AMMATTINI KURJAT PUOLET

Useampaan kertaan on tullut hehkutettua omaa ammatinvalintaa. Tai en tiedä voiko puhua valinnasta, sillä asiat ovat vain loksahdelleet kohdilleen vuosien myötä. Koen olevani onnellisessa asemassa sen suhteen, että nautin todella paljon työstäni ja tulen sillä hyvin toimeen. Keksisin työstäni monta hyvää puolta, mutta koska kaikessa on myös se toinen puoli, niin avataan vähän asioita jotka ottaa pannuun välillä tai aiheuttaa stressikäyrän nousua.

Jos ruudun takana on uusia tyyppejä, niin olen siis jonkinlainen liikunnan ja sosiaalisen media monitoimityöläinen; vaikutan ja viihdytän! :D Teen työkseni sosiaalista mediaa, ryhmäliikunta-ohjauksia ja muita ryhmäliikuntaan liittyviä asioita, yritykseni alla personal trainingia, verkkokauppaa ja nettivalmennuksia.

Poikaystävä vastaisi varmaan tähän kysymykseen, että oot aina töissä ja aivan oikeassa hän olisikin, sillä koska duuniajat ovat melko epäsäännöllisiä, mulla on vain harvoin aikaa nähdä kavereita tai läheisiä. Tämä on asia, josta on vielä kaiken lisäksi huono omatunto, eikä se auta asiaa kovinkaan paljon. Onhan se tylsää kieltäytyä monista menoista ja tapaamisista töiden vuoksi. Usein tapaamiset saa suunnitella kuukausi etukäteen, mutta en taida kyllä olla ainoa yhtä kiireinen.

Olen aina arki-illat kiinni. Ohjaan jumppia noin neljänä arki-iltana viikossa, joten mitään iltapläänejä tulee harvoin tehtyä tai sovittua, sillä ainoana vapaailtana perjantaisin haluan yleensä vain olla ja lisäksi mulla on seuraavana aamuna spinning. :D Suurimmaksi osaksi ajasta mulla ei varmaan olisi mitään sen parempaakaan tekemistä, mutta silloin harvoin kun olisi joku kiva juttu, niin ”ei pysty kun on jumpat”. Iltaohjauksiin liittyy myös tietynlainen paine, eli koko päivän on pienessä valmiustilassa iltaa varten. Vaikka mulla ei olisi muuta ohjelmaa päivän aikana, niin en pysty täysin relaamaan ennen kuin hommat ovat paketissa.

Oli joulu tai juhannus niin meidän sali on auki. Okei, jouluaattona ei ole pakollista (mutta saa) mennä töihin, mutta monina pyhäpäivinä jumpat pyörii ja kun muilla on vapaata, niin meikä hikoilee silloinkin. Sama homma kesähelteillä, kun muut skippaa sisätreenit lämmön vuoksi, niin ohjaajat ovat paikalla niiden kolmen muun jumpparin lisäksi. :D

Aina töissä. Mun työpäivä ei ala ja lopu tiettyyn aikaan, vaan oon ikään kuin aina ”saatavilla”. Tämä sama puoli antaa paljon vapauksia, sillä töitä voi tehdä missä vaan, mutta sitten joskus olisi vaan kiva unohtaa kaikki velvollisuudet ja olla vapaalla. Bloggaamiseen ja koko vaikuttajatouhuun oon oppinut ottamaan tietynlaisen rutiinin niin, ettei vapaapäivien vietto aiheuta enää morkkista, mutta kyllä se siellä takaraivossa aina hieman painaa, että pitäis ja pitäis.

Työt on tehtävä oli aamu tai yö. Kun on toisella leivissä, on helppoa jättää hommat kesken kun se kahdeksan tuntia tulee täyteen, mutta kun työllistät itsesi, niin tietyt asiat on hoidettava, vaikka takana olisi jo 12 tuntia töitä. Toki suunnittelulla yms. pystyy hallitsemaan ajankäyttöä, mutta välillä mulla on kyllä viikkoja ja päiviä kun mikään suunnittelu ei auta, aika loppuu silti. :D

Suurennuslasin alla. En kuvittele olevani mikään maailman napa, mutta tietynlainen paine tulee tämän sometyön mukana. Tuntuu, että aina pitäisi olla jotain mieltä asioista ja ottaa kantaa. Pitäisi edustaa ja olla hyvä esimerkki. Ne omat odotukset ja luodut paineet vain pahenevat iän myötä. :D Vaikka ottaisin kantaa johonkin aiheeseen tai asiaan, voi olla etten mieti sitä postauksen kirjoittamista pidempään ja sitten joku tulee kysymään seuraavana päivänä, että onko sulla kaikki hyvin kun kirjoitit kiusaamisesta? Kiusataanko sua? :D Joskus voi ottaa kantaa myös ulkopuolisena, eikä kaikki liity aina itseeni, vaikka monesti niin kuvitellaan kun tekstejä luetaan. Välillä kirjoitan ihan vain viihdytysmielessä ja koska kirjoittaminen on työtäni.

Myös ohjaajana on tietynlainen vastuu, sillä kun omaa vakio asiakaskunnan, niin ei halua olla poissa töistä kuin ihan väkipakolla. Jotenkin ei siis halua tuottaa pettymystä ihmisille olemalla poissa, mikä on järjellä ajateltuna aika hölmöä, sillä ketään tuskin haittaa jos ohjaaja on joskus harvoin kipeänä kotona. :D

Kyllähän noita tuli melko paljonkin, hah. Toivottavasti ei jäänyt kuvaa valittajasta, sillä vaikka nuo olivat ns. huonoja puolia, on moni huono asia samalla myös positiivinen. Enkä vaihtaisi nykyistä arkeani kyllä kovin helpolla mihinkään. Mun mielestä joskus pitää olla raskaita päiviä ja hetkiä kun kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo paskaa, sillä näiden päivien jälkeen ne kivatkin hetket tuntuu taas paljon paremmalta!

Kuvat: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


AMMATTINA SOSIAALINEN MEDIA & LIIKUNTA

Aina välillä kysellään mun työnkuvasta ja siitä miten oon tähän pisteeseen lopulta päätynyt. Oon kirjoitellut ennenkin mun ammatista, mutta tänään ajattelin kertoa hieman, miten kaikki rakentuu ja mitä oikeen puuhailen päivät pitkät. Mun työnkuva on siitä hieman erikoinen, että mulla on niin sanotusti aika monta rautaa tulessa. Teen siis paljon erilaisia juttuja somen ja treenaamisen ympärillä. Oon onnistunut yhdistämään nämä kaksi ihan kivasti yhteen ja oon jopa ylpeä siitä, missä pisteessä olen tänä päivänä. Työn haasteena on se, että se rakentuu niin monesta palasesta, että välillä on vaikea keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Toisaalta, erilaiset jutut antavat toisilleen vastapainoa, sillä tämä kotona yksin näpertely voisi käydä pidemmän päälle hieman yksinäiseksi, kun taas ryhmäliikunnan ja PT-työn parissa oon kontaktissa ihmisten kanssa, mikä antaa mulle henkilökohtaisesti paljon energiaa.

Hyvä ja huono puoli on myös se, että koko tämä homma liittyy periaatteessa mun persoonaan ja minuun itseeni. Jos etsitään jotain hienoa sanaa niin henkilöbrändi on kai sellainen, sillä esimerkiksi tämä some-puoli rakentuu pitkälti sen varaan. Kaikki on periaatteessa mun omissa käsissä ja määrään millaista sisältöä tuotan ja milloin, eli työ on aika vapaata. Toisaalta taas haastavissa tilanteissa tämä kääntyy itseäni vastaan, sillä mua ei voi kukaan esim. tuurata ja tämä aiheutti tosi paljon paineita esimerkiksi kesällä kun jouduin ottaa taukoa bloggaamisesta. Bloggaaminen vaatii luovuutta ja sitä on tosi vaikea tehdä väkisin. Toisaalta, kun on tuottelias fiilis, on tää ihan parasta puuhaa, enkä edes kutsuisi työksi. Tykkään kirjoittaa ja koen, että osaan tuoda ajatuksiani hyvin julki juuri kirjoittamalla.

Some-vaikuttaja – Blogi, instagram & snapchat ovat ne kanavat, jotka tuovat ”leivän pöytään”. Olen siis työntekijänä Indiedaysilla ja saan palkkani kerran kuukaudessa, koostuen kiinteästä palkasta ja kaupallisten yhteistöiden määrästä. Snapchattia käytän pääosin omaksi ilokseni, sillä tykkään sen rentoudesta ja helppoudesta. Jos blogin ja instan sisältö on enemmän juuri tähän hyvinvointigenreen suunniteltua, saattaa mun snäpissä vaihdella jutut aina koiravideoista omiin illanviettoihin kamujen kanssa.

Tuottamiseen sisältyy aika paljon muutakin kuin pelkät ulos näkyvät tekstit ja kuvat. Itse toimin niin, että ideoin ja mietin jatkuvasti erilaisia blogiin sopivia aiheita. Saan paljon inspiraatiota ympäristöstä, jossa vietän muuten aikaani paljon. Tämä onkin helpottanut tuottamista paljon. Kun juttelen asiakkaiden kanssa tai treenaan salilla ja katselen ympärilleni, saatan saada jonkun idean, josta lähden tuottamaan tekstiä.

Ensi kuussa tulee täyteen 7-vuotta bloggaamista ja kuten tännekin on välittynyt, oon kokenut pientä kriisiä sen suhteen mihin suuntaan haluan tätä viedä. Tekstien suhteen mietin aina, että klikkaisinko itse tekstin auki vai en. Mikä on tällä hetkellä kiinnostavaa ja mihin kannattaa ottaa kantaa. Teen paljon analysointia ja ajatustyötä sosiaalisen median parissa ja voisin sanoa tietäväni tästä bussineksesta todella paljon.

Saan paljon yhteistyöehdotuksia, joista murto-osa toteutuu tänne blogiin saakka. Parasta on tietysti tehdä yhteistyötä tuotteen ympärillä, jota käyttäisi ihan muutenkin, ilman mitään ”etuuksia”. Toisaalta, olen löytänyt paljon uusia suosikkituotteita ja juttuja, joita en välttämättä muuten olisi ostanut.

Mulla on hyvin vapaat kädet tämän blogin suhteen ja päätän itse kaikesta. Eli vaikka olen Indiedaysin alla bloggaajana, ei mua voida esimerkiksi pakottaa mihinkään mitä en itse halua. Aiemmin pyrin tuottamaan sisältöä ihan päivittäin, mutta nykyään tekstejä tulee keskimäärin 5 per viikko. Blogiin menevä aika vaihtelee todella paljon, joskus tekstit syntyvät hetkessä ja joskus postaukseen saa menemään todella paljon aikaa. Joskus toivoisin, että saisin vaan kirjoittaa, ilman että stressaisin kuvituksesta, sillä kuvat ja niihin menevä aika on välillä todella iso siivu omasta ajasta.

Annan kanssa on otettu monet #photoshoot sessiot ja hän on mun virallinen ”blogikuvaaja” :)

Ryhmäliikuntaohjaaja & Ryhmäliikuntavastaava – Toimin siis vastaavana ohjaajana Wasa Sports Clubilla. Ohjauksieni lisäksi huolehdin siis ryhmäliikunnasta ylipäätään meidän salilla. Uudet ohjaajat, aikataulujen suunnittelu, tapahtumat ja kaikki niihin liittyvä kulkee kauttani. Tällä hetkellä ohjaan itse noin 8 tuntia viikossa.

Ryhmäliikunta on ollut mun henkireikä jo vuosien ajan. Mulle on ollut aina tärkeää panostaa omiin ohjauksiini ja oonkin laittanut paljon aikaa ja energiaa siihen, että kehittyisin hyväksi ohjaajaksi. Mielestäni paras tapa kehittyä on itse työn tekeminen. Mietin paljon ohjaamistani, asiakkaiden reagointia ja sitä millaiset ”keinot” toimivat ohjauksissani parhaiten. Vaikka suhtaudun ohjauksiini melko rennosti nykyään, haluan että mulla on langat käsissä ja vaikka toimin paljon spontaanisti, yhden tunnin takana voi olla paljon suunniteltuja asioita, mitä ei välttämättä edes huomaa ulospäin. Tällaisia ovat esim. äänenkäyttö, musiikin ja liikkeen yhdistelmä, musiikin käyttö tehokeinona, valojen käyttö jne.

Oon saanut ryhmäliikunnan parista niin paljon, että sitä on vaikea tuoda kirjoittamalla julki. Se on auttanut vaikeina aikoina ja nostanut mun itsetuntoa, oon oppinut paljon ja saanut todella paljon uusia ystäviä ja tuttuja tän homman parista.

Haastavana puolena voisi mainita, että päivinä kun väsyttää ja on paska fiilis, voi ohjaamaan lähtö tuntua tosi raskaalta. Toisaalta taas, usein ohjauksien jälkeen nuo fiilikset ovat poissa. Koen, etten saa missään muussa treenissä samanlaista oloa aikaiseksi kuin ohjauksien aikana. Se hien ja hapotuksen määrä jonkun tiukan spinningin tai muun jälkeen on ihan parasta! :D

Personal Trainer & Nettivalmennus – Tällä hetkellä en tee kovinkaan paljon PT-hommia, mutta mulla pyörii kuitenkin aina hommat muutaman asiakkaan kanssa, sen mukaan miten aikaa vaan riittää. Oon tehnyt myös etävalmennusta jonkun verran ja sitten meillä pyörii tuo ainorouhiainen.fi – sivusto, johon suunnittelen uusia ohjelmia aika ajoin. Välillä mietin, että haluaisin tehdä tätä puolta enemmänkin ja keskittää aikaa uusien juttujen suunnitteluun, mutta toistaiseksi tämä on vienyt hieman pienemmän siivun kaikesta. Kumpa olisi rajattomasti aikaa, sillä ideoita mulla olisi vaikka kuinka paljon. Lisäksi on aina ikävää kieltäytyä valmennuspyynnöistä, joita tipahtelee jatkuvasti melko paljon.

Jos mun rooli ryhmäliikuntaohjaajana on aika dominoiva ja vaativa, niin PT:nä oon hieman erilainen. Mulla on vuosien aikana muokkautunut tietynlainen tyyli ohjaajana, jonka koen toimivan parhaiten asiakkaitteni kanssa. Vahvuutena mulla on monipuolinen osaaminen treenin parissa sekä ravitsemuspuolen tieto&taito. Oon myös oppinut, että psyykkisellä puolella on nykyään hyvin iso rooli muutoksien onnistumisen kanssa. Tällaisissa PT-suhteissa on tärkeetä, että kemiat kohtaa, sillä työskentely on yleensä aika tiivistä.

Asiakkaiden muutostarinoita on tullut jaettua myös täällä!

SOME-vastaava – Oman sosiaalisen median lisäksi, vastaan nykyään myös Wasa Sports Clubin somesta ja tuottamisesta. Tämä työ sisältää pitkälti samoja asioita kuin oman brändin tuottaminen, mutta tietysti kuntosalin näkökulmasta. Lisäksi mukana on enemmän puhdasta markkinointia. Mun on helppo tehdä tätä työtä, koska tunnen firman paremmin kuin omat taskuni ja vietän siellä muutenkin paljon aikaa. Aluksi mietin, että riittääkö aika ja rahkeet, mutta toistaiseksi tämä on sujunut kätevästi muiden töiden ohella, kunhan muistan vain delegoida ajankäyttöni järkevästi.

Sellaisia puuhia tapahtuu siis mun arjessa. Oon nimenomaan pyrkinyt siihen, että arki ja viikonloput eroaisivat toisistaan ja välillä siinä onnistunutkin. Silti on vaan hyväksyttävä, että tämä ammatti on sellaista, että se kulkee tavalla tai toisella mukana myös niinä vapaapäivinä. Kuten kaikessa, myös eri ammateissa on aina omat hyvät ja huonot puolensa. Itse oon onnellinen, että suurimman osan ajastani, nautin siitä mitä teen!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MITEN BLOGGAAMINEN ON MUUTTANUT MINUA

Huomasin eilen, että missasin kokonaan blogin synttärit. Tämän viikon tiistaina 15.11.2016 tuli kuluneeksi tasan kuusi vuotta mun ihan ensimmäisestä postauksesta tässä blogissa. Kuusi vuotta tuntuu hurjan pitkältä ajalta ja näihin vuosiin on mahtunut paljon kaikenlaista. Nykyään tuntuu, että bloggaaminen on suuri osa mua. Olen kirjoittanut tänne ajatuksia ja hyvin henkilökohtaisiakin juttuja lähes joka päivä näiden vuosien aikana. Sitä ei aina tule ajatelleeksi miten paljon jakaa itsestään julkisesti, mutta itse olen tieni valinnut niin hyvässä kuin ”pahassakin”.

_mg_0019

Mietin yhtenä päivänä miten oma ajatusmaailmani on muuttunut näiden vuosien aikana ja miten hurjasti olen oppinut nimenomaan bloggaamisen kautta. Täytyy sanoa, että ilman tätä kanavaa, en tietäisi näin paljon ravinnosta ja treenaamisesta, sillä monet tekstit ovat vaatineet myös sitä, että kaivan ja opiskelen tietoa postausta varten. Sen vuoksi tämä on ollut ihan hurjan hyvä juttu myös PT:n ja ryhmäliikuntaohjaamisen kannalta. Te lukijat olette myös hyvin tarkkoja, joten sitä on opittu joskus ihan kantapäänkin kautta, että mitä tahansa informaatiota tänne ei voi suoltaa. Oon myös oppinut lukijoilta paljon uutta, sillä vuorovaikutus ja kommunikaatio on toiminut aina tosi kivasti täällä.

Alussa tuli kirjoiteltua päiväkirjamaisesti vain omista tekemisistä ja treenaamisista, kuvat olivat joko googlen kuvahausta kopioituja otoksia tai suttuisia luurikuvia. Toki täällä nykyäänkin vilahtelee puhelimella otettuja treeniselfieitä, mutta jonkun verran kehitystä on tähän ulkoasuun tullut. ;) Mun blogi ei ole koskaan ollut mikään kauniiden kuvien mekka, vaan täällä on enemmänkin keskitytty informatiiviseen tekstiin ja ehkä hieman normaalista poikkeavaan tapaan ajatella hyvinvointia, ravitsemusta ja treenaamisesta. Monesti sitä otetaan paineita siitä millainen hyvän blogin tulisi olla, mutta mielestäni kannattaa panostaa siihen missä on hyvä ja unohtaa ne tietyt vaatimukset. Nykyään blogeja on niin paljon, että persoonallisuuden ja jopa erilaisuuden avulla pystyy erottumaan edukseen.

_mg_0041

On selvää, että näiden kuuden vuoden aikana on saanut kokea paljon sellaista mikä ei ikinä olisi ollut mahdollista ilman bloggaamista. Tämä on mahdollistanut sen, että pystyn keskittyä asioihin joita oikeasti tykkään tehdä ja oon löytänyt tosi hyvän tasapainon ryhmäliikunnan ohjaamisen ja bloggaamisen suhteen. Vuosien aikana on saanut kokea huikeita kokemuksia, oon tutustunut uusiin ihmisiin, saanut pitkäaiakaisia ystäviä ja paljon tavaraa (vitsi ;D).

Julkinen työ vaatii kuitenkin myös veronsa ja omat issuet ovat ehkä eniten kuitenkin vain oman pään tuottamia asioita. Liian usein mietin sitä mitä multa odotetaan ja millainen mun oletetaan olevan. Tämä saattaa olla joskus vähän raskasta, se kun johtaa helposti suorittamiseen. Bodyattackin AIM-koulutuksessa me käytiin myös näitä asioita läpi ja meidän tuli miettiä mikä olisi pahinta mitä asiakkaat sinusta ajattelevat. Hetken mietittyäni tulin tulokseen, etten koskaan haluaisi musta ajateltavan, että olipa tylsä/löysä ohjaaja ja tehoton tunti. Usein nämä ”pelot” taas korostavat näiden ominaisuuksien vastakohtia, eli mun kohdalla saatan miettiä jopa liiaksi, että pitää olla aina supertehokas ja innostava tyyppi. Samaa voi miettiä myös ihan tavallisessa elämässä, eli mitä pelkää ja miksi? Mitä ei haluaisi olla ja miten nuo epävarmuudet voisikin kääntää vahvuudeksi. Se saattaa olla joskus olla ihan inhimillistä ettei olekaan täydellinen kone, joka jaksaa paahtaa aina sata lasissa. Tällaista ajatustyötä oon tehnyt paljon viime aikoina.

_mg_0039

Oon aina ollut jollain tavoin oman tieni kulkija ja tehnyt asioita omalla tavallani, se on näkynyt myös täällä ja saattanut satunnaisesti ärsyttää myös joitain ihmisiä. Muistan kuinka alkuaikoina jokainen negatiivinen kommentti tuntui tosi pahalta ja niitä tuli mietittyä vähän liikaakin. Nykyään yritän nähdä jokaisesta kommentista myös sen rakentavan puolen, enkä ota niitä henkilökohtaisesti. Jos kohdalle osuu jokin tosi pahalta tuntuva palaute, oli se sitten irl tai oman blogin kommenttiboksissa, kannattaa antaa asian olla päivän, ennen kuin ryhtyy vastatoimiin tai tekee mitään lopullista päätöstä asian suhteen. Yleensä seuraavana päivä pystyykin katsoa asiaa jo hieman toiselta kannalta, eikä se välttämättä olekaan niin paha kuin mitä oli ensin ajatellut. :)

Tällaista sekavaa ajatusta tähän takaumatorstaihin! Iso kiitos sinne ruudun toiselle puolelle että luet ja kommentoit. Ilman teitä ei olisi yhdelläkään tekstillä merkitystä. <3 :)

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

housut & huppari – Adidas / Def-Shop

pipo – Kari Traa

kengät – Adidas