TULIPA VÄHÄN HÖLLÄTTYÄ

Ei kai sitä luonteelleen oikeen mitään voi, vaikka oon tullut aika pitkälle siitä jokotai – tyypistä mikä oon aikoinaan ollut, niin siellä se kytee kuitenkin aina pinnan alla. Oon kova vetämään täysillä silloin kun tarvii, mutta sitten kun löysään, niin voi pojat se on helppoa mennä siihen moodiin, että vähän kaikki alkaa roikkua – ihan kirjaimellisesti (he he). :D 10 päivää meni täysin blogitonta elämää ja ei ole muutenkaan tullut avattua läppäriä kovin montaa kertaa. Reilu viikko sitten startattiin auton nokka kohti ruissia ja siitä se sitten lähti..

Huhtikuusta asti on ollut puhetta, että olisi kiva mennä Ruissiin ja sitä on sitten jaagailtu ihan viimeiseen tippaan saakka. Lopulta akkreditointi (media/vaikuttaja) lippujen tippuminen sähköpostiini sinetöi päätöksen ja sinne lähdettiin viilettämään taas pariksi päiväksi. Ruisrock ei ole pelkkä festari, vaan tapahtuma jossa on aina a) täydellinen sää b) positiivinen fiilis c) törkeen siistiä. Näinhän se meni tälläkin kertaa ja ei kait tässä kuin ens kesää ootellessa. ;)

ylä vasen: ”kun pyydät miespuolista ottamaan kuvan” :D

Turusta suunnattiin auto kohti stadia ja siellä tuli vietettyä koko viikko. Festariruokailujen jälkeen oltiin muka reippaita ja käytiin heti kaupassa ostamassa vihanneksia, lihaa ja muuta normiruokaa, ajatuksena syödä kuitenkin suhteellisen normaalisti reissussakin. No sinne jäi siskon pakastimeen sapuskat hyvästä ajatuksesta huolimatta. :D Kun syöt ulkona ja vähän sitä sun tätä parikin päivää, jää tuollainen mode päälle ja voin kertoa ettei juurikaan kiinnostanut kaivaa paistinpannua kaapista ja alkaa paistella vihanneksia. :D Syötiin siis käytännössä koko viikko ulkona lounaspaikoissa/pikaruokaloissa/ravintoloissa.

Ruissihöntsäilyjen jälkeen oli pakko päästä salille hikoilemaan ja ilman tuota herraa olisi varmaan oma motivaatio lopahtanut siinä vaiheessa, kun piti alkaa valkata salia, jonne pääsisi kokeilemaan ilman jäätävää kertamaksua. Onneksi päätettiin lähteä herttoniemen foreverille (cms clubi kuten wasa sports clubikin), sillä siellä tuli heti muutamat tutut kasvot vastaan ja oli mukava päästä tuttuun ympäristöön hikoilemaan. Käytiin myös toisella foreverilla sekä Eira Open Air ulkosalilla! Onneksi pidettiin treeneistä kiinni (lue: mies piti ja meitsi raahautui perässä) sillä kaikki muut rutiinit jäi kyllä unholaan! Jännä miten nopeasti sitä modautuu uusiin tapoihin ja unohtaa kaikki velvollisuudetkin. Voisi sanoa että sadasta nollaan vain parissa päivässä! :D

Tuo viikko sai kyllä loistavasti lomafiiliksen päälle, sillä kotiympäristössä sitä helposti vaan jumittuu siltikin siihen tuttuun kaavaan, vaikka duunit jää pois kuvioista. Koska teen työkseni blogia ja somea, teki hyvää laittaa kaikki näytölliset laitteet vähemmälle käytölle ja kesityttyä enemmän ihan vaan siihen hetkeen. Suosittelen lämpimästi ihan jokaiselle! :)

mun kesän bravuuri–> mansikka-halloum-salaatti

Nyt on palattu kotikonnuille ja täällä olisi tarkoitus viettää ainakin tämä viikko. Nyt tuntuu taas ihan hyvältä olla omien safkojen äärellä; surautella smoothieita sekä syödä niitä vihanneksiakin taas isommalla kädellä. Tänään kävin heittämässä 8 km juoksulenkin ja yllättävän kevyesti askel nousi, vaikka tämän vuoden juoksulenkit voisi laskea varmasti yhden käden sormilla. Eilen päivittelin instaankin, että alkaa jo olla pieni ikävä kunnon jumppameininkejä, sillä se on ainoa treenimuoto, jolla saan oikeasti itseni sellaiseen superhikiseen tilaan, ettei kuteissa ole yhtään kuivaa kohtaa. Mitä kuumempi ja kovempi syke, sen enemmän meikä nauttii! :D

Ihan laakereilla ei ole tullut levättyä, sillä eilen tuli mm. käytyä koko jäätävä vaatevarasto läpi ja pistettyä kämppää kuntoon. Puuhattiin aamusta iltaan, tuloksena peräkärryllinen putsattua tavaraa ja vaatetta. Pikkuisen on kevyt olo ja ihanaa kun mulla on kokonainen huone vaatteille, jotka ovat nyt jopa järjestyksessä! Tämän siivousvimman lisäksi oon ostanut sijoitusasunnon, jota rempataan parhaillaan. Myös auto menossa vaihtoon ja ollaan funtsittu yhteistyökumppanini Rinta-Joupin kanssa mulle sopivaa vaihtoehtoa. Mulla on ollut nyt tämä Audi a5 käytössä reilun viikon ja tarkoitus olisi testauttaa vielä pari muuta, ennen lopullista päätöstä. Audi on kyllä todella vahvalla sijalla tällä hetkellä ja ennen kuin alatte varoittelemaan, täytyy mainita, että kyllä, olen tietoinen tfsi-moottoreiden ongelmista! :D

Yhteistyö:

Ruisrock

Rinta-Jouppi

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


VUOSI SITTEN OLIN AIKA POHJALLA

Ei hemmetti miten siisti fiilis voi ihmisellä olla. Mulla on nyt kaikki niin hyvin, että en oikeen keksi mitään valitettavaa, tai en edes halua keksiä. En ole odottanut lomaa kovinkaan paljoa, sillä viime aikoina kaikki on vaan rullannut niin kivasti, että olisin ihan hyvin voinut olla duunissa vielä. Nautin arjesta, viikonlopuista ja ajasta ylipäätään. Tiedän kuitenkin, että mun arki on samalla aika kuluttavaa, joten tällainen pidempi loma tekee joka tapauksessa hyvää! Oon saanut hoidettua hommat sellaiseen pisteeseen, että voin jäädä hyvillä mielin sivuun hetkeksi tuosta kuntosalimaailmasta ja muutenkin stressikäyrä on aika alhaalla tällä hetkellä.

Eilen jo avasin instagramissa fiiliksiä tästä keväästä ja vaikka tää nyt menee pelkäksi hehkuttamiseksi, niin on mielettömän hyvä fiilis koko keväästä ja kaikesta mitä oon saanut aikaiseksi! Vaikeina hetkinä, kun mikään ei suju, pitäisi aina muistaa tää olo, kuinka lopulta kova työ palkitaan ja mun kohdalla se tarkoittaa oikeestaan omia tavoitteita, joita oon saavuttanut niin treenin, työelämän ja taloudenkin näkökulmasta. Vaikka välillä kaikki tuntuu kaatuvan päälle, lopulta ne asiat ratkeaa aina hyvin.

Eilen tuli avattua pitkästä aikaa snapchat ja siellähän on nykyään toiminto joka muistuttaa vuoden takaisista hetkistä. Tasan vuosi sitten olin juuri päässyt pois sairaalasta, jonne olin päätynyt sydänoireiden/kehon oudon oirehtelun päätteeksi (jatkuva hikoilu, syke ja verenpaine koholla, huimaus, laihtuminen). Vietin yön päivystysosastolla, jossa sydämen toimintaa seurattiin. Multa otettiin sata ja yksi testiä ja koetta, mutta lopulta mitään selkeää diagnoosia ei löytynyt. Keho oli jonkinlaisessa hapenpuutteessa sekä ylikuntotilassa. Sain 3 viikkoa sairaslomaa ja siihen päälle 5 viikkoa kesälomaa, joka tarkoitti, että edessä oli pitkä aika olla tekemättä asioita, joita tein muuten päivittäin.

Tämän lisäksi henk.koht elämässä oli kaikki niin päin peetä kuin vain olla ja tuntui ettei mulla ollut oikeen mitään, mistä ottaa kiinni. Blogin kirjoittaminen tai asioiden jakaminen tuntui lähinnä naurettavalta ja ahdistavalta. Muistan kuitenkin olleeni jotenkin helpottunut kun tämä kaikki purkautui, sillä olin kai todella väsynyt, vaikka en ollut sitä ajatellut tai huomioinut.

Koko viime kesän ajan mulla oli joka päivä huimaava/pyörryttävä olo. En tiedä oliko tuo lopulta psyykkistä vai fyysistä, mutta se loppui kuin seinään töihin palattuani. Pidän tuota aikaa kuitenkin tosi opettavana, enkä haluaisi jättää mitään kokematta, sillä kaikesta oppii ja kasvaa. :)

Asioiden korjaamiseen menee aikaa, mutta kun sitkeesti vain tekee pieniä valintoja päivästä toiseen ja keskittyy siihen hetkeen missä on nyt, niin lopulta sitä pääsee sinne minne tahtoo! Jos siellä ruudun takana on joku joka elää kriisiä tai sekamelskaa tällä hetkellä, niin luota muhun kun sanon että kaikki järjestyy kyllä. :)

Kävin tänään aamusta vetämässä vielä viimeisen spinningin ja halusin keksiä tunnille jotain pientä extraa. Mun tuntirakenteessa viimeisen työbiisin jälkeen alkaa jäähdyttely, eli rullaillaan hetki sykettä alas. Tein pienen huijauksen ja miksailin tällaisen kesä on kreisi + summer is crazy mixauksen, eli jengi luuli alkua jäähdyttelyksi, kunnes homma alkoikin uudestaan ja vedettiin ihan älytön sykerykäsy vielä loppuun. En muista koska mun syke olisi ollut noin korkeella kun tän biisin lopussa! :D

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


”MÄ OONKI REIPPAAMPI KUIN SÄ”

Joskus vaan ihmetyttää ihmisten ajatusmaailma. Mietin usein, että miksi eriävistä mielipiteistä ylipäätään kiistellään ja vängätään. Oon kai itse siinä mielessä helppo ihminen, että mun on todella helppo ymmärtää erilaisia ihmisiä, mielipiteitä ja toimintamalleja. Yritän myös ymmärtää niitä, jotka nillittävät joka asiasta, eivätkä näe omaa napaansa pidemmälle, mutta se on ehkä vaikeinta.

