DIAGNOOSINA YLIRASITUS

Pitihän se tämäkin sitten mennä ja kokea. Tämä teksti liittyy siis eiliseen postaukseen, jonka tiimoilta täytyy ensinnäkin sanoa ISO KIITOS kaikista viesteistä ja kommenteista joita oon saanut. En tajunnutkaan kuinka paljon ihania ihmisiä mulla on ympärillä ja oon ollut tippa linsissä jatkuvasti. Kaikista huvittavinta tässä koko keississä on se, että itse paasaan täällä harva se päivä, kuinka treenit ja treenimäärät tulisi suhteuttaa omaan elämäntilanteeseen sopivaksi. Samaan aikaan käyn itse läpi aika suuria juttuja henkilökohtaisessa elämässä ja mitä teen? Painan kaasua ja vedän vielä enemmän treeniä ja diettaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo kaikki kuulostaa aivan järjettömän ihmisen toiminnalta.

_mg_0103

Tuntuu, että tällä viikolla on loksahtanut useampikin palanen kohdilleen ja oon alkanut ymmärtää asioita. Miksi oon tuntenut tietyllä tavalla tai miksi kroppa on toiminut kuten on. Kerron vielä tarkemmin mun oireista hieman alempana. Kävin siis tänään urheilulääkärin vastaanotolla ja itse olin jo hieman aavistellut, että nää mun psyykkiset oireet johtuvat siitä, että keho käy ylirasituksen puolella. Ongelma tässä on se, että en ole oireillut fyysisesti lainkaan, eli oon esimerkiksi jaksanut treenata tosi hyvin ja treenit ovat vielä kulkeneetkin loistavasti. Silti on tuntunut, ettei kaikki ole ihan kunnossa, sillä aikaisemmin syksyllä mulla oli uniongelmia ja viime aikoina oon kärsinyt keskittymiskyvyn puutteesta ja sellaisesta olosta, etten saa mitään tehtyä. Välillä oon miettinyt itsekin että oonko lintu vai kala, kun mielialat vaihtelevat lyhyen ajan sisällä tosi paljon. Välillä kaikki on hyvin ja välillä taas on ollut tosi raskasta.

_mg_0115

Lääkärikäynnin aikana tajusin aika monta asiaa ja täytyy sanoa, että oli muuten paras lääkäri kenen vastaanotolla on tullut vierailtua. Homma on mennyt lyhykäisyydessään niin, että oon ollut kovan stressin alaisena ja sen lisäksi stressannut kehoa treenillä aivan liikaa, joka on johtanut siihen, että hermosto ei enää ole palautunut ja kehon hormonitasapaino alkanut heilahdella. Tämä johti siihen, että nyt loppuvaiheessa aloin kokea jopa masennuksen kaltaisia oireita, itketti, ahdisti ja ei ollut motivaatiota mihinkään.

Tietysti sitä alkaa miettiä, että mikä ihme mua vaivaa ja miksi tunnen näin. Se taas pistää pakkaa vielä enemmän sekaisin. Tänään mun sykevaihteluita mitatessa, leposykkeeni oli 45 ja nousun/liikkeen jälkeen 47, mikä kertoo että kroppa on aika tiltissä, vaikka en ole sitä tuntenut. Ei ihme, että oon palellut tosi voimakkaasti viime aikoina. Myös hyvin korkealle nouseva syke, eli suuri ero leposykkeen ja nousun jälkeisen sykkeen välillä viestii ylirasitustilasta. Jos haluatte testailla, testiä voi googlata nimellä ”ortostaattinen syke”.

Olen aika hyvä esimerkki siitä, että ylirasitus tai ylikunto ei ole aina vain fyysisiä oireita:

Uniongelmat – herääminen usein 4-5 aikaan yöllä. Nukahdan usein uudelleen 7 aikaan ja sitten herätessä olo on tosi tokkurainen. Näitä oli aiemmin enemmän, nyt ollut vähän parempi. Silti nukun määrällisesti vähemmän kuin normaalisti, vaikka tarve olisi päinvastainen.

Herkkä jopa masentunut mieliala – Itkettää helposti, toisaalta myös ärsyyntyy helpolla pienistä asioista.

Motivaation puutos, saamattomuus – Tuntuu, että teen jatkuvasti jotain saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi, mikä ahdistaa vielä enemmän.

Mielialan vaihtelut – Välillä tosi hyvä meno ja välillä taas todella vaikeaa.

Ruokahalun muutokset – Viimeisten viikkojen aikana mulla on ollut loputon nälkä. Ruokaa on voinut syödä ihan jäätäviä määriä, minkä jälkeen olo ei ole ollut siltikään kylläinen. Lisäksi makeanhimo on vaivannut. Normaalisti mulla ei ole juuri koskaan makeanhimoa, mutta ilmeisesti stressihormonin heilahtelut laittanut tuon vaihteen päälle, sillä se viestittää keholle että energiaa on saatava mahdollisimman nopeasti ja nopeasta lähteestä –> sokeri.

Palelu – Etenkin kädet ja jalat ovat olleet ihan jäässä. Joudun usein käydä kuumassa suihkussa ennen kuin pystyn liikkua kotoa minnekään.

Voimakas hikoilu urheillessa – Välillä oon miettinyt, että voiko ihmisestä edes irrota näin paljon nestettä.

Vähentynyt virtsaaminen runsaasta juomisesta huolimatta sekä vatsan toiminnan muutokset.

Turvonneet kasvot ja kädet, etenkin aamuisin.

_mg_0112

Tuntuu, että jo nyt kun olen ollut levossa vasta nelisen päivää, mieli alkaa pikkuhiljaa kirkastua ja esimerkiksi tuo jatkuva ruuan miettiminen tasaantuu. Meen vielä ensi viikolla ottamaan labrakokeet kehon kunnosta varmuuden vuoksi. Seuraavien viikkojen agenda olisikin levätä. Lisäksi on tärkeetä, että viettää aikaa ystävien ja tärkeiden ihmisten seurassa ja tekee ns. normaaleja asioita. Sain myös neuvon, että voisin alkaa miettiä elämääni myös muuta sisältöä kuin treenaamisen. 😀 Tuo kuulostaa kyllä ihan järkevältä neuvolta kun näin ajattelee. Tulen olemaan poissa omilta tunneilta vuoden loppuun saakka ja toivon hartaasti, että tuo aika riittää, sillä jumpat ja ohjaaminen on kuitenkin mulle tosi tärkeä juttu, jonka tekemisestä nautin.

Kuvat: Anna Riska / Annmarias