KAIKISTA TÄRKEINTÄ ON SILTI..

Viimeisten kuukausien aikana on tullut kirjoiteltua paljon tavoitteista, treenistä ja ravinnosta. Siitä miten siistiä treenaaminen on, miten puhdas ruokavalio saa olosta hyvän ja kuinka mahtavaa on saavuttaa tavoitteita ja kehittää itseään. Kaikki tuo on tosi suuri osa mua ja mun identiteettiä. Mä oon se Aino, joka on melkein aina salilla ja puhuu jatkuvasti uusista terveellisistä ruokakokeiluista. Tämän kevään ajan oon ihan tietoisesti syventynyt tähän kuplaan, koska olin tilanteessa, että mun oli vaan pakko saada joku päämäärä, että saisin taas kaikesta kiinni. Oon täyttänyt viikonloput töillä ja salilla hillumisella, koska mua ahdisti olla kotona yksin. Oon toki opetellut myös yksinoloa ja kehittynyt siinä jopa ihan hyväksi. Välillä oon nauttinut sikana siitä, että saan maata yksin x-asennossa mun isolla sängyllä kulahtaneissa kledjuissa. Noihin hetkiin on kuitenkin riittänyt se tunti pari ennen nukkumaan menoa, tai enintään sunnuntait kun on ollut pakko pitää lepopäivä. :D

Viimeisten 5 kuukauden aikana, jokainen päivä maanantaista lauantaihin on mennyt salilla joko jumpaten tai puntaten. Aamusta iltaan. Kun on kokoajan tekemistä, ei ehdi ajatella liikaa. Liika ajattelu ja analysointi on se mun heikkous, sillä saatan ahdistua tosi paljon omista ajatuksista. Kun alan miettiä, että mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Mitä jos sitä ja mitä jos tätä… 

Enkä nyt tarkoita, että olisin tehnyt tätä jotenkin pakkomielteisenä, eli kaikki kommentit jostain sairaudesta voi jättää mielellään kirjoittamatta. Oon nauttinut jokaisesta treenistä, jumpasta ja siitä että oon asettanut itselleni uusia haasteita ja selvinnyt niistä. Silti on tuntunut, että jotain puuttuu. Vuoden alussa menetin toivoni myös toista sukupuolta kohtaan, koska oon saanut pettyä sillä saralla aika pahasti ja satuttanut itseäni myös, osittain myös omasta syystä. Oon vähän sellainen, että meen aina täysillä kaikkeen ja tällaisissa jutuissa voi sitten käydä köpelösti kyseisellä asenteella. Kun on ollut pitkään parisuhteessa, ei voi edes ymmärtää minkälaista ”pelailua” tää nykyinen sinkkuelämä on. Mä en jaksa miettiä kuka saa milloinki txtata tai koska pitää leikkiä vaikeesti tavoiteltavaa. Kaikki tollanen on jotenkin tosi puuduttavaa ja turhaa.

Olin siis pyhästi päättänyt olla vain yksin hamaan tulevaisuuteen saakka ja sitten tapahtui jotain. Viimeinen kuukausi on ollut heittämällä parasta aikaa pitkiin, pitkiin aikoihin. Tuntuu tosi pelottavalta kirjoittaa tällaisia asioita blogiin, koska nää on niitä kaikista henkilökohtaisimpia asioita, joiden tulevaisuutta ei voi ennustaa. Mutta ehkä sitä voi välillä antaa vähän enemmän itsestään. Viimeisen kuukauden ajan oon taas muistanut, että silti kaikista tärkeintä on onnellisuus, tasapaino, elämä, arki, pienet asiat, viikonloput kun vaan ollaan, pitkät aamupalahetket, sunnuntait jotka maataan sängyssä hyvän sarjan parissa, kävelylenkit metsässä, iltapäiväkahvit partsilla ennen treeniä ja ne hetket kun ootte syönyt niin paljon että naurattaa niin, ettei pysty hengittää moneen minuuttiin.

Ja sitten elämä taas tulee väliin ja kaikki on auki. 1000 kilometriä ei tunnu kovin pitkältä näin kun sen kirjoittaa, mutta voin kertoa, että tällä viikolla, etenkin tänään se tuntuu ihan liian paljolta.


KAUNEUSIHANTEET & ULKONÄKÖPAINEET

Katsoin eilen Arman Pohjantähden alla – ohjelman jakson, jossa aiheena oli kauneusihanteet ja ulkonäkö. Mielestäni ulkonäköön liittyvät aiheet ovat aina kiinnostavia, sillä ne kuuluvat osittain myös mun ammattiin. Mun oma suhtautuminen ulkonäköön on jollain tavoin ristiriitainen, sillä toisaalta olen tosi rento asian suhteen, eli en esimerkiksi meikkaa juurikaan, enkä laittaudu kuin hyvin harvoin. Toisaalta panostan aika paljon ulkonäköön tietyissä asioissa. Haluan pysyä hyvässä kunnossa niin ulkoisesti kuin sisäisestikin ja mulla on esimerkiksi hiustenpidennykset ja oon laittanut täytettä huuliini.

Kyseisessä jaksossa pohdittiin asiaa myös siltä kantila, että monesti ulkonäköön panostavia kritisoidaan ja esimerkiksi mediaa syytetään vääränlaisen kauneusihanteen esilletuonnista, mutta silti halutaan salaa olla itsekin hyvännäköisiä. Asiahan ei ole mustavalkoinen, mutta itse en ymmärrä sitä miksi olisi huono juttu panostaa omaan ulkonäköön, jos siitä tulee itselle hyvä fiilis?

Eri asia on tietysti, jos homma lähtee ihan lapasesta, tai jos ulkonäöstä tulee tärkein asia kaiken muun ehdolla. Mun mielestä ei siis tarvitse hävetä tai piilotella sitä, että haluaa näyttää hyvältä. Se, mikä taas näyttää hyvältä on pitkälti katsojan silmissä. Itse oon sitä mieltä, että kaunis voi olla monella eri tavalla, mutta mikä tärkeintä, henkilön luonne muuttaa aina myös ulkomuotoa, ainakin mun silmissä. Vaikka olisi kuinka kaunis ulkokuori, niin sen voi pilata huonolla käytöksella tai epämiellyttävällä luonteella. Sama pätee myös toiseen suuntaan.

Mitä kauneusihanteisiin tulee, on ollut mielenkiintoista nähdä miten ne ovat muuttuneet aika paljonkin tässä muutamien vuosien sisällä. Voi tietysti olla, että itse elän niin vahvasti ympäristössä jossa urheillaan paljon, mikä taas vaikuttaa myös siihen miltä kauneusihanteet näyttää mun silmissä. Näen asian kuitenkin niin, että jos aikaisemmin ihannoitiin laihaa vartaloa, nyt urheilullisuus, muodot ja lihakset ovat enemmän pinnalla. Laihuuden sijaan halutaan pyöreät pakarat ja timmi kroppa. Toki tässäkin tavoitteessa voi mennä pahasti metsään, eli liian alhainen rasvaprosentti ei ole yhtään sen terveellisempi kuin liian laiha keho, mutta ainakin lihaksien kasvatus antaa motivaatiota urheiluun ja riittävään syömiseen.

Huomaan myös, että oma kauneusihanteeni on muokkautunut ihan vain muutaman vuoden sisällä. Kun ennen tyyliin vihasin mun lihaksikkaita reisiä niin nyt oon ihan sujut niiden kanssa ja jopa ylpeä niistä. Jos ennen halusin olla vain mahdollisimman pieni ja laiha niin nyt haluan kehittää itseäni ja panostaa suorituskykyynkin enemmän.

Sosiaalinen media tuo tietysti oman mausteensa kauneusihanteisiin ja ulkonäköpaineisiin. Vaikka tiedetään, että somessa jaetut kuvat ovat vain pintakiiltoa, silti niistä saattaa aiheutua paineita siitä miltä tulisi näyttää. Kannattaa kuitenkin muistaa, että meillä kaikilla on valinnan vapaus seurata juuri niitä tilejä ja henkilöitä joita itse haluamme. Joskus mulla saattaa olla sellainen vaihe, etten halua nähdä yhtäkään fitnesstypyä kyykkäämässä ja poseeraamassa, kun taas välillä haen niistä motivaatiota ja usein saan sitä myös. Tärkeintä on ymmärtää, että some ja oikea maailma ovat kaksi täysin eri asiaa. Jos kaikki vapaa-aika menee selaillessa eri sovelluksia, sitä helposti sokeutuu todellisuudelle. Kun some on ammatti, on tämä asia aina välillä hieman haastava, sillä huomaan välillä, että sitä tulee aiheutettua tietynlaisia paineita itselle siitä millainen mun pitäisi olla.

Itse oon myös huomannut, että kun oma elämäntilanne muuttui viime syksynä, aloin jostain syystä kiinnittää enemmän huomiota myös ulkonäkööni. Ehkä tämä aiheutui jonkinlaisesta epävarmuudesta, joka purkautui niin, että löysin vaan virheitä itsessäni ja melkeinpä ensimmäistä kertaa elämässäni oli tyytymätön itseeni. Mulle on tosi tärkeetä, että mulla on hyvä olla itseni kanssa ja tämä tarkoittaa sekä sitä sisäistä hyvää oloa, että myös ulkoista fiilistä. Kun syön terveellisesti ja urheilen, mulla on hyvä olla. :)

Tämä käynnissä oleva kehonmuokkausprojetki on vienyt paljon aikaa ja välillä on pitänyt ihan pysähtyä miettimään, että mitäs kaikkea sitä onkaan saanut aikaseksi. Itse kun helposti vaan sokeutuu kehitykselle ja tuntuu ettei mikään ole muuttunut. Onneksi tässä viime aikoina on elämässä tapahtunut muitakin kivoja juttuja jotka on saanut ajatukset ihan muualle kuin pelkkään treeniin ja ravintoon. :) Tasapaino on se juttu ihan kaikessa, mikään asia ei saisi viedä liian suurta siivua omasta elämästä, oli kyseessä ulkonäön muokkaaminen, treenaaminen tai somettaminen.

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


10 X OUDOT RUOKAAN LIITTYVÄT TAPANI

Meillä kaikilla on omia pinttyneitä tapoja rutiineja, joita toistellaan päivittäin ja ajattelin jakaa teille muutamat ehkä jopa oudot tapani ruuanlaittoon, syömiseen ja ylipäätään ruokaan liittyen. Rakastan ruokaa ja syöminen on mun mielestä yksi mukavimmista tapahtumista mitä voi tehdä yhdessä jonkun kanssa, tai ihan yksinkin. Myös kokkailu, erilaisten reseptien kehittely, kokeilu ja niissä onnistuminen tuo meikäläiselle mielihyvää! :D

Mietin aina aamulla, mitä ja milloin tulen syömään mitäkin. Mulla on siis selkee suunnitelma, jolloin ei tarvitse arpoa syönkö vai enkö, vaan säännöllinen rytmi säilyy päivästä toiseen. Toki joskus tulee myös poikkeuspäiviä, kun menee enemmän fiilispohjalta, mutta pääosin tykkään pitää homman hanskassa, näin ei tule myöskään naposteltua ylimääräisiä juttuja ja tiedän suunnilleen päivittäiset makrot. Etenkin nyt kun oon ollut tarkemmalla ruokavaliolla, on suunnitelmallisuus suuremmassa roolissa.

Kun maustan ruokaa tai käytän mausteita, irrotan niistä sirotin osan, siis sen missä on pienet reiät. Käytän tosi paljon mausteita ja mulla menee hermot kun niistä tulee kerralla niin vähän. Mun metodi onkin enemmänkin kaataa kuin sirotella mausteita ruokiin. :D Joskus kun ollaan kokkailtu frendienkaa niin heidän ilmeensä on ollut aika kauhistuneita, kun oon kaatanut tyyliin puolet maustepurkista ruuan sekaan. :D

Yleensä kun syön tai välittömästi sen jälkeen, mietin jo tulevaa ateriaa ja sen tarkempaa sisältöä. :D

En koskaan seuraa reseptejä, vaan toimin aina fiilispohjalta. Saatan katsoa jonkun reseptin ainesosat suunnilleen, mutta muokkailen yleensä aina ainesosia ja määriä mieleni mukaan. Myös omien reseptieni kehitys menee aina maistele & lisää – toiminnolla. Saatan kokeilla hyvinkin outoja yhdistelmiä ja mitä ruuanlaittoon tulee, koen olevani hyvin luova siinä! :)

Pahin floppi mitä ruuanlaittoon liittyen voi tapahtua on se, että ruoka loppuisi kesken. Tämän vuoksi valmistan aina todella suuria määriä kerralla. Jos mulla on vieras tai vieraita, saatan tehdä ruokaa tyyliin 10 hengelle kerrallaan. Just in case!

Toinen asia, mitä en siedä, on se että kotoa puuttuu jokin ruoka-aine, mitä saatan tarvita. Mulla on siis aina hyvin kattavasti täytetty keittiö ja kaapit, joista löytyy ainesosat joka lähtöön. Kaupassa ollessani saatan miettiä jopa kolmen erilaisen reseptin tai jälkkärin ainesosat valmiiksi, jos tulee fiilis, että haluaa tehdä jotakin niistä.

my kind of meal!

Mun mielestä yksi motivoivimpia asioita treeniin liittyen on se, että kun treenaa paljon, voi syödä paljon. Ruoka maistuu aina parhaalta kovan treenin jälkeen!

Lisään jokaiseen ruokaan ja reseptiin suuren määrän kasviksia. Tykkään syödä paljon ja tämä tapa pitää huolen siitä, että voin toteuttaa rakasta harrastustani, ilman että kerryttäisin samalla suuren määrän kiloja. Tykkään myös vihanneksista ja niiden syöminen ei ole koskaan ollut ongelma. Lempparini on varhaiskaali paistettuna, nam!

Mielestäni terveellisesti syömisen ja herkuttelun ei tarvitse tarkoittaa eri asioita. Olen löytänyt elämäntavan, jolloin voin sekä herkutella hyvillä ruuilla, mutta elää myös terveellisesti ja pysyä kunnossa. Teen paljon muunnelmia perinteisistä herkuista ja ruuista, jolloin en koe, että joutuisin rajoittamaan ruokavaliotani tai luopumaan jostain.

Pystyn syödä määrällisesti todella paljon. Siis ihan oikeasti. :D Syön monet isot miehet pöydän alle ihan helposti. Olen myös todella nopea juomaan ja pystyn heittää yhellä huikalla litran nestettä kiduksiini. Mun kaveri aina repeilee tuolle juomatyylille, joka ei ole mikään paras piirre silloin kun veden sijaan juodaankin alkomahoolia. :D

Samaistuuko kukaan?

PS. Tänä viikonloppuna tuun jakamaan enemmän treenipainotteista settiä snäpissä ja instassa, joten sinne hopi hop! :) Kysymyksiäkin ehtii vielä jättää tämän postauksen alle! (en julkaise kysymyksiä ennen vastauspostausta)

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.