PAHIMMAT BLOGIMOKAT KAUTTA AIKOJEN

Tässä on tullut raapusteltua useampi tuhat blogitekstiä urani aikana ja täytyy sanoa, että olen oppinut hyvin paljon näiden vuosien saatossa. Alkuun sitä oli jotenkin paljon sinisilmäisempi, eikä juurikaan ajatellut sen enempää mitä tänne tekstikenttään suolsi. Olihan nuo lukijamäärätkin ”hieman pienempiä” tuolloin. Jollain tavoin kaipaan myös sitä avoimuutta ja rohkeutta, mikä on osiltaan kadonnut viime vuosien aikana. Voin rehellisesti sanoa, että nykyään en enää kirjoita kaikkia mielipiteitä mitä omaan, tai vähintäänkin pehmennän niitä hieman. Syy on puhtaasti se, että haluan suojella itseäni. Kestän kyllä p*skaa, mutta kaikella on rajansa ja kun sitä alkaa tulla liikaa, muuttuu tämä koko touhu ahdistavaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaatepostaukset ovat varma kortti – neutraali vastaanotto.

Olen oppinut mitkä aiheet ärsyttävät, mistä tykätään ja mitkä aiheuttaa kohua. Mun all time ärsytys aihe on aina ollut se, jos alan esimerkiksi kiristelemään kroppaani. :D En tiedä mikä siinä on, mutta tuo ja siihen liittyvät aiheet tuovat aina vähintäänkin muutaman negatiivissävytteisen kommentin. Jos kirjoitan olevani dieetillä, täytyy mun perustella asiaa ja painottaa, että en ala nälkäkuurille tai muuta vastaavaa. :D Nojoo, se siitä.

P6050473_Fotor_Collage1

liian laiha ja liian lihaksikas..aina liian jotain! :D

Tässä vuosien aikana on tullut tehtyä myös virhearviointeja, eli olen tyhmyyksissäni julkaissut tekstejä, joiden esillepanoa olisi kannattanut miettiä kahdesti. Koskaan en ole halunnut aiheuttaa tahallaan pahaa tai hakea negatiivista huomiota, sillä joskus sitä ei vaan ajattele loppuun saakka. Samahan tapahtuu muussakin elämässä, virheitä tehdään ja niistä opitaan. Sympatiani menevätkin uusille bloggaajille, jotka joskus joutuvat käymään kovan koulun oppiessaan, miten asiat kannattaa tuoda esille. Kirjoittaessa sitä ei aina saa samaa kuvaa kuin oikeassa elämässä. Tekstistä puuttuu ilmeet, eleet ja äänenpaino, joilla on suuri merkitys, miten asia ymmärretään.

Tässä mun TOP 3 mokat:

Muutama vuosi sitten sain Fitnessgurulta testiin ”One Cheat” – nimisen valmisteen, jonka tarkoitus on siis estää herkkuaterian rasvojen ja hiilarien imeytyminen (en nyt muista tasan tarkkaan miten valmisteen kuului toimia). Tabuja otetaan ennen cheat mealia ja niiden avulla minimoidaan aterian negatiiviset vaikutukset kehoon. Tiedän ja tiedostan hyvin, että tällaiset jutut ovat usein humpuukkia, tai vaikutus on vähintäänkin hyvin minimaalinen. Koska olen aina ollut utelias, olin innoissani kokeilemassa tuotetta. Kirjoitin aiheesta myös blogiin… :D Hommasta syttyi sellainenkin paskamyrsky, että mun blogi oli yhden viikonlopun aivan tukossa. Jossain vaiheessa oli pakko poistaa teksti kokonaan. Katsoin äsken, että teksti on edelleen tallessa luonnoksissa ja sen otsikko meni nimellä ”Herkuttelua ilman lihomista? Cheat meals without consequences?”… Ehkä hieman provosoivaa. :D

Tämä juttu on monien vuosien takaa, heti blogin alkuajoilta. Olin siis sitä mieltä, että ihmiset ovat nykyään aivan liian heikkoja ja jäävät esimerkiksi sairaslomalle liian helpoin syin. Samaan soppaan suolsin, että osa syömishäiriöistä on vain elintasosairauksia, koska ihmisillä menee niin hyvin, että on pakko keksiä itselleen ongelmia… Voi luoja. Olen nykyään eri mieltä kaikesta edellä mainitusta. Voitte ehkä kuvitella että tekstin vastaanotto ei ollut kovin lämpöinen. Jouduin poistaa tekstin ja muotoilla sen uudeksi postaukseksi, jossa pehmensin hieman kantaani. haha. :D

Joitakin vuosia sitten kävin kuivaverianalyysissä, jonka ideana on siis verenkuvan perusteella tehdä päätelmiä veren puhtaudesta ja sitä kautta kehon hyvinvoinnista. Kyseessä on siis tällainen vaihtoehtoinen ”hoitomuoto”. En ajatellut aihetta sen enempää, sillä itseäni kiinnostaa kaikenlaiset testit, vaikka niiden todenperäisyys ei välttämättä olisi ihan priimaa. Kirjoitin aiheesta ja tuloksistani tekstin ja sen jälkeen tyyliin kaikki Suomen lääkäriopiskelijat olivat kommentoimassa ja haukkumassa kommenttiboksissa millaista paskaa tämä koko homma on. :D Ensin annoin kommenttien tulla, mutta koska homma ei loppunut millään, jossain vaiheessa ei vaan enää jaksa ja on parempi poistaa koko teksti. Se siitä. Enpä ole puhunut julkisesti kuivaverianalyysistä sen jälkeen.

vaatekokoja käsittelevä postaus jakoi myös mielipiteet! Se löytyy täältä

vaatekokoja käsittelevä postaus jakoi myös mielipiteet. Se löytyy täältä.

Näin jälkeenpäin, näitä voi muistella huumorilla (toivottavasti tekin), ja samaan hengenvetoon haluaisin muistuttaa, että vaikka kirjoittajalla on tietysti vastuu siitä mitä julkaisee, kannattaa myös lukijan suhtautua teksteihin tietyllä keveydellä. Rakentava palaute on aina tervetullutta ja saa olla eri mieltä, mutta sellainen vittumitäpaskaa-meininki ei kehitä mielestäni ketään mihinkään suuntaan.

Tällä hetkellä täällä vallitsee tosi hyvä ilmapiiri ja itselläni ei ole valittamista kommentoinnista, sillä tulen iloiseksi jokaisesta kommentista mikä tänne saapuu. Luen aina kaiken ja pyrin vastaamaan kysymyksiin ja muutenkin. Nyt viime aikoina oon ollut tosi stressaantunut liian suuresta kuormasta ylipäätään ja on ollut vaikee handlata kaikkea kerralla, joten myös tämä blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Haluan kiittää kaikkia eiliseen tekstiin reagoineita, vastaan teille kaikille vielä tämän viikonlopun aikana. <3


JO VIIDEN VUODEN AJAN, JOKAISENA PÄIVÄNÄ

Hurjaa ajatella, että joku asia on ollut niin vahvasti mukana menossa jo viiden vuoden ajan. Joka päivä se on ajatuksissa ja nykyään myös jollain tavoin osa mua. Aloitin blogini päähänpistosta tasan 5 vuotta sitten seuraavalla postauksella:

15.11.2010

Tervehdys!

Ensimmäinen kirjoitukseni uudessa blogissa. Olen lukenut paljon erilaisia blogeja, enimmäkseen ruotsalaisia, mutta nyt ihan extemporee ajattelin kehittää oman blogin ja aiheena tietenkin urheilu,ja urheilijan elämäntavat. Muusta olisi aika vaikeaa kirjoittaa koska melkein koko elämäni pyörii näiden asioiden ympärillä ammattia myöten ja mikäs sen mukavampaa!

Koska tänään on maanantai ajattelin julkaista viikon treeni-aikatauluni :

Maanantai : Body Attack, Spinning + core (2,15 h)
Tiistai : Step + RPV  (2h)
Keskiviikko: aamulla TCB (intervalli tunti) illalla Spinning+ RPV (3h)
Torstai : aamulla : Spinning 30 + Body Pump, illalla Body Step (2,5h)
Perjantai: aamulla Body Pump + Body , illalla Body + RPV (4h)
Lauantai: aamulla Spinning+Body, iltapäivällä Body Step (3h)
Sunnuntai: LEPO 

Sellainen viikko edessä.. Jokaisessa viikossani on yleensä sama pohja koska ohjaan tietyt tunnit aina samaan aikaan, tällä viikolla mukana on myös muutamia tuurauksia, jonka vuoksi määrät joinakin päivinä ovat aika suuria :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuonna 2010 blogit eivät vielä olleet suuri juttu, eikä niitä ollut kovinkaan paljoa. Etenkin treeniblogit olivat vähemmistöä, olen luultavasti ollut ensimmäisten suomalaisien treenibloggaajien joukossa. Idean tähän touhuun sain ulkomaisista, tarkemmin sanottuna ruotsalaisista blogeista, joita seurasin tiiviisti tuolloin. Blogi onkin kokenut melkoisen muodonmuutoksen näiden vuosien aikana ja kehityskaari on ollut aika suuri. Alottaessani ei ollut mitään mistä ottaa mallia, joten tämä on aina ollut mun näköinen juttu. Nykyään bloggaaminen on jo sen verran suunniteltua touhua, että uusiakin blogeja kehitellään ja suunnitellaan paljon ennen ensimmäistä postausta.

Koen, että tämä tietämättömyys on ollut sekä hyvä että huono juttu, sillä kuten mainitsin, mulla ei ollut mitään ohjeita minkälaista bloggaamisen kuuluu olla. En miettinyt otsikoita, enkä kuvia. Kirjoitin vaan, koska halusin tuoda ajatuksiani julki. Täytyy kuitenkin myöntää että nuo ensimmäiset tekstit kuvineen ovat melkoista sekasoppaa. :D Toisaalta olen ylpeä, että olen kulkenut tämän tien ja kehittynyt siihen missä nyt olen. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita, vaan ne kuuluu tehdä omaan ominaiseen tyyliin. Nykyään annetaan ohjeita, kuinka tehdä blogista suosittu ja ehkä ongelma on juuri se, että yritetään hirveästi liikaa. Keksitään raflaavia otsikoita, satsataan kuviin ja mietitään huolella mitä kirjoitetaan. Netti on pullollaan samanlaisia blogeja, joten jos oikeasti haluaa erottua (eikä ole julkkis), täytyy uskaltaa olla erilainen. Omanlainen. Keskittyä omiin vahvuuksiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Otin jo ensimmäisestä postauksesta lähtien tavoitteeksi postata joka päivä ja tässä päätöksessä on pysytty tähän päivään saakka. Toki on satunnaisia päiviä, kun on jäänyt kirjoittamatta, mutta tahti on pysynyt tasaisena alusta saakka. Täytyy sanoa kliseisesti, että en oikeasti olisi voinut koskaan uskoa millaisia mahdollisuuksia blogi tulee tuomaan mukanaan, mutta alitajuntaisesti toivoin sitä ja tein töitä sen eteen. Tein siis töitä 2-3 vuotta ennen kuin homma alkoi poikia tuloja tai muuta tavaraa. Alkuaikoina bloggaus ei ollut Suomessa vielä suuri juttu, eikä esimerkiksi yritykset halunneet mainostaa blogeissa samalla tavoin kuin nykyään. Ruotsissa oltiin kuitenkin tässä asiassa isosti edellä, joten toivoin että sama rantautuisi Suomeen, ja näinhän sitten kävi.

En ole kirjoitellut eurojen kuvat silmissä, enkä suosittele sitä muillekaan. Motivaation täytyy lähteä ihan muista jutuista ja lopulta ahkeruus kuitenkin palkitaan. Uskon, että kirjoittaisin blogia edelleen, vaikka siitä ei olisi tullut työväline. Lukijakunnan kasvaessa myös tekstien sisältö on muuttunut hyvin paljon siitä mistä lähdettiin. Aluksi kirjoittelin hyvin päiväkirjamaiseen tyyliin mitä olin treenannut ja syönyt milloinkin. Jossain vaiheessa löysin kuitenkin sen ”oman jutun”, millä pystyin erottumaan muista ja miten homma lähti kunnolla lentoon. Pidetään tämä kuitenkin salaisuutena he he. ;)

Hyvin harvoin on ollut kausia, kun motivaatio blogia kohtaan on ollut nollissa. Saan paljon inspiraatiota toisesta työstäni ja parhaat ideat keksin usein juuri treenatessa ja seuratessa asioita treenimiljöössä. Täytyy myöntää, että viime aikoina mulla on ollut jokin henkilökohtainen kriisi bloggailun ja jumppien ohjaamisen kanssa. Mietin ihan liikaa kaikkea ja stressaan enemmän kuin tavallisesti. Oon aina ollut aika itsevarma ammattini suhteen, mutta nyt oon kokenut myös epävarmuutta ja se on ollut jotenkin ihan uus tunne. Mulla oli tän syksyn suhteen paljon odotuksia ja sitten kun asiat ei ehkä menneet kuten olin toivonut niin se on pistänyt miettimään omaa paikkaa ja sitä mihin satsaa seuraavaksi. Tyydynkö vaan siihen missä oon vai mitä hittoo sitä tekisi seuraavaksi?

Paljon onnea blogi! <3

Onko vielä mukana joku, joka on lukenut blogia ihan alusta saakka?

kuvat: Riikka