MIKSI NYKYÄÄN ON ROHKEAA OLLA REHELLINEN?

Yksi asia mihin oon kiinnittänyt viime aikoina huomiota on se, että olen saanut paljon kommenttia ja palautetta, että oon rohkea kun kerron avoimesti mikä tilanne mulla on. Oon kiitollinen jokaisesta kommentista ja viestistä – oon saanut niistä tosi paljon hyvää mieltä ja voimaa. Se, mitä aloin kuitenkin miettiä on se, että onko nykyään rohkeaa jos on rehellinen? Eikö rehellisyys pitäisi olla ns. itseisarvo eikä jokin piirre josta kiitellään?

15681830_1139651696154471_957237325_o-2

Sosiaalisessa mediassa näkyy hyvin paljon sitä pintakiiltoa ja ei tosiaan aina tiedetä todellista tilannetta kulissien takana. Mä en koe itse, että pitäisin mitään kulissia pystyssä, mutta kai sitä huomaamattaankin jättää kertomatta joitakin asioita itsestään, mikä saattaa luoda joillekin lukijoille todellisuudesta poikkeavan kuvan. Itse olen tavannut paljon somessa työskenteleviä ihmisiä ja tiedän, että ne ennakkoluulot voivat olla ihan omassa päässä tehtyjä ja tyyppi onkin täysin erilainen mitä oli kuvitellut.

Olen maininnut useasti, että mulla oli tuossa muutama kuukausi takaperin ”kuiva kausi” bloggaamisen suhteen ja tätä on jatkunut oikeastaan koko syksyn ajan, välillä menee paremmin, välillä ei meinaa irrota sitten millään. Mun on tosi vaikea kirjoittaa mitään hyvän olon-postauksia, jos oma olo ei ole ihan sellainen kuin kuuluu. Fiilis ja sisältö kulkee pitkälti käsikädessä ja tulin siihen tulokseen, että koska en ole osannut/halunnut/pystynyt kertoa mitä on meneillään, on se vaikuttanut tähänkin. On ollut pitkään sellainen olo, että en halua avautua tai antaa itsestäni mitään, paljon helpompi kertoa joku kiva resepti tai treenivinkki.

15658025_1139655002820807_1444683306_o-2

Kun tämä koko ylirasitus-keissi pamahti päälle, päätin että nyt unohdan kaikki odotukset siitä millainen mun kuuluu olla. Tuo edellinen lause on nimittäin yksi syy miksi oon tässä tilanteessa missä olen. Mun oma haaste onkin vetää raja työminän ja minän välille. Kuten aiemmin mainitsin, oon saanut mielettömästi viestejä ja tsemppiä tutuilta ja tuntemattomilta, silti odotin että joku varmasti ottaa esiin myös tämän ”uskottavuus puolen”, eli miten hyvinvoinnin sanansaattaja voi joutua tähän tilanteeseen? Onko kaikki aiemmin sanomani ollut vain kulissia? Vastaus on, ettei ole ollut. Ihan sama ihminen olen samoilla mielipiteillä.

Homma vaan menee niin, että vaikka tiedät asioista kuinka paljon tahansa, joskus vaan käy niin että tieto ei mene käytäntöön saakka. Joskus psyykkinen puoli ei pysy mukana ja et osaa tehdä oikeita päätöksiä, vaikka kuinka haluaisit. Meillä kaikilla on ne omat kompastuskivet ja mun on se, että kun kohtaan vastoinkäymisiä, puran ne treeniin. Oon vasta nyt ymmärtänyt, että se ei välttämättä ole aina hyvä asia. Oon myös oppinut itsestäni paljon uusia juttuja ja oppinut ymmärtämään miksi käyttäydyn tai tunnen tietyllä tavoin tietyissä tilanteissa. Tästä kiitos mun maailman fiksuimmille ystäville, joiden kanssa on tullut jauhettua hetki jos toinenkin. 🙂

