MITÄ SEURAAVAKSI?

Moikka! Melkoisen kiireinen päivä takana. Aamusta asti oon mennyt jumppakuplassa ja silti vieläkin riittäis virtaa tehdä jotain! Siivosin tuossa endorfiinihuuruissa koko kämpän äsken. Päivä startattiin spinningin voimin ja siitä jatkoin vielä Bodyattack-maratonin pariin, joka pidettiin tänään viiden ohjaajan voimin. Ensimmäinen tunti mentiin vanhoja ”oldies&goldies” biisejä ja toisen tunnin aikana lanseerattiin uusin Bodyattack97-ohjelma. Mulla on ollut tässä muutaman päivän vähän sellainen outo fiilis kurkussa ja tänään sitten heräsin koko pää ihan tukossa. Ääni oli siis kovilla noiden ohjauksien aikana ja pikkasen meinas hyytyä volat meikämuijasta, mutta ihan hyvin meni tilanteen huomioonottaen. 😀

Moni on kysellyt, että mitä aion nyt kun tavoitteellinen valmennus ja ohjelmat ovat paketissa ja oon toki itsekin miettinyt asiaa. Tällä hetkellä on sellainen fiilis, että en jaksa asettaa mitään suuria tavoitteita, vaan jatkan suunnilleen samoilla rutiineilla ja teen myös välillä jotain ihan muuta jos siltä tuntuu. Mä oon tosiaan nostanut kalorit tällä viikolla + 500 ylöspäin ja ensi viikosta toinen samanmoinen määrä vielä lisää. Tuo nosto on tuntunut lähinnä lisäävän pökköä pesään, sillä tänään kun kävin vaa’alla, oli paino kilon alhaisempi kuin tämän viikon keskiviikkona. Toki nesteet vaihtelee ja vaikuttaa, mutta kuten mainittua niin ilmeisesti mun keho tykkää suurista hiilarimääristä, koska oon syönyt melkein tuon 500 kcal hiilareista. Oon taas alkanut hikoilla kuin viimeistä päivää ja sekin kertoo siitä että kaikki alkaa palata normaaliin. Treenihommat oon pitänyt samanlaisina, eli ohjauksien lisänä teen 3-4 salitreeniä ja sitten köpöttelen iltaisin kevyitä lenkkejä jos sellainen fiilis sattuu olemaan.

id

Kesäkuun ajan meen siis hieman tunnustellen ja heinäkuussa mulla alkaa kesäloma, joka on myös otollista aikaa kokeilla mitä voin salitreenillä saada aikaiseksi, kun jumpat eivät ole hidastamassa palautumista. Ajattelin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni jättää aerobiset ihan minimiin (jos vaan pystyn :D) ja panostan  3-5 laadukkaaseen salitreeniin viikossa. Salitreenien painopiste on edelleen tuolla alavartalossa, sillä koen että mun yläkropassa alkaa olla jo ihan kivasti muotoa, ainakin omaan makuun. Myös inbody-mittauksen mukaan ylävartalossani on suhteessa enemmän lihasta kuin alavartalossa, mikä johtuu puhtaasti suuresta alavartalon kuormituksesta. Kaikki jumpat hypitään tai poljetaan noilla koivilla, joten ne eivät välttämättä pääse palautumaan yhtä tehokkaasti kuin ylävartalo.

Muuten tavoitteena olisi ylläpitää tätä ”kuntoa”, johon oon ihan suhteellisen tyytyväinen nyt. Oon aika kriittinen itseäni kohtaan, mutta yritän syöttää päähäni ajatuksia, että nyt on aivan hyvä. 😀 Toki en pistä pahakseni jos tässä itsestään tulee vielä jotain kiristymistä vaikka tuolta keskivartalon kohdilta! 😉 Tässä on kuitenkin edessä kaikenmoisia festareita sun muita kissanristiäisiä, joten veikkaan, että nuo toiveet saa haudata samantien, haha. 🙂

