KUN EI IRTOO NIIN EI IRTOO

Katri kirjoitti eilen aika hyvän postauksen aiheella ”Onko hyvistä blogeista tullut pinnallisia ja kaupallisia?” ja nähtyäni otsikon, piti heti käydä lukemassa sisältö, sillä olen itse ajatellut tätä samaa asiaa viime aikoina myös hieman eri kanteilta katsottuna. Blogiskene muuttuu ja kehittyy jatkuvasti, mutta samalla tuntuu että blogeista tulee myös tylsempiä. Liika suunnitelmallisuus ja ”siloittelu” nyt vaan on pidemmän päälle tylsää. Itse tykkään rehellisistä ja aidoista kirjoituksista, ja pyrin myös itse kirjoittamaan rehellisesti omia ajatuksia. Toisaalta tässä aikojen ja lukijamäärien kasvaessa sitä on tullut myös tietoisemmaksi kaikesta ja tavallaan haluaa myös suojella itseään jättämällä ne kärkkäimmät mielipiteet ja ajatukset kokonaan kirjoittamatta.

Tämän tylsyys-asian kanssa olen itsekin paininut viime aikoina, sillä tuntuu että omat tekstit ovat välillä sitä samaa liibalaabaa ja ei meinaa oikeen irrota mitään kirjoitettavaa. Toisaalta, kun miettii vaikka muutaman vuoden taaksepäin, ei näistä aiheista tullut stressattua sen enempää, vaan sitä kirjoitettiin mitä mieleen tuli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mua itseäni henkilökohtaisesti jopa jotenkin ärsyttää jos bloggaajat pyytelevät joka kerta kirjoittaessaan anteeksi jotain kahden päivän taukoja tai selittelevät kun on niin kiire, ettei ehdi kirjoittaa. En oikeesti usko, että näitä asioita ajattelee/huomaa kukaan muu, kuin kirjoittaja itse ja senkin takia on vähän turhaa valittaa ja pahoitella asiasta mistä ei ole periaatteessa tilivelvollinen kenellekkään. :D Tämän vuoksi en ole itse jaksanut tai viitsinyt puhua tästä aiheesta täällä ääneen, mutta ehkä sen on pystynyt lukemaan rivienkin välistä, että mulla on ihan jäätävä motivaation puutos ja ”kuiva kausi” kirjoittamisen suhteen.

Usein tässä vaiheessa joku sanoo, että älä stressaa asiasta ja kirjoita sitten kun huvittaa. Tässä on vaan sellainen mutta, että enhän oikeen voi sanoa töissäkään että hei enpä tuu töihin hetkeen, kun ei ole just nyt inspiraatiota. :D Luovuutta vaativia juttuja on tosi hankalaa tehdä väkisin ja asiasta tulee sellainen ikävä oravanpyörä, kun hommasta alkaa ottaa liikaa paineita.

Oon kirjoitellut tätä blogia kohta kuusi vuotta ja nyt on ensimmäistä kertaa fiilis, että tää ei sujukaan niin kivuttomasti kuin ennen. Multa on useasti kysytty, että mistä keksin aina kaikki aiheet ja vastaus on se oma elämäntyyli – kun elää treeniympäristössä ja työskentelee ravinnon parissa, on helposti myös aiheita joista kirjoittaa. Nyt viime kuukausien aikana oma panostus onkin mennyt johonkin muuhun ja se taas heijastuu sitten täällä. Selviän ns. perusasioista ja rutiineista, mutta kaikki ylimääräinen tuottaa enemmän haasteita, kun on niin paljon ajateltavaa. Edelliseen viitaten, mulla on kaikki ihan hyvin, eli siitä ei tarvitse olla huolissaan. :)

collage_fotorb

Tiedän, että kyseessä on ohi menevä vaihe, joten en siinä mielessä jaksa stressata liikaa tästä asiasta, mutta ajattelin kuitenkin hieman valaista asiaa myös täällä ja mikä tärkeintä, heittää pallon teille! Nyt olisikin mahdollisuus heitellä ajatuksia ja ideoita aiheista, joista haluatte lukea. Oon useasti saanut teiltä ihan loistoideoita kirjoittamiseen, joten olisin hurjan kiitollinen jos jaksaisitte raapustella toiveita kommenttiboksiin. :)


ON HELPPOA OLLA VAHVA, MUTTA KUINKA MONI USKALTAA OLLA HEIKKO?

Nykyään painotetaan paljon kuinka vahvuus on hyvä ominaisuus ja monesti kuullaan jengin kertovan kuinka olen niin vahva, että kestän mitä tahansa. Voin sanoa itsekin, että ulkoinen habitukseni on sellainen että mulla on aina kaikki hyvin ja olen iloinen. Olen mestari piilottamaan tunteeni ja näyttämään sitä mitä kuuluu näyttää. Heikkouteni on ehkä juuri se, että en osaa olla heikko. En pysty myöntämään, että nyt ei vaan jaksa enää. On helppoa olla vahva, mutta kuinka moni osaa olla heikko?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen itsekin sortunut siihen, että olen vähätellyt ihmisiä, jotka ovat myöntäneet etteivät osaa tai jaksa. Nyky-yhteiskunnassa palvotaan ikiliikkujia, jotka suorittavat 24/7. Voin kertoa, että suorittaminen on loppuepeleissä aika helppoa. On helppo mennä siihen kuplaan, kun siirtää kaikki ajatukset pois ja keskittyy vaan tekemään. Tämä johtaakin usein siihen, ettei mielessä olevia asioita käydä läpi, vaan ne siirretään pois ja jossain vaiheessa kaikki tuleekin sitten moninkertaisena ryöppynä takaisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Asiat kannattaa kohdata, oli ne vaikeita tai helppoja, koska vasta silloin pystyy jatkaa elämää eteenpäin ilman ylimääräistä kuormaa mukana. Ollaan viime aikoina juteltu kaverin kanssa paljon omista käyttäytymismalleista ja niitä kannattaa oikeesti miettiä ja tutkia, koska voi oppia itsestään paljon uutta ja voi myös oppia tuntemaan itsensä paremmin. Kaikilla meillä on niitä ”luurankoja kaapissa”. Vaikeitakin asioita, jotka muokkaavat meistä sellaisia kuin ollaan. Kun oppii ymmärtämään omia tapoja ja myös syitä mistä ne johtuvat, on myös helpompi hyväksyä virheensä.

Tällaista pientä ajatuksenvirtaa tähän iltaan. Itse käyn läpi vähän haastavampaa settiä tällä hetkellä, joten ei irtoa hirveästi mitään järkevää sanottavaa. Mutta eikö sitä sanota, että se mikä ei tapa, sen ainakin pitäisi vahvistaa. :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kuvat: Riikka

vaatteet & kengät: PUMA / Intersport Vaasa


TYKKÄÄ MUSTA (SOMESSA)

Otsikko ja sen ympärillä pyörivät jutut ovat pyörineet mun mielessä useasti ennenkin, mutta nyt viime aikoina olen lukenut aiheesta sekä Annan että Anun postauksen, joten ajattelin avata myös oman sanaisen arkkuni. Meihin ihmisiin on varmasti sisäisesti asetettu ominaisuus, että haluamme ja tarvitsemme hyväksyntää ulkopuolelta ja muilta ihmisiltä. On ihan normaalia, että haluaa olla tykätty. Joskus kuitenkin muiden hyväksynnän haaliminen ja ns. huomiohuoraus voi mennä myös liian pitkälle. Usein tällainen kalastelu viestii yksinkertaisesti huonosta itsetunnosta, jolloin on vain pakko saada kehuja/ihailua ulkopuolelta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sosiaalisen median tullessa mukaan kuvioihin on tämä tykkäämis-juttu viety ihan uudelle levelille, sillä nykyään oma kanta on helppoa ilmaista internetin syövereissä. Toisille tykkää-napilla ei ole juurikaan merkitystä, mutta joillekin se on todella suuressa roolissa. Olen huomannut, että etenkin lapsien ja nuorien keskuudessa tykkäyksillä ja seuraajilla on suuri asema siinä kuka on suosittu ja kenellä on ”valtaa”. Luojan kiitos omassa lapsuudessa ei vielä ollut sosiaalista mediaa, sillä tuntui että kaikki oli jo ilman sitäkin niin hankalaa. :D

Lukiessani nuo aiemmin mainitut artikkelit, aloin miettiä myös omaa somekäyttäytymistä. Itse en oikeastaan tykkäile tai kommentoi missään sosiaalisessa mediassa. Tuntuu, että kun on itse siinä niin syvällä mukana, ei jaksa osallistua muulla tavoin. Toki olisi varmasti itselle kannattavaa ottaa kantaa, kommentoida ja olla mukana jotta saisi ”itseään enemmän esille”, mutta en koe sitä omaksi jutukseni. Silloin kun sanon jotain, mulla on yleensä todellinen mielipide asiasta. Selailen paljon instagramia ja saatan hymähdellä hauskoille jutuille ja kuville, mutta silti en paina tykkää-nappia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ajattelisin mitään negatiivista kenestäkään. Jollain tavalla tuntuu nololta edes kirjoittaa tästä aiheesta, mutta toisaalta tämä on sitä nykyaikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuoden alussa tein pienen testailun ja pistin itselleni tavoitteen nostaa instagram-seuraajani tiettyyn lukuun. Olen työskennellyt pitkään somen parissa, joten tiedän millaisilla kuvilla/jutuilla saa yleensä seuraajia, ainakin tällä treeni- ja hyvinvointialalla. Tiedän myös millaisilla kuvilla niitä seuraajia katoaa. :D En ole koskaan aikaisemmin ns. panostanut instagramiin, sillä kaikki paukut on pistetty tähän blogiin. Mun kohdalla esimerkiksi instagram-seuraajien ja blogin lukijamäärä ei ole mitenkään päin järkevässä suhteessa.

Tuon testailun aikana, latasin sovelluksen jolla näin kadonneet ja uudet seuraajat. Aloin huomaamaan, että tämä seurailu alkoi ahdistaa jollain tavoin. Väkisinkin sitä sitten mietti, että miksei tuo enää seuraa mua. :D Näin jälkeenpäin ajateltuna todellakin aivan järjetöntä! Kun tavoite oli täysi, lopetin ”kalastelun” ja seuraamisen, jonka jälkeen homma unohtui itsestään. Haluan vain sanoa, että pystyn samaistumaan siihen, että nämä asiat aiheuttavat paljon ajatuksia ja mielipiteitä.

Mun kohdalla kiinnostavimpia juttuja niin instan kuin bloginkiinkin liittyen ovat ravintoon ja kehon muokkaukseen liittyvät aiheet. Mun blogia seurataan enemmän juttujen kuin minun vuoksi ja se on aika ratkaiseva asia, verrattuna esim. suosittuihin lifestylebloggaajiin, jotka voivat kirjoittaa vaikka vessapaperista ja silti lukijoita ropisee katsomaan mitä otsikon takaa löytyy. Uskon että tämä sama juttu pätee moneen muuhun treeniaiheisen blogin kirjoittajaan.

food1

Niin sanotun ”tavallisen ihmisen” on ehkä vaikea ymmärtää miksi ihmeessä sosiaalisen median parissa työskentelevät ajattelevat niin paljon lukijamääriä ja seuraajia, mutta kuten muussakin maailman menossa, raha, valta ja maine ratkaisee. Mitä enemmän seuraajia/lukijoita sulla on, sen enemmän valtaa (ja rahaa) sulla on tässä työssä. Olen itsekin joutunut siihen kuplaan, jossa kirjoitin tekstejä vain euron kuvat silmillä, mutta nykyään mua ehkä enemmänkin ahdistaa kaikenlainen klikkailu-otsikoiden ja lukijoiden kalastelu. Mitä enemmän on esillä, sitä enemmän se alkaa myös ahdistaa jossain vaiheessa.

Sosiaalinen media on siinä mielessä raaka paikka, että siellä menestyvät usein vain ääripäiden edustajat. Tavallinen ihminen ei ole samalla tavalla kiinnostava, kuin äärimmilleen trimmattu keho ja kauniit kasvot. Loppujen lopuksi täytyy muistaa, että elämä tapahtuu jossain ihan muualla kuin sielä kännykän sovelluksissa ja usein kuvista näkee vain sen sadasosasekunnin hetken, joka on usein vielä lavastettu tilanne. Usein myös me ajatellaan muiden ihmisten ajattelevan enemmän kuin he tekevät. Mietitään, että miksi tuo ei tykännyt mun kuvasta tai lopetti seuraamisen, vaikka kyseessä voi olla hyvinkin neutraali syy. Tyyppi ehkä missasi sun kuvan tai poistui itse facebookista/instagramista. Joissakin tapauksissa mielenkiinnon kohteet vain vaihtuvat, eikä raskaana huvitakkaan katsella treenikuvia ja kisadieetin fiiliksiä.

kuvat 1,2: Riikka