EN LAIHDU KOSKA SYÖN LIIAN VÄHÄN?

Syitä sille, että paino ei putoa kuulee paljon. Tämä on yksi aika yleinen aihe, eli ajatellaan että syödään niin vähän, että paino ei putoa. Loogisesti ajateltunahan tuo kuulostaa hölmölle ja jos asiaa miettii, niin sitä se periaatteessa onkin. Kalorivajeessa keho nimittäin kuluttaa olemassa olevaa massaa jolloin paino tippuu. Tänään ajattelinkin pohtia, miksi tämä liian vähän syöminen tuntuu kuitenkin olevan ongelma ja mikä on useimmiten asian todellinen laita.

Ketään lainkaan syyllistämättä, me ihmiset ollaan sellaisia, että usein kuvitellaan oma kulutus suuremmaksi mitä se on ja myös syöty energiamäärä pienemmäksi kuin se todellisuudessa on. Miten moni onkaan ymmärtänyt asioiden todellisen laidan, kun on kirjannut ruokapäiväkirjaa ylös ensimmäistä kertaa. Tiedän, että on olemassa myös tyyppejä, jotka ovat todella tietoisia omasta syömisestä ja energiamäärästä, mutta suurimmalla osalla ihmisistä ei ole oikeastaan paljonkaan tietoa siitä, miten paljon energiaa erilaiset ruuat sisältävät.

Jos syö määrällisesti vähän, se ei kuitenkaan aina tarkoita kalorillisesti vähän. Aterioiden skippaaminen saa kuvittelemaan että ei oikeastaan syö mitään, mutta napostelu sieltä täältä voi lopulta johtaa energiamäärään, joka on yhtä kulutuksen kanssa tai jopa sen yli. Jotkut terveelliset ruuat ovat myös todella energiapitoisia ja jo pienestä määrästä ruoka-ainetta voi tulla aika suuri määrä energiaa.

Esimerkiksi rasva ja sen lerilaiset ähteet sisältävät paljon energiaa ja esimerkiksi pähkinöistä, öljyn lorautteluista ja leivän voitelusta juustoineen voi kasvaa huomaamatta todella runsaasti energiaa, vaikka muu syöty ruoka olisikin vähäistä. Rasvaa ei tarvitse välttää, mutta painonpudotus tavoitteessa sen käyttöä täytyy hieman kontrolloida. Yksi syy on siis se, että kuvitellaan syövän vähän, vaikka todellisuudessa energiaa tulee kuitenkin liikaa tavoitteeseen nähden.

Energiansaatavuus saattaa olla monelle tuntemattomampi käsite, mutta laskemalla oman energiansaatavuuden, saadaan selville esimerkiksi, jos elää liian vähäisillä energioilla tai jos keho on säästöliekillä. Säästöliekki onkin tutumpi käsite ja tästä päästään seuraavaan kohtaan. Paino ei putoa, vaikka dietin energiamäärä on todella vähäinen. Kyseessä onkin usein se, että ei silti olla miinuskaloreilla kehon madaltuneen ergiankulutuksen vuoksi. Pitkään laihduttaessa myös energiankulutus laskee ajan myötä. Tämän vuoksi pitkissäkin projetkeissa kannattaa käyttää dieettitaukoja aika ajoin. Dieettitauosta olen kirjoittanut laajemmin täällä!

Energiansaatavuus voidaan laskea näin:

energiansaanti (eli syöty kalorimäärä vuorokaudessa) – liikunnan aikainen kulutus / kehon rasvaton paino eli FFM.

Koehenkilö. joka syönyt pitkään 2500 kcal/vrk miinus treenissä kulutettu 1000 kcal jaettuna rasvattomalla painolla 51 = 29,4. 

Energiansaatavuus on riittävällä tasolla silloin, kun se on vähintään 45 kcal. Joten tässä käyttämäni koehenkilön nykyinen energiansaatavuus on liian pieni, mikä johtaa pitkään jatkuneena hidastuneeseen aineenvaihduntaan, hormonitoiminnan ongelmiin ja hormonitasapainon järkkymiseen. Luultavasti treeneissä tehty työ ei myöskään tuota tulosta, sillä palautumiseen ei riitä energiaa niin paljon kuin pitäisi.

Tyyppi voi siis laskurien mukaan syödä miinuksilla, mutta koska keho ei toimi optimaalisesti, paino ei putoa tästä syystä. Jos painoa haluttaisiin alas, täytyisi kalorimäärää laskea entisestään, mutta se ei olisi pitkällä tähtäimellä fiksua, sillä kukaan tuskin haluaa elää jatkuvasti säästöliekillä ja pelätä jokaisen suupalan nostavan painon ylös. Itse tekisin dieettitauon, nostaisin kalorimäärää maltillisesti ylös ja panostaisin palautumiseen/uneen.

Ei ole yksi tai kaksi kertaa kuinka asiakas on todennut uuden ruokavalion saatuaan, että ompas paljon ruokaa. Kyseessä on kuitenkin se, että kun ruoka-aineet ovat harkittuja ja makrojen suhteet laskettu, pystyy ruokaa syödä määrällisesti paljonkin, vaikka energiamäärä on matala. Dieetin aloitettuaan voi siis tuntua, että syö enemmän ja useammin kuin aiemmin, vaikka kalorillisesti energiaa tuleekin vähemmän. Paino alkaa pudota ja sitten todetaan, että taisin syödä aiemmin liian vähän, vaikka todellisuudessa syötiin vain vääriä asioita tätä tavoitetta tukemaan!

Jos siis tavoitteena on pudotella kiloja tai tiristää rasvaa ja tuntuu, että omassa ruokavaliossa ei ole rytmiä eikä punaista lankaa. Kannattaa ihan ensimmäisenä lähteä kirjaamaan ylös ihan kaikki mitä suusta menee. Ei riitä, että neljänä päivänä syö terveellisesti ja kolmena antaa mennä mitä tahansa. Kyseessä on aina kokonaisuus ja usein alkuun tarvitaan tarkempi suunnitelma ihan jokaiselle päivälle. Helpoin tapa päästä tavoitteeseen on siis pitää kirjaa energiamäärästä tai pyytää tähän apua ammattilaiselta valmiiksi suunnitellun ruokavalion avulla!

Viikonloppuja!

PS. Mun instagramiin ilmestyy nykyään perjantaisin aina terveellisempiä herkkureseptejä viikonlopun varalle. Tänään jaoin ihanan porkkanakakun ohjeen, käy tsekkaamassa!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


DIEETTITAUKO JA SEN HYÖDYT

Diettaamiseen, eli painonpudotukseen tai rasvanpolttoon liittyy paljon uskomuksia, joista kaikella ei ole edes minkäänlaista perää. Aiheeseen liittyy vahvasti ajatus, että tällainen prosessi on aina erittäin haastavaa ja vaikeaa. Viikosta toiseen eletään nälässä ja ruokahimoissa, mutta sinnikkyydellä ja sillä kuuluisalla tahdonvoimalla pärjää! Tällainen ajatustyyli saattaa juontaa juurensa siitä, että dieetit liitetään vahvasti fitnessurheiluun, joka on kuitenkin kaukana siitä miten ihan tavallisen tallaajan tai kovemmankin sporttaajan kannattaisi asiat hoitaa. Okei, eihän se kisadieetti nyt ihan eri ääripäästä ole, sillä kaikessa kehonkoostumuksen muokkaamisessa on se tietyt pääpiirteet mitä noudatetaan. Harvoin kuitenkaan normaalissa elämässä halutaan, saati kannattaa viedä rasvaprosenttia niin alas kuin kisakunnossa!

Ne, jotka ovat joskus elämässään jonkinlaisen dieetin vetäneet läpi, saattavat olla samaa mieltä, että kun pääsee vauhtiin ja saa niitä tuloksia, vaikeampaa on dieetin lopettaminen ja ns. ylläpitokaloreihin siirtyminen kuin itse kiristely. Helposti sitä tulee vain jatkettua diettaamista, koska pelätään että tulokset katoavat sen sileän tien. Tässä piilee kuitenkin vaara, joka kannattaa ottaa huomioon jos itsensä edellisestä tunnistaa.

Painotan tässä, että viikkojen tai edes kuukausien dieettijaksot eivät tuhoa kenenkään aineenvaihduntaa hetkessä, mutta jos homma jää päälle oikeasti pitkäksi aikaa, voi keho alkaa adaptoitua matalaan energiamäärään, eli suomeksi sanottuna kulutus pienenee ja aineenvaihdunta hidastuu. Sitten jos joskus tuleekin syötyä enemmän, nappaa kroppa helpommin kaiken varastoon, pahan päivän varalle. Alhaisiin kaloreihin ja energiavajeeseen juuttuminen pitkäksi aikaa on valitettavan yleinen vaiva. Moni on tottunut elämään todella alhaisilla kaloreilla ja jojoilee herkuttelun ja diettaamisen välimaastossa jatkuvasti.

Myös dieettijaksoihin, jotka kestävät kuukaudesta ylöspäin (enemmän kuin n. 6-8 vk) kannattaa sisällyttää dieettitaukoja. Tunnetaan myös ”diet breaks” nimellä, joka tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan, että kalorit nostetaan tietoisesti ylös, yleensä hiilareita lisäämällä. Tällainen tauko voi kestää viikosta kahteen viikkoon, riippuen kauanko ollaan oltu miinuksilla ja miten kaukana tavoitteesta ollaan.

Dieettitaukoa ei kannata sekoittaa mättö- tai herkkupäivään, sillä kyseessä ei ole mikään hervoton tankkaus, vaan yksinkertaisesti siirtyminen miinuksilta suunnilleen plus miinus nollalle kulutuksen suhteen. Jos olet oikein fiksu, alat suorittaa tällaisia taukoja jo dieetin alkuajoilta lähtien. Fakta on se, että paino tulee nousemaan hieman taukojen aikana, mutta pitkällä tähtäimellä rasvanpolton tehokkuus säilyy kauemmin ja lopputulos on aina parempi!

Esimerkkinä: Vedät miinuksilla pari kuukautta, jonka jälkeen pidät viikon tauon nostamalla kalorit ylös. Taukoon mahtuu myös herkuttelua kunhan se ei mene överiksi tai kestä useita päiviä. Viikon jälkeen lasket kalorit uudelleen alas ja jatkat seuraavat 4-8 vkoa. Tätä voi suorittaa niin pitkään kunnes on tavoitteessaan. Tie ei ole ehkä ihan yhtä nopea, mutta yleensä lopputulos parempi.

Tauolla on usein myös positiivisia vaikutuksia psyykkeeseen. Kun on hetki höllätty, jaksaa luonnollisesti paremmin ja motivaatiokin nousee takuulla tekemistä kohtaan!

Mistä sitten tietää tarvitseeko tauon dieetistä? Yksi hyvä sääntö on, että jos mitään (eli tuloksia) ole tapahtunut hetkeen, tai mikäli tulokset eivät kulje käsikädessä tehdyn työmäärän kanssa, on hyvä ottaa breikki. Mikäli aineenvaihdunta on sotkettu pahemman kerran ja takana on vuosien kierre, silloin tarvitaan järeämpiä aseita, eikä valitettavasti kahden viikon dieettitauko siihen auta. :)

Tekemisen ja tuloksien saamisen ei tarvitse olla yhtä piiskaamista, vaan välillä hölläämällä saa jopa paremmat tulokset!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook

 


MITEN SYÖN TÄLLÄ HETKELLÄ?

Eipä ole tullut raapusteltua ravintohommia herranaikoihin ja näistä kun aina kysellään, niin ajattelin kertoa miten syön tällä hetkellä. Mulla oli tosiaan sellainen seitsemän viikon rupeama, kun laskin kalorit ja punnitsin ruuat, tavoitteena kiristella kesäkondista paremmaksi ja tuo menikin tällä kertaa ihan nappiin.

Tulokset tuli nopeasti ja helpolla, sen suurempia kärsimättä. :D Kun pääsin tavoitteeseen, otin ihan tietoisen asenteen, että nyt loppuu liika tarkkailu ja alan mennä enemmän fiiliksen mukaan. Mulla(kin) kun on tapana jäädä siihen moodiin, että jos nyt vielä vähän. Eli helposti sitä ei olekkaan tyytyväinen, vaan haluaa olla vielä enemmän sitä ja tätä. No tällä hetkellä mulla on tosi hyvä olo, treenit kulkee ja oon ottanut vähän iisimmin kaikilla elämän osa-alueilla jos niin voi sanoa. :) En punnitse, enkä laske kaloreita, vaan luotan kehon omiin tuntemuksiin!

Dieetin vedin ns. hiilarisyklittelyllä, joka sopi mun keholle tosi hyvin. Treenitehot säilyivät ja koin palautumisen hyvänä koko pitkän seitsemän viikon ajan. (Huomaa sarkasmi :D) Käytännössä syklittely tarkoittaa, että joka toinen päivä söin korkeilla hiilareilla ja joka toinen korkeammilla rasvoilla. Tämä ruokavalio toimii samalla periaatteella.

Koska en tietenkään halua vetää tuloksia pöntöstä alas, täytyy tässä olla jokin järki mukana ja oonkin ottanut nyt tähän kesän aikaan sopivaksi tyylin, että syön ma-pe tarkemmin ja relaan la-su tai jopa pe-su. Kyseessä on kuitenkin tasapaino ja kokonaisenergiansaanti, jolloin kaikki on vain matematiikkaa. Aiheesta olen kirjoittanut aiemmin otsikolla TEHOKKAAMPAA RASVANPOLTTOA KALORIEN SYKLITTELYLLÄ.

Mitä syön?

Aamiainen on aina joko kaurapuuro heralla ja kookosöljyllä tai smoothie koostuen avocadosta, lehtikaalista, mustikoista ja herasta.

Lounaalla syön useimmiten kuvassa näkyvän kokonaisuuden, eli wokvihanneksia, possun kinkkusuikaleita, salaattia ja avocadoa. Kuten oon monesti kertonut, tykkään sekoittaa kaikki sekaisin ja vedellä tuollaisia sekamelskoja. Toki vaihtelen lähteitä, mutta arkisin uppoaa tuollaiset nopeat setit. Tällä hetkellä mulla on kausi, että kaadan annoksen päälle eeppisen määrän ”perhesalaatti” sekoitusta, joka siis koostuu lähinnä jäävuorisalaatista. Se tuo mun mielestä kivaa tvistiä suolaiseen annokseen. Usein koko homman päälle lorahtaa myös Walden Farmsin salaatinkastiketta.

Välipalalla menee kiireessä protskupatukka tai riisikakkuja, riippuen mitä on luvassa seuraavien tuntien aikana. Ennen treeniä pyrin syömään enemmän hiilareita.

Illalliseksi samaa kuin lounaalla, tai päivän aktiivisuudesta riippuen pelkkä vihannes + proteiini + rasva – yhdistelmä. Rasvanlähteenä mulla on lähes aina avocadoa, sillä tykkään siitä hulluna ja se täyttää muita rasvoja paremmin, kun siinä on ihan sitä pureskeltavaakin.

Tällä hetkellä iltapalaksi uppoaa erilaiset fluffit. Oon ihan rakastunut näihin niiden maun takia ja siksi, että määrällisesti vaahtoa tulee niin paljon, että siinä menee tovi jos toinenkin kun köllöttelee sohvalla blenderin kannu sylissä, josta syön suoraan lusikalla yleensä joko tuplasuklaa-vanilja-fluffia, valkosuklaa-vanilja-laku-fluffia tai mansikka-vaniljajäätelö-fluffia. Nää on ihan älykevyitä, herkullisia ja täyttäviä. winwin! Teen fluffit lähes aina jäisestä kukkakaalista ja erilaisista heramauista sekä pulvereista, kuten vaniljapulveri & lakritsipulveri.

mansikka-vaniljajäätelö-fluff

Viikonloppuisin koko homma voi taas näyttää ihan erilaiselta, aamupala pysyy usein samana myös silloin, mutta muille aterioille mahtuu vaihtelua ja usein teenkin pizzaa, lasagnea tai käyn ulkona syömässä. Jäätelö, pannarit ja mansikat toimivat todella hyvin näin kesäaikana. Syön myös karkkia, suklaata ja joskus juon alkoholia, kuten muutkin ihmiset, eli kyseessä on vain tietynlainen balanssi kaiken kesken ja tämä tyyli sopii mulle parhaiten!

Nyt muistin taas, miksi en usein jaa näitä ruokajuttuja, koska nämä ovat jotenkin niin yksinkertaisia että en tiedä saako näistä kukaan mitään irti. :D

Mitäs sanotte? Kiinnostaako tällaiset postaukset vai olisko jotain muuta mistä haluaisitte lukea?

PS. Proteiinivaahdosta olen kirjoitellut mm. täällä!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook