Muistan kun aikoinaan purin ystävälleni ärsytystäni eräästä ihmisestä, tai en oikeastaan siitä ihmisestä vaan hänen ongelmistaan. En pystynyt ymmärtämään, miksi ihmeessä hänelle oli niin vaikeaa tietyt asiat ja se pisti ärsyttämään. Ystäväni sanoi sitten, että ehkä se aihe onkin mulle herkkä/vaikea ja siksi käännän tunteeni ärsytykseksi, ikään kuin puolustuskeinona. Joskus tai aika usein ne ärsytyksen aiheet kertovatkin meistä itsestämme jotain.
Tämä asia on jäänyt mun mieleeni ja oon miettinyt sitä paljon. Oon myös tullut tulokseen, että se on aivan just niin. Jos jokin asia herättää tunteita, on sillä usein joku yhteys itseesi. Ei välttämättä suoraan, mutta jotain kautta. Ehkä pelkäät asiaa tai sinulla on menneisyydessä tapahtunut jotain, miksi asia aiheuttaa tunnereaktion. Kun joku asia aiheuttaa tunteita, se ei ole yhdentekevää, vaan siinä on jotain itselle tärkeää.
Mä oon kertonut, että ärsyynnyn hitaudesta ja tietynlaisesta vatvomisesta. Itse olen taas vastakohta, eli teen asiat nopeasti ja koen jopa vaikeaksi sen, että pitäisi rauhoittua tai punnita asioita monelta eri kantilta ennen päätöksen tekoa. Rauhoittuminen on mulle haastaavaa, vaikka haluaisin olla siinä parempi, joten kun tunnistan toisessa sen, ärsyynnyn. Vastakohta ei aina ole vastaus, sillä ei tokikaan voi sanoa, että aina jos ärsyttää jokin, se johtuu siitä että itse haluaisi olla samanlainen. Mutta hyvin usein ärsytys viestii omasta luonteesta ja omista heikkouksista, joissa ehkä haluaisi olla parempi.
Jos toisessa ihmisessä ärsyttää esimerkiksi hänen seksuaalisuus (homoseksuaalit), ulkonäkö tai vaikka ylipaino, voi kyseinen ärsytyksen aihe olla itselle herkkä kohta. Ehkä onkin itsekin tuntenut outoja tuntemuksia samaa sukupuolta kohtaan ja se pelottaa, ehkä ylipaino on itselle pahin mahdollinen skenaario ja on taistellut syömishäiriön kanssa jo vuosia. On hyvä tunnistaa omia fiiliksiä ja miettiä mistä ne johtuvat. Syy ei nimittäin aina (itseasiassa harvoin) ole niissä muissa ihmisissä. Aika usein vastaus löyty, kun katsoo peiliin.
Mua on aina ärsyttänyt tietynlainen heikkous ja joissain tilanteissa myös jos multa pyydetään apua. Aloin miettiä tätä syvemmin ja tajusin, että mun on itse tosi vaikea pyytää toisilta apua, sillä koen, että asioista pitää suoriutua itse ja hoitaa se ”oma ruutu”. Että se on jokaisen velvollisuus pärjätä omissa asioissa. Ehkä tämä on mulle sellainen asia, jota kannattaa kehittää ja miettiä, sillä olen kuitenkin myös sitä mieltä että on ihan ok pyytää apua ja vastaanottaa sitä. Mulle se on vaan tosi vaikeeta.
Kun oppii tuntemaan itsensä, on myös helpompi käsitellä outoja tunteita ja niitä ärsytyksiä. Onneksi kaikki eivät ole niitä jotka purkavat kaikki fiilikset heti toisiin ihmisiin, mutta heitäkin kyllä löytyy. Kumpa tämä teksti tavottaisi edes yhden. 😀 Olen huomannut myös sen, että jos saan asiatonta kritiikkiä, on mun helpompi ottaa se vastaan kun pystyn ymmärtämään, että minussa ei ole mitään vikaa, mutta meidän ajatusmaailmat eivät vaan kohtaa, tai sitten kritiikin antajalla on itsellään ongelmia, joita hän ei vaan ymmärrä ja haluaa purkaa johonkin.
Monestihan sitä sanotaan, että nettikiusaajat ovat kateellisia ja siksi jauhavat palstoilla toisten elämästä. Kateus on yksi aika yleinen tunne, mutta syyt voivat olla muitakin. Kuten aiemmin mainitsin, tunnereaktio voi johtua myös siitä että itsellä on paljon epävarmuuksia tai traumoja asiaan liittyen, eikä omia tunteita osata käsitellä, joten ne purkautuvat sitten tällaisena muotona ulos. Tietysti on olemassa myös asioita, jotka vain ärsyttää ilman sen kummempaa syvällistä syytä. Esimerkiksi hyttyset, ne ovat taas täällä ja voijjeee kun ärsyttävää! 😀
Kokeile miettiä yksi asia tai aihe joka pistää sun ärsytyslevelit korkeelle ja mieti, mistä tällainen reaktio johtuu? Ehkä löydät vastauksen itsestäsi ja pääset näin asiasta helpommin myös yli. 🙂
Helteistä viikonloppua, muistetaan aurinkosuoja! 😉
instagram: ainorouhiainen
