MITÄ JOS..

 

..Sen sijaan, että vastaisit että en ehdi, koska kiire, vastaisitkin että se ei ole sulle riittävän tärkeää?

..Kaikille niille, joilla ei ole aikaa kuntoilla ja pitää huolta itsestään maksettaisi 100 € per kuntoilukerta, löytyisikö aikaa silloin?

..Siinä vaiheessa kovaa treeniä kun luulet, että et enää jaksa/pysty ja sulle luvataan miljoona euroa jatkamisesta, pystyisitkö?

..Sen sijaan, että vastaat ettet osaa, vastaisitkin, että et ole ennen kokeillut, mutta aiot yrittää parhaasi?

..Pyydettäessä lähtisitkin mukaan tekemään jotain josta normaalisti aina kieltäytyisit?

..Sulla olisi mahdollisuus kokeilla ihan mitä tahansa ja takuuna olisi, ettet voi epäonnistua?

..Tekosyyn keksimisen sijaan, olisitkin täysin rehellinen ja vastaisit sen mukaisesti?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


MULLA ON HUONO OMATUNTO

Mä oon etenkin näin viime vuosien aikana alkanut murehtia asioita enemmän kuin ennen. Olin aiemmin jopa liian huoleton, joten pieni skarppaus sen suhteen on tehnyt ihan hyvää, mutta välillä sitä tuntuu, että tietynlainen liika analysointi ja asioiden murehtiminen menee yli. Pitäisi ymmärtää olla miettimättä liikaa asioita joita ei ole edes tapahtunut vielä, tai asioita joihin ei voi itse vaikuttaa. Mulla saattaa olla myös huono omatunto aivan turhista asioista ja tämä aihe nousi itseasiassa mieleen, kun palasin illalla kotiin ja mulla oli (ihan oikeasti! :D) huono omatunto siitä, että oli ollut niin kiva päivä. Usein tuntuukin, että koska mun työ on tosi erilaista kuin monilla muilla niin en tavallaan tee asioita riittävän paljon.

Siinä aihetta pohtiessa tulin siihen tulokseen, että niin kauan kuin työni tuo leivän pöytään ja nautin siitä mitä teen, ei ole mitään väliä kauanko esimerkiksi teen jotain työtä päivän aikana. Mullahan saattaa olla päiviä, kun vedän pari jumppaa ja muuten saan vapaasti valita mihin ja miten aikani käytän. Kai tämä nykyajan suorittamisen kulttuuri aiheuttaa sen, että jatkuvasti pitäisi saada jotain merkittävää aikaiseksi.

Välillä sitä tuntuu, että kaikki muut vain painavat eteenpäin saavuttaen kaikenlaista ja itse jumittelee vain samassa kohtaa. En usko, että olen ainoa josta tuntuu tältä, joten sen kunniaksi ajattelin kertoa asioita, joista koen huonoa omaatuntoa ja muistuttaa että jos suakin välillä vähän stressaa niin et ole ainoa! :)

Teen somea työkseni ja koen huonoa omaatuntoa siitä, ettei mun kuvat ole lähiskään niin laadukkaita kuin monilla muilla. Käytän edelleen myös puhelinkuvia ja mulla ei ole sellaista visuaalista silmää, että osaisin tehdä jotain hienoja sommitteluja ja kuvailla niitä. Useimmiten isken esimerkiksi lautasen pöytään ja nappaan kuvan. :D 

Luettuani muiden bloggaajien/tubettajien rahasta kertovia kirjoituksia ja sitä kuinka kaikilla tuntuu olevan useita säästötilejä ja sijoituskohteita, koin huonoa omaatuntoa siitä ettei itselläni ole samaa tilannetta. :D 

Koen välillä huonoa omaatuntoa siitä, etten jaksa panostaa ulkomuotooni niin paljon kuin tahtoisin. Tarkoitan, että useimmat päivät tulee viiletettyä urheiluvermeet päällä aamusta iltaan, hiukset ponnarilla ja ainoa mitä ehdin (=eli jaksan) tehdä on sutaista hieman ripsaria, sekin sen vuoksi että otin ripsien pidennykset pois muutama viikko takaperin. Enhän ole ainoa, enhän? :D

Koen usein huonoa omaatuntoa siitä, että olen niin huono pitämään yhteyttä kavereihin/perheeseen.

Koen usein huonoa omaatuntoa siitä, että olen pitänyt jollain jumppatunnilla liian pitkään samaa biisiä tai en ole miksannut Les mills – ohjelmia riittävän usein. Tulee sellainen olo, että asiakkaat ovat varmaan jo todella ”fed up” tähänkin kappaleeseen, vaikka uskon tämän olevan suurimmaksi osaksi mun oma ongelma. :D 

Kirjoittaminen on aina ollut mulle jonkinlaista terapiaa ja usein kun asioita kirjoittaa auki, saa niihin myös selvyyttä ja järkeä omassa päässä. Uskon siihen, että oli minkälaisia ongelmia tai tuntemuksia tahansa, kannattaa aina käsitellä ja käydä niitä läpi. Monia tunteita ajatellaan kielteisinä ja että on vaikka väärin tuntea kateutta, huonommuutta tai omantunnon tuskia. Siltkin kaikki käyvät läpi näitä samoja juttuja omassa mittakaavassa ja vaikka asenne ratkaisee ja positiivisuus on voimaa (;D) on ihan ok tuntea myös negatiivisesti joskus!

Koetteko te huonoa omaatuntoa hölmöistäkin asioista? :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


ANTEEKSI ANTAMISEN VAIKEUS

Jokainen meistä on varmasti kokenut, tai tulee jossain vaiheessa elämää kokemaan pettymyksiä, vääryyttä ja asioita, jotka satuttaa. Näitä tapahtuu usein ihmissuhteissa, mutta joskus myös omat valinnat voivat aiheuttaa vihaa itseään kohtaan. Miksi ihmeessä menin tekemään niin? Pettymykset ja vääryydet aiheuttavatkin usein vihaa, joka estää nauttimasta elämästä täysillä. Usein vielä käy niin, että eniten kärsii se, joka ei pysty antaa anteeksi koettuja vääryyksiä ja ikäviä asioita.

Luin todella hyvän artikkelin tästä aiheesta ja halusin tuoda aiheen myös tänne blogiin, sillä hyvinvointi linkittyy vahvasti myös henkiseen hyvinvointiin. Jos elämässä on kaunoja, vihaa ja ahdistusta, on todella vaikeaa voida hyvin. Vaikka kuinka söisi parsakaalia ja treenaisi ahkerasti, aiheuttaa tällaiset tuntemukset stressiä, masennusta ja negatiivisen kierteen, josta voi olla vaikea päästä pois. Anteeksianto kuulostaa helpolta asialta, mutta kun se tapahtuu omalle kohdalle, se voi olla todella vaikeaa ja tuntua mahdottomalta. Miten muka pystyisi vaikuttamaan omiin tunteisiin tai hyväksyä epäreilut asiat?

Ongelma onkin usein siinä, että ihminen ei halua antaa anteeksi, koska hän uskoo että jos näin tekee, virheen tehnyt osapuoli vapautuu syyllisyydestä. Todellisuudessa on kuitenkin niin, että kaikkein eniten kärsii se, joka ei osaa antaa anteeksi. Ihan ensimmäisenä tulisi ymmärtää, että anteeksianto ei tarkoita seuraavia:

  • Toisen osapuolen vapauttaminen omista teoistaan
  • Periksi antaminen
  • Toisen posken tarjoaminen
  • Sen teeskentely, kuin mitään ei olisi tapahtunut
  • Sen myöntäminen, että vihasi ei ole oikeutettua
  • Itsesi pakottaminen tulemaan toimeen sellaisen ihmisen kanssa, jonka tunnet voivan satuttaa sinua uudestaan

Se ei ole luovuttamista, tai itsensä nöyryyttämistä vaan päinvastoin. Irti päästäminen antaa mielenrauhan ja mahdollistaa oman elämän hallitsemisen. Sinä päätät miten tunnet ja miten voit. Anteeksianto voi parhaimmillaan tarkoittaa:

  • Ikävien tunteiden tai katkeruuden vapauttaminen
  • Haavojen parantaminen, arvista eroon hankkiutuminen
  • Valinta olla paremmalla tuulella
  • Huomion kiinnittämiseksi myönteisiin puoliin
  • Itsellesi mahtavan tilaisuuden antaminen: aloita uudelleen puhtaalta pöydältä
  • Itsesi vapauttaminen: tämä on sinun valintasi, älä unohda omien tunteidesi olevan sinun hallinnassasi

Olen itse nähnyt omin silmin, miten viha ja katkeruus voivat imeä ihmisestä kaiken. Tarttuminen negatiivisiin tapahtumiin luo jatkumon, jossa lopulta kaikki tuntuu vain paskalta, eikä mikään kiinnosta. Ei huvita yrittää, koska päin mäntyä menee kuitenkin. On todella ihmeellistä, miten paljon oma asenne ja ennen kaikkea suhtautuminen vaikuttaa kaikkeen. Niin hyvässä kuin pahassa.

Tiedän itsekin, että siinä tilanteessa kun negatiiviset tunteet ottavat vallan, on todella vaikea muuttaa niitä tai päästää irti. Tilanteessa kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka kuinka vihaisit tai kiukuttelisit, aiheutat eniten hallaa itsellesi. Vaikka olisi kokenut ihan hirveitä vääryyksiä, tai aiheuttanut itselleen sellaisia, järkevin vaihtoehto on kuitenkin lopulta se, että kohtaa asiat, käy ne läpi ja päättää antaa anteeksi. Menneisyyteen ei voi vaikuttaa, eikä voita mitään, että siihen jää vellomaan. Kun viha tai katkeruus iskee päälle, täytyy vain yrittää muistaa oma päätös ja keskittyä siihen, että on päättänyt päästää asiasta irti. Ainoa asia mihin voi vaikuttaa, on nykyhetki ja tulevaisuus.

Onko teillä kokemuksia tästä aiheesta? Oletteko pystyneet antamaan anteeksi ja mitä se on tuonut elämään sen jälkeen?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook