ELÄMÄN RAJALLISUUDESTA

Viimeiset kuukaudet ovat olleet surullisia, erilaisia ja jollain tavoin herättäviä. Kuolema on valitettavasti ollut läsnä ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin mun elämässä. Menetyksiä on tapahtunut useampia läheisten parissa ja nyt myös julkisuudessa kaksi tunnettua henkilöä menehtyivät peräjälkeen. Kuolema on luonnollista ja olen esimerkiksi menettänyt jo kaikki isovanhempani. Menettäminen on aina kamalaa, mutta vanhan ihmisen kohdalla siinä on kuitenkin jotain luonnollista. Sitä on ehkä osannut odottaa, tilanteesta riippuen toki.

Ystäväni menehtyi tammikuussa ja vaikka ei oltu enää muutamaan vuoteen oltu tekemissä paljoakaan, tuntui tämä todella epäreilulta ja luonnottomalta. Yhtäkkiä ihminen, jonka kanssa olet aikanaan viettänyt aikaa ja nähnyt päivittäin, onkin lopullisesti poissa. Tapahtuman jälkeen on tullut mietittyä elämän rajallisuutta paljonkin ja jollain tavoin se ahdistaa. Kaikki loppuu joskus, ja vaikka itse on vielä suhteellisen nuori, on tämä pistänyt ajattelemaan paljon omaa elämää. Mikä on tärkeää ja mikä ei. Miksi niihin ei niin tärkeisiin asioihin kuitenkin tuhlaa tuhottoman paljon aikaa? Miksi sitä stressaa loppujen lopuksi melko vähäpätöisiä asioita? Mitä omalta elämältä oikeasti haluaa?

Moni teistäkin voi varmasti yhtyä siihen, että jatkuvasti sitä odottelee jotain. Päivät perustuvat siihen, että odottaa iltaa, viikonloppua, kesää ja niin edelleen. Sitten kun odotettu tilanne on kohdalla, onkin tosi vaikea nauttia siitä ja sitä odottelee jotain vielä parempaa. Tällainen elämäntyyli vie helposti terän kaikelta ja pistää ajan vain kulumaan, odottaessa jotain parempaa. Yhtäkkiä huomaa, että hups meni viisi vuotta ja mitäs tässä on tapahtunut, vai onko mitään..

Mitä jos se paras hetki onkin nyt? Olen tainnut ennenkin kirjoittaa tästä aiheesta, mutta jos sitä miettii aikaa taaksepäin ja miettii hetkiä ja asioita, joista tulee hyvä olo. Millaisia ne hetket ovat? Omalla kohdalla ne ovat aika tavallisia asioita, ajanjaksoja kun olen tavoitellut itselleni tärkeitä asioita, tai vaikka maannut kokonaisen sunnuntain sohvalla sarjamaratonin parissa tekemättä mitään. Ajanjaksoja, jolloin elämä oli hyvin tasaista ja tavallista. Tällaisia tavallisia asioita saattaakin olla vaikea arvostaa, kun kaikki tavoittelevat nykyään niin suuria ettei mikään riitä.

Olen varma, että kun tekee itselle merkityksellisiä asioita, asiat tapahtuvat aika lailla itsestään. Nykyään on vain niin hirveän vaikea erottaa, mikä tarve tulee ulkopuolelta ja mitä itse haluaa. On helppoa jäädä tilanteeseen, jossa ei ole tyytyväinen, sillä pelko siitä, että muutos olisi vielä huonompi, tappaa usein yrittämisen halun ja motivaation.

Oon itse yrittänyt miettiä paljon tätä ja kaivella esiin sitä mitä oikeasti haluan tehdä ja mihin panostaa. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä mulla on aina tähän asti ollut niin selkeät sävelet, mutta yhtäkkiä kaikki onkin jollain tavoin epävarmaa ja joutuu suunnittelemaan osittain uusiksi. Oon aina elänyt päivä kerrallaan, mutta nykyään murehdin ihan liikaakin tulevaisuutta. Vitsi kun saisi itsestänsä esiin sen huolettoman, spontaanin tyypin, joka uskalsi yrittää ja luotti aina, että kaikki järjestyy! Onkohan se ikä vai mikä, joka on alkanut pistää jarruja päälle. :D

Se, mitä yritän tässä viestittää, on ehkä se, että muistettaisiin keskittyä asioihin, joilla on oikeasti merkitystä. Loppujen lopuksi ne stressin aiheet ja murheet ovat aika pieniä. Fakta on myös se, että asiat järjestyy ihan aina. Elämässä tulee hyviä ja huonoja aaltoja, välillä kaikki on epävarmaa ja välillä on ajanjaksoja, kun kaikki loksahtelee kohdilleen just eikä melkein. Meillä kaikilla on näitä ja sen takia ei saisi koskaan verrata omaa elämää toisen tilanteeseen. Me eletään eri vaiheita ja koetaan asioita eri tavoin! Kaikissa jaksoissa on silti aina jotain hyvää, vähintääkin niistä oppii jotain. On tää elämä välillä aika ihmeellinen juttu.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


8 x ARJEN HELPOT & HAUSKAT NIKSIT!

En varmasti ole ainoa jolla tulee arjessa vastaan tilanteita, joissa vaaditaan hieman erilaisia ratkaisuja. Kaikki ei aina mene kuten strömsössä, jolloin pienet, jopa yksinkertaiset niksit helpottavat huomattavasti toimintaa. Ajattelinkin jakaa kahdeksan arjen niksiä, joilla itse olen selvinnyt tiukemmistakin tilanteista. Aloitetaan painajaismaisesta tilanteesta, johon törmäsin juurikin tänään…;)

Heräät aamulla, tallustelet keittiöön. Napsautat kahvinkeittimen päälle ja avaat jääkaapin… Mitä?! Missä on kahvimaito? Voiko se olla taas loppu? No mitäs nyt sitten? Onneksi kaapista löytyy aina heraproteiinia, joten ei muuta kuin sumpit blenderiin, puoli kauhallista vaniljaheraa mukaan ja surautus! Tadaa, lopputuloksena kuohkea vaniljalatte, jonka avulla saa muuten samalla annoksen hyvin imeytyvää protskua eli ravintoa joka menee suoraan muskeleille! ;)

Tilanne, kun kaapista ei löydy enää juuri mitään, mutta kauppaan ehtii vasta myöhemmin. Tavoitteena tehdä silti jotain ravitsevaa ja terveellistä? Jos vihanneslaatikko ammottaa tyhjyyttään, teen annoksen jäämistä ja sekoitan ruuan kaveriksi juoman johon sekoitan viherjauhetta. Lusikallinen viherjauhetta vastaa noin lautasellista vihreitä vihanneksia, joten tää on todella kätevä lisä jokapäiväiseen käyttöön, tai tilanteisiin jolloin haluaa korjata aterian ravintopitoisuutta asteen paremmaksi.

Kanamunat ovat oiva rasvan ja proteiinin lähde ja niitä onkin helppo kantaa myös mukana valmiiksi keitettynä. Tiedättekö tilanteen, kun kuorit munaa ja mukana lähtee puolet valkuaisesta tai sitten kuori ei irtoa niin millään. Nou hätä, kokeile seuraavalla kerralla lisätä keitinveteen noin teelusikallinen leivinjauhetta, johan irtoaa kuoret helpolla!

Avocadot ovat mun vakkariruokaa, mutta niihin liittyy eräs ongelma. Avocadot ovat melkein aina joko raakoja tai liian kypsiä. :D Olen huomannut, että kun avocadon kypsyys alkaa olemaan ihanteellinen, kannattaa se laittaa jääkaappiin, jolloin kypsyysaste säilyy, eikä avocadosta tule liian lölleröinen. Kun avocadon kypsymistä tahtoo edistää, kannattaa se laittaa huoneenlämpöön ja jos mahdollista, lähelle banaaneja. Jos on todella kiire saada avocado kypsymään, voi sen kääriä folioon ja laittaa leivinpaperille kypsymään uuniin 200 asteeseen noin kymmeneksi minuutiksi!

Treenilaukku on mesta, jossa on yleensä vaikka mitä! Siellä kuljetetaan hikiset kuteen ja muutkin treenissä tarvittavat välineet. Ei siis ihme jos laukun avatessa ilmoille leijailee tunkkainen haju! Jos sun treenilaukku tai treenikengät lemuaa Elmerin vanhoilta kalsareilta, sujauta treenikenkien sisälle hyvältä tuoksuvat teepussit ja laukkusi saa uuden tuoksun hetkessä! :D

Mä oon itse laiska ruuanlaittaja kiireessä, joten olen todennut superkäteväksi IKEA:n Skänka wokpannu onkin tässä taloudessa käytössä ihan jatkuvasti. (hinta vaivaiset 20€) Tässä pannussa on hinta laatu suhde kohdillaan. Treenistä tullessa lyön lieden päälle, kaadan pannuun jäiset wokvihannekset ja proteiinit. Kansi päälle ja itse suihkuun. Suihkusta tullessa sekoitus, maustaminen ja homma valmis. 

Salaattia tehdessä tylsintä on kirsikkatomaattien viipalointi! Tähän löytyy helppo kikka: Kaada tomaatit lautaselle ja laita toinen lautanen päälle, vedä veitsellä lautasien läpi ja tadaa! Kaikki tomaatit ovat halkaistu hetkessä. Tarvitaan kuitenkin suht terävä veitsi, jotta homma onnistuu. :)

Tähän aikaan vuodesta ei tule loikoiltua biitsillä, mutta jos tiedossa on lomamatka niin nappaa seuraava niksi talteen. Uimaan mennessä on aina sama murheenkryyni, eli uskaltaako jättää luurin ja lompakon vartioimatta. Kun käytät tyhjää, puhdistettua aurinkorasva putelia puhelimen, avaimien, rahojen ja pankkikorttien säilytykseen rannalla, säilyvät ne suojassa vedeltä ja hiekalta, eikä kukaan varasta aurinkorasvaa…Ainakaan toivottavasti! :)

Ja nyt minä haluaisin kuulla teidän parhaat niksit ja kikat arjessa ja sen ulkopuolella? :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


PITÄÄKÖ LEPOPÄIVÄNÄ SYÖDÄ VÄHEMMÄN?

Treenin kuluttamista kaloreista elää joskus hieman vääristyneitä mielikuvia. On totta, että runsas treeni nostaa toki kulutusta, mutta kalorimäärät eivät ole mitään älyttömän suuria, etenkään jos kyseessä on tunnin harjoittelu kerran päivässä. Kulutus riippuu paljon treenin laadusta, mutta ei paneuduta nyt siihen, vaan lepopäivään ja ajatusmalliin, että lepopäivänä pitäisi syödä vähemmän.

Tässäkin asiassa oma tavoite on se mikä määrittää ne syömiset, mutta kuten olen useasti maininnut, kaloreita kuluu myös muissa puuhissa kuin treenissä. Perusaineenvaihdunta vie jo itsessään suuren siivun ja siihen summataan sitten kaikki puuhastelut mitä päivän aikana tapahtuu. Jos verrataan mun treenipäivää versus lepopäivää, on eroa noin 800-1000 kcal. Mun treenipäivät koostuvat siis usein yli kahden tunnin melko kovatehoisista treeneistä. Treenipäivän kulutus on pyörinyt 3000 kalorin paikkeilla, kun taas eilisen lepopäivän kulutus oli 2200. Päivä sisälsi aika paljon kotona oleskelua, yhden parin kilsan kävelylenkin koiran kanssa ja hieman lumitöitä pihassa.

Monesti myös ajatellaan että ne kalorit ja kulutus jotenkin nollaantuu päivien välillä, mutta kuten olen monesti maininnut kyseessä on jatkuva energiatasapaino. Jos esimerkiksi trenaa 4 krt vkossa, jolloin treenipäivien kokonaiskulutus on 2800 kcal ja pitää sitten 3 lepopäivää, jolloin kulutus on 2000 kcal, voi helposti laskea päivittäisen keskiarvo kulutuksen = 2460 kcal per päivä.

Lisäksi kannattaa muistaa, että lepopäivänä keho pääsee palautumaan, jolloin on jopa hyvä pitää energiansaanti hieman koholla, jolloin keholla on sitä energiaa korjata vaurioita ja täyttää lihaksien glykogeenivarastoja. Silloin kun olen noudattanut tarkempaa ruokavaliota, olen suunnannut tankkaukset juuri lepopäiville, jotta palautuminen maksimoituisi!

Jos keho toimii normaalisti, pitää se myös jo itsessään huolen siitä, että energiaa tulee sopivasti. Useimmilla ruokahalukin tippuu päivinä jolloin aktiivisuus on vähäisempää ja tulee automaattisesti syötyä kevyemmin. Mielestäni on siis turhaa stressata yksittäisistä asioista tai miettiä liikaa yhden päivän sisällä tapahtuvia asioita. Lepopäivänä ei siis tarvitse tietoisesti minimoida sylmistä tai stressata että heti jos ei liiku niin paino lähtisi nousuun!

Jos viikonloppuna lähti vähän keulimaan ja tuli syötyä liikaa herkkuja, kaikista järkevintä on palata vain takaisin normaaliin ruokavalioon ja unohtaa liian kurinalaiset toimenpiteet. Muutamassa päivässä homma tasaantuu kyllä. Jos miettii herkuttelun positiivisia puoilia, ainakin on energiaa treenata kovaa ja tehokkaasti. Tällöin kannattaakin ottaa kaikki ilo irti hyvistä energiatasoista, kokeilla vähän omia rajoja ja lähteä tekemään kovaa, haastavaa treeniä! Boom!

Energistä viikonalkua kamut!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook