PAKKOMIELTEENÄ TREENAAMINEN

Urheilu on mielettömän hyvä asia. Siitä tulee hyvä fiilis, itsevarma olo, sen ansiosta jaksaa paremmin, nukkuu paremmin ja yleensä myös syö paremmin. Säännöllinen treenaaminen tekee yleensä elämästä parempaa ja vie muitakin tapoja terveellisemmäksi. Usein kaikki hyvää oloa aiheuttavat asiat voi kuitenkin viedä överiksi. Hyvän olon huumassa aletaankin treenaamaan enemmän ja enemmän, jolloin pahimmillaan kaikki positiiviset asiat kääntyy päälaelleen. Harmittavan usein näissä tapauksissa motivaatio treeniin lähtee ulkonäöllisistä syistä, laihtumisesta tai vaikka lihaksien kasvattamisesta. Lihaksia haluavat onneksi yleensä ymmärtävät, että kehitys tapahtuu levossa, mutta laihduttaminen taas on kavala tapa joutua ikävään kierteeseen.

Olen ollut ”liikuntabisneksessä” mukana koko elämäni. Lapsesta asti harrastin kilpaurheilua, jonka jälkeen siirryin alalle töihin. En ole enää mikään teini, joten olen myös nähnyt miten muodit ja ihanteet muuttuu. Olen myös elänyt näissä kausissa mukana, joten nykyään ei enää tule lähdettyä ihan niin helpolla kaikkeen mukaan. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kuva: Riikka

Aiheeseen palatakseni, muistan kuinka nuorempana ihanteet oli toisenlaiset. Toki sporttisuus on aina ollut in, ainakin omassa päässäni, mutta laihuus ja hoikkuus olivat muodissa, kuten lihaksikkuus nykyään. Tämä näkyy aika hyvin myös kuntosalimaailmassa. 2000- luvun alussa ryhmäliikuntatunnit olivat suuressa suosiossa. Monet tunnit olivat niin täynnä, että porukkaa melkein pursusi ovista ulos. Toki nykyään tuntitarjonta on laajentunut, mutta tilastoja katsellessa iso osa jengistä on siirtynyt jumpista kuntosalin puolelle. Kaikki eivät treenaa ulkonäköseikkojen vuoksi, mutta kyllä ne vaan vaikuttavat meidän toimintaan.

Oma tarinani on aika tavanomainen. Olen aina ajatellut, että enemmän on enemmän ja toiminut myös tämän periaatteen mukaan. Yleensä jos yritän selittää tätä asiaa jollekin, otan esimerkiksi riman, joka nousee jatkuvasti korkeammalle. Eli ensin treenaat kerran päivässä ja sen jälkeen lisäät määrän kahteen. Rima nousee, etkä voi enää alittaa sitä. Olen aina vaatinut itseltäni paljon tässä asiassa ja jossain vaiheessa rima oli niin korkealla, ettei missään ollut mitään järkeä. Saatoin treenata päivässä jopa 5 tuntia, enkä pitänyt lepopäiviä. Tähän päälle vielä jäätävät työmäärät.

Voitte kuvitella, että kaikki urheilun tuomat hyvät asiat alkaa kadota tässä vaiheessa. Olen siinä mielessä onnekas, etten ole koskaan joutunut ylikuntoon tai aiheuttanut itselleni vammoja. Mutta kyllä sitä nykyään ajattelee, että mitä ihmettä päässäni on liikkunut tuolloin? Ainoa ohjenuora oli määrä, tein oikeastaan vain kovatehoista aerobista treeniä ja juoksulenkkejä. Hauskinta tässä on se, että en todellakaan ollut missään kireässä kunnossa tuolloin, vaan päinvastoin. Kroppa pisti vastaan ja piti rasvavarastoista kiinni. Toki on ollut myös vaiheita, kun olen ollut laihassa kunnossa ja treenannut paljon, mutta suuri treenimäärä ei tosiaan ole tae hyvästä bodista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva: Eve

Olen aina ollut aika ääripää ihminen, mutta en onneksi ole vienyt noita asioita ihan päätyyn saakka, sillä jonkinlainen järki on löytynyt jostain korvien välistä. 😀 Treenaan nykyään paljon edelleen, mutta ajatustyyli on täysin erilainen. Nykyään en esimerkiksi lähtisi tekemään enää ylimäärästä aerobista tähän päälle, vaan muutama voimatreeni viikossa tasapainottaa suurta jumppamäärää. Salitreenien ansiosta kropasta on tullut vahvempi ja se kestää paremmin rasitusta, eikä ylirasitukset iske päälle niin helpolla kun esimerkiksi ryhtilihakset pitävät asennon oikeana kovassakin menossa. Ruokavaliolla on myös ihan älyttömän suuri vaikutus silloin kun treenimäärät ovat suuret!

Olisi kiva kuulla teidän tarinoita! Löytyykö lukijoista joku joka kärsii pakkomielteestä liikuntaan, tai on käynyt vaiheen läpi? Olen tietysti edelleenkin liikunta-addikti, mutta en sillä tavoin että se määrää elämää ja menee kaiken edelle. Silleen hyvällä tavalla. 🙂

PS. Mun on pitänyt laittaa tämä jo monesti aiemmin, mutta joku joskus kysyi onko mulla snapchat ja onhan mulla! Latasin sen joskus 2014 alussa ja heitin vaan ensimmäisen nimen mitä mieleen tuli –> ainopaino. En ole toistaiseksi löytänyt asetusta, mistä tuon voisi muuttaa… 😀 Snäpissä tulee jaettua juttuja myös treenijuttujen ulkopuolelta, joten seurailkaa jos kiinnostaa! 😉