JOS PUHUISIT MUILLE KUTEN ITSELLESI, MONTAKO YSTÄVÄÄ SINULLA OLISI?

Törmäsin aamulla melkein vastaavaan otsikkoon, alkuperäisessä luki kuitenkin että ”Jos puhuisit muille kuten itsellesi, sinulla ei olisi yhtään ystävää”. Otsikko kiinnitti huomioni, mutta mielestäni tuo loppu oli ehkä hieman raju. Olisiko muka oikeasti niin? Puhunko itselleni niin rumasti, entä puhutko sinä? Artikkelia lukiessa ja etenkin esimerkkien kohdalla, tuo loppuosa ei enää tuntunutkaan niin erikoiselta, vaan jokainen voi varmasti tunnistaa omassa käytöksessään niitä negatiivisia ajatuksia. Paljon puhutaan siitä, että ajatukset määrittävät hyvin paljon sitä, millaista elämämme on. Negatiiviset ajatuksen johtavat negatiivisiin tekoihin ja toisinpäin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oletko koskaan miettinyt miksi joku asia on niin hankalaa? Miksi ruokailutapojen muuttaminen tai treenin aloittaminen tuntuu lähes vastenmielisen vaikealta, kun taas toisilla kaikki sujuu kuin rasvattu? Lainaan tämän esimerkin tuosta lukemastani artikkelista, koska mielestäni tämä oli hyvin muotoiltu. :)

Kuvittele tilanne, että ottaisit luurin kouraan ja kilauttaisit kaverille, että lähdetäänkö treenaamaan. Langan toisesta päästä kuuluisi, että:

”No voisihan sitä aloittaa mutta parin viikon päästä sulla tyssää hommat kuitenkin. Niin on käynyt aina ennenkin.”

”Ei sun treenistä mitään kuitenkaan tule. Ei ole tullut ennenkään.”

”Ei huvita tulla kun sulla on niin p*ska kunto että hävettää.”

Jos jatkuvasti jonkun tavoitteen saavuttaminen tyssää lyhyeen tai epäonnistuminen on tapahtunut usemmin kuin kerran tai pari, olisi mielestäni hyvä miettiä, miten itse suhtautuu asiaan. Onko sitä oikeasti luovuttanut jo ennen kuin on edes aloittanut? Tämä voi olla juuri se pieni asia, joka erottaa onnistujat muista. Tapaan sanoa joskus kovissa treeneissä asiakkaille, että kun hokee mielessä että ”minä en luovuta koskaan”, ei sitä myöskään tapahdu. Olen huomannut ajatuksen voiman hyvin toimivana tehokeinona etenkin kovissa treeneissä, joissa tuntee pahaa oloa ja jopa kipua. Mitä jos kovan treenin alkaessa miettii jo etukäteen, että en kyllä varmasti jaksa. Miten luulette käyvän?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulla oli viime viikolla ihan megalomaanisen paska viikko. Siis sellainen, ettei napannut eikä huvittanut mikään. Jos joku olisi sanonut, että kokeileppas ajatella positiivisesti, olisin luultavasti tunkenut sanojan pään vessanpönttöön. Silloin kun menee hyvin ja kaikki on helppoa, onkin iisiä keskittyä kaikkeen positiiviseen ja antaa samanmoisia neuvoja muillekin. Silloin kun menee päin pyllyä, ei voisi vähempää kiinnostaa mitkään motivaatiolauseet tai iloiset ajatukset. Silloin kun menee huonosti, ajautuu helposti itsesääliin, jolloin ruokkii sitä pahaa oloa. Hakee kasan herkkuja, joiden syömisen jälkeen on entistä huonompi olo. Jättää treenit välistä, koska ei kiinnosta, mutta myöhemmin kuitenkin harmittaa. Makaa vain sohvalla tekemättä mitään, koska ei nappaa, mutta mistä ei sitten kuitenkaan tule parempi fiilis.

Haastavinta onkin toimia itsensä hyväksi juuri silloin kun on vaikeaa. Kerroin, että viime viikko oli kohdallani tosi haastava. Voin kertoa että viikonloppuna teki mieli lähteä juhlimaan ja nollata kaikki, mutta koska yritin olla jotenkin päin järkevä, tiesin ettei siitä loppupeleissä tulisi yhtään parempi fiilis, luultavasti jopa huonompi. Sen sijaan keskityin lepäilemään, syömään terveellisesti sekä urheilemaan ja nyt voin sanoa, että kyllä kannatti. Kuten huomaatte, tykkään käyttää omia esimerkkejä näissä teksteissä, koska silloin tulee fiilis, että on oikeasti jotain sanottavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikeina hetkinä on hyvä miettiä niitä asioita joista on kiitollinen ja keskittyä niihin. Kirjoitin viime viikolla tekstin, että on helppoa olla vahva, mutta vaikeaa olla heikko. Joskus onkin täysin ok olla rikki, paskana, vihainen tai surullinen, mutta silti voi olla kiitollinen niistä pienistäkin asioista, jotka ovat hyvin. Näihin olen yrittänyt itse keskittyä tällaisina hetkinä. Kun v*tuttaa, heitän hyvät musat soimaan kuulokkeista ja lähden kävelylle. Hyvä musiikki saa ainakin oman mielen heti paljon paremmaksi. Treenin vaikutuksia ei voi myöskään väheksyä, sillä harvemmin treenin jälkeen on enää huono fiilis. Tämä kannattaakin muistaa aina sillon kun oma mieli jarruttelee lähtemistä salille.

