JO VIIDEN VUODEN AJAN, JOKAISENA PÄIVÄNÄ

Hurjaa ajatella, että joku asia on ollut niin vahvasti mukana menossa jo viiden vuoden ajan. Joka päivä se on ajatuksissa ja nykyään myös jollain tavoin osa mua. Aloitin blogini päähänpistosta tasan 5 vuotta sitten seuraavalla postauksella:

15.11.2010

Tervehdys!

Ensimmäinen kirjoitukseni uudessa blogissa. Olen lukenut paljon erilaisia blogeja, enimmäkseen ruotsalaisia, mutta nyt ihan extemporee ajattelin kehittää oman blogin ja aiheena tietenkin urheilu,ja urheilijan elämäntavat. Muusta olisi aika vaikeaa kirjoittaa koska melkein koko elämäni pyörii näiden asioiden ympärillä ammattia myöten ja mikäs sen mukavampaa!

Koska tänään on maanantai ajattelin julkaista viikon treeni-aikatauluni :

Maanantai : Body Attack, Spinning + core (2,15 h)
Tiistai : Step + RPV  (2h)
Keskiviikko: aamulla TCB (intervalli tunti) illalla Spinning+ RPV (3h)
Torstai : aamulla : Spinning 30 + Body Pump, illalla Body Step (2,5h)
Perjantai: aamulla Body Pump + Body , illalla Body + RPV (4h)
Lauantai: aamulla Spinning+Body, iltapäivällä Body Step (3h)
Sunnuntai: LEPO 

Sellainen viikko edessä.. Jokaisessa viikossani on yleensä sama pohja koska ohjaan tietyt tunnit aina samaan aikaan, tällä viikolla mukana on myös muutamia tuurauksia, jonka vuoksi määrät joinakin päivinä ovat aika suuria :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuonna 2010 blogit eivät vielä olleet suuri juttu, eikä niitä ollut kovinkaan paljoa. Etenkin treeniblogit olivat vähemmistöä, olen luultavasti ollut ensimmäisten suomalaisien treenibloggaajien joukossa. Idean tähän touhuun sain ulkomaisista, tarkemmin sanottuna ruotsalaisista blogeista, joita seurasin tiiviisti tuolloin. Blogi onkin kokenut melkoisen muodonmuutoksen näiden vuosien aikana ja kehityskaari on ollut aika suuri. Alottaessani ei ollut mitään mistä ottaa mallia, joten tämä on aina ollut mun näköinen juttu. Nykyään bloggaaminen on jo sen verran suunniteltua touhua, että uusiakin blogeja kehitellään ja suunnitellaan paljon ennen ensimmäistä postausta.

Koen, että tämä tietämättömyys on ollut sekä hyvä että huono juttu, sillä kuten mainitsin, mulla ei ollut mitään ohjeita minkälaista bloggaamisen kuuluu olla. En miettinyt otsikoita, enkä kuvia. Kirjoitin vaan, koska halusin tuoda ajatuksiani julki. Täytyy kuitenkin myöntää että nuo ensimmäiset tekstit kuvineen ovat melkoista sekasoppaa. :D Toisaalta olen ylpeä, että olen kulkenut tämän tien ja kehittynyt siihen missä nyt olen. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita, vaan ne kuuluu tehdä omaan ominaiseen tyyliin. Nykyään annetaan ohjeita, kuinka tehdä blogista suosittu ja ehkä ongelma on juuri se, että yritetään hirveästi liikaa. Keksitään raflaavia otsikoita, satsataan kuviin ja mietitään huolella mitä kirjoitetaan. Netti on pullollaan samanlaisia blogeja, joten jos oikeasti haluaa erottua (eikä ole julkkis), täytyy uskaltaa olla erilainen. Omanlainen. Keskittyä omiin vahvuuksiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Otin jo ensimmäisestä postauksesta lähtien tavoitteeksi postata joka päivä ja tässä päätöksessä on pysytty tähän päivään saakka. Toki on satunnaisia päiviä, kun on jäänyt kirjoittamatta, mutta tahti on pysynyt tasaisena alusta saakka. Täytyy sanoa kliseisesti, että en oikeasti olisi voinut koskaan uskoa millaisia mahdollisuuksia blogi tulee tuomaan mukanaan, mutta alitajuntaisesti toivoin sitä ja tein töitä sen eteen. Tein siis töitä 2-3 vuotta ennen kuin homma alkoi poikia tuloja tai muuta tavaraa. Alkuaikoina bloggaus ei ollut Suomessa vielä suuri juttu, eikä esimerkiksi yritykset halunneet mainostaa blogeissa samalla tavoin kuin nykyään. Ruotsissa oltiin kuitenkin tässä asiassa isosti edellä, joten toivoin että sama rantautuisi Suomeen, ja näinhän sitten kävi.

En ole kirjoitellut eurojen kuvat silmissä, enkä suosittele sitä muillekaan. Motivaation täytyy lähteä ihan muista jutuista ja lopulta ahkeruus kuitenkin palkitaan. Uskon, että kirjoittaisin blogia edelleen, vaikka siitä ei olisi tullut työväline. Lukijakunnan kasvaessa myös tekstien sisältö on muuttunut hyvin paljon siitä mistä lähdettiin. Aluksi kirjoittelin hyvin päiväkirjamaiseen tyyliin mitä olin treenannut ja syönyt milloinkin. Jossain vaiheessa löysin kuitenkin sen ”oman jutun”, millä pystyin erottumaan muista ja miten homma lähti kunnolla lentoon. Pidetään tämä kuitenkin salaisuutena he he. ;)

Hyvin harvoin on ollut kausia, kun motivaatio blogia kohtaan on ollut nollissa. Saan paljon inspiraatiota toisesta työstäni ja parhaat ideat keksin usein juuri treenatessa ja seuratessa asioita treenimiljöössä. Täytyy myöntää, että viime aikoina mulla on ollut jokin henkilökohtainen kriisi bloggailun ja jumppien ohjaamisen kanssa. Mietin ihan liikaa kaikkea ja stressaan enemmän kuin tavallisesti. Oon aina ollut aika itsevarma ammattini suhteen, mutta nyt oon kokenut myös epävarmuutta ja se on ollut jotenkin ihan uus tunne. Mulla oli tän syksyn suhteen paljon odotuksia ja sitten kun asiat ei ehkä menneet kuten olin toivonut niin se on pistänyt miettimään omaa paikkaa ja sitä mihin satsaa seuraavaksi. Tyydynkö vaan siihen missä oon vai mitä hittoo sitä tekisi seuraavaksi?

Paljon onnea blogi! <3

Onko vielä mukana joku, joka on lukenut blogia ihan alusta saakka?

kuvat: Riikka


AHDISTAVA TÄYDELLISYYS

Lomalla mulla on ollut hieman enemmän aikaa lueskella blogeja, selailla instagramia ja yleisesti koko sosiaalista mediaa, lehtiä, artikkeleita jne. Huomaan välillä ärsyyntyväni teksteistä joissa toistuu liian usein ”minä”. Tekstistä tulee automaattisesti jotenkin itsekeskeinen kuva, vaikka se ei välttämättä olisi edes tarkoitus. Minäminäminä, sitähän nämä blogit suurimmaksi osaksi on. Päiväkirjoja ja tekstejä omasta elämästä. Hauskaa tässä on se, että itse teen ihan samaa, eli kirjoitan päivittäin itsestäni. No, okei, kirjoitan paljon myös aiheista, jotka eivät liity itseeni, vaan ovat enemmänkin ohjeita, vinkkejä ja inspirointia muille.

Eilen selailin hieman pidempään ulkomaisia muoti- ja lifestyleblogeja ja huomasin ahdistuvani. Sen sijaan, että olisin inspiroitunut ihanista kuvista, upeista tyyleistä, kauniista (täydellisistä) ihmisistä, tuli enemmänkin huono olo. Koen omaavani aivan hyvän itsetunnon, eikä tapana ole vertailla itseäni muihin. Silti jostain syystä tuli oikeen huono mieli siitä, kuinka täydellistä kaikkien elämä on netissä.

Syödään ulkona ja herkutellaan harva se päivä ja silti ollaan langanlaihassa kunnossa, vaikka lapsen syntymästä on alle 6 kk. Täydellinen talo, mies, vaatteet, auto ja paljon rahaa (ainakin antaa ymmärtää). Jokainen kuva on täydellinen otos, kuin muotilehdestä. Ikää usein alle 25 v. Niin, että mistäköhän ne lasten ja nuorten paineet johtuu?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kuva: Riikka

Oon itsekin kirjoittanut paljon puolustelevia tekstejä blogien puolesta ja oon edelleen sitä mieltä, että näitä juttuja täytyisi osata suodattaa tietyn suodattimen läpi. Kaikki ei vaan aina ole sitä miltä näyttää. Sen tietää, mutta silti se vaikuttaa. Aloin miettiä omaa ulosantiani ja toivon tietysti, että en itse aiheuttaisi paineita muille. Olen hyvin tavallinen tallaaja, eikä mun elämässä ole juurikaan glitteriä. :D Intohimona on treeni ja ravinto, joten olen löytänyt kanavan, jonka avulla pystyn auttaa ja antaa infoa muille.

Toinen puoli tässä on se, että kun tekstit kohdistuvat vahvasti vain pieneen osa-alueeseen elämässä, tulee helposti kuva, että en muuta tee tai ajattele. Liian usein sitä tulee kirjoitettua onnistumisista ja niistä asioista, jotka sujuu hyvin. Blogien ideana on tietysti antaa inspiraatiota ja luoda hyvää, positiivista fiilistä, mutta jos silloin tälllöin antaa vähän kosketuspintaa oikeeseen elämään, johon kuuluu (ainakin mun elämään) myös ne huonot päivät, niin ei kaikesta synny liian kiiltokuvamainen pinta.

DSC01352_Fotor_Collage

ylin kuva on protskuletut blogiin, alin kuva protskuletut normaalisti :D

Viime aikoina, etenkin viime viikolla mulla oli ihan jäätävä inspiraation puutos tätä blogia kohtaan. Väkisin kun ei voi kirjoittaa, tulee sitten tietysti huono omatunto siitä, ettei hoida työtään kunnolla. Kukaan muu tuskin edes huomaa jos jää päivä tai pari päivittämättä, mutta itsellä se jyskyttää takaraivossa jatkuvasti. Keksi nyt jotain kirjoitettavaa!!

Mulla on päiviä, kun tuntuu että kaikki kaatuu päälle. Oon huono hoitamaan asioita ajoissa ja monesti ne kerääntyvät aina hirveän ahdistavaksi hommaksi. En ole aina tyytyväinen itseeni, tai ulkomuotooni. Mun on joskus tosi vaikea lähteä treenaamaan. Oon itseasiassa aika laiska ihminen, en varmasti jaksaisi treenata niin paljon, jos en tekisi treenaamista työkseni. Yleensä jos teen jotain, vedän sen hyvin helposti överiksi, oli kyseessä karkkipussi tai innostuminen uudesta asiasta.

Toisaalta olen hyvin aikaansaava asioissa, jotka on mulle tärkeitä. Treenaaminen on mun intohimo, etenkin siksi koska siitä tulee älyttömän hyvä olo. Kun olo on hyvä sisäisesti, ei ulkomuotokaan paina niin paljon ja sitä ajattelee heti positiivisemmin itsestään. En ole läheskään täydellinen, tai edes millään tavoin erikoinen, mutta olen silti onnellinen ja uniikki omana itsenäni. :)

Voin sanoa, että ainakin omalla kohdalla valokuvat joita käytän, ovat aina monien otosten parhaita, kuvia joissa korostuu ne parhaat puolet. Kenestä tahansa saa hyviä, edustavia kuvia, jos osaa kuvata. Kuvia varten meikataan ja laitetaan hienot treenikledjut päälle ja lähdetään hienoihin maisemiin ottamaan materiaalia. Ollaan siis aika kaukana normaalista tilanteesta. :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kuva: Riikka

Mun mielestä täydellisyys ei ole sitä mitä näkyy ulospäin, vaan sitä että voi olla onnellinen asioista joita omassa elämässä on nyt. Kehitettävää on aina, mutta senkin voi tehdä positiivisella tavalla. Oon huomannut, että ihmiset jotka hehkuttavat hirveästi vaikkapa parisuhdettaan ovat yleensä ne epävarmimmat tyypit. On jännää kuinka päivittäin tulee ”pusipusi kulta, rakas” – päivityksiä/postauksia ja yhdessä hetkessä status onkin sinkku. Sama pätee aika moneen muuhun asiaan. Jos on tyytyväinen, tuskin on tarvetta hehkuttaa jatkuvasti tai tuoda esille kuinka hienoa mun elämä on. En tarkoita, ettei koskaan saisi olla ylpeä omasta kullastaan tai hehkuttaa saavutuksiaan. Lähinnä jatkuva pommitus ihanuudesta alkaa tympäisemään ennemmin tai myöhemmin.

Tulipas sekava kirjoitus, toivottavasti saitte langasta kiinni ja tuli edes hetkeksi olo, ettei tarvitse ottaa paineita muista, vaan kehittää sitä omaa mahtavuuttaan eteenpäin! ;)


MINÄ PÄHKINÄNKUORESSA

Huomenta! Sitä aina välillä miettii, millaisen kuvan ihmiset luovat minusta tämän blogin perusteella. Oon ehkä miljoona kertaa jo maininnutkin, ettei treeniblogi kuitenkaan kerro ihan samaa totuutta, kuin esimerkiksi lifestyle blogit. Tää blogi on vähän niinku mun treenipersoona eli alter ego. :D Oon kovasti miettinyt, miten blogi-minä ja irl-minä eroavat toisistaan ja tullut tulokseen, että oon ehkä hieman ”kovempi ja kurinalaisempi” täällä, kuin normaalissa elämässä. Kirjoittamalla ei aina saa tuotua esiin kaikkia puolia, etenkään jos kirjoittaa tietystä aiheesta. Keskustellessa näkee kuitenkin henkilön ilmeet ja eleet jotka voivat pehmentää myös vakavaa aihetta. No, mistäs tällainen pohdinta yhtäkkiä tuli mieleen? Törmäsin minäkin vauvapalstan pieneen bloggaaja tietovisaan ja meinasi mennä parsakaalit väärään kurkkuun, kun luin tämän kuvauksen. :D

”Tänään aloitin aamuni smoothiella, josta tuli maidottoman, gluteenittoman, sokerittoman, mauttoman ja ilottoman kuukausihaasteen aloituksen kunniaksi kunnon tehopommi: makeuttamatonta mantelimaitoa, banaania, marjajauhetta, kymmentä eri salaattia, viherjauhetta, rahapuun mahlaa, herneproteiinia ja kirveliuutetta. Mulle lähetettiin Mömmötukusta tuota kirveliuutetta, joka parantaa pikkuvarpaan räjähtävyyttä ja vahvistaa myös silmän tappisoluja. Aamusmootien jälkeen hurautin töihin vetämään 3 peräkkäistä spinningiä, jotka vedettiin tänään atleettisena versiona. Spinningin jälkeen ajoin kotiin ja kiskasin riisistä valmistettua pastaa porkkana-herne-parsakaali-kukkakaali-tomaatti-kookosmaito-kanakastikeeella, jonka maustoin chilillä, herbamarella ja maariaanien haudasta 9000m syvyydestä kerätyllä kristallikidesuolalla. Puolet lautasesta täytin salaatilla, johon valitsin 20 eri väristä kasviksia. Onneksi on noita isoja uusia lautasia, koska annoksesta tuli aivan valtava. No, minähän tunnetusti tykkään ruoasta! Ruokailun jälkeen kävin 10km juoksulenkillä ja sen jälkeen pitikin lähteä töihin vetämään illaksi kolmeksi tunniksi ryhmäliikuntatunteja. Ennen tunteja väsytti, mutta ohjausten jälkeen olin täynnä enforfiineja ja päätin käydä vielä tekemässä oman saliohjelman. Kotona vielä harjottelin uusia Les Mills -tunteja varten ja nappasin pari vatsalihaskuvaa peilin edessä.”

Hahah. Tää oli ihan loistava, kiitos vaan kirjoittajalle, olet sisäistänyt tän homman just eikä melkeen. Tuo iloton kuukausihaaste pitää varmaan toteuttaa joskus?! :D

_MG_8302

Jumituin lukemaan kyseistä ketjua vähän pidempään ja löysin myös toisen tutulta kuulostavan parodian. Siinäpä se, pari jumppaa, bataattia ja pötsikuvia, se on meikäläinen pähkinänkuoressa. ;)

Energista torstaita kaikille! Kävin just vetämässä kuus bodypump-tuntia peräkkäin, pari spinningiä ja sitten tein omat treenit, eli kolme tuntia kuntosalia päälle, eikä ees väsytä. Mun keho on vaan tottunut liikkumaan ja sehän näkyy. Viime kuu oli maidoton marraskuu, nyt alotin kasvis-keskiviikot. On hauskaa haastaa itseään ja asettaa totaalikieltoja, sillä se kertoo vaan siitä, että oon vahva. Mutta syöminen on silti kontrollissa, voisin syödä suklaalevyn koska vaan jos haluaisin, mutta en halua. Mielummin nautin näistä mun vatsalihaksista ja postaan niistä kymmenen kuvaa. Illalliseksi aion tehdä tänään bataattiranskalaisia ja lihamureketta. Ens viikolla onkin luvassa vinkkejä kuntosalille, bikini body-challenge vol.54021, asiaa hormoneista ja pinnallisuudesta, sekä kerron miten voit treenata yhtä rautaiset vatsalihakset kuin mulla.

_MG_8291

Tää oli oikeesti hauska ketju, huumoria ei  voi koskaan olla liikaa! :)

Mukavaa viikonloppua!