ÄRSYTTÄÄKÖ MUUT? SYY VOI OLLA SINUSSA ITSESSÄSI.

Muistan kun aikoinaan purin ystävälleni ärsytystäni eräästä ihmisestä, tai en oikeastaan siitä ihmisestä vaan hänen ongelmistaan. En pystynyt ymmärtämään, miksi ihmeessä hänelle oli niin vaikeaa tietyt asiat ja se pisti ärsyttämään. Ystäväni sanoi sitten, että ehkä se aihe onkin mulle herkkä/vaikea ja siksi käännän tunteeni ärsytykseksi, ikään kuin puolustuskeinona. Joskus tai aika usein ne ärsytyksen aiheet kertovatkin meistä itsestämme jotain.

Tämä asia on jäänyt mun mieleeni ja oon miettinyt sitä paljon. Oon myös tullut tulokseen, että se on aivan just niin. Jos jokin asia herättää tunteita, on sillä usein joku yhteys itseesi. Ei välttämättä suoraan, mutta jotain kautta. Ehkä pelkäät asiaa tai sinulla on menneisyydessä tapahtunut jotain, miksi asia aiheuttaa tunnereaktion. Kun joku asia aiheuttaa tunteita, se ei ole yhdentekevää, vaan siinä on jotain itselle tärkeää.

Mä oon kertonut, että ärsyynnyn hitaudesta ja tietynlaisesta vatvomisesta. Itse olen taas vastakohta, eli teen asiat nopeasti ja koen jopa vaikeaksi sen, että pitäisi rauhoittua tai punnita asioita monelta eri kantilta ennen päätöksen tekoa. Rauhoittuminen on mulle haastaavaa, vaikka haluaisin olla siinä parempi, joten kun tunnistan toisessa sen, ärsyynnyn. Vastakohta ei aina ole vastaus, sillä ei tokikaan voi sanoa, että aina jos ärsyttää jokin, se johtuu siitä että itse haluaisi olla samanlainen. Mutta hyvin usein ärsytys viestii omasta luonteesta ja omista heikkouksista, joissa ehkä haluaisi olla parempi.

Jos toisessa ihmisessä ärsyttää esimerkiksi hänen seksuaalisuus (homoseksuaalit), ulkonäkö tai vaikka ylipaino, voi kyseinen ärsytyksen aihe olla itselle herkkä kohta. Ehkä onkin itsekin tuntenut outoja tuntemuksia samaa sukupuolta kohtaan ja se pelottaa, ehkä ylipaino on itselle pahin mahdollinen skenaario ja on taistellut syömishäiriön kanssa jo vuosia. On hyvä tunnistaa omia fiiliksiä ja miettiä mistä ne johtuvat. Syy ei nimittäin aina (itseasiassa harvoin) ole niissä muissa ihmisissä. Aika usein vastaus löyty, kun katsoo peiliin.

Mua on aina ärsyttänyt tietynlainen heikkous ja joissain tilanteissa myös jos multa pyydetään apua. Aloin miettiä tätä syvemmin ja tajusin, että mun on itse tosi vaikea pyytää toisilta apua, sillä koen, että asioista pitää suoriutua itse ja hoitaa se ”oma ruutu”. Että se on jokaisen velvollisuus pärjätä omissa asioissa. Ehkä tämä on mulle sellainen asia, jota kannattaa kehittää ja miettiä, sillä olen kuitenkin myös sitä mieltä että on ihan ok pyytää apua ja vastaanottaa sitä. Mulle se on vaan tosi vaikeeta.

Kun oppii tuntemaan itsensä, on myös helpompi käsitellä outoja tunteita ja niitä ärsytyksiä. Onneksi kaikki eivät ole niitä jotka purkavat kaikki fiilikset heti toisiin ihmisiin, mutta heitäkin kyllä löytyy. Kumpa tämä teksti tavottaisi edes yhden. :D Olen huomannut myös sen, että jos saan asiatonta kritiikkiä, on mun helpompi ottaa se vastaan kun pystyn ymmärtämään, että minussa ei ole mitään vikaa, mutta meidän ajatusmaailmat eivät vaan kohtaa, tai sitten kritiikin antajalla on itsellään ongelmia, joita hän ei vaan ymmärrä ja haluaa purkaa johonkin.

Monestihan sitä sanotaan, että nettikiusaajat ovat kateellisia ja siksi jauhavat palstoilla toisten elämästä. Kateus on yksi aika yleinen tunne, mutta syyt voivat olla muitakin. Kuten aiemmin mainitsin, tunnereaktio voi johtua myös siitä että itsellä on paljon epävarmuuksia tai traumoja asiaan liittyen, eikä omia tunteita osata käsitellä, joten ne purkautuvat sitten tällaisena muotona ulos. Tietysti on olemassa myös asioita, jotka vain ärsyttää ilman sen kummempaa syvällistä syytä. Esimerkiksi hyttyset, ne ovat taas täällä ja voijjeee kun ärsyttävää! :D

Kokeile miettiä yksi asia tai aihe joka pistää sun ärsytyslevelit korkeelle ja mieti, mistä tällainen reaktio johtuu? Ehkä löydät vastauksen itsestäsi ja pääset näin asiasta helpommin myös yli. :)

Helteistä viikonloppua, muistetaan aurinkosuoja! ;)

instagram: ainorouhiainen 

Facebook

 


GALLUP – MIKÄ SIINÄ OTTAA PANNUUN?

Tässä yli viisi vuotta kestäneen blogiurani aikana olen oppinut yhtä sun toista. Tiedän, mitkä aiheet ärsyttävät ja mistä ei yksinkertaisesti kannata kirjoittaa, mikäli ei halua aiheutta itselleen pahaa mieltä. Aiheiden lisäksi tähän liittyy myös se, että kuka niistä aiheista kirjoittaa. Tämän blogin ärsytys-aiheiden top kolmonen on luultavasti laihdutus, herkkulakot sekä suurien treenimäärien ylistäminen. :D Edellä olevat siis minun itseni toimesta harrastettuna. Nykyään en laihduta, enkä elä missään lakoissa, mutta edelleen huomaan kommenttien suunnan muutoksen, mikäli kirjoitan negatiivisesti sokerin käytöstä.

IMG_6741_Fotor_Collage

takuuvarma ärsytyksen aiheuttaja :D

Oma mielipiteeni on selkeä. Mielestäni sokeri tai siitä valmistetut ruoka-aineet eivät anna keholle mitään mitä se tarvitsee. Ne ovat siis turhakkeita, jotka aiheuttavat omalla kohdalla myös psyykkeelle masentavia oireita. Tämän vuoksi epäterveellisien ruoka-aineiden syöminen ei mielestäni tulisi olla millään tavoin suositeltavaa, sillä se aiheuttaa tälle kansalle jo muutenkin ongelmia. Minun mielipiteeni ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mielestäni kukaan muukaan ei saisi syödä karkkia, koska en sitä itse tee. En siis tuomitse niitä, jotka tekevät toisin, sillä mielestäni ei ole olemassa yhtä ainoaa tapaa elää oikein, oli kyseessä asia kuin asia.

Ymmärän tavallaan sen, että herkkujen syöminen voi olla rentouttava tapahtuma ja tosiaan terveys ei ole vain sitä fyysistä tekemistä, vaan myös sitä miten mieli voi. Kukin tehköön kuten parhaaksi näkee! Edellä mainittujen mielipiteiden lisäksi, olen myös sitä mieltä, että oli kyseessä mikä tahansa ruoka-aine, on kohtuus aina hyvä idea, mikäli se toimii. Itselleni se ei toimi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

syön mielummin keksisuklaata josta ei tule huono olo :)

Haluaisin kuitenkin oppia ymmärtämään näitä eriäviä mielipiteitä. Eli jos joku päättää lopettaa epäterveellisten ja ”turhien” ruoka-aineiden syömisen, niin sitä vastaan lähes hyökätään, että KYLLÄ SITÄ SUKLAATA PITÄÄ SAADA SYÖDÄ! Miksi se aiheuttaa niin kovan tunnereaktion, jos asia ei koske kuitenkaan itseä lainkaan? Ihan sopumielellä siis heitän kyselyä teille ja sana on tosiaan vapaa molempiin suuntiin. Oletko samaa mieltä kanssani vai eriääkö mielipiteesi paljonkin?

Jos vastauksia ropisee kivasti, teen aiheesta vielä erillisen yhteenvedon. Miksi ruoka ja etenkin herkut aiheuttavat niin paljon tunnereaktioita?