AMMATTINI KURJAT PUOLET

05.06.2018
1

Useampaan kertaan on tullut hehkutettua omaa ammatinvalintaa. Tai en tiedä voiko puhua valinnasta, sillä asiat ovat vain loksahdelleet kohdilleen vuosien myötä. Koen olevani onnellisessa asemassa sen suhteen, että nautin todella paljon työstäni ja tulen sillä hyvin toimeen. Keksisin työstäni monta hyvää puolta, mutta koska kaikessa on myös se toinen puoli, niin avataan vähän asioita jotka ottaa pannuun välillä tai aiheuttaa stressikäyrän nousua.

Jos ruudun takana on uusia tyyppejä, niin olen siis jonkinlainen liikunnan ja sosiaalisen media monitoimityöläinen; vaikutan ja viihdytän! 😀 Teen työkseni sosiaalista mediaa, ryhmäliikunta-ohjauksia ja muita ryhmäliikuntaan liittyviä asioita, yritykseni alla personal trainingia, verkkokauppaa ja nettivalmennuksia.

Poikaystävä vastaisi varmaan tähän kysymykseen, että oot aina töissä ja aivan oikeassa hän olisikin, sillä koska duuniajat ovat melko epäsäännöllisiä, mulla on vain harvoin aikaa nähdä kavereita tai läheisiä. Tämä on asia, josta on vielä kaiken lisäksi huono omatunto, eikä se auta asiaa kovinkaan paljon. Onhan se tylsää kieltäytyä monista menoista ja tapaamisista töiden vuoksi. Usein tapaamiset saa suunnitella kuukausi etukäteen, mutta en taida kyllä olla ainoa yhtä kiireinen.

Olen aina arki-illat kiinni. Ohjaan jumppia noin neljänä arki-iltana viikossa, joten mitään iltapläänejä tulee harvoin tehtyä tai sovittua, sillä ainoana vapaailtana perjantaisin haluan yleensä vain olla ja lisäksi mulla on seuraavana aamuna spinning. 😀 Suurimmaksi osaksi ajasta mulla ei varmaan olisi mitään sen parempaakaan tekemistä, mutta silloin harvoin kun olisi joku kiva juttu, niin ”ei pysty kun on jumpat”. Iltaohjauksiin liittyy myös tietynlainen paine, eli koko päivän on pienessä valmiustilassa iltaa varten. Vaikka mulla ei olisi muuta ohjelmaa päivän aikana, niin en pysty täysin relaamaan ennen kuin hommat ovat paketissa.

Oli joulu tai juhannus niin meidän sali on auki. Okei, jouluaattona ei ole pakollista (mutta saa) mennä töihin, mutta monina pyhäpäivinä jumpat pyörii ja kun muilla on vapaata, niin meikä hikoilee silloinkin. Sama homma kesähelteillä, kun muut skippaa sisätreenit lämmön vuoksi, niin ohjaajat ovat paikalla niiden kolmen muun jumpparin lisäksi. 😀

Aina töissä. Mun työpäivä ei ala ja lopu tiettyyn aikaan, vaan oon ikään kuin aina ”saatavilla”. Tämä sama puoli antaa paljon vapauksia, sillä töitä voi tehdä missä vaan, mutta sitten joskus olisi vaan kiva unohtaa kaikki velvollisuudet ja olla vapaalla. Bloggaamiseen ja koko vaikuttajatouhuun oon oppinut ottamaan tietynlaisen rutiinin niin, ettei vapaapäivien vietto aiheuta enää morkkista, mutta kyllä se siellä takaraivossa aina hieman painaa, että pitäis ja pitäis.

Työt on tehtävä oli aamu tai yö. Kun on toisella leivissä, on helppoa jättää hommat kesken kun se kahdeksan tuntia tulee täyteen, mutta kun työllistät itsesi, niin tietyt asiat on hoidettava, vaikka takana olisi jo 12 tuntia töitä. Toki suunnittelulla yms. pystyy hallitsemaan ajankäyttöä, mutta välillä mulla on kyllä viikkoja ja päiviä kun mikään suunnittelu ei auta, aika loppuu silti. 😀

Suurennuslasin alla. En kuvittele olevani mikään maailman napa, mutta tietynlainen paine tulee tämän sometyön mukana. Tuntuu, että aina pitäisi olla jotain mieltä asioista ja ottaa kantaa. Pitäisi edustaa ja olla hyvä esimerkki. Ne omat odotukset ja luodut paineet vain pahenevat iän myötä. 😀 Vaikka ottaisin kantaa johonkin aiheeseen tai asiaan, voi olla etten mieti sitä postauksen kirjoittamista pidempään ja sitten joku tulee kysymään seuraavana päivänä, että onko sulla kaikki hyvin kun kirjoitit kiusaamisesta? Kiusataanko sua? 😀 Joskus voi ottaa kantaa myös ulkopuolisena, eikä kaikki liity aina itseeni, vaikka monesti niin kuvitellaan kun tekstejä luetaan. Välillä kirjoitan ihan vain viihdytysmielessä ja koska kirjoittaminen on työtäni.

Myös ohjaajana on tietynlainen vastuu, sillä kun omaa vakio asiakaskunnan, niin ei halua olla poissa töistä kuin ihan väkipakolla. Jotenkin ei siis halua tuottaa pettymystä ihmisille olemalla poissa, mikä on järjellä ajateltuna aika hölmöä, sillä ketään tuskin haittaa jos ohjaaja on joskus harvoin kipeänä kotona. 😀

Kyllähän noita tuli melko paljonkin, hah. Toivottavasti ei jäänyt kuvaa valittajasta, sillä vaikka nuo olivat ns. huonoja puolia, on moni huono asia samalla myös positiivinen. Enkä vaihtaisi nykyistä arkeani kyllä kovin helpolla mihinkään. Mun mielestä joskus pitää olla raskaita päiviä ja hetkiä kun kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo paskaa, sillä näiden päivien jälkeen ne kivatkin hetket tuntuu taas paljon paremmalta!

Kuvat: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


AMMATTINA SOSIAALINEN MEDIA & LIIKUNTA

23.10.2017
2

Aina välillä kysellään mun työnkuvasta ja siitä miten oon tähän pisteeseen lopulta päätynyt. Oon kirjoitellut ennenkin mun ammatista, mutta tänään ajattelin kertoa hieman, miten kaikki rakentuu ja mitä oikeen puuhailen päivät pitkät. Mun työnkuva on siitä hieman erikoinen, että mulla on niin sanotusti aika monta rautaa tulessa. Teen siis paljon erilaisia juttuja somen ja treenaamisen ympärillä. Oon onnistunut yhdistämään nämä kaksi ihan kivasti yhteen ja oon jopa ylpeä siitä, missä pisteessä olen tänä päivänä. Työn haasteena on se, että se rakentuu niin monesta palasesta, että välillä on vaikea keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Toisaalta, erilaiset jutut antavat toisilleen vastapainoa, sillä tämä kotona yksin näpertely voisi käydä pidemmän päälle hieman yksinäiseksi, kun taas ryhmäliikunnan ja PT-työn parissa oon kontaktissa ihmisten kanssa, mikä antaa mulle henkilökohtaisesti paljon energiaa.

Hyvä ja huono puoli on myös se, että koko tämä homma liittyy periaatteessa mun persoonaan ja minuun itseeni. Jos etsitään jotain hienoa sanaa niin henkilöbrändi on kai sellainen, sillä esimerkiksi tämä some-puoli rakentuu pitkälti sen varaan. Kaikki on periaatteessa mun omissa käsissä ja määrään millaista sisältöä tuotan ja milloin, eli työ on aika vapaata. Toisaalta taas haastavissa tilanteissa tämä kääntyy itseäni vastaan, sillä mua ei voi kukaan esim. tuurata ja tämä aiheutti tosi paljon paineita esimerkiksi kesällä kun jouduin ottaa taukoa bloggaamisesta. Bloggaaminen vaatii luovuutta ja sitä on tosi vaikea tehdä väkisin. Toisaalta, kun on tuottelias fiilis, on tää ihan parasta puuhaa, enkä edes kutsuisi työksi. Tykkään kirjoittaa ja koen, että osaan tuoda ajatuksiani hyvin julki juuri kirjoittamalla.

Some-vaikuttaja – Blogi, instagram & snapchat ovat ne kanavat, jotka tuovat ”leivän pöytään”. Olen siis työntekijänä Indiedaysilla ja saan palkkani kerran kuukaudessa, koostuen kiinteästä palkasta ja kaupallisten yhteistöiden määrästä. Snapchattia käytän pääosin omaksi ilokseni, sillä tykkään sen rentoudesta ja helppoudesta. Jos blogin ja instan sisältö on enemmän juuri tähän hyvinvointigenreen suunniteltua, saattaa mun snäpissä vaihdella jutut aina koiravideoista omiin illanviettoihin kamujen kanssa.

Tuottamiseen sisältyy aika paljon muutakin kuin pelkät ulos näkyvät tekstit ja kuvat. Itse toimin niin, että ideoin ja mietin jatkuvasti erilaisia blogiin sopivia aiheita. Saan paljon inspiraatiota ympäristöstä, jossa vietän muuten aikaani paljon. Tämä onkin helpottanut tuottamista paljon. Kun juttelen asiakkaiden kanssa tai treenaan salilla ja katselen ympärilleni, saatan saada jonkun idean, josta lähden tuottamaan tekstiä.

Ensi kuussa tulee täyteen 7-vuotta bloggaamista ja kuten tännekin on välittynyt, oon kokenut pientä kriisiä sen suhteen mihin suuntaan haluan tätä viedä. Tekstien suhteen mietin aina, että klikkaisinko itse tekstin auki vai en. Mikä on tällä hetkellä kiinnostavaa ja mihin kannattaa ottaa kantaa. Teen paljon analysointia ja ajatustyötä sosiaalisen median parissa ja voisin sanoa tietäväni tästä bussineksesta todella paljon.

Saan paljon yhteistyöehdotuksia, joista murto-osa toteutuu tänne blogiin saakka. Parasta on tietysti tehdä yhteistyötä tuotteen ympärillä, jota käyttäisi ihan muutenkin, ilman mitään ”etuuksia”. Toisaalta, olen löytänyt paljon uusia suosikkituotteita ja juttuja, joita en välttämättä muuten olisi ostanut.

Mulla on hyvin vapaat kädet tämän blogin suhteen ja päätän itse kaikesta. Eli vaikka olen Indiedaysin alla bloggaajana, ei mua voida esimerkiksi pakottaa mihinkään mitä en itse halua. Aiemmin pyrin tuottamaan sisältöä ihan päivittäin, mutta nykyään tekstejä tulee keskimäärin 5 per viikko. Blogiin menevä aika vaihtelee todella paljon, joskus tekstit syntyvät hetkessä ja joskus postaukseen saa menemään todella paljon aikaa. Joskus toivoisin, että saisin vaan kirjoittaa, ilman että stressaisin kuvituksesta, sillä kuvat ja niihin menevä aika on välillä todella iso siivu omasta ajasta.

Annan kanssa on otettu monet #photoshoot sessiot ja hän on mun virallinen ”blogikuvaaja” 🙂

Ryhmäliikuntaohjaaja & Ryhmäliikuntavastaava – Toimin siis vastaavana ohjaajana Wasa Sports Clubilla. Ohjauksieni lisäksi huolehdin siis ryhmäliikunnasta ylipäätään meidän salilla. Uudet ohjaajat, aikataulujen suunnittelu, tapahtumat ja kaikki niihin liittyvä kulkee kauttani. Tällä hetkellä ohjaan itse noin 8 tuntia viikossa.

Ryhmäliikunta on ollut mun henkireikä jo vuosien ajan. Mulle on ollut aina tärkeää panostaa omiin ohjauksiini ja oonkin laittanut paljon aikaa ja energiaa siihen, että kehittyisin hyväksi ohjaajaksi. Mielestäni paras tapa kehittyä on itse työn tekeminen. Mietin paljon ohjaamistani, asiakkaiden reagointia ja sitä millaiset ”keinot” toimivat ohjauksissani parhaiten. Vaikka suhtaudun ohjauksiini melko rennosti nykyään, haluan että mulla on langat käsissä ja vaikka toimin paljon spontaanisti, yhden tunnin takana voi olla paljon suunniteltuja asioita, mitä ei välttämättä edes huomaa ulospäin. Tällaisia ovat esim. äänenkäyttö, musiikin ja liikkeen yhdistelmä, musiikin käyttö tehokeinona, valojen käyttö jne.

Oon saanut ryhmäliikunnan parista niin paljon, että sitä on vaikea tuoda kirjoittamalla julki. Se on auttanut vaikeina aikoina ja nostanut mun itsetuntoa, oon oppinut paljon ja saanut todella paljon uusia ystäviä ja tuttuja tän homman parista.

Haastavana puolena voisi mainita, että päivinä kun väsyttää ja on paska fiilis, voi ohjaamaan lähtö tuntua tosi raskaalta. Toisaalta taas, usein ohjauksien jälkeen nuo fiilikset ovat poissa. Koen, etten saa missään muussa treenissä samanlaista oloa aikaiseksi kuin ohjauksien aikana. Se hien ja hapotuksen määrä jonkun tiukan spinningin tai muun jälkeen on ihan parasta! 😀

Personal Trainer & Nettivalmennus – Tällä hetkellä en tee kovinkaan paljon PT-hommia, mutta mulla pyörii kuitenkin aina hommat muutaman asiakkaan kanssa, sen mukaan miten aikaa vaan riittää. Oon tehnyt myös etävalmennusta jonkun verran ja sitten meillä pyörii tuo ainorouhiainen.fi – sivusto, johon suunnittelen uusia ohjelmia aika ajoin. Välillä mietin, että haluaisin tehdä tätä puolta enemmänkin ja keskittää aikaa uusien juttujen suunnitteluun, mutta toistaiseksi tämä on vienyt hieman pienemmän siivun kaikesta. Kumpa olisi rajattomasti aikaa, sillä ideoita mulla olisi vaikka kuinka paljon. Lisäksi on aina ikävää kieltäytyä valmennuspyynnöistä, joita tipahtelee jatkuvasti melko paljon.

Jos mun rooli ryhmäliikuntaohjaajana on aika dominoiva ja vaativa, niin PT:nä oon hieman erilainen. Mulla on vuosien aikana muokkautunut tietynlainen tyyli ohjaajana, jonka koen toimivan parhaiten asiakkaitteni kanssa. Vahvuutena mulla on monipuolinen osaaminen treenin parissa sekä ravitsemuspuolen tieto&taito. Oon myös oppinut, että psyykkisellä puolella on nykyään hyvin iso rooli muutoksien onnistumisen kanssa. Tällaisissa PT-suhteissa on tärkeetä, että kemiat kohtaa, sillä työskentely on yleensä aika tiivistä.

Asiakkaiden muutostarinoita on tullut jaettua myös täällä!

SOME-vastaava – Oman sosiaalisen median lisäksi, vastaan nykyään myös Wasa Sports Clubin somesta ja tuottamisesta. Tämä työ sisältää pitkälti samoja asioita kuin oman brändin tuottaminen, mutta tietysti kuntosalin näkökulmasta. Lisäksi mukana on enemmän puhdasta markkinointia. Mun on helppo tehdä tätä työtä, koska tunnen firman paremmin kuin omat taskuni ja vietän siellä muutenkin paljon aikaa. Aluksi mietin, että riittääkö aika ja rahkeet, mutta toistaiseksi tämä on sujunut kätevästi muiden töiden ohella, kunhan muistan vain delegoida ajankäyttöni järkevästi.

Sellaisia puuhia tapahtuu siis mun arjessa. Oon nimenomaan pyrkinyt siihen, että arki ja viikonloput eroaisivat toisistaan ja välillä siinä onnistunutkin. Silti on vaan hyväksyttävä, että tämä ammatti on sellaista, että se kulkee tavalla tai toisella mukana myös niinä vapaapäivinä. Kuten kaikessa, myös eri ammateissa on aina omat hyvät ja huonot puolensa. Itse oon onnellinen, että suurimman osan ajastani, nautin siitä mitä teen!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MITEN BLOGGAAMINEN ON MUUTTANUT MINUA

17.11.2016
8

Huomasin eilen, että missasin kokonaan blogin synttärit. Tämän viikon tiistaina 15.11.2016 tuli kuluneeksi tasan kuusi vuotta mun ihan ensimmäisestä postauksesta tässä blogissa. Kuusi vuotta tuntuu hurjan pitkältä ajalta ja näihin vuosiin on mahtunut paljon kaikenlaista. Nykyään tuntuu, että bloggaaminen on suuri osa mua. Olen kirjoittanut tänne ajatuksia ja hyvin henkilökohtaisiakin juttuja lähes joka päivä näiden vuosien aikana. Sitä ei aina tule ajatelleeksi miten paljon jakaa itsestään julkisesti, mutta itse olen tieni valinnut niin hyvässä kuin ”pahassakin”.

_mg_0019

Mietin yhtenä päivänä miten oma ajatusmaailmani on muuttunut näiden vuosien aikana ja miten hurjasti olen oppinut nimenomaan bloggaamisen kautta. Täytyy sanoa, että ilman tätä kanavaa, en tietäisi näin paljon ravinnosta ja treenaamisesta, sillä monet tekstit ovat vaatineet myös sitä, että kaivan ja opiskelen tietoa postausta varten. Sen vuoksi tämä on ollut ihan hurjan hyvä juttu myös PT:n ja ryhmäliikuntaohjaamisen kannalta. Te lukijat olette myös hyvin tarkkoja, joten sitä on opittu joskus ihan kantapäänkin kautta, että mitä tahansa informaatiota tänne ei voi suoltaa. Oon myös oppinut lukijoilta paljon uutta, sillä vuorovaikutus ja kommunikaatio on toiminut aina tosi kivasti täällä.

Alussa tuli kirjoiteltua päiväkirjamaisesti vain omista tekemisistä ja treenaamisista, kuvat olivat joko googlen kuvahausta kopioituja otoksia tai suttuisia luurikuvia. Toki täällä nykyäänkin vilahtelee puhelimella otettuja treeniselfieitä, mutta jonkun verran kehitystä on tähän ulkoasuun tullut. 😉 Mun blogi ei ole koskaan ollut mikään kauniiden kuvien mekka, vaan täällä on enemmänkin keskitytty informatiiviseen tekstiin ja ehkä hieman normaalista poikkeavaan tapaan ajatella hyvinvointia, ravitsemusta ja treenaamisesta. Monesti sitä otetaan paineita siitä millainen hyvän blogin tulisi olla, mutta mielestäni kannattaa panostaa siihen missä on hyvä ja unohtaa ne tietyt vaatimukset. Nykyään blogeja on niin paljon, että persoonallisuuden ja jopa erilaisuuden avulla pystyy erottumaan edukseen.

_mg_0041

On selvää, että näiden kuuden vuoden aikana on saanut kokea paljon sellaista mikä ei ikinä olisi ollut mahdollista ilman bloggaamista. Tämä on mahdollistanut sen, että pystyn keskittyä asioihin joita oikeasti tykkään tehdä ja oon löytänyt tosi hyvän tasapainon ryhmäliikunnan ohjaamisen ja bloggaamisen suhteen. Vuosien aikana on saanut kokea huikeita kokemuksia, oon tutustunut uusiin ihmisiin, saanut pitkäaiakaisia ystäviä ja paljon tavaraa (vitsi ;D).

Julkinen työ vaatii kuitenkin myös veronsa ja omat issuet ovat ehkä eniten kuitenkin vain oman pään tuottamia asioita. Liian usein mietin sitä mitä multa odotetaan ja millainen mun oletetaan olevan. Tämä saattaa olla joskus vähän raskasta, se kun johtaa helposti suorittamiseen. Bodyattackin AIM-koulutuksessa me käytiin myös näitä asioita läpi ja meidän tuli miettiä mikä olisi pahinta mitä asiakkaat sinusta ajattelevat. Hetken mietittyäni tulin tulokseen, etten koskaan haluaisi musta ajateltavan, että olipa tylsä/löysä ohjaaja ja tehoton tunti. Usein nämä ”pelot” taas korostavat näiden ominaisuuksien vastakohtia, eli mun kohdalla saatan miettiä jopa liiaksi, että pitää olla aina supertehokas ja innostava tyyppi. Samaa voi miettiä myös ihan tavallisessa elämässä, eli mitä pelkää ja miksi? Mitä ei haluaisi olla ja miten nuo epävarmuudet voisikin kääntää vahvuudeksi. Se saattaa olla joskus olla ihan inhimillistä ettei olekaan täydellinen kone, joka jaksaa paahtaa aina sata lasissa. Tällaista ajatustyötä oon tehnyt paljon viime aikoina.

_mg_0039

Oon aina ollut jollain tavoin oman tieni kulkija ja tehnyt asioita omalla tavallani, se on näkynyt myös täällä ja saattanut satunnaisesti ärsyttää myös joitain ihmisiä. Muistan kuinka alkuaikoina jokainen negatiivinen kommentti tuntui tosi pahalta ja niitä tuli mietittyä vähän liikaakin. Nykyään yritän nähdä jokaisesta kommentista myös sen rakentavan puolen, enkä ota niitä henkilökohtaisesti. Jos kohdalle osuu jokin tosi pahalta tuntuva palaute, oli se sitten irl tai oman blogin kommenttiboksissa, kannattaa antaa asian olla päivän, ennen kuin ryhtyy vastatoimiin tai tekee mitään lopullista päätöstä asian suhteen. Yleensä seuraavana päivä pystyykin katsoa asiaa jo hieman toiselta kannalta, eikä se välttämättä olekaan niin paha kuin mitä oli ensin ajatellut. 🙂

Tällaista sekavaa ajatusta tähän takaumatorstaihin! Iso kiitos sinne ruudun toiselle puolelle että luet ja kommentoit. Ilman teitä ei olisi yhdelläkään tekstillä merkitystä. <3 🙂

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

housut & huppari – Adidas / Def-Shop

pipo – Kari Traa

kengät – Adidas


UNELMIEN TÄYTTYMYS

19.02.2015
8

Kerroin joulun aikoihin, että tammikuusta lähtien yritän vähentää työntekoa ja ottaa enemmän omaa aikaa. Miten suunnitelma on mennyt? Moni varmaan vähentäisi töitään mieluusti, mutta koska elantokin on hankittava, ei töistä voi ottaa vapaata ihan tuosta vaan. Itse olen painanut paria kolmea duunia samaan aikaan, vaikka mulla olisi ollut mahdollisuus ottaa rennommin jo aiemmin.

Voisin periaatteessa elää pelkästään bloggaamalla, mutta koska päivätyöni on niin kivaa, en todellakaan halua siitä luopua! Vähentää kuitenkin voin ja sen olen tehnytkin. Mitä työntekoon tulee, mielestäni olen nyt löytänyt hyvän rutiinin ja tasapainon kaikkeen, sillä koen myös, että täysin ilman aikatauluja, elämä voisi käydä tylsäksi. On siis hyvä, että on nuo jumpat kellottamassa mun päiviä. Nykyään elän  periaatteessa ammattiurheilijan elämää, ilman sitä kilpailemista. 😀

_DSC6624

Vaikka hommat ovat vähentyneet, ei aikaakaan ole ollut liiaksi. Oon pystynyt satsaamaan aika paljon omaan treenaamiseen ja kaikkeen siihen kuuluvaan. Kun kerran treenaa näin paljon ja muutenkin elää ”urheilijan elämää” eikö olisi hyvä olla jotain kunnon tavoitteita?

Viime aikoina olen törmännyt useamman kerran kyselyihin, olenko menossa fitnesskisoihin tai miksen ala harrastamaan crossfittiä? Ulkonäöllä kilpaileminen ei ole koskaan tuntunut ihan mun jutulta, vaikka tykkäänkin treenata myös ulkoisten motivaattoreiden vuoksi. Crossfit taas ei jostain syystä ole innostanut koskaan, vaikka lajissa on paljon juttuja, joita tykkään treenata ja harjoitella. 

Tällä hetkellä olen todella kiitollinen, että olen saanut mahdollisuuden tehdä kahta työtä, joista nautin todella paljon. Jokainen aamu tuntuu hyvältä ja sitä jopa välillä pelkää, että voiko asiat olla näin hyvin? Sanotaan että pessimisti ei pety, mutta toisaalta, miksi haaskata hyvää aikaa murhetimalla, että mitä jos jokin menee pieleen?

_DSC66600

Millaisia mun päivät sitten ovat? Sanotaanko, että jokainen päivä on erilainen. Välillä voin viettää aikaa kotona lähes koko päivän ja välillä taas olen töissä aamusta iltaa. Esimerkiksi maanantaina oli aika mukava päivä. Nukuin pitkään, heräämisen jälkeen blogihommia kahdesta kolmeen tuntia, jonka jälkeen lähdin salille tekemään omaa treeniä, sieltä kaupan kautta kotiin laittamaan ruokaa ja sitten päikkäreille. Unien jälkee palauttava kävely koiran kanssa ja siitä lähtö töihin ohjaamaan jumppia koko illaksi. Tiistaina taas vietin työpaikalla lähestulkoon koko päivän.

Bloggaaminen on melko vapaata työtä, mutta silti tämä kulkee mukana aamusta iltaan ja sitä prosessoi jatkuvasti erilaisia postausaiheita ja ideointeja päässä. Esimerkiksi viime yönä, heräsin kl. 5 kun koira halusi päästä pissalle takapihalle. Keksin siinä hereillä ollessa pari postausaihetta, jotka kirjoitin ylös ja jatkoin unia. 😀 Toisaalta kaikki blogiin liittyvä on mielestäni mukavaa ja nautin kirjoittamisesta, etenkin nyt kun saan tehdä tätä ilman kiirettä ja hosumista. On mukavaa kun päivässä on varattu riittävästi aikaa tekstien kirjoittamiseen ja toteutukseen!

Loppuun vielä mainittakoon, että vielä lukiossa ja sen jälkeen, minä olin se joka ei tiennyt yhtään mitä tulee tekemään ”isona”. Näin ne asiat kuitenkin järjestyy omalla painollaan, kun vaan seuraa omaa intuitiota ja tekee asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja joihin tuntee intohimoa!

Tulevaisuuden suunnitelmista sen verran, että suunnitelmissa on lisäkouluttautua ravitsemukseen liittyen. Siitä lisää myöhemmin!


Oonko mä syypää sun ongelmiin?

29.10.2014
43

Kommenttiboksiini linkattiin keskustelu, jossa keskustelun aloittaja kertoi sairastuneensa syömishäiriöön ja saanut paljon inspiraatiota/hakenut inspiraatiota erilaisista treeniblogeista. Tässä käsiteltiin lähinnä Fitfashionin blogeja, ja koska olen itse ollut siellä bloggaajana ja koska tämä minulle linkattiin, päätin myös kirjoittaa aiheesta. Syömishäiriöt ovat valitettavan yleisiä sairauksia nykyään, ja olen sitä mieltä, että ne tulisi ottaa aina vakavasti. Olen hyvin pahoillani tämän kirjoittajan ”kohtalosta” ja toivon hänelle paljon tsemppiä.

Paljon pohdiskellaan bloggaajien vastuuta ja mietitään, kuinka kaikki somessa tapahtuva vaikuttaa ihmisiin, etenkin nuoriin. Henkilö, joka oli sairastunut syömishäiriöön blogien innoittamana, oli ottanut paljon mallia ruokapäiväkirjoista ja annoksista. Jos ottaa vaikutteita monilta eri henkilöiltä, hetken kuluttua ollaan tilanteessa, jossa vältetään kaikkia ruoka-aineita ja homma suistuu helposti pakkomielteiseksi tai sairauden puolelle. Mun mielestä tässä ei voi kuitenkaan vierittää syytä bloggaajien niskoille, sillä jos mun täytyisi aina kirjoittaa sillä perusteella, ettei kukaan vahingossakaan saa vääriä vaikutteita jostain asiasta, en voisi kirjoittaa mitään. Ovatko muotibloggaajat vastuussa siitä, että nuoriso kuluttaa rahansa uusiin vaatteisiin? Tai ruokabloggaajat vastuussa siitä, että ihmiset lihovat, koska käyttävät heidän leivontareseptejään? Mites sitten kaikki televisiossa näkyvä tai lehdissä lukeva?

20140612_171909

Oon kirjoittanut niin monta kertaa, että aina tulisi kuunnella omaa kroppaa ja tehdä valinnat sen pohjalta. Mulla on tietty ideologia, johon uskon ja jota noudatan. En ole koskaan tuputtanut omia mielipiteitä ainoina oikeina, mutta olen toki kertonut mielipiteeni asioista ja myös omasta elämäntyylistäni. Mä en vaan suostu ottamaan vastuuta kenenkään toisen ongelmista. Homman nimi on se, että usein syömishäiriöön sairastuneet ovat  jo valmiiksi altistuneet sairastumaan, he vain saavat (valitettavasti) kimmokkeensa eri asioista. Jokaisella aikuisella ihmisellä tulisi olla sen verran medialukutaitoa, ettei noudata ja kopioi jonkun mediassa esiintyvän tapoja sokeasti. Mitä lapsiin ja nuoriin tulee, vastuu on mielestäni vanhemmilla. Jos kotona opetetaan hyvä itsetunto ja se, että kelpaa sellaisena kuin on, tuskin nuori lähtee kovin helposti hakemaan tapoja bloggaajilta tai somesta.

DSC03009

Olen kertonut, että olen itsekin paininut syömiseen liittyvien ongelmien kanssa ja muistan, kuinka hain myös inspiraatiota ja ohjeita netistä. Googlasin eri näyttelijöiden ja mallien pituuksia ja painoja, vertasin itseeni, jonka pohjalta tein tavoitteita. Luin laihdutusvinkkejä ja kokeilin dieettejä. Voisin syyttää ongelmastani mediaa, mutta uskon, että ongelma olisi ollut myös ilman nettiä, näyttelijöitä tai laihdutusvinkkejä. Olisin vain hakenut virikkeet jostain muualta tai sitten keksinyt omia dieettejä ja sääntöjä, mikä on aika ominaista näissä ongelmissa painiville.

Olen tietysti sitä mieltä, että jokaisella julkisuudessa enemmän tai vähemmän esiintyvällä on tietty vastuu. Tässä blogitouhussa oon oppinut myös sen kuuluisan kantapään kautta, mistä asioita kannattaa tai ei kannata kertoa. Olen pyrkinyt antamaan esimerkkiä terveellisistä elämäntavoista, ja mielestäni terveellisiin elämäntapoihin ei kuulu roskaruoka ja karkki, mutta tämän ei mielestäni tulisi syöstä ketään syömishäiriöiseksi? En kuitenkaan itsekään elä aina täydellisesti omien oppieni mukaan, en todellakaan. Ihmisiä tässä vain ollaan. 🙂

10621729_10152584127274774_477478218_o

Vaikka maidottomuus, sokerittomuus tai viljattomuus voi tuntua kovin kielteiseltä tai kurinalaiselta, ei kannata unohtaa, että näistä voi myös saada parannusta omaan elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Erilaiset kokeilut voivat opettaa omasta kropasta uutta ja onhan se myös mielenkiintoista testata erilaisia tyylejä. Jos jokin kokeilu tuntuu lähinnä ahdistavalta, tai sellaiselta että se vaikeuttaa omaa elämää, silloin älä tee sitä! Maidottomasta marraskuusta tai sokerittomsta syyskuusta ei tarvitse ottaa paineita. Jos se ei sovin sun elämäntyyliin juuri nyt, niin ei se haittaa! 🙂

Vaikutteita tullaan aina ottamaan muualta, mutta suosittelen vahvasti löytämään sen oman jutun ja vahvuuden pysyä sellaisessa tavassa, missä sun on hyvä olla. Jos lähtee elämään omaa elämää sen pohjalta mitä muutkin tekee, teet vaan asioista itsellesi hankalaa. Mulla on esimerkiksi ystäviä, jotka on ihan eri mieltä jostain periaatteista, mitä noudatan, mutta so what? Ne antaa mun elää kuten tahdon ja mä suon saman niille. Eikä kukaan meistä oo parempi kuin toinen. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia, olkaa rohkeesti omaa mieltä asioista! 🙂

Lähti vissiin hieman sivuraitelle tää aihe, mutta eikö niin käy melkeen aina.. 😀