias vs. 28 vuotias

Energistä päivää just sulle!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


TEHOKKAAMPAA RASVANPOLTTOA LUONNOLLISIN KEINOIN

Rasvanpoltto on aika kuuma aihe näin keväällä, sillä useimmiten tässä vaiheessa alkaa ne talvella kerätyt lämmikkeet tuntua ahdistavalta ja olisi tietysti mukavaa päästä kireempään kuntoon. Nykyään on olemassa jos mikänmoista tarjontaa erilaisista rasvanpolttopillereistä ja valmisteista, mutta itse en laittaisi rahojani niihin, vaan suosittelen keskittymään suurempaan kokonaisuuteen. Toki jollain kapseleilla voi saada pientä apua, mikäli muut asiat ovat kunnossa, mutta kuten yleensä, oikotietä onneen ei ole, vaikka kuinka sitä toivoisi. On olemassa valintoja, joiden avulla voi kuitenkin tehostaa kiristymistään ja ajattelin kertoa jutuista, joilla itse koen olevan suurin merkitys. Suurin vaikutus on tietysti sillä ruokavaliolla, mutta myös muilla tavoilla voi ainakin edesauttaa projektin etenemistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uni – Ehdoton ykkönen on tietysti uni. Unella tarkoitan sekä riittävää unta määrällisesti, että myös laadullisesti. Univaje vaikuttaa negatiivisesti kahteen tärkeään ”rasvanpolttohormoniin”, eli kasvuhormoniin ja testosteroniin. Useimmille riittää kahdeksan tunnin laadukas uni. Itse nukuin esimerkiksi viime yönä 22-8.30. 😀 Osallistuin viime syksynä unikurissille, jossa painotettiin että alkuyön uni kello 22-2 välillä on kaikista tärkeintä unta juuri kasvuhormonin kannalta. En ole löytänyt tästä mitään tieteellistä näyttöä, mutta ainakin omakohtaisen kokemuksen perusteella koen olevani parhaimmillani, kun menen nukkumaan ajoissa, verrattuna siihen, että nukkuisin saman määrän unta mutta myöhemmin. Olen paasannut unesta sen verran paljon, että en mene sen yksityiskohtaisiin vaikutuksiin, sanon vain että tämä on oikeasti asia johon kannattaa panostaa!

Voimaharjoittelu – Erityisesti vapailla painoilla tehtävät moninivel-liikkeet antavat keholle parhaan hormonalisen vasteen, eli lisäävät lihaskudosta kehittävien ja rasvaa polttavien hormonien eritystä. Aina ei toki  tarvita lisäpainoja, vaan lihasmassaa voi hankkia myös kehonpainoa käyttäen, toki silloin ei päästä lihaskasvussa yhtä maksimaalisiin tuloksiin kuin lisäpainojen kanssa. Vilkas ja oikein toimiva aineenvaihdunta on oikea lottovoitto ja mikä parasta, siihen pystyy itse vaikuttaa omalla toiminnalla. 

Intervalli & HIIT – harjoittelu – Kyseinen harjoittelumuoto ”säästää” paremmin lihasmassaa ja näiden lyhyiden ja tehokkaiden treenien avulla saadaan buustattua aineenvaihduntaa ja energian kulutusta myös treenin jälkeen. Sekä intervallit että hiitit ovat molemmat suositeltavia treenitapoja, kun kyseessä on rasvanpolton maksimointi. Hiit on näistä kuitenkin se vielä tehokkaampi. Hiitin ja intervallin erottaa se tekotapa, eli kuinka kovaa pystyy oikeasti vetää ja kun mennään erittäin kovilla tehoilla, alkaa minuuttikin olla jo pitkä aika. Työ-osuuksia seuraa aina lepovaihe.

Treenin kesto – Jos on tapana vetää pitkiä, useamman tunnin pituisia treenejä, kannattaa ne mielummin pätkäistä kahteen lyhyempään treeniin. Kaksi kertaa päivässä treenaaminen buustaa myös aineenvaihduntaa kahdesti ja nostaa testosteronin sekä kasvuhormonin tuotantoa. Kiinteytyminen tai rasvanpolttaminen ei kuitenkaan vaadi kahdesti treenaamista, mutta jos on mahdollisuus valita, kannattaa tehdä mielummin kaksi lyhyttä kuin yksi pitkä suoritus. 

Hiilarien täsmäkäyttö – En halua puhua vähähiilarisesta ruokavaliosta, koska lähtökohtaisesti en suosittele sitä yhdellekkään urheilevalle. Hiilarien pelailulla voi kuitenkin saada pientä tehoa tässä tavoitteessa. Suurin hiilarimäärä lyödään treenien ympärille, erityisesti palautusaterialle, eli treenin jälkeen syötäväksi. Tämä on varmasti myös yksilöllistä, mutta itse saan melkeinpä parhaan treenin aikaiseksi, kun tunnen ennen treeniä kevyttä nälkää, eli edellisestä annoksesta on jo sellainen pari kolme tuntia aikaa ja sitten lataan kunnolla energiaa treenin jälkeen, jolloin keho ja lihakset ovat hyvin vastaanottavassa tilassa ja hiilarit menevät käyttöön, eikä vyötärölle. 😉

Sinkki – Sinkin puutos heikentää testosteronin tuotantoa sekä lisää testosteronin muuntumista estrogeeniksi. Testosteronia taas kutsutaan, kuten olen jo moneen otteeseen maininnut, rasvanpolttohormoniksi ja myös motivaatiohormoniksi. Sinkki on magnesiumin tavoin hyvin tärkeä mineraali, etenkin urheilville ja tietysti ihan kaikille. Itse käytän sen pikolinaatti – muotoa.

kuva: Riikka


KOSKAAN EI OLE HYVÄ

Trendit muuttuu jatkuvasti ja nyt tuntuu, että tiukan ja kurinalaisen elämäntyylin tilalle on tullut terveyttä korostava tapa elää. Paljon puhutaan armollisuudesta, mikä on todella hyvä asia. Opettelen jatkuvasti olemaan armollisempi itseäni kohtaan. Välillä kuitenkin tuntuu, että jos ei ole ”riittävän rento”, on myös silloin vääränlainen. Tää on tätä samaa juttua, että ollaan kaikki niin erilaisia ettei koskaan varmaan ole olemassa elämäntyyliä, joka sopisi kaikille.

Meneekö myös tällaiseen rentoon ja armolliseen elämäntyyliin pyrkiminen överiksi, jos siitä tekee liian ison jutun? Eli stressataan siitä ettei sais stressata, olla liian kiireinen tai ettei saisi syödä liian kurinalaisesti? Kuulostaa todella hullulta, mutta tuntuu että nykyään kaikki ”trendit” viedään aina överiksi. Kaikkeen kun pätee se kohtuus aikalailla mainiosti. Sopivasti kaikkea, mikä tuntuu hyvältä. Luin erään blogin kommenttiboksista, että on naurettavaa kertoa herkuttelevansa terveellisemmillä jutuilla ja esittää, että nämä jutut olisivat muka hyviä. Mun mielestä on myös naurettavaa ajatella, että kaikilla olisi sama maku ja jos ei itse pidä raakasuklaasta, ei kukaan muukaan voi siitä pitää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun aikaisemmin sosiaalinen media pursuili punnittuja annoksia ja proteiini – sanalla tuunattuja herkkuja, on nykyään coolimpaa dissata kaikki superfoodeja syövät treenihullut. Jos vapaa elämäntyyli sopii itselle, kannattaa muistaa myös se, että toiselle juuri rutiinit ja runsas treenaaminen voi olla juuri se juttu, mikä tekee onnelliseksi. Kuten mainitsin, opettelen itsekin sitä tiettyä rentoutta, mutta toisaalta omista rutiineista luopuminen ja vaikka sokerin puputtaminen, vain koska pitää ottaa rennosti, ei toimisi mulle pidemmän päälle. Oon oppinut tässä elämässä sen, että aina pitäisi kuunnella itseään ja luottaa omaan tuntemukseen siitä miten kannattaa toimia. Ohjeita ja neuvoja voi aina kysyä, mutta loppupeleissä sitä tietää itse sen vastauksen, oli kyseessä lähes mikä tahansa asia.

Koen syöväni ja eläväni hyvinkin rennosti, kun taas jollekin toiselle tällainen tyyli voisi olla todella outoa. Muistan, kuinka blogin alkuaikoina koin suurta tarvetta todistella omia elämäntapojani niitä kritisoiville. Uskon, että edelleen jotkut mun tavat tuntuvat extreemiltä jonkun muun mielestä, mutta ei se haittaa. Kaikista paras elämäntyyli on se, mistä tulee itselle paras fiilis. Oli se sitten superfoodeja ja satoja treenejä tai suklaata ja sohvalla köllimistä aina silloin tällöin. Suurimmalle osalle sopii varmasti parhaiten näiden tasapaino, jolloin mielikin pysyy virkeänä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rentoa, hikistä ja erittäin onnellista maanantaita kaikille! <3