Viime aikoina on taas ollut keskustelua siitä, millainen työ on arvokkainta. Koska keskustelut on käyty sosiaalisessa mediassa, on noussut esiin kuinka helppoa työtä some/vaikuttaminen on. En koe tarvetta perustella tai tuoda esiin, onko tämä rankkaa tai aikaavievää, sillä itse koen, että vaikuttaminen on kuitenkin suhteellisen helppo tulonlähde, kun on päässyt pisteeseen missä seuraajia on sen verran, että siitä maksetaan.

Se, miten rankaksi tai helpoksi tämän(kin) työn mieltää, riippuu varmasti paljon ihmisestä. Tämä työ ei ole ehkä aikaavievää (vaikka aikaakin tämä vie, mutta ei ns sidottu tiettyyn aikarytmiin) eikä raatamista, mutta omat haasteet ovat olemassa. Haastavinta on varmasti ensinnäkin päästä pisteeseen, missä tätä voi kutsua ammatiksi. :D

Itse en ole pelkkä vaikuttaja, vaan olen myös palkkatyöläinen kuntosalilla sekä yrittäjä. Toki yritystoiminta linkittyy vahvasti vaikuttamiseen, sillä ilman somea, mun yritys ei pyörisi. Ei ainakaan samalla volyymilla. Nykyään on todella vaikea erottua esimerkiksi Personal Trainerina ilman tunnettavuutta. Oikeastaan kaikki yritykset, jossa myydään jotain, hyötyvät suuresta seuraajamäärästä. Kyllä mä koen, että näkyvyys on nykymarkkinoilla valtaa.

Onko se sitten reilua muita kohtaan, että toinen joutuu raataa perse ruvella jokaisen uuden asiakkaan eteen, kun toinen heittää instagramiin yhden kuvan jossa myy jotain ja saa tuhansia ostajia saman tien? No ei varmasti ole, mutta onko elämä ylipäätään millään osa-alueella reilua? Ja loppupeleissä kuitenkin se, jolla se näkyvyys on, on tehnyt jotain oikein. Tuskin ne seuraajat ovat itsestään ilmestyneet. Nykyään on vain todella haastavaa kerätä suurta seuraajakuntaa, kun tarjontaa on niin pirusti. Joku on vain saattanut tehdä oikeita asioita oikeaan aikaan. Tai sitten ei.

Mä en itse ole koskaan arvottanut ketään ammatin tai titteleiden perusteella. Jokainen työ on omalla tavallaan tärkeää ja arvokasta. Miksi näistä pitää kinastella? Epätasa-arvoa tulee luultavasti aina olemaan ja jos on tyytymätön omaan tilanteeseen, aina on mahdollisuus yrittää jotain muuta työtä. Yrittäessä on aina mahdollisuus epäonnistua, mutta yrittämättä jättäminen on varma tapa epäonnistua siinä. Jos ylipäätään keskittyy oman elämän rakentamiseen, eikä murehdi miten helppoa muilla on, pääsee jo aika pitkälle!

Jos olen joskus kertonut millaisia mun päivät ovat, on postaukseen saattanut tulla kommenttia, kuinka helppoa mulla on. Itse kun joutuu kuskata lapsia sinne tänne ja olla kasista neljään sorvin ääressä. Siihen vielä kotityöt sun muut. Mä taas en ymmärrä mitä sillä haetaan, että pitää perustella miten rankkaa oma elämä on. :D Siis eikö se ole vaan hyvä, jos ei ole rankkaa? Itse ainakin koen, että mitä pienemmällä työmäärällä saan tilipussiin täytettä, sen parempi. Miksi pitäis raataa ja kärsiä, jos on olemassa helpompi vaihtoehto? On ihmeellistä kuinka edelleen ajatellaan, että mitä enemmän stressiä, paineita ja kiireitä sitä reippaampi ja parempi ihminen olet.

Työstä puheenollen, mullakin alkaa kesäloma aivan näillä näppäimillä. Tänään olisi vielä RPV-ohjaus, huomenna aamusta spinning ja sitten meikämuija saa ottaa iisiä viisi viikkoa. Loman alkamisen lisäksi meen kirjottamaan tänään kauppakirjat sijoitusasunnon ostamisesta! Ihan uus aluevaltaus tähän repertuaariin. ;)

Kivaa viikonloppua toverit!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook