AMMATTINI KURJAT PUOLET

Useampaan kertaan on tullut hehkutettua omaa ammatinvalintaa. Tai en tiedä voiko puhua valinnasta, sillä asiat ovat vain loksahdelleet kohdilleen vuosien myötä. Koen olevani onnellisessa asemassa sen suhteen, että nautin todella paljon työstäni ja tulen sillä hyvin toimeen. Keksisin työstäni monta hyvää puolta, mutta koska kaikessa on myös se toinen puoli, niin avataan vähän asioita jotka ottaa pannuun välillä tai aiheuttaa stressikäyrän nousua.

Jos ruudun takana on uusia tyyppejä, niin olen siis jonkinlainen liikunnan ja sosiaalisen media monitoimityöläinen; vaikutan ja viihdytän! :D Teen työkseni sosiaalista mediaa, ryhmäliikunta-ohjauksia ja muita ryhmäliikuntaan liittyviä asioita, yritykseni alla personal trainingia, verkkokauppaa ja nettivalmennuksia.

Poikaystävä vastaisi varmaan tähän kysymykseen, että oot aina töissä ja aivan oikeassa hän olisikin, sillä koska duuniajat ovat melko epäsäännöllisiä, mulla on vain harvoin aikaa nähdä kavereita tai läheisiä. Tämä on asia, josta on vielä kaiken lisäksi huono omatunto, eikä se auta asiaa kovinkaan paljon. Onhan se tylsää kieltäytyä monista menoista ja tapaamisista töiden vuoksi. Usein tapaamiset saa suunnitella kuukausi etukäteen, mutta en taida kyllä olla ainoa yhtä kiireinen.

Olen aina arki-illat kiinni. Ohjaan jumppia noin neljänä arki-iltana viikossa, joten mitään iltapläänejä tulee harvoin tehtyä tai sovittua, sillä ainoana vapaailtana perjantaisin haluan yleensä vain olla ja lisäksi mulla on seuraavana aamuna spinning. :D Suurimmaksi osaksi ajasta mulla ei varmaan olisi mitään sen parempaakaan tekemistä, mutta silloin harvoin kun olisi joku kiva juttu, niin ”ei pysty kun on jumpat”. Iltaohjauksiin liittyy myös tietynlainen paine, eli koko päivän on pienessä valmiustilassa iltaa varten. Vaikka mulla ei olisi muuta ohjelmaa päivän aikana, niin en pysty täysin relaamaan ennen kuin hommat ovat paketissa.

Oli joulu tai juhannus niin meidän sali on auki. Okei, jouluaattona ei ole pakollista (mutta saa) mennä töihin, mutta monina pyhäpäivinä jumpat pyörii ja kun muilla on vapaata, niin meikä hikoilee silloinkin. Sama homma kesähelteillä, kun muut skippaa sisätreenit lämmön vuoksi, niin ohjaajat ovat paikalla niiden kolmen muun jumpparin lisäksi. :D

Aina töissä. Mun työpäivä ei ala ja lopu tiettyyn aikaan, vaan oon ikään kuin aina ”saatavilla”. Tämä sama puoli antaa paljon vapauksia, sillä töitä voi tehdä missä vaan, mutta sitten joskus olisi vaan kiva unohtaa kaikki velvollisuudet ja olla vapaalla. Bloggaamiseen ja koko vaikuttajatouhuun oon oppinut ottamaan tietynlaisen rutiinin niin, ettei vapaapäivien vietto aiheuta enää morkkista, mutta kyllä se siellä takaraivossa aina hieman painaa, että pitäis ja pitäis.

Työt on tehtävä oli aamu tai yö. Kun on toisella leivissä, on helppoa jättää hommat kesken kun se kahdeksan tuntia tulee täyteen, mutta kun työllistät itsesi, niin tietyt asiat on hoidettava, vaikka takana olisi jo 12 tuntia töitä. Toki suunnittelulla yms. pystyy hallitsemaan ajankäyttöä, mutta välillä mulla on kyllä viikkoja ja päiviä kun mikään suunnittelu ei auta, aika loppuu silti. :D

Suurennuslasin alla. En kuvittele olevani mikään maailman napa, mutta tietynlainen paine tulee tämän sometyön mukana. Tuntuu, että aina pitäisi olla jotain mieltä asioista ja ottaa kantaa. Pitäisi edustaa ja olla hyvä esimerkki. Ne omat odotukset ja luodut paineet vain pahenevat iän myötä. :D Vaikka ottaisin kantaa johonkin aiheeseen tai asiaan, voi olla etten mieti sitä postauksen kirjoittamista pidempään ja sitten joku tulee kysymään seuraavana päivänä, että onko sulla kaikki hyvin kun kirjoitit kiusaamisesta? Kiusataanko sua? :D Joskus voi ottaa kantaa myös ulkopuolisena, eikä kaikki liity aina itseeni, vaikka monesti niin kuvitellaan kun tekstejä luetaan. Välillä kirjoitan ihan vain viihdytysmielessä ja koska kirjoittaminen on työtäni.

Myös ohjaajana on tietynlainen vastuu, sillä kun omaa vakio asiakaskunnan, niin ei halua olla poissa töistä kuin ihan väkipakolla. Jotenkin ei siis halua tuottaa pettymystä ihmisille olemalla poissa, mikä on järjellä ajateltuna aika hölmöä, sillä ketään tuskin haittaa jos ohjaaja on joskus harvoin kipeänä kotona. :D

Kyllähän noita tuli melko paljonkin, hah. Toivottavasti ei jäänyt kuvaa valittajasta, sillä vaikka nuo olivat ns. huonoja puolia, on moni huono asia samalla myös positiivinen. Enkä vaihtaisi nykyistä arkeani kyllä kovin helpolla mihinkään. Mun mielestä joskus pitää olla raskaita päiviä ja hetkiä kun kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo paskaa, sillä näiden päivien jälkeen ne kivatkin hetket tuntuu taas paljon paremmalta!

Kuvat: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


TÄHÄN OLLAAN TULTU

Moikka! Täällä on vietetty erittäin rentoa perjantaita ja nautittu mahtavasta kelistä. Kävin hauvan kanssa kävelyllä jäällä ja siellähän olisi voinut viettää aikaa vaikka kuinka pitkään. Kotiin ajellessa radioista soi Robinin onnellinen ja ei voi kieltää etteikö olisi ollut hyvin onnellinen fiilis atm. Ne on ne pienet asiat! :) Tästä aasinsiltana ajattelin vastailla ihan postauksen muodossa yhteen kommenttiin, joka koskee menneisyyttä ja tulevaisuutta.

On ihailtavaa, että pystyt elättämään itsesi duunilla, josta aidon oikeasti tykkäät. Siinä olisi tavoitetta meille kaikille. Olisi mielenkiintoista lukea enemmänkin sun opiskelu/ammatinvalinta-asiasta: Haitko opiskelemaan lukion jälkeen? Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sulla oli tuohon aikaan? Onko toteutunut reitti erilainen, mitä olit etukäteen ajatellut? Entä miltä tulevaisuus näyttää tästä hetkestä tarkasteltuna?

Yksi päivän parhaita hetkiä, eli aamu, kahvi ja työhommiin paneutuminen omassa keittiössä.

Mulla ei ole oikeen koskaan ollut mitään selkeää visioo siitä mitä haluan tehdä työkseni. Liikunta ja ravinto on aina kiinnostanut mua ja tiesin, että haluan työskennellä liikunnan parissa, mutta mulla ei ollut hajuakaan miten. Hauskaa tässä on se, että ryhmäliikunnan ohjaus ei ollut mulle missään vaiheessa mikään tavoite, enkä haaveillut kyseisestä työstä kuten ehkä useimmissa tapauksissa on. Mua jopa joskus kyseltiin ohjaamaan tunteja, mutta en ollut yhtään kiinnostunut siitä hommasta vielä siihen aikaan.