Ihanaa viikonloppua!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


PAINEENSIETOKYKY ON TAAS TESTATTU

Tällä viikolla ei ole taas ollut tekemisestä pulaa. Nyt on se aika vuodesta, kun jumppaohjaajat istuvat nenä kiinni koneessa ja opettelevat uusia ohjelmia. Meillä vaihtui uudet Les Mills – ohjelmat tällä viikolla ja meikäläinen oli taas tuttuun tapaan jättänyt opettelut ihan viime tinkaan. Sain itseasiassa ohjelmat vasta viikonloppuna, joten ei siinä olisi muutenkaan paljon aikasemmin ehtinyt pänttäämään. Neljään päivään on tullut opeteltua ja ohjattua neljä uutta ohjelmaa ja vaikka homma on ollut melko stressaavaa kaiken muun työn ohella, suoriuduin projektista omasta mielestä ihan hyvin! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään meinasi käydä kunnon kämmi, kun en jostain syystä muistanut/tajunnut että mullahan on bodystepin lisäksi vielä sprint-tunti ja siihenkin vaihtuu ohjelma. Olen siis päntännyt tänään kaksi kokonaista ohjelmaa ja vielä ohjannut ne. Päivään on mahtunut myös HIIT-tunti, puhelinpalavereita ja muita töitä, joten nyt voisin kyllä kehua itseäni hyvin reippaaksi, ainakin tämän päivän perusteella. 😀 Onneksi sekä steppi että sprint olivat molemmat todella loogisia ja helppoja omaksua ja molemmat ohjaukset menivätkin tosi hyvin ensimmäiseksi kerraksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myös bodyattackin ohjelma oli mielestäni aika basic menoa tällä kertaa. Koreografiat ovat hyvin yksinkertaisia ja loogisia, mikä tarkoittaa sitä, että jo ensimmäisillä kerroilla ohjelmasta saa hyvät tehot irti. Negatiivinen puoli tässä on aina se kyllästyminen jossain vaiheessa, mutta pien1illä jutuilla saa toki tuotua omaan ohjaukseen uusia ulottuvuuksia ja sitten kun kaikki keinot on käytetty, voi alkaa miksailemaan. Attackissa tykkäilin paljon seiska- ja kasibiisistä. Itse sytyn aina enemmänkin musiikkiin kuin koreografiaan, vaikka ne tekevät toki yhdessä aina sen viimeisen silauksen.

Combatin opettelin ja ohjasin tiistaina ja nyt tuntuu, etten edes muista enää mitä koko tunnilla on tapahtunut. Ensimmäinen viikko meneekin yleensä niin, että joka päivä keskitytään yhteen ohjelmaan ja sitten siirretään se syrjään ja otetaan seuraava käsittelyyn. Ensi viikolla saa siis taas kertailla ihan huolella kaikki tunnit läpi. Nyt on kuitenkin kaikki lajit käyty läpi ja oli muuten helpottunut olo kun lähdin salilta kotiin tänään.

Huomenna olisi vielä Bikini Bootcamp aamupäivästä ja tiedättekö mitä? Mulla on ensimmäistä kertaa ties moneenko vuoteen täysin vapaa viikonloppu! Tänä lauantaina ei siis tarvitsekaan lähteä töihin ja se tuntuu tietysti hieman oudolta, mutta pitää ottaa tästä ilo irti ja lepuutella kunnolla viikonlopun aikana. Aloin jo murehtia, että mitä muuta sitten muka teen jos en aloita lauantaita lempparijumpilla!?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos mennään asiasta kukkaruukkuun niin täytyy mainita, että viime aikoina oon innostunut ihan uudella tavalla lenkkeilystä. Tarkoitan siis kävelylenkkejä, joita on tullut tehtyä ahkerasti joka päivä. Nyt on jotenkin sellainen ilma, että ulkoilu on erityisen mukavaa, etenkin metsäpoluilla ja kivoissa maisemissa. Tänäänkin olen ehtinyt käydä hauvan kanssa kahdesti pitkällä lenkillä ja vielä olisi viimeinen jäljellä.

Tästä tuli nyt tällainen sekava kuulumis-postaus, mutta vaihtelua tämäkin. 🙂

kuvat: Riikka


VUODEN EKA JA VIKA JUOKSULENKKI

Eilen oli hieman erilainen päivä treenien osalta, kun Vaasassa vietettiin Nice Run – tapahtumaa. Pari vuotta sitten ohjasin lämmittelyn kaikille juoksikoilla ja nyt oli sitten jälleen aika nousta lavalle liikuttamaan isoa massaa! On muuten aika makeen näköistä kun 2500 ihmistä tekee liikkeitä yhtä aikaa. Ohjattiin kolme kappaletta Bodyattackia ja siitä sai kyllä kivan lämmön päälle, vaikka sää oli hieman kolea. Ennusteet lupailivat kovaa tuulta ja jopa myrskyä, mutta onneksi pahin viima iski päälle vasta myöhemmin illasta. Olin ajatellut, että ohjaan pelkän lämmittelyn ja lähden siitä kotiin, mutta kaverit yllyttivät juoksemaan viiden kilsan lenkin heidän kanssaan. No, ajattelin että voisinhan mä sen mennä rennosti palautellen.. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun päästiin vauhtiin huomasin että ei se vauhti nyt ihan rennointa hölköttelyä ole, mutta juoksin koska tuntui hyvältä. Huomaan, että en esimerkiksi hengästy millään tavoin, vaikka vauhti olisi kova, mutta koivet ei sitten olekaan samaa mieltä sykkeen kanssa. Vasen jalka puutui kokonaan parin kilsan jälkeen ja kova vastatuuli alkoi painaa myöskin vastaan. Olisin ihan hyvin voinut pysähtyä ravistelemaan jalkaa, mutta ei.. jos ollaan kerran lähdetty, niin vedetään sitten loppuun asti. Jolkottelin koipi puutuneena maaliin, kun kello näytti 25 minuutin aikaa. Välillä sitä miettii, että jos saisi totutettua jalat juoksuun niin voisi kehittyä treenaamalla ihan hyväksikin juoksijaksi, mutta sitten toisaalta, juoksu ei kyllä oo oikeen mun pala kakkua. Taisi siis olla tän vuoden eka ja vika lenkki tuo ja keskityn kuitenkin vaan pomppimaan siellä jumppasalin puolella. 🙂 Oli muuten jäätävän jumiset jalat tänään aamulla kun nousin ylös. Siitä olikin kiva lähtee ohjaamaan RPV-tuntia, kun pelkkä kävelykin tuntui haastavalta! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä viikolla on taas lanseerattu uusia Les Mills ohjelmia ja on kyllä todella virkistävää saada taas uudet setit käyntiin. Hieman vaan meinaa kiirettä pukata, kun yhtäkkiä pitää varata jokaiseen päivään sellainen 5 tuntia aikaa iskostaa päivän ohjelma muistiin. Tällä hetkellä oon ohjannut attackin ja combatin, josta erityisesti combat sytytti kovaa. Ihan paras ohjelma pitkään aikaan! 🙂 Tällä hetkellä opettelen juuri steppiä, jota ohjailen myöhemmin tänään atleettisena. Atleettisessa versiossa on tosi hyvät biisit tässä ohjelmassa ja uskon että kokonaisuuskin iskee mukavasti.

Aina kun on stressaantunut olo ja kiire, mun on tosi haastavaa keskittyä tähän kirjoittamiseen kun päässä vilisee sata ”pitäisi” asiaa, joten jätetään tämä suosiolla tähän tällä kertaa. 😀 Olikos muuten joku teistä juoksemassa eilen Nice Runissa?

Combatin seiska biisi –>

https://www.youtube.com/watch?v=UrZUqnSBQ1c

kuvat: Riikka

ONNEKSI ALOITIN

Pääsinpäs tänään treenaamaan melkein koko viime viikon edestä, sillä mulla oli oikeen kunnon hoocee päivä, like the old good days, haha! Meillä vaihtui tänään ryhmäliikunta-aikataulu kesän ohjelmaan ja pääsin heti aamupäivästä ohjailemaan uutta tuntiani, eli HIIT30 + Core30. Mulla on ollut pari vuotta sitten HIIT-tunti, mutta nyt olikin kiva päästä hommiin pienen tauon jälkeen. Lyhyt rykäisy koostuu siis vaihdellen erilaisista lyhyistä ja supertehokkaista seteistä. Tänään tehtiin pyramidi HIIT, joka tarkoittaa siis sitä että aika pienenee mitä pidemmälle treeni menee. 30 minuuttia meni ihan älyttömän nopeasti ja sen perään ohjasin vielä coren, joka on 30 minuutin keskivartalo treeni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kuva: Riikka

Illalla olikin vuorossa tuttuun tapaan pitkä putki, eli bodyattack, spinning ja päivän toinen core. Nyt kun lämpötilat ovat kivoissa lukemissa, alkaa sen taas huomata treeneissäkin! Oi vitsi, miten olin kaivannut attackia koko viime viikon ja nyt olikin ihan mahtavaa päästä tykittämään ja fiilistelemään hyvällä jengillä. Täytyy edelleen painottaa kuinka siistiä on treenata palautuneella kropalla. Tuli kyllä oikeastaan aika hyvään saumaan tuo mun pakkolepo, sillä nyt treenit maistuu taas ihan eri tavalla. Jälkeenpäin on hyvä olla viisas!

Tänään mentiin vielä miksatulla ohjelmalla ja ensi viikolla meillä vaihtuu uusiin ohjelmiin. En oikeen tiedä kummasta vaiheesta tykkään enemmän; miksauksista vai siitä kun korkataan uusi ohjelma. Miksauksissa saa kuitenkin fiilistellä niitä all time favorite biisejä, kun taas uusi ohjelma tuo aina uusi haasteita. Mitä nyt tuota attackin sizzleriä katselin, niin aika kovaa menoa on luvassa!

https://www.youtube.com/watch?v=dnsUVGujtTo

Attackissa energiat oli katossa ja spinnissäkin vielä riitti poweria, mutta päivän toisessa coressa alkoi jo tuntea, että tässä on tosiaan jo viides ohjaus menossa ja pikkusen alkoi painaa. Nyt kuitenkin hyvillä fiiliksillä kun urakka on takana ja illallinen syöty. Mulla on vielä iltapuuron syöminen ohjelmassa hetken kuluttua, jotta kroppa saa riittävästi hiilareita palautumiseen.

Tänään on muutenkin ollut jotenkin tosi hyvä olo ja fiilis. Nyt on sellainen vaihe, että kaikki rullaa kuten kuuluu ja saa nauttia aiemmin tehdyn työn tuloksista. Mietin juuri tänään, että miten vaikeaa aloittaminen onkaan, kannattaa ottaa se eka steppi, koska aika menee loppupeleissä todella nopeaa ja sitten sitä voi miettiä, että luojan kiitos aloitin! Pätee asiaan kuin asiaan. 🙂


STORY OF MY LIFE

Avaan silmät pimeässä huoneessa ja hapuilen puhelinta yöpöydältä. Vieläkin pystyisi painaa unta palloon, mutta joku sanoo että pitää kurkata paljonko kello on. Puhelimen ruudussa lukee 11:44 ja herään jo siihen, että kello on niin paljon. Mähän menin jo 22 jälkeen nukkumaan, voi tsiisus, mistä tätä unta riittää?! Pimennysverho oli kyllä siinä mielessä hyvä ostos, että yöunet ovat paljon paremmat näin valoisana aikana, mutta sitten kun ei ole kelloa herättämässä ja omaa aika hyvät unenlahjat, voi käydä niin että vetelee 13-14 tuntia unta yhteen putkeen. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nousen ylös, pistän kahvit tulille ja annan koiralle ruuan. Selailen sähköpostit ja somen läpi. Alan mietiskellä, miten kirjoitan päivän aiheen blogitekstin muotoon. Maanantaisin saattaa joskus olla kirjoitustaito vähän hakusessa, etenkin jos viikonloppu on sisältänyt juhlimista ja vähemmän unta kuin yleensä. Saan tekstin tehtyä ja samalla lähettelen parille kaverille heidän ruokavaliot sähköposteihin. Koodaillaan ryhmässä dieettijuttuja ja kamut vaikuttavat olevan motivoituneita ja innoissaan, kivaa!

Katselen mun suunnittelemaa ”To Do” – listaa ja tälle päivälle olisi kivasti ruokavalioiden ja treeniohjelmien suunnitteluhommaa, mutta tulee vaan fiilis että ei jaksa. 😀 Päätän siirtää osan hommista keskiviikolle, jolloin on myös hyvin aikaa. Syön ”aamupalaa” kl 13.00 ja lähden hauvan kanssa pitkälle kävelylle. Ulkona on ihanan lämmin ja huomaan jossain vaiheessa, että mulla on liikaa vaatteita päällä. Kierretään meidän lempireitti, jossa kävellään metsikön läpi ja Obelix saa kirmata vapaana. Heittelen hauvalle keppiä ja mietin, kuinka paljon hieno sää vaikuttaa mielialaan ja fiilikseen. Lenkin loppuvaiheilla Obekin alkaa jo läähättää sen verran, että suunnataan pikaisesti kotiin vesikipon ääreen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suunnittelen kesän tulevaa ryhmäliikunta-aikataulua ja mietin samalla miten jatkan omien tuntien kanssa. Mulla on ollut tosi pitkään jo samat tunnit joka päivä ja välillä olisi kiva kokeilla jotain uutta, mutta toisaalta muutoksia on vaikea tehdä, kun kaikki tunnit ovat ns. kytköksissä toisiinsa. Ehkä voisin ottaa jonkun aikaisen aamutunnin? Vai jaksanko sittenkään herätä jo 5 aikaan aamulla? Huomaan, että kello tulee jo kolme ja päätän mennä makoilemaan piikkimatolle hetkeksi. En tiedä miten on mahdollista, mutta nukahdan siihen ja herään puoli tuntia myöhemmin. Mies tulee kotiin ja koira on aina yhtä hellyyttävän onnellinen kun toinen meistä tulee kotiin.

Alan selailla vanhoja bodyattack-biisejä, tarkoituksena miksailla tulevaa tuntia hieman lisää. Hoilaan mielessäni ”how deep is your love” ja päätän että ei enää. 😀 Miksaan ykkösen, kolmosen, nelosen, seiskan, kasin ja ysin. Muutama näistä oli mukana jo viime viikolla.

T1 I gotta feeling – BA69

T3 Timber – BA86

T4 Layla – BA83

T7 Booyah – BA83

T8 Heaven is a place on earth – BA74

T9 Fading like a flower – BA75

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

välipalaa

Töihin saapuessa huomaan, että sali on jotenkin hyvin tyhjän oloinen. Hienot kelit verottavat aina treenaajien määrässä, mutta luotan silti mun attack-jengiin ja kyllähän ne sieltä yksi kerrallaan saapuvat mestoille. Tunnin ekan biisin aikana tulee fiilis, että tänään lähtee ja se tunne osoittautuu oikeaksi. Treeni tuntuu mielettömän hyvältä ja tunnelma on, kuten aina, katossa asti!

On vaikea selittää, mutta tää on enemmän kuin vaan treeniä. Siihen liittyy voimakkaasti myös tunteita ja mielettömän hyvää fiilistä, jonka ansiosta ei aina edes huomaa treenaavansa ja hikoilevansa hulluna. Monesti mietitään, mikä tai millainen tunti on hyvä tai huono. Vaikka ohjaaja voi opetella tietyt asia täydellisesti, tunnelmaa ei voi mun mielestä ”opetella”, vaan se tulee monen asian summana, jos tulee. Se tulee ohjaajasta ja tunnilla olijoista ja siitä, että ei tarvitse jännittää tai ajatella mokaavansa. Ainakin jos itse vertaan omaa kehityskäyrääni, huomaan kehittyneeni juuri siinä, ettei tarvitse olla niin tietoinen itsestään, vaan voi olla rennosti, vaikka onkin se joka ohjaa ja seisoo yksin erillään muista.

Collage_Fotor1

Attackin jälkeen tuntuu että on vähän takki tyhjä, kun tuli annettua kaikkensa attackissa, mutta vielä olisi pari jumppaa edessä. Tiedän, että pääsen takaisin ohjausmoodiin, kunhan hyppään vain spinning-pyörän selkään. Mikrofoni takkuilee hieman tunnin alkuosassa ja se vie aina omaa focusta, kun joutuu keskittyä turhiin asioihin. Palautusosion jälkeen ääni alkaa toimia kuten kuuluu ja heti tuntuu tuhat kertaa paremmalta, kun saa annettua ohjeet kunnolla, ilman äänen pätkimistä. Tunti on yhtäkkiä ohi ja vaellan litimärkänä vaihtamaan spinningkengät takaisin lenkkareihin. Totean respalaiselle, että one more left ja käyn ohjaamassa vielä core-tunnin. Jumpan jälkeen olo on aina yhtä mahtava. Kävelen hymy huulilla pukkariin ja heitän kuivat releet niskaan, suuntaan kauppaan ja ostan dieettiä varten kaiken tarvittavan.

Kotiin saapuessa oon jotenkin todella typerän onnellisessa tilassa. Katsellaan koko perheen voimin lätkää ja kyselen typeriä kysymyksiä jääkiekosta. 😀 Miksi Laine on niin hyvä? Onko sillä hyvä pelisilmä vai onko se se laukaus?

Takana on tuiki tavallinen päivä, jolloin en edes saanut mitään sen erikoisempaa aikaiseksi, mutta ei aina tarvitsekaan.