ON HELPPOA OLLA VAHVA, MUTTA KUINKA MONI USKALTAA OLLA HEIKKO?

Nykyään painotetaan paljon kuinka vahvuus on hyvä ominaisuus ja monesti kuullaan jengin kertovan kuinka olen niin vahva, että kestän mitä tahansa. Voin sanoa itsekin, että ulkoinen habitukseni on sellainen että mulla on aina kaikki hyvin ja olen iloinen. Olen mestari piilottamaan tunteeni ja näyttämään sitä mitä kuuluu näyttää. Heikkouteni on ehkä juuri se, että en osaa olla heikko. En pysty myöntämään, että nyt ei vaan jaksa enää. On helppoa olla vahva, mutta kuinka moni osaa olla heikko?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen itsekin sortunut siihen, että olen vähätellyt ihmisiä, jotka ovat myöntäneet etteivät osaa tai jaksa. Nyky-yhteiskunnassa palvotaan ikiliikkujia, jotka suorittavat 24/7. Voin kertoa, että suorittaminen on loppuepeleissä aika helppoa. On helppo mennä siihen kuplaan, kun siirtää kaikki ajatukset pois ja keskittyy vaan tekemään. Tämä johtaakin usein siihen, ettei mielessä olevia asioita käydä läpi, vaan ne siirretään pois ja jossain vaiheessa kaikki tuleekin sitten moninkertaisena ryöppynä takaisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Asiat kannattaa kohdata, oli ne vaikeita tai helppoja, koska vasta silloin pystyy jatkaa elämää eteenpäin ilman ylimääräistä kuormaa mukana. Ollaan viime aikoina juteltu kaverin kanssa paljon omista käyttäytymismalleista ja niitä kannattaa oikeesti miettiä ja tutkia, koska voi oppia itsestään paljon uutta ja voi myös oppia tuntemaan itsensä paremmin. Kaikilla meillä on niitä ”luurankoja kaapissa”. Vaikeitakin asioita, jotka muokkaavat meistä sellaisia kuin ollaan. Kun oppii ymmärtämään omia tapoja ja myös syitä mistä ne johtuvat, on myös helpompi hyväksyä virheensä.

Tällaista pientä ajatuksenvirtaa tähän iltaan. Itse käyn läpi vähän haastavampaa settiä tällä hetkellä, joten ei irtoa hirveästi mitään järkevää sanottavaa. Mutta eikö sitä sanota, että se mikä ei tapa, sen ainakin pitäisi vahvistaa. :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kuvat: Riikka

vaatteet & kengät: PUMA / Intersport Vaasa


TYKKÄÄ MUSTA (SOMESSA)

Otsikko ja sen ympärillä pyörivät jutut ovat pyörineet mun mielessä useasti ennenkin, mutta nyt viime aikoina olen lukenut aiheesta sekä Annan että Anun postauksen, joten ajattelin avata myös oman sanaisen arkkuni. Meihin ihmisiin on varmasti sisäisesti asetettu ominaisuus, että haluamme ja tarvitsemme hyväksyntää ulkopuolelta ja muilta ihmisiltä. On ihan normaalia, että haluaa olla tykätty. Joskus kuitenkin muiden hyväksynnän haaliminen ja ns. huomiohuoraus voi mennä myös liian pitkälle. Usein tällainen kalastelu viestii yksinkertaisesti huonosta itsetunnosta, jolloin on vain pakko saada kehuja/ihailua ulkopuolelta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sosiaalisen median tullessa mukaan kuvioihin on tämä tykkäämis-juttu viety ihan uudelle levelille, sillä nykyään oma kanta on helppoa ilmaista internetin syövereissä. Toisille tykkää-napilla ei ole juurikaan merkitystä, mutta joillekin se on todella suuressa roolissa. Olen huomannut, että etenkin lapsien ja nuorien keskuudessa tykkäyksillä ja seuraajilla on suuri asema siinä kuka on suosittu ja kenellä on ”valtaa”. Luojan kiitos omassa lapsuudessa ei vielä ollut sosiaalista mediaa, sillä tuntui että kaikki oli jo ilman sitäkin niin hankalaa. :D

Lukiessani nuo aiemmin mainitut artikkelit, aloin miettiä myös omaa somekäyttäytymistä. Itse en oikeastaan tykkäile tai kommentoi missään sosiaalisessa mediassa. Tuntuu, että kun on itse siinä niin syvällä mukana, ei jaksa osallistua muulla tavoin. Toki olisi varmasti itselle kannattavaa ottaa kantaa, kommentoida ja olla mukana jotta saisi ”itseään enemmän esille”, mutta en koe sitä omaksi jutukseni. Silloin kun sanon jotain, mulla on yleensä todellinen mielipide asiasta. Selailen paljon instagramia ja saatan hymähdellä hauskoille jutuille ja kuville, mutta silti en paina tykkää-nappia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ajattelisin mitään negatiivista kenestäkään. Jollain tavalla tuntuu nololta edes kirjoittaa tästä aiheesta, mutta toisaalta tämä on sitä nykyaikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuoden alussa tein pienen testailun ja pistin itselleni tavoitteen nostaa instagram-seuraajani tiettyyn lukuun. Olen työskennellyt pitkään somen parissa, joten tiedän millaisilla kuvilla/jutuilla saa yleensä seuraajia, ainakin tällä treeni- ja hyvinvointialalla. Tiedän myös millaisilla kuvilla niitä seuraajia katoaa. :D En ole koskaan aikaisemmin ns. panostanut instagramiin, sillä kaikki paukut on pistetty tähän blogiin. Mun kohdalla esimerkiksi instagram-seuraajien ja blogin lukijamäärä ei ole mitenkään päin järkevässä suhteessa.

Tuon testailun aikana, latasin sovelluksen jolla näin kadonneet ja uudet seuraajat. Aloin huomaamaan, että tämä seurailu alkoi ahdistaa jollain tavoin. Väkisinkin sitä sitten mietti, että miksei tuo enää seuraa mua. :D Näin jälkeenpäin ajateltuna todellakin aivan järjetöntä! Kun tavoite oli täysi, lopetin ”kalastelun” ja seuraamisen, jonka jälkeen homma unohtui itsestään. Haluan vain sanoa, että pystyn samaistumaan siihen, että nämä asiat aiheuttavat paljon ajatuksia ja mielipiteitä.

Mun kohdalla kiinnostavimpia juttuja niin instan kuin bloginkiinkin liittyen ovat ravintoon ja kehon muokkaukseen liittyvät aiheet. Mun blogia seurataan enemmän juttujen kuin minun vuoksi ja se on aika ratkaiseva asia, verrattuna esim. suosittuihin lifestylebloggaajiin, jotka voivat kirjoittaa vaikka vessapaperista ja silti lukijoita ropisee katsomaan mitä otsikon takaa löytyy. Uskon että tämä sama juttu pätee moneen muuhun treeniaiheisen blogin kirjoittajaan.

food1

Niin sanotun ”tavallisen ihmisen” on ehkä vaikea ymmärtää miksi ihmeessä sosiaalisen median parissa työskentelevät ajattelevat niin paljon lukijamääriä ja seuraajia, mutta kuten muussakin maailman menossa, raha, valta ja maine ratkaisee. Mitä enemmän seuraajia/lukijoita sulla on, sen enemmän valtaa (ja rahaa) sulla on tässä työssä. Olen itsekin joutunut siihen kuplaan, jossa kirjoitin tekstejä vain euron kuvat silmillä, mutta nykyään mua ehkä enemmänkin ahdistaa kaikenlainen klikkailu-otsikoiden ja lukijoiden kalastelu. Mitä enemmän on esillä, sitä enemmän se alkaa myös ahdistaa jossain vaiheessa.

Sosiaalinen media on siinä mielessä raaka paikka, että siellä menestyvät usein vain ääripäiden edustajat. Tavallinen ihminen ei ole samalla tavalla kiinnostava, kuin äärimmilleen trimmattu keho ja kauniit kasvot. Loppujen lopuksi täytyy muistaa, että elämä tapahtuu jossain ihan muualla kuin sielä kännykän sovelluksissa ja usein kuvista näkee vain sen sadasosasekunnin hetken, joka on usein vielä lavastettu tilanne. Usein myös me ajatellaan muiden ihmisten ajattelevan enemmän kuin he tekevät. Mietitään, että miksi tuo ei tykännyt mun kuvasta tai lopetti seuraamisen, vaikka kyseessä voi olla hyvinkin neutraali syy. Tyyppi ehkä missasi sun kuvan tai poistui itse facebookista/instagramista. Joissakin tapauksissa mielenkiinnon kohteet vain vaihtuvat, eikä raskaana huvitakkaan katsella treenikuvia ja kisadieetin fiiliksiä.

kuvat 1,2: Riikka


KAIKKI EI AINA MENE KUTEN OLI SUUNNITELLUT

Suunnitelmallisuus, tavoitteet, toiveet ja unelmat. Tulevaisuutta on kiva maalata ennalta ja suunnitella miten asiat tulee omalla kohdalla menemään. Vaikka tiettyihin asioihin, kuten tavoitteisiin, pystyy itse vaikuttaa paljon, ei voi silti koskaan olla varma mitä elämä heittää eteen. Mä oon huomannut tähän astiseen ikääni päästäessä, että elämä koostuu aalloista, jolloin välillä on tasaista ja välillä sitten myrskyää ihan kunnolla. Myrskyn silmässä sitä miettii, että miten hitossa jouduin tähän tilanteeseen, mutta lohduttava ajatus on että asiat järjestyy aina, tavalla tai toisella.

kes

vaatteet saatu

Kaija Koo laulaa uudessa biisissään, että ”jotkut ei kadu mitään, minä kadun, kaikki ei todellakaan mennyt lailla sadun”. Lause viittaa luultavasti virheisiin, joita me kaikki tehdään joskus. Onko virheet sitten loppupeleissä pahasta, tai onko huono asia katua jotain tekemäänsä? Mitä jos saisi mennä menneisyyteen ja korjata kaikki katumansa asiat ja virheet. Eikö elämä olisi silloin liian tasaista, tylsää massaa? Omalta kohdalta voin sanoa, että todellakin kadun joitakin asioita, kuten sitä miten aikoinaan vuosia sitten kulutin aikaani liialliseen treenaamiseen ja ruuan syynäämiseen. Mutta sitten toisaalta ilman sitä en olisi oppinut näin paljon kaikesta ja voisi jakaa sitä täällä teidän kanssa. Kadun myös asioita, joiden merkitystä en ole ihan vielä ymmärtänyt, mutta jossain vaiheessa sitä huomaa, että näinhän sen kuuluikin mennä.

Uskon että me kaikki tarvittaisiin ajoittain enemmän spontaanisuutta ja irti päästämistä. Tiedän itse kokemuksesta, että se on jollain tavoin pelottavaa. Pelon syytä en tiedä, mutta ehkä meillä on nykyään narut käsissä niin tiukasti, että pelottaa päästää irti ja katsoa mitä tapahtuu. Ainakin oman kokemukseni mukaan, parhaat asiat tapahtuu juuri spontaaneista jutuista ja silloin, kun ei ole suunnitellut mitään!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

vaatteet saatu

Suunnitelmallisuus ja suorittaminen ovat toki omalla tavallaan hyviä juttuja. Itse tykkään pitää langat käsissä ja olinhan suunnitellut miten tulen viettämään tämän loman lepäillen ja järkevästi treenaten. No, elämä päätti toisin ja kaikki onkin mennyt ihan päälaelleen. Alkuperäisessä suunnitelmassani ei ollut mitään vikaan, mutta jonkinlainen herätys tämä on ollut. Tästä lähtien mun ei ehkä tarvitse olla ihan niin tiukasti niiden rutiinien orja, vaikka töihin palaankin. Helpommin sanottu kuin tehty, nimittäin kun palaan takas oravanpyörään, se imaisee aika nopeasti mukanaan.

Nyt kuitenkin jatkan vielä hetken lomailua ja seuraava kohde olisikin Seinäjoella. Seinäjoella on ollut tänä kesänä vaikka millaisia tapahtumia, eikä hommalle näy loppua. Tänään alkava Solar Sound Festival tulee tekemään uuden lipunmyyntiennätyksen, joten jengiä virtaa runsain mitoin kohti pohjanmaata. Sain yhteistyönä tiketit Solar Soundiin, joten myös meikäläinen on lähdössä mestoille festaroimaan! Tuntuu, että tänä kesänä yksi jos toinenkin festari on tehnyt ennätyksiä, eikä ihme, mun mielestä festarit ovat kesän parasta antia. Viikonlopulle on luvattu hellelukemia ja festareiden musiikkikattauskin toimii paremmin kuin hyvin. Itse odotan eniten Italo Brothersia, JVG:tä sekä tungevaag & raabania! Tulkaa vetäseen hihasta jos törmäillään! Snäpissä raportoin enemmän matskua, joten laittakaa seuraukseen: ainopaino. Oon muutenkin melko aktiivinen snäppäilijä nykyään ja siellä on tosiaan enemmän myös kaikkee muuta kuin sitä treeniä! :)

Kuvan vaatteet ovat Vaasan Seppälän urheiluvaatemallistoa. Nykyään myös Seppälästä saa laadukkaita, mutta edullisia treenikuteita.