PARAS VERSIO ITSESTÄ

Moikkamoi ja terkut lentokentältä. Istuskelen täällä odottamassa mun lennon lähtemistä, mihin on vielä kolmisen tuntia aikaa, joten ajattelin tulla raapustelemaan ajatuksia viikonlopun koulutuksesta. Takana on siis kolme päivää kestänyt Bodyattackin AIM-koulutus, joka on ikään kuin syventävä koulutus attackia jo pidempään ohjanneille. Tavoitteena on viedä ohjaus uudelle tasolle ja oivaltaa uutta. Ulkopuolisen silmin koko touhu voi tuntua huvittavalta ja mieleen herää kysymys, että miten jumpan ohjaaminen voi muka olla niin monimutkaista, että siinä pitää mennä noin diippeihin juttuihin saakka. Asiaa voi kuitenkin ajatella myös niin, että ohjaaminen on kuin mikä tahansa esiintyminen, jota harjoittelemalla tulee paremmaksi. Mitä parempia ohjaajia maasta löytyy, sen enemmän ihmiset liikkuvat ja sitä paremmin he voivat. Tuo oli aika tuollainen kurvit suoraksi – vertaus, mutta ehkä saitte langan päästä kiinni.

mg_8291

Olen käynyt aikaisemmin Bodystepin samaisen koulutuksen ja muistan kuinka koulutuksen jälkeen olo oli vähintäänkin sekava. Todella paljon uusia näkökulmia ja oman tekemisen kyseenalaistaminen vaati hieman pidemmän prosessin kuin kolme päivää, mutta koin kuitenkin, että sain aika paljonkin kehitystä aikaiseksi ja huomasin mm. kävijämäärien nousun tuon koulutuksen jälkeen. Tähän koulutukseen lähdin hieman rauhallisemmin mielin ja ajattelin ottaa vaan ”rennosti” ja tehdä parhaani. Oon muutenkin lopettanut ylimääräisen stressaamisen asioista joihin en voi vaikuttaa, joten turha jännittäminen ja stressaaminen ei olisi auttanut kuitenkaan mitään.

Oon kokenut viime aikoina oman ohjaamisen jotenkin hieman jämähtäneeksi ja kaipasin kovasti uutta nostetta ja inspiraatiota, joten senkin kannalta tää koulutusviikonloppu tuli juuri hyvään saumaan. Aloitettiin perjantaina koulutus ohjausharjoituksilla, joiden ideana oli toimia ns. pohjana omalle kehitykselle. Ohjattiin siis nykyistä BA94-ohjelmaa ja sain heti ensimmäiseksi biisiksi T8:n, joka on mun mielestä tämän ohjelman paras biisi! Muuten päivät koostuivat aina kahdesta ohjausharjoituksesta ja niiden jälkeisestä palautteenannosta. Palautteenannot oli ihan parasta, sillä ne sisälsivät aina konkreettisia juttuja, joita lähteä parantamaan tai kehittämään seuraavaa vetoa varten. Nyt kun miettii perjantain ensimmäistä ohjausta ja tämän iltapäivän viimeistä vetoa, on omastakin mielestä niiden välillä tapahtunut paljon! Viimeiseen vetoon saatiin ottaa myös vanhojen ohjelmien biisejä ja vedin mun yhden lempparin ohjelmasta nro. 80 –> T8 ja Bridge of light!

mg_8302

En taida alkaa kirjoittamaan päivien sisältöä sen pidemmin, sillä tästä tulisi melkoinen romaani ja lisäksi mun koneen akku vetelee viimeisiään, joten keskityn vain kertomaan omista fiiliksistä. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että kyseessä ei siis ole enää tässä vaiheessa tekniikan, tai muiden perusasioiden opettelu, vaan lähdetään jo paljon syvemmälle valmennuksen maailmaan. Toki tekniikkaankin saa vinkkejä ja parannusehdotuksia, mutta se ei ole pääosassa, samoin kuin esim lajien peruskoulutuksissa.

Kuuden ohjausharjoituksen lisäksi tehtiin myös yksi äänenkäyttöön liittyvä ohjaus ja myös se oli tosi silmiä avaava. En malta odottaa, että pääsen ohjaamaan omia tunteja ensi viikolla! Vaikka koulutus keskittyi nimenomaan Bodyattackiin, saa näistä aina hirveesti uutta myös muiden tuntien ohjaamiseen. Tiedän nyt omat vahvuuteni vielä tarkemmin, mutta tiedän myös miten saan kehitettyä ohjaamiseni ihan uudelle tasolle. Nimenomaan se, että sai todella konkreettisia kehitysehdotuksia, oli tämän koulutuksen priimaa!

En tiedä miten sekava tästä tekstistä tuli, sillä mun pää on tällä hetkellä melko tyhjä ja olo aika kaikkensa antanut, mutta tällaisia ajatuksia tähän sunnuntai-iltaan. Jos heräsi kysyttävää niin kommenttiboksi on auki! 😉 Huomenna sitten taas arkeen kiinni ja olo on kyllä ihan superduper motivoitunut!

mg_8311