Homma sai alkunsa siitä, että treenasimme aerobic-treenejä salilla jossa työskentelen nykyään ja joskus siellä tuli puhe mahdollisuudesta opiskella oppisopimuksen kautta liikunnanohjaajaksi. Pidin tuolloin välivuotta yo-kirjoituksien jälkeen ja työskentelin sisustus liikkeessä myyjänä.  Joidenkin treenien lomassa kysyin ihan extemporee jos saisin tehdä oppisopimusopiskeluni silloisella Lady Linella. Sain myöntävän vastauksen. Koulun kautta  mun oli ”pakko” tehdä myös jumppaohjauksia. Olin pääosin tuolloin vastaanotossa ja seurasin silloisen ryhmäliikuntavastaavan työtä oppimismielessä. Ohjaisin muutaman tunnin viikossa ja se oli vaan sellaista sivupuuhaa aerobicin rinnalla.

Jossain vaiheessa opiskelujani sain päähänpiston lähteä matkaoppaaksi, koska silloinen poikaystäväni oli lähdössä maailmalle ties kuinka moneksi vuodeksi. Olen sellainen, että kun jotain saan päähäni, niin sen toteutan. Neljä kuukautta tästä ideasta, olin pakannut kamani ja muuttamassa Gran Canarialle oppaaksi. Jätin taakseni kaiken;kaverit, perheen, aerobicin, työpaikan ja opiskelut.

Mun hyvä ja huono luonteenpiirre on myös se, että en stressaa asioista kovin paljon, vaan luotan että asiat järjestyy aina. Ei ehkä ollut fiksuin veto lähteä, mutta tuo reissu kyllä opetti todella paljon ja ulkomailla asuessa ja työskennellessä opin arvostamaan kaikkea sitä mitä on täällä. Jos en olisi lähtenyt, en usko että mulla olisi ollut niin paljon eforttia ja tahdonvoimaa painaa hommia niin, että olen elämässäni tässä tilanteessa juuri nyt. Ennen muuttoa pidin asioita itsestäänselvyytenä ja tein vain asiat, jotka mun kuului tehdä. 

 

Paluun jälkeen sain onneksi tulla takaisin lady linelle ja halusin osoittaa kuinka kiitollinen olin ja kuinka paljon halusin edetä työssäni ja otinkin vastaan kaikki työtehtävät ja tunnit mitä vain sain. Tuolloin ymmärsin, että vaatii aikaa ja vaatii hommia, jos haluaa jotain. Saattaa kuulostaa itsekkäältä, mutta itse olen sitä mieltä, että olen ansainnut kaiken  saavuttamani ahkeralla työnteolla ja panostamalla paljon ja vähän päälle. Jos haluaa olla hyvä jossain, riittää kun tekee asiat jotka kuuluu. Jos haluaa olla paras, täytyy tehdä asiat jotka kuuluu ja paljon, paljon päälle.

Mulla ei siis ole koskaan ollut mitään tiettyä suunnitelmaa, eikä ole oikeastaan vieläkään, mutta oon aina panostanut asioihin, jotka on mulle tärkeitä. Mulla on aina ollut sellainen mentaliteetti että ei ole olemassa esteitä, ei sitten minkäänlaisia. :D Myös tietynlainen kilpailuvietti on vienyt eteenpäin. Jos on kyse kilpailusta, oon todella aikaansaava ja motivaatio on korkealla! Nykyään tosin huomaan tuon kilpailuvietin laimentuneen, mistä lie johtuu. :D

Ei siis varmaan ole yllätys, että tulevaisuus on myös tavallaan auki. Tällä hetkellä ammatillisessa mielessä mulla on paljon käynnissä ja uskon, että ihan heti ei ole hiljenemässä nämä hommat. Toisaalta tiedostan, että esimerkiksi bloggaaminen ei ole sellainen asia jonka varaan kannattaa tulevaisuuttaan laskea. Myöskään ryhmäliikuntahommia ei voi tehdä ainakaan suurissa määrin ihan ikuisesti. Tämä hyvinvointiala on sellainen juttu, joka elää ja muuttuu jatkuvasti, joten siinä mielessä on todella vaikea sanoa mihin elämä kuljettaa, mutta ajattelin elää päivä kerrallaan ja luottaa edelleen siihen että asiat loksahtelee kuitenkin oikeille paikoilleen.

Mä en ole koskaan laskenut menestystä sen mukaan, kuinka hienoja titteleitä tai ammattinimikkeitä joku omistaa. Mulle menestyminen on sitä, että saa tehdä asioita joista nauttii ja joiden tekeminen ei vaadi suuria ponnisteluja. Mulle jokainen päivä on samanarvoinen, enkä elä arkea odottaen viikonloppuja ja pakoa rutinneista tai työstäni, sillä nautin melkeinpä eniten juuri arjesta ja asioista jotka täyttää mun päiviä. :)

Olen ehdolla kategoriassa ”energisin”. Kiitos jos äänestät! :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


LAISKA TÖITÄÄN LUETTELEE – MITÄ KAIKKEA PUUHAAN PÄIVÄT PITKÄT?

Joskus aikoinaan mulla (ja monella muulla) oli tapana listata Facebookin statukseen hyvin ahkerasti kaikki mitä oli päivän aikana tehnyt. Omat fb muistot ilmoittelevat niistä päivityksistä edelleen suhteellisen usein. :D Omani näyttivät hyvin usein seuraavanlaisilta: ”Huhheijaa, tänään ollaan taas jumpattu kunnolla! Aamulla spinning-bodypump, tähän väliin bodycombattia ja sit tykitellään vielä pumppi ja attackia illalla! Nähään jumpilla kamut :D”.

Jossain vaiheessa siirsin kai nuo päivitykset blogitekstien muotoon ja ensimmäisien vuosien postauksia lukiessa saa kyllä hymyillä noille jutuille. Pelkkää reeniä ja jumppaa täynnä. Nyt ajattelin kuitenkin palata ajassa taaksepäin ja summailla mitä kaikkea mun työni sisältää. Olen kai jonkinlainen liikunta-alan monitoimityöläinen, koska teen paljon kaikenlaista. Yhteinen tekijä kaikessa on se, että työt liittyvät jollain tavoin hyvinvointiin, liikuntaan ja ravitsemukseen!

Tämä vuosi on ollut yksi kiireisimpiä koskaan, sillä oon muutaman työn lisänä pyörittänyt vielä omaa yritystä, joten hommista ei ole ollut puutetta. :D

Tässä työtehtäväni:

Yrittäjä – Teen siis tällä hetkellä hommia oman toiminimen kautta ja pääasiallisena työnä nettivalmennuksia, yksilövalmennuksia, luentoja sekä erilaisia yhteistöitä. Hommat ovat lähteneet käyntiin hyvinkin vauhdikkaasti ja hommaa on piisannut. Yrittäjyteen liittyy paljon käytännön asioita, joista on pitänyt ottaa selvää ja lisäksi alussa kaikki uusi vie aina enemmän aikaa. Sivustoni www.ainorouhiainen.fi toimii tietysti myös tämän alla.

Ryhmäliikuntaohjaaja – Ohjailen tällä hetkellä sellaista 8-10 tuntia viikossa ja ohjauksiin tulee tietysti laskea aina aika, joka menee suunnitteluun, opetteluun ja esimerkiksi musiikkien miksailuun, jonka teen aina itse suunnittelemille tunneille. Jumppahommat ovat sen verran rutiinia mulle, että olen suhteellisen nopea tekemään uusia koreografioita tai oppimaan uudet les mills – ohjelmat. Siltikin nämä vievät sen oman siivunsa ajasta, sillä jollain tavoin olen hieman perfektionisti ja haluan tehdä asiat mahdollisimman hyvin, sillä se heijastuu mielestäni suoraan kävijämäärien kanssa. :)

Ryhmäliikuntavastaava – Toimin salimme vastaavana ohjaajana, eli ohjaajien esimiehenä ja mun hommiin kuuluu hoitaa kaikki salimme ryhmäliikunta-asiat. Tähän voisi luetella liudan työtehtäviä, mutta sanotaan lyhykäisesti, että kun kyseessä on suuri sali, on paljon pieniä juttua joista täytyy huolehtia. Lasken myös ohjaajien palkat ja olen jonkinlainen äänentoistoteknikko. :D

Sosiaalisen median & markkinoinnin vastaava – Toimin salimme somevastaavana, johon liittyy paljon myös markkinointiin kuuluvia asioita. Tykkään ideoida uusia juttuja ja muutenkin tämä työ sopii hyvin yhteen tämän koko sometyön kanssa. Ainoa miinus tässä on se, että koska Vaasassa asutaan, niin kaikki pitää aina tuottaa kahdella kielellä, mikä saattaa olla hieman hidasta ja vaivalloista, vaikkakin mulla on oma henk. kohtainen suomesta ruotsiin kääntäjä. :D

Vaikuttaja – Tuttavallisemmin siis bloggaaja, jota olen tehnyt ammattimielessä jo neljän vuoden ajan. Nykyään blogin lisäksi tähän kuuluu myös instagram-tilin, facebookin ja pienemmässä roolissa snap chatin päivitys, jotka ovat työsopimukseni alla. Olen siis vaikuttajana täällä Indieplacella ja nykyään laskutan palkkani toiminimeni kautta. Kuten olen monesti maininnut, niin bloggaamiseen kuuluu kaikenmoista puuhaa ja etenkin jos päivitystahti on 5-7 krt / vkossa, niin menee jo pelkkiin postauksiin oma aikansa. Yhteistyöt ja erilaiset kamppanjat vievät oman siivunsa ja välillä mun sposti tulvii yli kaikenlaisista blogiin liittyvistä maileista. :D

Siinäpä nuo lyhykäisyydessään. Kaikkia tehtäviä yhdistää myös se, että tykkään kaikesta mitä teen! :) Ainoa miinuspuoli on aika, jota meinaa olla välillä liian vähän. Kiireessä toimiminen taas syö luovuutta ja asioista nauttimista. Uskon kuitenkin, että kun vaan löydän tästä pikkuhiljaa sopivan rytmin, niin hommat alkaa pyöriä astetta helpommin. Nuo kaikki työt kuuluvat mun päiviin aina jollain tavoin ja se on omalla tavallaan myös mielekästä kun on paljon erilaisia asioita joita tehdä – ei ainakaan tule tylsää!

Näiden lisänä pyrin myös treenaamaan sen kolmesti viikkoon omia treenejä, jotta saan myös aikaa, jolloin ajatella vaan itseäni. :D Tällä hetkellä mulla ei luonnollisesti ole aikaa panostaa itseeni samoin, kuin vaikka silloin kun olen tehnyt vain jumppia, vastaavantyötä ja blogia. Panostamisella tarkoitan kurinalaisempaa ruokavaliota ja kehon muokkaustavoitteita. :) Nyt on PT-asiakkaat, valmennukset, some ja yritys noiden lisänä. :D Nyt kun kirjoitin kaiken ylös niin itsekin mietin, että miten pirussa oikeesti olen ehtinyt kaiken. :D

Sen verran vielä yleisesti ammatinvalintaan littyen, että itse en tiennyt vielä parikymppisenäkään mikä musta tulee isona. Ainoa asia oli intohimo treeniä ja hyvinvointia kohtaan. Panostin näihin paljon omalla tavallani, vaikka moni naureskelikin mun blogille aluksi tai sanoi, ettei jumppaamalla voi itseään elättää. No tässä sitä ollaan elätetty jo kohta 10 vuoden ajan. Muistakaa siis aina seurata intohimoa ja tehdä asioita joista nautitte, loput asiat sujuvat omalla painollaan! :)

Olen ehdolla kategoriassa ”energisin”. Kiitos jos jaksat äänestää! :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.