Tunnistatteko te itsepuhelun vaikutuksia? Yleensähän sellaisissa asioissa missä on hyvä, puhuu itselleen positiivisesti, mutta niissä haastavissa asioissa saattaa lytätä oman toimintansa jo ennen kuin se on edes alkanut.

Vaatteet: NIKE / Intersport Vaasa

Kengät: Puma / Intersport Vaasa

kuvat: Riikka


ON HELPPOA OLLA VAHVA, MUTTA KUINKA MONI USKALTAA OLLA HEIKKO?

Nykyään painotetaan paljon kuinka vahvuus on hyvä ominaisuus ja monesti kuullaan jengin kertovan kuinka olen niin vahva, että kestän mitä tahansa. Voin sanoa itsekin, että ulkoinen habitukseni on sellainen että mulla on aina kaikki hyvin ja olen iloinen. Olen mestari piilottamaan tunteeni ja näyttämään sitä mitä kuuluu näyttää. Heikkouteni on ehkä juuri se, että en osaa olla heikko. En pysty myöntämään, että nyt ei vaan jaksa enää. On helppoa olla vahva, mutta kuinka moni osaa olla heikko?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen itsekin sortunut siihen, että olen vähätellyt ihmisiä, jotka ovat myöntäneet etteivät osaa tai jaksa. Nyky-yhteiskunnassa palvotaan ikiliikkujia, jotka suorittavat 24/7. Voin kertoa, että suorittaminen on loppuepeleissä aika helppoa. On helppo mennä siihen kuplaan, kun siirtää kaikki ajatukset pois ja keskittyy vaan tekemään. Tämä johtaakin usein siihen, ettei mielessä olevia asioita käydä läpi, vaan ne siirretään pois ja jossain vaiheessa kaikki tuleekin sitten moninkertaisena ryöppynä takaisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Asiat kannattaa kohdata, oli ne vaikeita tai helppoja, koska vasta silloin pystyy jatkaa elämää eteenpäin ilman ylimääräistä kuormaa mukana. Ollaan viime aikoina juteltu kaverin kanssa paljon omista käyttäytymismalleista ja niitä kannattaa oikeesti miettiä ja tutkia, koska voi oppia itsestään paljon uutta ja voi myös oppia tuntemaan itsensä paremmin. Kaikilla meillä on niitä ”luurankoja kaapissa”. Vaikeitakin asioita, jotka muokkaavat meistä sellaisia kuin ollaan. Kun oppii ymmärtämään omia tapoja ja myös syitä mistä ne johtuvat, on myös helpompi hyväksyä virheensä.

Tällaista pientä ajatuksenvirtaa tähän iltaan. Itse käyn läpi vähän haastavampaa settiä tällä hetkellä, joten ei irtoa hirveästi mitään järkevää sanottavaa. Mutta eikö sitä sanota, että se mikä ei tapa, sen ainakin pitäisi vahvistaa. :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kuvat: Riikka

vaatteet & kengät: PUMA / Intersport Vaasa


TYKKÄÄ MUSTA (SOMESSA)

Otsikko ja sen ympärillä pyörivät jutut ovat pyörineet mun mielessä useasti ennenkin, mutta nyt viime aikoina olen lukenut aiheesta sekä Annan että Anun postauksen, joten ajattelin avata myös oman sanaisen arkkuni. Meihin ihmisiin on varmasti sisäisesti asetettu ominaisuus, että haluamme ja tarvitsemme hyväksyntää ulkopuolelta ja muilta ihmisiltä. On ihan normaalia, että haluaa olla tykätty. Joskus kuitenkin muiden hyväksynnän haaliminen ja ns. huomiohuoraus voi mennä myös liian pitkälle. Usein tällainen kalastelu viestii yksinkertaisesti huonosta itsetunnosta, jolloin on vain pakko saada kehuja/ihailua ulkopuolelta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sosiaalisen median tullessa mukaan kuvioihin on tämä tykkäämis-juttu viety ihan uudelle levelille, sillä nykyään oma kanta on helppoa ilmaista internetin syövereissä. Toisille tykkää-napilla ei ole juurikaan merkitystä, mutta joillekin se on todella suuressa roolissa. Olen huomannut, että etenkin lapsien ja nuorien keskuudessa tykkäyksillä ja seuraajilla on suuri asema siinä kuka on suosittu ja kenellä on ”valtaa”. Luojan kiitos omassa lapsuudessa ei vielä ollut sosiaalista mediaa, sillä tuntui että kaikki oli jo ilman sitäkin niin hankalaa. :D

