UNELMIEN TÄYTTYMYS

Kerroin joulun aikoihin, että tammikuusta lähtien yritän vähentää työntekoa ja ottaa enemmän omaa aikaa. Miten suunnitelma on mennyt? Moni varmaan vähentäisi töitään mieluusti, mutta koska elantokin on hankittava, ei töistä voi ottaa vapaata ihan tuosta vaan. Itse olen painanut paria kolmea duunia samaan aikaan, vaikka mulla olisi ollut mahdollisuus ottaa rennommin jo aiemmin.

Voisin periaatteessa elää pelkästään bloggaamalla, mutta koska päivätyöni on niin kivaa, en todellakaan halua siitä luopua! Vähentää kuitenkin voin ja sen olen tehnytkin. Mitä työntekoon tulee, mielestäni olen nyt löytänyt hyvän rutiinin ja tasapainon kaikkeen, sillä koen myös, että täysin ilman aikatauluja, elämä voisi käydä tylsäksi. On siis hyvä, että on nuo jumpat kellottamassa mun päiviä. Nykyään elän  periaatteessa ammattiurheilijan elämää, ilman sitä kilpailemista. :D

_DSC6624

Vaikka hommat ovat vähentyneet, ei aikaakaan ole ollut liiaksi. Oon pystynyt satsaamaan aika paljon omaan treenaamiseen ja kaikkeen siihen kuuluvaan. Kun kerran treenaa näin paljon ja muutenkin elää ”urheilijan elämää” eikö olisi hyvä olla jotain kunnon tavoitteita?

Viime aikoina olen törmännyt useamman kerran kyselyihin, olenko menossa fitnesskisoihin tai miksen ala harrastamaan crossfittiä? Ulkonäöllä kilpaileminen ei ole koskaan tuntunut ihan mun jutulta, vaikka tykkäänkin treenata myös ulkoisten motivaattoreiden vuoksi. Crossfit taas ei jostain syystä ole innostanut koskaan, vaikka lajissa on paljon juttuja, joita tykkään treenata ja harjoitella. 

Tällä hetkellä olen todella kiitollinen, että olen saanut mahdollisuuden tehdä kahta työtä, joista nautin todella paljon. Jokainen aamu tuntuu hyvältä ja sitä jopa välillä pelkää, että voiko asiat olla näin hyvin? Sanotaan että pessimisti ei pety, mutta toisaalta, miksi haaskata hyvää aikaa murhetimalla, että mitä jos jokin menee pieleen?

_DSC66600

Millaisia mun päivät sitten ovat? Sanotaanko, että jokainen päivä on erilainen. Välillä voin viettää aikaa kotona lähes koko päivän ja välillä taas olen töissä aamusta iltaa. Esimerkiksi maanantaina oli aika mukava päivä. Nukuin pitkään, heräämisen jälkeen blogihommia kahdesta kolmeen tuntia, jonka jälkeen lähdin salille tekemään omaa treeniä, sieltä kaupan kautta kotiin laittamaan ruokaa ja sitten päikkäreille. Unien jälkee palauttava kävely koiran kanssa ja siitä lähtö töihin ohjaamaan jumppia koko illaksi. Tiistaina taas vietin työpaikalla lähestulkoon koko päivän.

Bloggaaminen on melko vapaata työtä, mutta silti tämä kulkee mukana aamusta iltaan ja sitä prosessoi jatkuvasti erilaisia postausaiheita ja ideointeja päässä. Esimerkiksi viime yönä, heräsin kl. 5 kun koira halusi päästä pissalle takapihalle. Keksin siinä hereillä ollessa pari postausaihetta, jotka kirjoitin ylös ja jatkoin unia. :D Toisaalta kaikki blogiin liittyvä on mielestäni mukavaa ja nautin kirjoittamisesta, etenkin nyt kun saan tehdä tätä ilman kiirettä ja hosumista. On mukavaa kun päivässä on varattu riittävästi aikaa tekstien kirjoittamiseen ja toteutukseen!

Loppuun vielä mainittakoon, että vielä lukiossa ja sen jälkeen, minä olin se joka ei tiennyt yhtään mitä tulee tekemään ”isona”. Näin ne asiat kuitenkin järjestyy omalla painollaan, kun vaan seuraa omaa intuitiota ja tekee asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja joihin tuntee intohimoa!

Tulevaisuuden suunnitelmista sen verran, että suunnitelmissa on lisäkouluttautua ravitsemukseen liittyen. Siitä lisää myöhemmin!


Oonko mä syypää sun ongelmiin?

Kommenttiboksiini linkattiin keskustelu, jossa keskustelun aloittaja kertoi sairastuneensa syömishäiriöön ja saanut paljon inspiraatiota/hakenut inspiraatiota erilaisista treeniblogeista. Tässä käsiteltiin lähinnä Fitfashionin blogeja, ja koska olen itse ollut siellä bloggaajana ja koska tämä minulle linkattiin, päätin myös kirjoittaa aiheesta. Syömishäiriöt ovat valitettavan yleisiä sairauksia nykyään, ja olen sitä mieltä, että ne tulisi ottaa aina vakavasti. Olen hyvin pahoillani tämän kirjoittajan ”kohtalosta” ja toivon hänelle paljon tsemppiä.

Paljon pohdiskellaan bloggaajien vastuuta ja mietitään, kuinka kaikki somessa tapahtuva vaikuttaa ihmisiin, etenkin nuoriin. Henkilö, joka oli sairastunut syömishäiriöön blogien innoittamana, oli ottanut paljon mallia ruokapäiväkirjoista ja annoksista. Jos ottaa vaikutteita monilta eri henkilöiltä, hetken kuluttua ollaan tilanteessa, jossa vältetään kaikkia ruoka-aineita ja homma suistuu helposti pakkomielteiseksi tai sairauden puolelle. Mun mielestä tässä ei voi kuitenkaan vierittää syytä bloggaajien niskoille, sillä jos mun täytyisi aina kirjoittaa sillä perusteella, ettei kukaan vahingossakaan saa vääriä vaikutteita jostain asiasta, en voisi kirjoittaa mitään. Ovatko muotibloggaajat vastuussa siitä, että nuoriso kuluttaa rahansa uusiin vaatteisiin? Tai ruokabloggaajat vastuussa siitä, että ihmiset lihovat, koska käyttävät heidän leivontareseptejään? Mites sitten kaikki televisiossa näkyvä tai lehdissä lukeva?

20140612_171909

Oon kirjoittanut niin monta kertaa, että aina tulisi kuunnella omaa kroppaa ja tehdä valinnat sen pohjalta. Mulla on tietty ideologia, johon uskon ja jota noudatan. En ole koskaan tuputtanut omia mielipiteitä ainoina oikeina, mutta olen toki kertonut mielipiteeni asioista ja myös omasta elämäntyylistäni. Mä en vaan suostu ottamaan vastuuta kenenkään toisen ongelmista. Homman nimi on se, että usein syömishäiriöön sairastuneet ovat  jo valmiiksi altistuneet sairastumaan, he vain saavat (valitettavasti) kimmokkeensa eri asioista. Jokaisella aikuisella ihmisellä tulisi olla sen verran medialukutaitoa, ettei noudata ja kopioi jonkun mediassa esiintyvän tapoja sokeasti. Mitä lapsiin ja nuoriin tulee, vastuu on mielestäni vanhemmilla. Jos kotona opetetaan hyvä itsetunto ja se, että kelpaa sellaisena kuin on, tuskin nuori lähtee kovin helposti hakemaan tapoja bloggaajilta tai somesta.

DSC03009

Olen kertonut, että olen itsekin paininut syömiseen liittyvien ongelmien kanssa ja muistan, kuinka hain myös inspiraatiota ja ohjeita netistä. Googlasin eri näyttelijöiden ja mallien pituuksia ja painoja, vertasin itseeni, jonka pohjalta tein tavoitteita. Luin laihdutusvinkkejä ja kokeilin dieettejä. Voisin syyttää ongelmastani mediaa, mutta uskon, että ongelma olisi ollut myös ilman nettiä, näyttelijöitä tai laihdutusvinkkejä. Olisin vain hakenut virikkeet jostain muualta tai sitten keksinyt omia dieettejä ja sääntöjä, mikä on aika ominaista näissä ongelmissa painiville.

Olen tietysti sitä mieltä, että jokaisella julkisuudessa enemmän tai vähemmän esiintyvällä on tietty vastuu. Tässä blogitouhussa oon oppinut myös sen kuuluisan kantapään kautta, mistä asioita kannattaa tai ei kannata kertoa. Olen pyrkinyt antamaan esimerkkiä terveellisistä elämäntavoista, ja mielestäni terveellisiin elämäntapoihin ei kuulu roskaruoka ja karkki, mutta tämän ei mielestäni tulisi syöstä ketään syömishäiriöiseksi? En kuitenkaan itsekään elä aina täydellisesti omien oppieni mukaan, en todellakaan. Ihmisiä tässä vain ollaan. :)

10621729_10152584127274774_477478218_o

Vaikka maidottomuus, sokerittomuus tai viljattomuus voi tuntua kovin kielteiseltä tai kurinalaiselta, ei kannata unohtaa, että näistä voi myös saada parannusta omaan elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Erilaiset kokeilut voivat opettaa omasta kropasta uutta ja onhan se myös mielenkiintoista testata erilaisia tyylejä. Jos jokin kokeilu tuntuu lähinnä ahdistavalta, tai sellaiselta että se vaikeuttaa omaa elämää, silloin älä tee sitä! Maidottomasta marraskuusta tai sokerittomsta syyskuusta ei tarvitse ottaa paineita. Jos se ei sovin sun elämäntyyliin juuri nyt, niin ei se haittaa! :)

Vaikutteita tullaan aina ottamaan muualta, mutta suosittelen vahvasti löytämään sen oman jutun ja vahvuuden pysyä sellaisessa tavassa, missä sun on hyvä olla. Jos lähtee elämään omaa elämää sen pohjalta mitä muutkin tekee, teet vaan asioista itsellesi hankalaa. Mulla on esimerkiksi ystäviä, jotka on ihan eri mieltä jostain periaatteista, mitä noudatan, mutta so what? Ne antaa mun elää kuten tahdon ja mä suon saman niille. Eikä kukaan meistä oo parempi kuin toinen. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia, olkaa rohkeesti omaa mieltä asioista! :)

Lähti vissiin hieman sivuraitelle tää aihe, mutta eikö niin käy melkeen aina.. :D