15629034_1134376066682034_878571513_o-2

Jos palataan vielä tähän rehellisyyteen niin itse ajattelen, että syy miksi yleensä pidetään niitä kulisseja yllä, on itsensä suojelu. Jos ihmiset osaisivat olla hieman armollisempia itseään ja muita kohtaan, olisi helpompi olla avoin. Tästä ihan vinkkinä myös teille lukijoille. Myös se, miten te ”kohtelette” bloggaajia, vaikuttaa siihen, miten he tuottavat sisältöään. Oma lukijakuntani on ihanan fiksua ja sympaattista jengiä, mutta valitettavasti kaikilla ei ole näin. Enkä tarkoita, ettei kritiikkiä saisi antaa, mutta se miten se annetaan, on aika ratkaisevaa. Kaikesta ei myöskään aina tarvitse etsiä virheitä ja epäkohtia. Myös blogin kirjoittajan täytyy pystyä ottaa kritiikkiä vastaan. Jos tämä tuntuu hankalalta, kannattaa miettiä kahdesti että lähteekö edes koko touhuun mukaan.

Omalla kohdallani ainakin auttoi hirveästi se, että päätin olla täysin rehellinen, vaikka se ei niin kivaa aina olekaan. Joka aamu kun herään, sormet oikeen syyhyää kirjoittamaan, sillä mulla on nyt vaikka minkälaisia ajatuksia mielessä, joita haluan jakaa teidän kanssa!

Kuvat: Anna Riska / Annmarias


OLIKO PÄÄTÖS OIKEA VAI VÄÄRÄ?

Vuosi sitten näihin aikoihin olin juuri muuttanut blogin tänne Indiedays-sivustolle. Muutos oli jännittänyt paljon ja päätöstä mietitty pitkään. Lukijana sitä varmasti miettii että mitä siinä muutossa voi olla niin ihmeellistä, eikö se ole ihan sama missä osoitteessa blogia pitää? Kun on itse rakentanut viiden vuoden ajan sivustoa, tehnyt hurjasti töitä sen eteen sekä saanut vakioituneen lukijakunnan, voi tällaiset muutokset pahimmassa tapauksessa viedä blogin lukijamäärät ja arvon alas. Muuttaminen on aina riski, mikäli kyseessä ei ole mikään maailman luokan kirjoittaja, joita seuraajat seuraajat vaikka avaruuteen tarvittaessa 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olin tyytyväinen edellisessä paikassa, mutta muutos ja uudet tuulet houkuttivat kovasti. En ole varmaan koskaan arponut mitään päätöstä noin paljon. Olin saanut deadlinen, päivän ja kellonajan, jolloin mun tulisi kertoa mitä olen päättänyt tehdä. Täytyy myöntää, että soittaessani Indiedaysille, vielä puhelimen soidessakaan en tiennyt mitä tekisin, lähteä vai jäädä?

Kaikki tietävät tänä päivänä mikä lopullinen päätökseni oli. Olen onnellinen, että uskalsin tehdä päätöksen ja vaihtaa tutun ja turvallisen uuteen ja myös epävarmaan. Toki alku oli hankalaa ja piti tehdä hurjasti töitä, että sai lukijat löytämään takaisin blogin pariin. Se ei käynyt viikossa, eikä vielä kuukaudessakaan, mutta ahkera työskentely alkoi lopulta tuottaa tulosta ja nyt homma on toki rullannut omalla painollaan jo tovin. Välillä mietin, sovinko tänne kaikkien muoti- ja kauneusgurujen keskelle, mutta toisaalta blogiin on löytänyt myös paljon uusia lukijoita, joita en olisi välttämättä muuten tavoittanut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muuton myötä sain bloggaamisesta virallisesti ammatin. Tarkoitan tällä sitä, että hommalla tulee toimeen ja saa leivän pöytään. Toki olen jatkanut myös toista työtäni, mutta olen pystynyt vähentämään työmäärää niin, että vapaa-aikaa on enemmän. Bloggaus ja ryhmäliikunnan ohjaus käy oikeastaan tosi hyvin yhteen, sillä blogatessa on aika paljon yksin koneen ääressä, kun taas jumppaaminen on sosiaalisempaa ja saa myös sitä liikuntaakin runsain mitoin. Poikaystävän sanoin; ”eihän sulla olis mitään blogattavaa jos lopettaisit sun työn.” Tää pitää niin hyvin paikkaansa, sillä saan paljon kirjoitusinspiraatiota toisen työn parissa. Olen todella tyytyväinen tähän yhteisöön ja siihen miten meistä pidetään huolta! Kiitollinen, että saan olla osa tätä sivustoa. 🙂

Mikä oli tekstin pointti? Isoja päätöksiä on vaikea tehdä, mutta usein hyppääminen tuntemattomaan antaakin niin paljon uutta ja parempaa. Jos ei kokeile, ei voi tietää! Loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että ei ole olemassa vääriä päätöksiä, ne vain muokkaavat elämän sellaiseksi kuin kuuluu. 🙂

Kuvat: Riikka

Trikoot: Kari Traa*

Paita: Adidas

Kengät: Reebok

*saatu


PROVOSOINTI – (UUSI) TAPA MENESTYÄ

Julkisuuteen nousu on kai aina vaatinut jonkinlaisia shokeeraavia tekoja, jotain mikä erottaa massasta. Aiemmin tämä toistui enemmänkin lehdistössä ja tosi tv-ohjelmissa, mutta nykyään tuntuu, että myös yhä useammat blogit ovat lähteneet samalle linjalle. Muistan kuinka ensimmäiseen blogiportaaliin siirtyessä, jossain vaiheessa huomasin miten suuri merkitys tekstin otsikolla on. Tästä alkoikin hauska tapa keksiä mitä mielenkiintoisempia aiheita ja otsikoita. Blogin lukijamäärät lähtivät kasvuun ja samaan aikaan tämä ”kiinnostava otsikko” – asia sai entistä suuremmat mittasuhteet myös muissa treeniblogeissa.

_MG_8334

Jos ajatellaan vaikka muoti- tai lifestyleblogeja, en usko että heidän tekstien otsikoilla on kovin kummoinen merkitys. Kuvat ovat tärkeämpiä ja henkilöt tekstin takana kiinnostavat sen verran paljon, ettei tarvitse herättää huomiota radikaalein tavoin. Itselläkin meni tuo otsikointi villitys ohi ja mielestäni en koskaan lähtenyt ihan metsään sen kanssa. Haluan kuitenkin, että tekstin sisältö liittyy otsikkoon – tottakai! Tietysti mietin aina, miten saisin tiivistettyä pitkän tekstin mahdollismman lyhyesti ja myös kiinnostavasti, sillä asiatekstejä luetaan vain, jos jokin herättää mielenkiinnon.

Blogimaailmaa seuranneena en ole kuitenkaan voinut välttyä siltä, että tuntuu kuinka tästä olisi tullut jokin kilpailu, kuka keksii huomiota herättävimmän otsikon tai aiheen. Ikään kuin mielipidekirjoituksia ja juttuja keksittäisiin väkisin, jotta saisi niitä klikkauksia. Otsikoinnitkin on lähteneet ihan käsistä ja mitä shokeeraavampi nimi tekstillä on sitä parempi… Vai onko? Itseäni tämä on alkanut lähinnä arsyttää ja välillä skippaan kokonaan tekstit, joista aistii tämän huomionhakuisuuden.

_MG_8347

Homma on menossa lähinnä iltapäivälehtien suuntaan. Luin tässä eräänä päivänä iltalehden (vai sanomien?) nettisivulla otsikon tyyliin: ”Minttu Virtanen esitteli trimmattua vatsaansa varikolla” kun klikkasin juttuun, kävi ilmi että kyseisellä henkilöllä oli päällä asu, jossa oli pieni kolo navan kohdalla ja näin ollen napa oli ainoa joka näkyi. 😀 Toinen juttu osui silmiini Facebookissa, jossa joku oli vihaisena linkannut jutun seinälleen ja haukkui Sabina Särkän huomionhakuiseksi ties miksikä. Jutun otsikko meni jotenkin näin: Sabina Särkän bikinikroppa menee hukkaan koleassa säässä: ”Haaveilen kesästä”. Kun klikkasin juttuun, kävi ilmi että toimittaja oli käyttänyt kyseisen henkilön instagram-kuvaa lähteenä. Kuvassa hänellä oli päällään alusvaatteet joissa luki ”All day I dream about summer”, eikä mitään muuta osaa koko juttuun. Samantyylisiä juttuja voi valitettavasti lukea myös blogeista.

Lehdistössä ja tv:ssä halutaan näyttää sitä mitä yleisö tahtoo nähdä. Useat julkisuuden henkilöt ”myyvät itsensä” rahan takia. En usko, että Johanna Tukiainen on oikeasti niin tyhmä kuin antaa ymmärtää, mutta kun hän sekoilee videolla, jengi klikkaa juttuja ihan hulluna. Monet lehdissä kerrotut asiat ovat lavastettuja tai perättömiä juttuja. Esimerkiksi tämä uusi hottikset-sarja, mistä kaikki ovat ihan hiilenä. Koko tv-sarjan ideahan on, että nuo tyypit ovat juuri tuollaisia kuin videoissa ja haastiksissa kerrotaan. Heillä on ikään kuin roolit päällä. Toinen asia on sitten se, että kuinka järkevää on ylipäätään antaa itsestään tuollainen kuva, oli se sitten totta tai tarua.

_MG_8340

Jos palataan takaisin bloggaamiseen, on siis selvää, että provosoinnilla ja kohahduksilla saa huomiota ja toki kaikenlaisia huomiota herättäviä tekstejä on myös hauska lukea. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun hommasta tulee liian suunniteltua ja haetaan pelkästään klikkauksia, menee ainakin mulla maku. Tällaista tapaa noudattavan kannattaakin olla valmis myös ottamaan sitä paskaa niskaan. Kaikella on nimittäin hintansa.

Mitä mieltä te olette? Onko joku muu huomannut saman, tai ajatellut asiaa? Onko se raha niin iso juttu, että sen eteen tehdään nykyään kirjaimellisesti ihan mitä vaan?

kuvat: Anna Riska


MILLAISTA ARKENI ON NYKYÄÄN

Heippa! Ajattelin kirjoitella hieman siitä miten arkeni on muuttunut tässä puolen vuoden sisällä. Olen kirjoittanut aiemminkin ”päivä mun kanssa” – postauksia ja ne löytyvät täältä:

Viime vuoden lopulla olin aika väsynyt, sillä olin jälleen kerran haalinut itselleni aivan liikaa tekemistä. Mulla on aina ollut vähän sellainen ajatustyyli, että pitää olla ahkera ja tehdä paljon kaikkea. Aika kivinen polku on tämän asian kanssa tehty, olen nimittän ollut se, joka suostuu aina ottamaan kaikki ylimääräiset hommat ja työt ja sitten manailee kun aika ei riitä. En ole aina osannut sanoa ei, mutta nykyään onneksi se ei ole ongelma. Vuoden alussa päätin, että jos mulla on kerta taloudellisesti mahdollisuus ottaa iisimmin, aion sen myös tehdä. Ja niin onneksi tein!

PicMonkey Collage

perhe <3

Voisin sanoa, että nykyään mun arki on aika rentoa. Vapaa-aikaa on runsaasti, mutta toisaalta silloin kun oon töissä, on se fyysisesti vaativaa. En ole koskaan ollut sellainen, joka voisi tehdä töitä 8-16, vaan mulle on tärkeää, että voin suunnitella aikatauluni itse ja joustaa jos tarvii. Saan nukkua myöhään melkein joka aamu ja mulla on mahdollisuus valmistaa ja syödä kaikki ruuat kotona. Pystyn hoitaa monet asiat kotikoneelta, joten fyysisesti olen työpaikalla vain muutamia tunteja päivässä, joskus tosin pidempäänkin. Oon tosi onnellinen ja kiitollinen, että pystyn elää vapaammin. Voin treenata niin usein kun huvittaa, nukkua riittävästi ja pitää huolta omasta hyvinvoinnista hieman pienemmällä työmäärällä.

P6050653_Fotor_Collage

treeni & ravinto <3

Millaisia ne päivät sitten nykyään on? Edelleenkin päivät vaihtelee tosi paljon. Joskus saatan olla vapaalla iltaan saakka ja meen vaan vetämään jumpat, jonka jälkeen palaan kotiin. Toisina päivinä voi olla, että vietän hieman enemmän aikaa töissä, sillä vastaan edelleen ryhmäliikuntapuolesta salillamme. Mulla on mahdollisuus olla meidän hauvan kanssa paljon kotona ja lenkittää sitä useamman kerran päivässä. Poikaystävä hoitaa onneksi aamulenkit, niin mun ei tarvi uhrata yöunia. 😀

Tänään heräsin kuitenkin jo 7:00, sillä torstaisin ohjaan aamutunnin 8:30. RPV:n jälkeen tein salitreenin ylävartalolle ja suunnittelin hieman syksyn jumppa-aikataulua. Sen jälkeen lähdin kotiin suihkuun ja syömään.

Valmistin eilen ison padan jauheliha-pasta-sieni-tomaattisose- settiä, joten oli kivaa kun ruoka odotti valmiina! Mulla on paha tapa istua aina koneella kun syön, joten selailin blogeja ja chattailin facebookissa hetken. Ruuan jälkeen painuin piikkimatolle ja otin päiväunet.

IDIMG_6707_Fotor_Collage_Fotor_Collage1

random pics..ps. tänä kesänä ei oo paljon bikinejä tarvittu 😀

Koska Suomessa on niin paska verotussysteemi, mun ei edes kannata tehdä enempää töitä. Toki blogin ylläpitoon menee myös päivisin hieman aikaa. Tapaan tehdä postaukset aamulla/päivällä kotona ollessa, kuten nytkin. Joskus postaaminen aiheuttaa päänvaivaa, jos ei ole mitään kirjoitettavaa, mutta tätä tapahtuu onneksi aika harvoin. Koen, että saan paljon inspiraatiota siitä, että vietän aikaa treeniympäristössä ja yleensä parhaat ideat putkahtaa päähän juurikin urheillessa!

Illalla meen vielä ohjaamaan Bodystepin, jota oonkin odotellut koko viikon. Mulla on tällä hetkellä Bodystep-kausi ja oon ihan fiiliksissä lajista! Tällä viikolla oon mixaillut jo attackin ohjelman suurimmaksi osaksi, tehnyt puolet uutta spinningiä ja nyt olisikin vielä ohjelmassa uudistella muitakin tunteja loppuviikosta. Huomenna olisi pitkästä aikaa Bikini Bootcampin ohjaus ja odotan kauhulla kuinka hapoilla oon neljän viikon tauon jälkeen. 😀

Mun päivät koostuu siis paljolti treenaamisesta, ohjaamisesta, jumppien fixailusta, kokkaamisesta, syömisestä ja blogitouhuista, enkä valita. 🙂


BLOGITEKSTIT VS. TODELLISUUS

Usein puhutaan, että blogeissa ja somessa ylipäätään kaunistellaan asioita ja näytetään vain sitä pintakiiltoa. Oli sitten suosittu tili tai pienempi seuraajakunta, onhan se nyt mukavampi esitellä mielummin onnistuneita kuvia kuin niitä vähän heikompia hetkiä. Kun blogin lukijakunta kasvaa, sitä alkaa automaattisesti varomaan enemmän mitä näyttää tai kertoo, koska aina jollain on jotain sanottavaa, onko tämä tai tuo oikeen tehty. Itse kirjoitan blogia jonka aihealueena on hyvinvointi, sen vuoksi tuntuu jopa väärältä kertoa esimerkiksi biletysilloista tai niiden jälkeisistä oloista. 😀

Ajattelinkin raapustella huumorimielessä pienen ohjeen, että miten näitä tapahtumia ja tekstejä voi oikolukea. Eli miten asiat oikeesti meni..

Bloggaaja on viettänyt iltaa ystävien kanssa ja seuraavan päivän blogitekstissä kerrotaan ihanasta illasta, joka sisälsiä ruokaa, juomaa, hauskanpitoa ja tanssia. Kuvat ovat kauniisti asetellusta pöydästä, täynnä herkkuja ja boolimalja kimaltelee kilpaa auringon kanssa. Kuvissa kaikki hymyilevät ja ovat kauniita. Mikä ihana ilta ja nyt on taas mieli ja kroppa virtaa täynnä!

Todellisuus: Bloggaaja on suunnitellut tarkkaan mitkä ruuat ja juomat näyttävät hyviltä kuvissa, kaikki on aseteltu kiireen ja stressin vallassa ennen kuin vieraat saapuvat. Kukaan ei saa koskea mihinkään, ennen kuin on otettu 1 ja 100 kuvaa jokaisesta kuvakulmasta. Alkuillasta napataan kaikki kuvat myös vieraista, jotta jokainen näyttää vielä edustavalta, nimittäin loppuillasta ei olisi enää julkaisukelpoista materiaalia, koska känni! Seuraavana päivänä bloggaajan on pakko hoitaa työnsä, vaikka huvittaisi maata vaan sohvalla. Tekstiä kirjoittaessa juostaan aina välillä vessaan moikkaamaan pönttöä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Bloggaaja esittelee jatkuvasti kuvia kauniista annoksista, jossa ruuat on aseteltu ja makrojakaumakin vaikuttaa täydelliseltä päivittäin. Annos voi myös näyttää hyvin pieneltä ja lukijat ihmettelevätkin miten hän pärjää noin vähäisellä ruualla.

Todellisuus: Ruoka asetellaan varta vasten näyttämään hyvältä, myös sitä valmistettaessa mietitään mitkä ruoka-aineet näyttävät kuvassa kauniilta. Kuvaamisen jälkeen lautaselle lorahtaa kuitenkin salaatinkastiketta, sinappia ja ketsuppia. Annoksen jälkeen haetaan vielä toinen samanmoinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuntokuvissa paistaa aina lihakset ja suonet ja kerrotaan toinen toistaan paremmista treeneistä. Voiko jokainen treeni olla aina täydellinen ja eikö tuota koskaan esimerkiksi turvota?

Todellisuus: Harjoitus tekee mestarin ja kokenut kuvaaja oppii kuvaamaan oikeasta kuvakulmasta. Kun tilanteeseen saa vielä valotuksen oikein, on tulos edustava. Kontrastia lisäämällä lihaserottuvuus paranee ja kroppa näyttää tietysti tiukemmalta.

IDIMG_5727_Fotor_Collage

Asukuvat näyttävät aina hyvältä, miten joku voi onnistua aina kuvissa niin hyvin? Lukijana voi ajatella että onpa mielettömän helppo työ, kun saa päivittäin pukea ihania vaatteita ja kuvailla itseään ulkoilmassa.

Todellisuus: Se, että täytyy olla jatkuvasti uusia asukuvia pukeutusmisinspiraatiota, vaatii paljon aivotyötä, suunnittelua sekä niitä vaatteita! Yhden asun kuvaamiseen menee yllättävän pitkä aika, joten helpompaa on kuvata asut kerralla esimerkiksi yhden päivän aikana. Siinä on glamour kaukana kun istuu pikkuhousuilla autossa ja yrittää tunkea uusia housuja jalkaan. Suomen ilmastossa suurin osa päivistä on jäätävän kylmiä, joten monen tunnin seisoskelun jälkeen saattaa olla sellainen syväjäätynyt olotila ettei toista. Todellisuudessa suurin osa kuvista on epäonnistuneita ja esimerkiksi 300 otoksesta alle puolet ovat muokkaamisrumban jälkeen julkaisukelpoisia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varsinkin suositummat bloggaajat saattavat saada jatkuvasti uutta tavaraa kokeiluun kotiin. Tämä kuulostaa varmasti todella upealta, siis ilmasta tavaraa niin paljon kuin tahtoo! On ruokaa, juomaa, puhelinta, läppäriä, pulvereita, voiteita ja laitteita ties mihin tarkoitukseen.

Todellisuus: Lopulta tavaraa alkaa olla niin paljon, että se lähinnä ahdistaa. Mitkään uutuustuotteet eivät enää lämmitä, sillä aika ei edes riitä käyttämään, saati kokeilemaan kaikkia. Moni asia menettää merkityksen, kun sitä tulee liikaa. Samoin tämä.

_MG_8532

Bloggaajan koti on aina siisti, pölyä ei näy missään ja tavarat on nätisti paikalla. Eikö muka bloggaajan lapset (tai mies) sotke koskaan?

Todellisuus: Kuvan oton ajaksi tavarat raivataan sivuun tai kaappien ja laatikkojen sisälle, usein kuvia napataan runsas määrä  varastoon siivouspäivän päätteeksi, tai vartavasten siivotaan blogitekstin vuoksi.

meillä ei ole koskaan päiväpeittoa sängyssä, koska en jaksa laittaa sitä aamuisin :D

meillä ei ole koskaan päiväpeittoa sängyssä, koska en jaksa laittaa sitä aamuisin 😀

Nämähän ovat sitten ihan hypoteettisiä esimerkkejä, itsehän en esimerkiksi koskaan kaunistele totuutta! 😉 Mukavaa uutta viikkoa kaverit!