Lukiessani nuo aiemmin mainitut artikkelit, aloin miettiä myös omaa somekäyttäytymistä. Itse en oikeastaan tykkäile tai kommentoi missään sosiaalisessa mediassa. Tuntuu, että kun on itse siinä niin syvällä mukana, ei jaksa osallistua muulla tavoin. Toki olisi varmasti itselle kannattavaa ottaa kantaa, kommentoida ja olla mukana jotta saisi ”itseään enemmän esille”, mutta en koe sitä omaksi jutukseni. Silloin kun sanon jotain, mulla on yleensä todellinen mielipide asiasta. Selailen paljon instagramia ja saatan hymähdellä hauskoille jutuille ja kuville, mutta silti en paina tykkää-nappia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ajattelisin mitään negatiivista kenestäkään. Jollain tavalla tuntuu nololta edes kirjoittaa tästä aiheesta, mutta toisaalta tämä on sitä nykyaikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuoden alussa tein pienen testailun ja pistin itselleni tavoitteen nostaa instagram-seuraajani tiettyyn lukuun. Olen työskennellyt pitkään somen parissa, joten tiedän millaisilla kuvilla/jutuilla saa yleensä seuraajia, ainakin tällä treeni- ja hyvinvointialalla. Tiedän myös millaisilla kuvilla niitä seuraajia katoaa. :D En ole koskaan aikaisemmin ns. panostanut instagramiin, sillä kaikki paukut on pistetty tähän blogiin. Mun kohdalla esimerkiksi instagram-seuraajien ja blogin lukijamäärä ei ole mitenkään päin järkevässä suhteessa.

Tuon testailun aikana, latasin sovelluksen jolla näin kadonneet ja uudet seuraajat. Aloin huomaamaan, että tämä seurailu alkoi ahdistaa jollain tavoin. Väkisinkin sitä sitten mietti, että miksei tuo enää seuraa mua. :D Näin jälkeenpäin ajateltuna todellakin aivan järjetöntä! Kun tavoite oli täysi, lopetin ”kalastelun” ja seuraamisen, jonka jälkeen homma unohtui itsestään. Haluan vain sanoa, että pystyn samaistumaan siihen, että nämä asiat aiheuttavat paljon ajatuksia ja mielipiteitä.

Mun kohdalla kiinnostavimpia juttuja niin instan kuin bloginkiinkin liittyen ovat ravintoon ja kehon muokkaukseen liittyvät aiheet. Mun blogia seurataan enemmän juttujen kuin minun vuoksi ja se on aika ratkaiseva asia, verrattuna esim. suosittuihin lifestylebloggaajiin, jotka voivat kirjoittaa vaikka vessapaperista ja silti lukijoita ropisee katsomaan mitä otsikon takaa löytyy. Uskon että tämä sama juttu pätee moneen muuhun treeniaiheisen blogin kirjoittajaan.

food1

Niin sanotun ”tavallisen ihmisen” on ehkä vaikea ymmärtää miksi ihmeessä sosiaalisen median parissa työskentelevät ajattelevat niin paljon lukijamääriä ja seuraajia, mutta kuten muussakin maailman menossa, raha, valta ja maine ratkaisee. Mitä enemmän seuraajia/lukijoita sulla on, sen enemmän valtaa (ja rahaa) sulla on tässä työssä. Olen itsekin joutunut siihen kuplaan, jossa kirjoitin tekstejä vain euron kuvat silmillä, mutta nykyään mua ehkä enemmänkin ahdistaa kaikenlainen klikkailu-otsikoiden ja lukijoiden kalastelu. Mitä enemmän on esillä, sitä enemmän se alkaa myös ahdistaa jossain vaiheessa.

Sosiaalinen media on siinä mielessä raaka paikka, että siellä menestyvät usein vain ääripäiden edustajat. Tavallinen ihminen ei ole samalla tavalla kiinnostava, kuin äärimmilleen trimmattu keho ja kauniit kasvot. Loppujen lopuksi täytyy muistaa, että elämä tapahtuu jossain ihan muualla kuin sielä kännykän sovelluksissa ja usein kuvista näkee vain sen sadasosasekunnin hetken, joka on usein vielä lavastettu tilanne. Usein myös me ajatellaan muiden ihmisten ajattelevan enemmän kuin he tekevät. Mietitään, että miksi tuo ei tykännyt mun kuvasta tai lopetti seuraamisen, vaikka kyseessä voi olla hyvinkin neutraali syy. Tyyppi ehkä missasi sun kuvan tai poistui itse facebookista/instagramista. Joissakin tapauksissa mielenkiinnon kohteet vain vaihtuvat, eikä raskaana huvitakkaan katsella treenikuvia ja kisadieetin fiiliksiä.

kuvat 1,2: Riikka