KAIKKI BLOGGAAMISESTA

Bongasin kivan haasteen Saijiksen blogista ja päätin itsekin lähteä vastailemaan näihin. Oli ihan mukava pysähtyä pohtimaan syvällisemmin tätä koko hommaa. Mennäänpä pidemmittä puheitta itse aiheeseen, eli millainen olen bloggaajana…

1. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Olin lukenut melko paljon ruotsalaisia lifestyle-blogeja ja sain siitä idean perustaa oman. Eräänä päivää tein blogin täysin hetken mielijohteesta sen kummemmin esimerkiksi nimeä miettimättä. Tuohon aikaan (v. 2010) ei ollut juurikaan treeniblogeja ja omanikin oli pitkään vain päiväkirja. 🙂

2. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogia?

Yli seitsemän vuoden ajan. Tämä on siis kahdeksas vuosi. Blogi on ollut niin pitkään osa mua ja jokaista päivääni, että on vaikea kuvitella millaista elämä olisi ilman sitä.

3. Kuvaile blogiasi. Mikä on sen pääasiallisen aihe yms.

Blogini on sekoitus hyvinvointia, eli treeniä sekä ravitsemusta, painottuen pitkälti kehon muokkaamiseen. Hieman pienemmässä roolissa on myös henkinen hyvinvointi, oma elämäni sekä yleiset lifestyle-jutut. 🙂

4. Kuinka usein päivität blogiasi?

Tällä hetkellä noin viidesti viikossa. Pitkään bloggasin aivan joka päivä ja vielä useampia kertoja päivässä, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että mulla on yksinkertaisesti niin paljon töitä, että välillä en ehdi kirjoittaa päivittäin. Lisäksi kiire ja stressi syö inspiraatiota hyvin tehokkaasti. Jos mielessä on sata ja yksi asiaa, ei olo ole kovin luova, eikä ideoita synny yhtä tehokkaasti kuin normaalilla aikataululla.

5. Kumman valitset kuvat vai teksti?

Valitsen tekstin, sillä luen mielellään ajatuksia herättäviä kirjoituksia ja pohdintoja.

6. Mistä saat inspiraation postauksiisi?

Elämästäni sekä toisesta työstäni kuntosalilla. Kun pyörii päivät pitkät ympäristössä, missä hyvinvointi on pääroolissa, tulee myös helpommin erilaisia aiheita mieleen. Aihealue on niin tiivisti osa omaa elämääni, että se on yksi syy, että olen pystynyt bloggaamaan jo kahdeksatta vuotta näistä jutuista. 😀

7. Bloggaatko mieluiten aamulla, päivällä vai illalla?

Mulla oli pitkään aikataulutus, jolloin hoidin blogin aina heti aamusta kun olin herännyt. Nyt bloggaus tapahtuu siihen ajankohtaan, kun sille on riittävästi aikaa ja tämä vaihtelee hieman päivittäin. Tykkään kuitenkin aamurytmistä, sillä aamuisin koen olevani luovimmillaan.

8. Kuinka usein teet jotain blogisi eteen, kuten otat kuvia, luonnostelet uusia postauksia, vastaat kommentteihin tms.?

Joka päivä teen jotain. Tähän menee kyllä paljon aikaa ja saisi menemään vieläkin enemmän ja ajoittain tunnen huonoa omaatuntoa kun en esimerkiksi ehdi käydä kuvaamassa niin usein kuin haluaisin. Toisaalta mun blogini on aina ollut asiapainotteinen, eli en usko että kukaan tulee tänne pelkkiä kuvia katselemaan. 😀

9. Luetko muiden blogeja? Minkä tyylisiä?

Luen kyllä. Luen eniten saman aihealueen blogeja ja kirjoituksia, joissa asioihin on löydetty jokin uusi kanta tai juttu, mistä voin oppia uutta.

10. Mitkä asiat toisten blogeissa kiinnittävät huomiosi ja saavat sinut liittymään ehkä jopa lukijaksi?

Osuvat otsikot saavat klikkaamaan, kiinnostavat tekstit ja inspiroivat ihmiset vetävät puoleensa! 🙂

11. Kolme parasta asiaa bloggaamisessa?

Puuhastelu blogin parissa, eli kun on hyvä idea niin sen ulos kirjoittaminen on jotenkin todella terapeuttista. Välillä kaipaan sitä aikaa kun en ottanut tästä stressiä, vaan kirjoitin mitä mieleen tuli ja silloin kuin tuli.

Toisena varmasti kaikki upeat mahdollisuudet mitä olen blogin kautta saanut tehdä, tästä on ollut paljon hyötyä myös ammattimielessä (oma yritykseni ja myös ryhmäliikunta). Olen kiitollinen, että saan tehdä työkseni asioita joista nautin!

Kolmantena tietysti lukijat ja se, että voi vaikuttaa toisten ihmisten elämään positiivisesti. Viime kesänä kun pyörin enemmän pääkaupunkiseudulla ja mm. turussa, tuli todella moni juttelemaan ja esimerkiksi kertomaan, miten paljon apua on saanut omaan elämäänsä mun blogin kautta. Näin oma tekeminen saa myös suuremman merkityksen. 🙂

12. Entä kolme huonointa?

Aiemmin mainittu stressaaminen, eli blogi on jollain tavoin aina mielessä ja siitä ei pysty ottaa lomaa samalla tavalla kuin muista työpaikoista. Tai no pystyy, mutta se vaikuttaa hyvin nopeasti esimerkiksi tuloihin.

Esillä olo, eli kun on jollain tavoin julkinen henkilö, tuottaa se osiltaan myös paineita. En siis todellakaan koe olevani mikään julkkis, mutta koska sadat tuhannet ihmiset lukevat tekstejäni, välillä tulee ahdistava olo siitä miten paljon omia asioita on jakanut julkisesti.

Vaikeissa elämäntilanteissa ja kiireisissä ajanjaksoissa aiemmin mainittu luovuus kuolee hyvin nopeasti, jolloin on todella haastavaa saada mitään aikaiseksi.

13. Oletko mielelläsi vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa eli vastaatko mielelläsi kaikkiin saamiisi kommentteihin?

Olen tottakai! Luen kaikki kommentit ja pyrin vastaamaan kysymyksiin mahdollisimman hyvin, vaikka siinä voi joskus kestää hieman. Monet lukijat kommunikoivat mulle myös snäpin ja ig:n kautta, jossa ollaan saatu mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi. On ihanaa kun lukijat vinkkaavat jostain tuotteista mistä luulevat mun tykkäävän. 😀

14. Onko blogillasi muita somekanavia kuten Instagram tai Facebook-sivua?

Onhan toki, instagrma, fb ja snäppi käytössä!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.

15. Onko sinulla luonnoksissa useampia valmiita tai lähes valmiita postauksia vai kirjoitatko mieluummin yhden postauksen kerrallaan ja julkaiset sen heti?

Kirjoitan useimmiten postaukset heti julkaisuun. Joskus luonnostelen valmiiksi aiheita blogiin jos sellaisia pyörii mielessä. Pyrin kirjoittamaan aiheita ylös aina kun niitä putkahtaa mieleen, muuten ne unohtuvat yhtä nopeasti kuin saapuivatkin. 😀

16. Bloggaatko avoimesti eli tietääkö tuttavapiirisi blogistasi?

Kyllä tietää. Sen verran monta vuotta olen kirjoitellut, että suurin osa tutuista tietää tästä. Silti edelleen moni ihmettelee, jos sanon kirjoittavani blogia ammatikseni.

17. Hyödytkö blogistasi taloudellisesti tai saatko esimerkiksi tuotteita testattavaksi blogisi kautta?

Kyllä ja kyllä. Saan siis blogista ihan kuukausipalkkaa ja lisäksi erilaisia tuotteita tulee testiin yhteistyökamppanjoiden, yrityksien ja pr-toimistojen kautta.

18. Mikä on tarina blogisi nimen takana vai onko sillä tarinaa lainkaan?

Haha. Nimen keksin hetken mielijohteesta ja joskus meinasin sitä muuttaakin, mutta toisaalta nimi on ainakin hieman erilainen kuin muilla ja uskon, että se on niin vahvasti pinttynyt mieliin (ja googleen) että turha enää lähteä muuttamaan.

19. Haluaisitko kehittää tai muuttaa blogiasi jotenkin? Jos niin, miten?

Haluaisin panostaa tähän enemmän; kuvata enemmän, antaa postauksille enemmän aikaa hautua mielessä ja olla aktiivisempi kommenttiboksissa. Välillä harmittaa kun spostiin tippuu päivittäin kivoja tapahtumakutsuja, mutta kaikki on aina helsingissä ja en viitsi yksien kekkereiden vuoksi lähteä ajamaan viittä tuntia autolla. 😀

20. Kolme vinkkiä aloittelevalle bloggaajalle?

  1. Löydä aihe-alue, josta riittää kirjoitettavaa. On hyvä että aihe on tärkeä osa elämääsi, jolloin siitä on enemmän kirjoitettavaa ja ideat syntyvät helpommin.
  2. Löydä oma tapasi totetuttaa blogia, muiden kopiointi ei vie pitkälle. Ota rohkeasti oma polku ja pysy siinä.
  3. Jos haluat blogistasi suuren ja mahdollisesti jotain hyödykettä (rahaa) – Täytyy ymmärtää, että joudut tehdä alkuun paljon työtä, ilman että saat siitä välttämättä mitään korvausta. En kuitenkaan suosittele menemään euron kuvat silmillä, sillä lukijoiden kalastelun haistaa nopeasti läpi.


ÄRSYTTÄVIMMÄT BLOGIOTSIKOT

Sosiaalisesta mediasta ja mediasta ylipäätään tulee nykyään sen verran paljon tarjontaa, että erottuminen saattaa olla hieman haastavaa. Tämän vuoksi niin bloggaajat kuin esimerkiksi iltapäivälehdet ovat keksineet otsikon klikkausvoiman! Useimmiten kuitenkin otsikko antaa ymmärtää paljon enemmän kuin mitä sisältö lopulta tarjoaa. Otsikkoon kannattaa kyllä panostaa, sillä se on mainoslause tekstin sisältöön. En väitä, etten olisi itsekin syyllistynyt klikkiotsikoihin silloin tällöin, mutta ajattelin silti listailla itseäni ärysttäviä otsikointeja.

  1. PALJONKO PAINAN? MIKÄ ON RASVAPROSENTTINI? – Kun menet lukemaan postauksen, bloggaaja toteaa, ettei ole mitään hajua paljonko painaa, eikä se kiinnosta yhtään, sillä peilikuva ja oma fiilis on kaikista tärkein. Okei, hieno juttu, mutta miksi helvetissä pitää sitten kirjoittaa aiheesta postaus, jos ei aio kertoa vastausta koko otsikon kysymykseen? Samaan kategoriaan menee myös muut ”paljonko tienaan”- jutut, jossa ei kerrota edes sinnepäin koko vastausta. 😀
  2. MITEN SAADA PYÖREÄT PAKARAT/SIXPÄK/ISOMPI HAUIS? – Treenaa säännöllisesti, syö hyvin ja muista myös palautua! Aijaa hei, en tiennytkään. Tällaiset aiheet ovat kiinnostavia, mutta jos sisällössä ei ole mitään sisältöä, alkaa lähinnä ärsyttää.
  3. HETKI JOLLOIN MAAILMANI PYSÄHTYI! – Kun otsikko antaa ymmärtää, että on tapahtunut jotain todella traagista ja sisällöstä paljaastuukin että töihin mennessä pyörän kumi puhkesi, alkaa todellakin ärsyttämään! 😀
  4. PALJASTUS! –Vitsi mulle on tapahtunut kivoja juttuja, mutta valitettavasti en voi vielä kertoa enempää. Palan halusta kertoa tämän teille, mutta palataan myöhemmin! On varmasti ihan kiva alustella isoja uutisia, mutta miksei asiasta voisi kertoa vasta sitten kun voi?

Näistä ei tosiaan kannata loukkaantua, sillä jokainen on varmaan joskus käyttänyt jonkinmoista klikkiotsikkoa, mutta liian usein ja liian dramaattiset kalastelut alkaa kyllä pidemmän päälle nyppimään kunnolla. Samaistutteko näihin tai tuleeko mieleen vielä jotain mitä tässä ei ole?

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MITEN BLOGGAAMINEN ON MUUTTANUT MINUA

Huomasin eilen, että missasin kokonaan blogin synttärit. Tämän viikon tiistaina 15.11.2016 tuli kuluneeksi tasan kuusi vuotta mun ihan ensimmäisestä postauksesta tässä blogissa. Kuusi vuotta tuntuu hurjan pitkältä ajalta ja näihin vuosiin on mahtunut paljon kaikenlaista. Nykyään tuntuu, että bloggaaminen on suuri osa mua. Olen kirjoittanut tänne ajatuksia ja hyvin henkilökohtaisiakin juttuja lähes joka päivä näiden vuosien aikana. Sitä ei aina tule ajatelleeksi miten paljon jakaa itsestään julkisesti, mutta itse olen tieni valinnut niin hyvässä kuin ”pahassakin”.

_mg_0019

Mietin yhtenä päivänä miten oma ajatusmaailmani on muuttunut näiden vuosien aikana ja miten hurjasti olen oppinut nimenomaan bloggaamisen kautta. Täytyy sanoa, että ilman tätä kanavaa, en tietäisi näin paljon ravinnosta ja treenaamisesta, sillä monet tekstit ovat vaatineet myös sitä, että kaivan ja opiskelen tietoa postausta varten. Sen vuoksi tämä on ollut ihan hurjan hyvä juttu myös PT:n ja ryhmäliikuntaohjaamisen kannalta. Te lukijat olette myös hyvin tarkkoja, joten sitä on opittu joskus ihan kantapäänkin kautta, että mitä tahansa informaatiota tänne ei voi suoltaa. Oon myös oppinut lukijoilta paljon uutta, sillä vuorovaikutus ja kommunikaatio on toiminut aina tosi kivasti täällä.

Alussa tuli kirjoiteltua päiväkirjamaisesti vain omista tekemisistä ja treenaamisista, kuvat olivat joko googlen kuvahausta kopioituja otoksia tai suttuisia luurikuvia. Toki täällä nykyäänkin vilahtelee puhelimella otettuja treeniselfieitä, mutta jonkun verran kehitystä on tähän ulkoasuun tullut. 😉 Mun blogi ei ole koskaan ollut mikään kauniiden kuvien mekka, vaan täällä on enemmänkin keskitytty informatiiviseen tekstiin ja ehkä hieman normaalista poikkeavaan tapaan ajatella hyvinvointia, ravitsemusta ja treenaamisesta. Monesti sitä otetaan paineita siitä millainen hyvän blogin tulisi olla, mutta mielestäni kannattaa panostaa siihen missä on hyvä ja unohtaa ne tietyt vaatimukset. Nykyään blogeja on niin paljon, että persoonallisuuden ja jopa erilaisuuden avulla pystyy erottumaan edukseen.

_mg_0041

On selvää, että näiden kuuden vuoden aikana on saanut kokea paljon sellaista mikä ei ikinä olisi ollut mahdollista ilman bloggaamista. Tämä on mahdollistanut sen, että pystyn keskittyä asioihin joita oikeasti tykkään tehdä ja oon löytänyt tosi hyvän tasapainon ryhmäliikunnan ohjaamisen ja bloggaamisen suhteen. Vuosien aikana on saanut kokea huikeita kokemuksia, oon tutustunut uusiin ihmisiin, saanut pitkäaiakaisia ystäviä ja paljon tavaraa (vitsi ;D).

Julkinen työ vaatii kuitenkin myös veronsa ja omat issuet ovat ehkä eniten kuitenkin vain oman pään tuottamia asioita. Liian usein mietin sitä mitä multa odotetaan ja millainen mun oletetaan olevan. Tämä saattaa olla joskus vähän raskasta, se kun johtaa helposti suorittamiseen. Bodyattackin AIM-koulutuksessa me käytiin myös näitä asioita läpi ja meidän tuli miettiä mikä olisi pahinta mitä asiakkaat sinusta ajattelevat. Hetken mietittyäni tulin tulokseen, etten koskaan haluaisi musta ajateltavan, että olipa tylsä/löysä ohjaaja ja tehoton tunti. Usein nämä ”pelot” taas korostavat näiden ominaisuuksien vastakohtia, eli mun kohdalla saatan miettiä jopa liiaksi, että pitää olla aina supertehokas ja innostava tyyppi. Samaa voi miettiä myös ihan tavallisessa elämässä, eli mitä pelkää ja miksi? Mitä ei haluaisi olla ja miten nuo epävarmuudet voisikin kääntää vahvuudeksi. Se saattaa olla joskus olla ihan inhimillistä ettei olekaan täydellinen kone, joka jaksaa paahtaa aina sata lasissa. Tällaista ajatustyötä oon tehnyt paljon viime aikoina.

_mg_0039

Oon aina ollut jollain tavoin oman tieni kulkija ja tehnyt asioita omalla tavallani, se on näkynyt myös täällä ja saattanut satunnaisesti ärsyttää myös joitain ihmisiä. Muistan kuinka alkuaikoina jokainen negatiivinen kommentti tuntui tosi pahalta ja niitä tuli mietittyä vähän liikaakin. Nykyään yritän nähdä jokaisesta kommentista myös sen rakentavan puolen, enkä ota niitä henkilökohtaisesti. Jos kohdalle osuu jokin tosi pahalta tuntuva palaute, oli se sitten irl tai oman blogin kommenttiboksissa, kannattaa antaa asian olla päivän, ennen kuin ryhtyy vastatoimiin tai tekee mitään lopullista päätöstä asian suhteen. Yleensä seuraavana päivä pystyykin katsoa asiaa jo hieman toiselta kannalta, eikä se välttämättä olekaan niin paha kuin mitä oli ensin ajatellut. 🙂

Tällaista sekavaa ajatusta tähän takaumatorstaihin! Iso kiitos sinne ruudun toiselle puolelle että luet ja kommentoit. Ilman teitä ei olisi yhdelläkään tekstillä merkitystä. <3 🙂

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

housut & huppari – Adidas / Def-Shop

pipo – Kari Traa

kengät – Adidas


PAHIMMAT BLOGIMOKAT KAUTTA AIKOJEN

Tässä on tullut raapusteltua useampi tuhat blogitekstiä urani aikana ja täytyy sanoa, että olen oppinut hyvin paljon näiden vuosien saatossa. Alkuun sitä oli jotenkin paljon sinisilmäisempi, eikä juurikaan ajatellut sen enempää mitä tänne tekstikenttään suolsi. Olihan nuo lukijamäärätkin ”hieman pienempiä” tuolloin. Jollain tavoin kaipaan myös sitä avoimuutta ja rohkeutta, mikä on osiltaan kadonnut viime vuosien aikana. Voin rehellisesti sanoa, että nykyään en enää kirjoita kaikkia mielipiteitä mitä omaan, tai vähintäänkin pehmennän niitä hieman. Syy on puhtaasti se, että haluan suojella itseäni. Kestän kyllä p*skaa, mutta kaikella on rajansa ja kun sitä alkaa tulla liikaa, muuttuu tämä koko touhu ahdistavaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaatepostaukset ovat varma kortti – neutraali vastaanotto.

Olen oppinut mitkä aiheet ärsyttävät, mistä tykätään ja mitkä aiheuttaa kohua. Mun all time ärsytys aihe on aina ollut se, jos alan esimerkiksi kiristelemään kroppaani. 😀 En tiedä mikä siinä on, mutta tuo ja siihen liittyvät aiheet tuovat aina vähintäänkin muutaman negatiivissävytteisen kommentin. Jos kirjoitan olevani dieetillä, täytyy mun perustella asiaa ja painottaa, että en ala nälkäkuurille tai muuta vastaavaa. 😀 Nojoo, se siitä.

P6050473_Fotor_Collage1

liian laiha ja liian lihaksikas..aina liian jotain! 😀

Tässä vuosien aikana on tullut tehtyä myös virhearviointeja, eli olen tyhmyyksissäni julkaissut tekstejä, joiden esillepanoa olisi kannattanut miettiä kahdesti. Koskaan en ole halunnut aiheuttaa tahallaan pahaa tai hakea negatiivista huomiota, sillä joskus sitä ei vaan ajattele loppuun saakka. Samahan tapahtuu muussakin elämässä, virheitä tehdään ja niistä opitaan. Sympatiani menevätkin uusille bloggaajille, jotka joskus joutuvat käymään kovan koulun oppiessaan, miten asiat kannattaa tuoda esille. Kirjoittaessa sitä ei aina saa samaa kuvaa kuin oikeassa elämässä. Tekstistä puuttuu ilmeet, eleet ja äänenpaino, joilla on suuri merkitys, miten asia ymmärretään.

Tässä mun TOP 3 mokat:

Muutama vuosi sitten sain Fitnessgurulta testiin ”One Cheat” – nimisen valmisteen, jonka tarkoitus on siis estää herkkuaterian rasvojen ja hiilarien imeytyminen (en nyt muista tasan tarkkaan miten valmisteen kuului toimia). Tabuja otetaan ennen cheat mealia ja niiden avulla minimoidaan aterian negatiiviset vaikutukset kehoon. Tiedän ja tiedostan hyvin, että tällaiset jutut ovat usein humpuukkia, tai vaikutus on vähintäänkin hyvin minimaalinen. Koska olen aina ollut utelias, olin innoissani kokeilemassa tuotetta. Kirjoitin aiheesta myös blogiin… 😀 Hommasta syttyi sellainenkin paskamyrsky, että mun blogi oli yhden viikonlopun aivan tukossa. Jossain vaiheessa oli pakko poistaa teksti kokonaan. Katsoin äsken, että teksti on edelleen tallessa luonnoksissa ja sen otsikko meni nimellä ”Herkuttelua ilman lihomista? Cheat meals without consequences?”… Ehkä hieman provosoivaa. 😀

Tämä juttu on monien vuosien takaa, heti blogin alkuajoilta. Olin siis sitä mieltä, että ihmiset ovat nykyään aivan liian heikkoja ja jäävät esimerkiksi sairaslomalle liian helpoin syin. Samaan soppaan suolsin, että osa syömishäiriöistä on vain elintasosairauksia, koska ihmisillä menee niin hyvin, että on pakko keksiä itselleen ongelmia… Voi luoja. Olen nykyään eri mieltä kaikesta edellä mainitusta. Voitte ehkä kuvitella että tekstin vastaanotto ei ollut kovin lämpöinen. Jouduin poistaa tekstin ja muotoilla sen uudeksi postaukseksi, jossa pehmensin hieman kantaani. haha. 😀

Joitakin vuosia sitten kävin kuivaverianalyysissä, jonka ideana on siis verenkuvan perusteella tehdä päätelmiä veren puhtaudesta ja sitä kautta kehon hyvinvoinnista. Kyseessä on siis tällainen vaihtoehtoinen ”hoitomuoto”. En ajatellut aihetta sen enempää, sillä itseäni kiinnostaa kaikenlaiset testit, vaikka niiden todenperäisyys ei välttämättä olisi ihan priimaa. Kirjoitin aiheesta ja tuloksistani tekstin ja sen jälkeen tyyliin kaikki Suomen lääkäriopiskelijat olivat kommentoimassa ja haukkumassa kommenttiboksissa millaista paskaa tämä koko homma on. 😀 Ensin annoin kommenttien tulla, mutta koska homma ei loppunut millään, jossain vaiheessa ei vaan enää jaksa ja on parempi poistaa koko teksti. Se siitä. Enpä ole puhunut julkisesti kuivaverianalyysistä sen jälkeen.

vaatekokoja käsittelevä postaus jakoi myös mielipiteet! Se löytyy täältä

vaatekokoja käsittelevä postaus jakoi myös mielipiteet. Se löytyy täältä.

Näin jälkeenpäin, näitä voi muistella huumorilla (toivottavasti tekin), ja samaan hengenvetoon haluaisin muistuttaa, että vaikka kirjoittajalla on tietysti vastuu siitä mitä julkaisee, kannattaa myös lukijan suhtautua teksteihin tietyllä keveydellä. Rakentava palaute on aina tervetullutta ja saa olla eri mieltä, mutta sellainen vittumitäpaskaa-meininki ei kehitä mielestäni ketään mihinkään suuntaan.

Tällä hetkellä täällä vallitsee tosi hyvä ilmapiiri ja itselläni ei ole valittamista kommentoinnista, sillä tulen iloiseksi jokaisesta kommentista mikä tänne saapuu. Luen aina kaiken ja pyrin vastaamaan kysymyksiin ja muutenkin. Nyt viime aikoina oon ollut tosi stressaantunut liian suuresta kuormasta ylipäätään ja on ollut vaikee handlata kaikkea kerralla, joten myös tämä blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Haluan kiittää kaikkia eiliseen tekstiin reagoineita, vastaan teille kaikille vielä tämän viikonlopun aikana. <3


JO VIIDEN VUODEN AJAN, JOKAISENA PÄIVÄNÄ

Hurjaa ajatella, että joku asia on ollut niin vahvasti mukana menossa jo viiden vuoden ajan. Joka päivä se on ajatuksissa ja nykyään myös jollain tavoin osa mua. Aloitin blogini päähänpistosta tasan 5 vuotta sitten seuraavalla postauksella:

15.11.2010

Tervehdys!

Ensimmäinen kirjoitukseni uudessa blogissa. Olen lukenut paljon erilaisia blogeja, enimmäkseen ruotsalaisia, mutta nyt ihan extemporee ajattelin kehittää oman blogin ja aiheena tietenkin urheilu,ja urheilijan elämäntavat. Muusta olisi aika vaikeaa kirjoittaa koska melkein koko elämäni pyörii näiden asioiden ympärillä ammattia myöten ja mikäs sen mukavampaa!

Koska tänään on maanantai ajattelin julkaista viikon treeni-aikatauluni :

Maanantai : Body Attack, Spinning + core (2,15 h)
Tiistai : Step + RPV  (2h)
Keskiviikko: aamulla TCB (intervalli tunti) illalla Spinning+ RPV (3h)
Torstai : aamulla : Spinning 30 + Body Pump, illalla Body Step (2,5h)
Perjantai: aamulla Body Pump + Body , illalla Body + RPV (4h)
Lauantai: aamulla Spinning+Body, iltapäivällä Body Step (3h)
Sunnuntai: LEPO 

Sellainen viikko edessä.. Jokaisessa viikossani on yleensä sama pohja koska ohjaan tietyt tunnit aina samaan aikaan, tällä viikolla mukana on myös muutamia tuurauksia, jonka vuoksi määrät joinakin päivinä ovat aika suuria 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuonna 2010 blogit eivät vielä olleet suuri juttu, eikä niitä ollut kovinkaan paljoa. Etenkin treeniblogit olivat vähemmistöä, olen luultavasti ollut ensimmäisten suomalaisien treenibloggaajien joukossa. Idean tähän touhuun sain ulkomaisista, tarkemmin sanottuna ruotsalaisista blogeista, joita seurasin tiiviisti tuolloin. Blogi onkin kokenut melkoisen muodonmuutoksen näiden vuosien aikana ja kehityskaari on ollut aika suuri. Alottaessani ei ollut mitään mistä ottaa mallia, joten tämä on aina ollut mun näköinen juttu. Nykyään bloggaaminen on jo sen verran suunniteltua touhua, että uusiakin blogeja kehitellään ja suunnitellaan paljon ennen ensimmäistä postausta.

Koen, että tämä tietämättömyys on ollut sekä hyvä että huono juttu, sillä kuten mainitsin, mulla ei ollut mitään ohjeita minkälaista bloggaamisen kuuluu olla. En miettinyt otsikoita, enkä kuvia. Kirjoitin vaan, koska halusin tuoda ajatuksiani julki. Täytyy kuitenkin myöntää että nuo ensimmäiset tekstit kuvineen ovat melkoista sekasoppaa. 😀 Toisaalta olen ylpeä, että olen kulkenut tämän tien ja kehittynyt siihen missä nyt olen. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita, vaan ne kuuluu tehdä omaan ominaiseen tyyliin. Nykyään annetaan ohjeita, kuinka tehdä blogista suosittu ja ehkä ongelma on juuri se, että yritetään hirveästi liikaa. Keksitään raflaavia otsikoita, satsataan kuviin ja mietitään huolella mitä kirjoitetaan. Netti on pullollaan samanlaisia blogeja, joten jos oikeasti haluaa erottua (eikä ole julkkis), täytyy uskaltaa olla erilainen. Omanlainen. Keskittyä omiin vahvuuksiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Otin jo ensimmäisestä postauksesta lähtien tavoitteeksi postata joka päivä ja tässä päätöksessä on pysytty tähän päivään saakka. Toki on satunnaisia päiviä, kun on jäänyt kirjoittamatta, mutta tahti on pysynyt tasaisena alusta saakka. Täytyy sanoa kliseisesti, että en oikeasti olisi voinut koskaan uskoa millaisia mahdollisuuksia blogi tulee tuomaan mukanaan, mutta alitajuntaisesti toivoin sitä ja tein töitä sen eteen. Tein siis töitä 2-3 vuotta ennen kuin homma alkoi poikia tuloja tai muuta tavaraa. Alkuaikoina bloggaus ei ollut Suomessa vielä suuri juttu, eikä esimerkiksi yritykset halunneet mainostaa blogeissa samalla tavoin kuin nykyään. Ruotsissa oltiin kuitenkin tässä asiassa isosti edellä, joten toivoin että sama rantautuisi Suomeen, ja näinhän sitten kävi.

En ole kirjoitellut eurojen kuvat silmissä, enkä suosittele sitä muillekaan. Motivaation täytyy lähteä ihan muista jutuista ja lopulta ahkeruus kuitenkin palkitaan. Uskon, että kirjoittaisin blogia edelleen, vaikka siitä ei olisi tullut työväline. Lukijakunnan kasvaessa myös tekstien sisältö on muuttunut hyvin paljon siitä mistä lähdettiin. Aluksi kirjoittelin hyvin päiväkirjamaiseen tyyliin mitä olin treenannut ja syönyt milloinkin. Jossain vaiheessa löysin kuitenkin sen ”oman jutun”, millä pystyin erottumaan muista ja miten homma lähti kunnolla lentoon. Pidetään tämä kuitenkin salaisuutena he he. 😉

Hyvin harvoin on ollut kausia, kun motivaatio blogia kohtaan on ollut nollissa. Saan paljon inspiraatiota toisesta työstäni ja parhaat ideat keksin usein juuri treenatessa ja seuratessa asioita treenimiljöössä. Täytyy myöntää, että viime aikoina mulla on ollut jokin henkilökohtainen kriisi bloggailun ja jumppien ohjaamisen kanssa. Mietin ihan liikaa kaikkea ja stressaan enemmän kuin tavallisesti. Oon aina ollut aika itsevarma ammattini suhteen, mutta nyt oon kokenut myös epävarmuutta ja se on ollut jotenkin ihan uus tunne. Mulla oli tän syksyn suhteen paljon odotuksia ja sitten kun asiat ei ehkä menneet kuten olin toivonut niin se on pistänyt miettimään omaa paikkaa ja sitä mihin satsaa seuraavaksi. Tyydynkö vaan siihen missä oon vai mitä hittoo sitä tekisi seuraavaksi?

Paljon onnea blogi! <3

Onko vielä mukana joku, joka on lukenut blogia ihan alusta saakka?

kuvat: Riikka