REALITY CHECK – ASIAT JOITA EI SOMESSA NÄE

Somesta ja sen vaikutuksista kirjoitetaan paljon ja itselle tämä on aina mielenkiintoinen aihe, sillä työskentelen myös somessa. Musta tuntuu, että sosiaalinen media vaikuttaa meihin kokoajan enemmän ja enemmän, eikä aina vain positiivisesti.

Muutamia vuosia sitten mua nauratti, kun jotkut ihmiset pohtivat ja stressasivat ihan hirveästi sitä mistä kukin tykkää somessa. Mietittiin kuka tykkää omista kuvista ja minkä takia joku ei tykkää. Mulle tykkäämiset eivät olleet mitenkään ”big deal” enkä ajatellut kovinkaan paljon millaista sisältöä pitäisi tai kannattaisi postata esimerkiksi instagramiin. Tänä päivänä asiat ovat kuitenkin eri tavalla. Sosiaalinen media vaikuttaa ihan hirveästi meidän elämään, ajatuksiin, tuntemuksiin ja fiilikseen.

Monesti syytetään somea ja mediaa sen luomista paineista, mutta harvoin ajatellaan, että me itse vaikutetaan ihan hirveästi siihen, millaiset asiat ovat pinnalla ja millaiset kuvat ovat suosittuja. Niillä tykkäämisillä ja tykkäämättä jättämisillä on nimittäin suuri merkitys tähän kaikkeen.

On ihan selvää, että tietynlaiset julkaisut keräävät helpommin huomiota. Mun alalla ne ovat kehosta tai pakaroista otetut vähäpukeiset kuvat. Vähäpukeiset kuvat ovat ylipäätään nykypäivänä ihan normikauraa, eikä ole mitenkään erikoista että jengi postailee pikkarikuvia someen. :D Jotenkin ihan älytöntä, mutta kai silti nykypäivää. Suositut tilit ja kuvat määrittävät paljon sitä mitä iskeytyy meidän verkkokalvoille ja edesauttaa sitä, mitä ihmiset tuottavat tileillään. Tämä on siis oravanpyörä jota kannattaa itsekin miettiä. Sun toiminta on myös tavallaan äänestämistä sen eteen mitä siellä somessa näkyy ja menestyy.

Paljon puhutaan siitä, ettei some ole todellisuus, mutta siltikin on vaikea ymmärtää mitä kaikkea niiden kuvien takana tai niiden lisäksi tapahtuu. On ihan luonnollista jakaa hyviä ja kivoja asioita ja jättää ne tylsät, negatiivisemmat asiat julkaisematta. Aloin miettiä myös omaa some-käyttäytymistäni ja tässä on esimerkiksi ihan tavallisen lauantain tarina kuvina:

Mielikuva: Aikaisin aamusta muokkailen spinning-tunnin listaa ja lähden hyvillä fiiliksillä ohjaamaan tuntia! Tunnin jälkeen syön pari sisun uutta suolasalmiakkia, kurvaan lidlin kautta hakemassa kauraleipiä.

Todellisuus: Nukun todella huonosti, jonka vuoksi herään aikaisin ja tämän vuoksi mulla on aikaa muokata spinningin listaa. Väsy painaa ja olo on hieman puolikuntoinen, mutta lähden silti töihin. Jumppa sujuu hyvin, mutta ääni lähti melkein kokonaan ja olo on hieman voimaton.

Löydän autosta viime viikonloppuna ostetut sisut, jotka olivat todella hyviä. En syö yhtäkään, mutta nappaan kuvan tarinaan. Päätän hakea Lidlistä kauraleipiä, koska aamupala jäi kokonaan syömättä aamulla. Kaupasta kiirellä kotiin, sillä päivällä on ohjelmaa ja mulla paljon tekemistä tätä ennen.

Mielikuva: Lauantain kunniaksi kokkailen herkullista pizzaa, ulkoilen ja olen kaverin synttäreillä!

Todellisuus: Järjestämme kaverille yllätys-synttärit, jonne minä teen pizzapohjat. Vaivaan taikinan pienessä kiireessä jumpan jälkeen ja lähden (kiireessä) kohti kemuja. Nenä vuotaa kuin niagran putous, eikä edes meikki peitä punaiseksi niistettyä nenää ja suupieliä. Nappaan kuvan kävellessäni kotiovelta autolle. Eksyn reitiltä ja saavun juhliin samaan aikaan kuin sankari itse (vaikka piti olla paikalla aiemmin). :D

Mielikuva: Ihanaa juhlintaa, skumppaa ja herkkuja. Illaksi on varmasti luvassa juhlimaan lähtöä ja lisää skumppaa!

Todellisuus: Ihanat juhlat ja kiva nähdä ystäviä sekä jutella rauhassa. Hyvää sapuskaa, mutta ei skumppaa eikä sen kummempaa juhlimista. Lenssuinen olo vie hieman voimia. Kotona jo kello 18:00 ja loppuilta rennosti kalsareissa sohvalla. :D 

Ja tässä tosiaan esimerkki ihan tavallisesta päivästä, jolloin ei siis todellakaan ollut tarkoitus antaa vääränlaista kuvaa päivästä, mutta mitä pelkät kuvat voivat silti saada aikaseksi. Monesti oletetaan paljon juuri sen perusteella mitä nähdään ja sitten kun nähdään vain kivoja juttuja, ajatellaan helposti että kaikilla muilla on aina kivaa, vaikka ei ole.

Yllä oleva kuva voisi herättää ajatuksen, että se on napattu raikkaalla talvilenkillä ulkona, mutta todellisuudessa kuva on otettu meidän takapihalla, jonne mentiin vain ottamaan parit fotot ja siitä samantien sisälle lämpöiseen. :D Pieniä juttuja, mutta kertoo juuri sen, että se mitä näet, ei aina ole se miten asiat oikeasti ovat!

Täällä ollaan btw nyt jonkun ihme taudin kourissa. Tuo viikonloppuinen olotila parani sunnuntain aikana ja olin eilisen töissä, mutta illalla iskikin sitten ihan jäätävät olot ja koko yön ajan sain outoja vatsakipukohtauksia. En ole siis nukkunut juurikaan ja heti jos syön jotain, kipukohtaus iskee päälle. :( Eipä auta kuin kävästä lääkärissä ja sitten lepäillä ja toivoa parantumista.

Kivaa ja aktiivista tiistaita silti kaikille teille! :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


4 X ELÄTKÖ MERKITYKSELLISTÄ ELÄMÄÄ?

Tuntuuko joskus, että omalla elämällä ei ole päämäärää? On vaikeaa löytää motivaatiota mihinkään ja fiilis saattaa olla jopa alakuloinen tai masentunut? Tuntuu, ettei mistään tekemästään saa irti mitään ja monia asioita tekeekin vain koska on pakko. 

Useasti me jahdataan myös tietynlaista onnellisuutta. Uskotaan, että onni tulee siitä, kun elämässä on kaikki asiat mitä kuuluu olla. Stressataan jos ei tiettyyn ikään mennessä ole saavuttanut sitä mitä normeihin kuuluu ja tehdään jopa ratkaisuja sen pohjalta, mitä sulta odotetaan, eikä sen pohjalta mitä haluaisit tehdä.

Mitä jos se onni ja onnellisuus ei tulekaan havittelemalla, vaan keskittymällä tekemään asoita, joilla on itselle merkitystä. Merkityksellisyys ja sen kokeminen johtaa nimittäin mielekkyyteen ja sitä kautta myös onnellisuuteen.

Mitä tämä sitten tarkoittaa?

Merkityksellisyys on hyvin henkilökohtaista, eikä kukaan muu voi kertoa sulle mikä on oikein tai väärin. Olet ehkä itsekin tuominnut ihmisiä, jotka pistävät kaiken aikansa ja voimavaransa johonkin asiaan, joka tuntuu sun mielestä aivan päättömältä. Silti huomaat, että yleensä nämä ihmiset vaikuttavat tyytyväisiltä ja onnellisilta ja sehän saatta sua jopa ärsyttää. Syy on siinä, että ne jotka tekevät itselleen merkityksellisiä asioita, eivätkä keskity liikaa muiden mielipiteisiin, ovat yleensä niitä jotka menestyvät elämässään ja ovat onnellisia.

Merkitystä omaan elämään luovat esimerkiksi:

Yhteenkuuluvuus, eli perhe, ystävät ja sosiaaliset suhteet – Kaikki haluavat olla osa jotain ja tuntea yhteenkuuluvuutta. Oli elämäntilanne mikä tahansa, kalenteriin kannattaa aina raivata aikaa läheisille ihmisille ja viettää aikaa ystävien kanssa. 

Elämän tarkoitus voi tarkoittaa, että tekee työkseen jotain mikä on mielekästä ja missä kokee tekevänsä tärkeitä asioita. Asioista tulee yleensä merkityksellisiä esimerkiksi työssä, jos ne palvelevat muitakin kuin itseään. Jos teet päivästä toiseen työtä, jolla ei ole sinulle merkitystä, et luultavasti nauti lainkaan, vaan homma on enemmän ikävää pakkopullaa. Esimerkiksi omassa työssäni olen saanut paljon vahvistusta ja merkityksellisyyttä siitä, että olen pystynyt vaikuttamaan muiden ihmisten terveyteen positiivisella tavalla.

Itsensä ylittäminen kasvattaa ja on yksi parhaista itsevarmuuden kehittäjistä. Vain silloin, jos uskaltaa tehdä ja kokea asioita oman mukavuusalueen ulkopuolelta, pystyy kokea uusia asioita ja myös käänteentekeviä kokemuksia. Tämä on kohta, joka monelta jää kokonaan käyttämättä epäonnistumisen pelon vuoksi. Pelätään, että nykyinen muuttuu huonommaksi ja siksi ei uskalleta tehdä mitään. 

Kasvamista tapahtuu usein eniten juuri ikävien asioiden seurauksensa. Sairaudet, epäonnistumiset tai vaikka ero voivat aiheuttaa elämänarvojen muutosta, joka johtaa henkiseen kasvuun ja asioiden laajempaan ymmärtämiseen. Se miten suhtautuu ikäviin asioihin, vaikuttaa oman elämän mielekkyyteen ja kokemuksiin. Surun hetkellä on vaikea ymmärtää, että asialla voi olla myös positiivisia vaikutuksia tai jokin suurempi tarkoitus, joka tulee ilmi vasta myöhemmin. 

Moni meistä elää päiviä, viikkoja ja vuosia läpi sumussa, ajatellen ettei ole muita vaihtoehtoja. Jos sullakin ensimmäinen ajatus tämän lukemisen jälkeen on, että kuulostaa ihan hyvältä, mutta tuntuu, ettet pääse irti siitä omasta puuduttavasta arjesta millään keinoin, niin silloin juuri on aika pysähtyä. Kaikkia osa-alueita, ei tarvitse hallita heti eikä edes joskus, mutta tietynlainen ajankäyttö asioihin, jotka on itselle tärkeitä luo jo oikeanlaisen suunnan.

Jos mietit vaikka tulevaa viikkoa ja asioita, joita täytyy tehdä. Onko siellä paljon sellaista, mitä ei välttämättä tarvisi tehdä, et saa asioista mitään irti, mutta silti kulutat niihin aikaa ja voimavaroja? Lähde vaikka karsimaan näistä ja oot jo oikealla polulla.

Onko asioita, joita haluaisit tehdä ja saavuttaa, mutta tuntuu ettet löydä niille tarpeeksi aikaa tai mahdollisuutta edistyä? Raivaa näille asioille suunnitellusti aikaa ja käytä se aika huolella. Nimittäin aina kun teet jotain ylpeydellä ja rakkaudella, teet merkityksellisiä asioita ja sitä kautta itselle palveluksen!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


SINÄKÖ MUKA KONTROLLIFRIIKKI?

Pidät rutiineista. Olet sellainen, joka nauttii kun asiat pysyvät sellaisina kuten ne on suunniteltu. Noudatat ehkä joka viikko tuttua kaavaa, tietyt asiat pitää tehdä ja treenaat samat treenit läpi. Jos jotain jää väliin, tunnet huonoa omatuntoa. Et ole ehkä ajatellut asiaa tarkemmin, mutta arjessasi on pieniä sääntöjä, joista pidät kiinni. Jos alat miettiä sääntöjen merkitystä tarkemmin, et luultavasti osaa edes perustella niitä muulla tavalla kuin sillä, että niiden noudattamisesta tulee hyvä, onnistunut fiilis. Olet mestari noudattamaan erilaisia haasteita, ruokavaliota ja treeniohjelmia.

Et oikeastaan ymmärrä ihmisiä, jotka sortuvat ja lipsuvat lupauksistaan. Kun jotain päätetään, se pysyy. Vaikka et noudattaisi tiettyä ohjelmaa, on ruokavaliosi ja treeniohjelmasi kulmakivet hakattu tiettyihin sääntöihin ja niistä on pidettävä kiinni. Myös työelämässä sun saattaa olla vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät pidä työpaikan säännöistä kiinni. Saatat käyttäytyä jopa epäinhimillisesti toisia kohtaan, sillä et vain sulata sitä jos joku ei suhtaudu asioihin yhtä vakavasti kanssasi. Itsehän hoidat työsi vaikka sairaana.

Vaikka pidät suunnitelmallisuudesta, et silti halua sopia asioita liian pitkälle, sillä ne saattavat sekoittaa omia rutiinejasi ja siitähän et pidä. Et tykkää poistua omalta mukavuusalueelta, eli siitä ympäristöstä, jossa asiat ovat sun hallinnassa. Pienet asiat, kuten matkustelut tai muutokset arjessa voivat aiheuttaa ahdistusta, sillä silloin et välttämättä pysty pitämään kiinni niistä tärkeistä rutiineista, liittyi ne sitten elämäntapoihin, sosiaalisiin suhteisiin tai vaikka työhön. Tietyt asiat vain pitää pystyä tehdä, uskot siihen niin vahvasti itsekin, että et edes ymmärrä olevasi väärässä.

Niin kauan kun kaikki sujuu suunnitelmien mukaan ja elämäntilanne on sellainen, että omia pikku sääntöjä ja ”rutiineja” on helppo noudattaa, on kaikki helppoa. Olet mahdollisesti rakentanut elämäsi sellaiseksi, että omien sääntöjen noudattaminen on kivutonta. Et tarvitse erikseen motivaatiota, sillä saavutat usein tavoitteesi ja sut tunnetaan tyyppinä, jonka selkäranka kestää mitä tahansa. Joskus saatat toimia jopa omia periaatteitasi vastaan, koska et vain pysty luovuttamaan, sillä luovuttaminen on heikkojen hommaa.

Mikäli käy niin, että elämässä tapahtuu (kuten yleensä jossain vaiheessa käy) muutoksia, jolloin kaikki ei olekkaan omissa näpeissä, kontrollifriikin elämä sortuu. Tuntuu siltä, että pohja kaikelta katoaa ja silloin ihan oikeasti tuntuu, että elämän tarkoitus katoaa. Mitäs nyt sitten?

Olet saattanut elää näin jo pitkään, tietämättä edes että yrität kontrolloida kaikkea tunteaksesi olosi turvalliseksi. Kaikki haluavat turvallisuutta. Jatkuva kontrolli kuitenkin uuvuttaa. Joskus siihen voi mennä vuosi, toisilla kymmenen, mutta jossain vaiheessa tunteita on pakko alkaa käsitellä.

Mistä tietää, että itsensä johtaminen on mennyt överiksi? Jos pienet muutokset arjessa aiheuttavat ahdistusta, on aika katsoa peiliin. Pystytkö keskittymään siihen mikä on merkityksellistä ja tärkeää, vai yritätkö vain pitää kaikki (ja kaikkien) langat omissa käsissä?

Kontrollin tarve on aika yleinen piirre nykypäivänä. Se voi olla ns. normaalilla tasolla tai sitten se voi mennä kirjoituksen esimerkkien mukaisesti täysin yli. Ongelma ratkeaa yleensä sillä, että ensin tiedostaa kyseisen tarpeen ja sen jälkeen lähtee miettimään miksi toimii kuten toimii.

Kun alkaa ajatella asioita syvällisemmin, eikä vain suorita kaikkea koska pitää, niin sitä alkaa herätä todellisuuteen ja ymmärtää ettei maailma kaadu, jos ne tiskit jäävät aamulla laitettavaksi. Jättämällä treenin väliin, huomaa, että mitään ei todellakaan tapahdu, vaikka edellisviikolla teit 10 treeniä ja tällä vain 9. Kaikki muutos vaatii aina sitä, että antaa uudelle mahdollisuuden.

Terv, entinen kontrollifriikki.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook