PILAAKO HERKKUPÄIVÄ DIEETIN?

Herkkupäivä, karkkipäivä, mättöpäivä, tankkauspäivä… rakkaalla lapsella on monta nimeä ja jokainen tietää varmasti mistä puhun. Siitä lapsenakin odotetusta lauantaista, jolloin sai vihdoinkin odotetun karkkipussin käsiinsä. Käsittelen tätä aihetta nyt dieetin näkökulmasta, eli jos halutaan pudottaa painoa, voiko silti pitää herkkupäiviä silloin tällöin vai meneekö koko tehty työ hukkaan yhden päivän ansiosta?

food

Herkkupäivän ideana on siis pitää poikkeuksellinen päivä, jonka aikana syödään vapaammin enemmän kaloreita ja niitä ruokia joita ruokavalio ei muina päivinä salli. Urheilijat käyttävät tästä nimeä tankkauspäivä, jolloin myös makroravinteiden jako on hieman tarkempi – syödään runsaammin hiilihydraatteja ja vähemmän rasvaa, jolloin saadaan kehon glykogeenivarastot täyteen, aineenvaihdunta toiminaan tehokkaammin ja paremmat tehot treeneihin. Normaali diettaaja voi kuitenkin pitää mättöpäivän melko vapaana päivänä ja syödä myös niitä rasvaisia herkkuja.

Herkkupäivällä on usein positiivisia vaikutuksia etenkin psyykkiselle puolelle, sillä kyllähän sitä jaksaa painaa viikon tehokkaasti jos tietää, että viikonloppuna odottaa rennompi päivä ja hyvät sapuskat. Herkkupäivän avulla on usein helpompi pysyä ruodussa, kun mielessä ei pyöri jatkuvasti ajatus että en saa enää koskaan mitään hyvää :D. Myös fyysisestä näkökulmasta tällä on merkitystä, etenkin pidemmässä juoksussa aineenvaihdunta saattaa toimia tehokkaammin tankkauksen ansiosta. Kun keho on pitkään miinuskaloreilla, voi kaloritankkauksella huijata aineenvaihduntaa toimimaan tehokkaammin. Kun riittävän pitkään energiaa ei tipu enää tarpeeksi, keho alkaa pitää tiukemmin kiinni sen tärkeimmästä energianlähteestä – rasvasta. Tämän säästöliekkinäkin tunnetun ilmiön pystyy välttää silloin tällöin tapahtuvalla tankkailulla ja riittävällä palautumisella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos luit tähän saakka, olet varmasti vakuuttunut siitä, että herkkupäivä kannattaa sisällyttää myös dieettiin? Tässä tulee kuitenkin yksi aika suuri mutta. Painonpudotus on kuitenkin loppuepeleissä pitkälti matematiikkaa. Mikäli syöt vähemmän kuin kulutat, eli olet miinuskaloreilla – painosi putoaa. Normaalisti painoa pudottaessa päivittäinen kalorivaje on noin -500 kaloria, joka tarkoittaa siis, että kuuden päivän aikana kerätään – 3000 kaloria. Yksi rasvakilo on 7000 kcal, sen pudottamiseen menee yleensä tällä tahdilla pari viikkoa. Kannattaa muistaa, että painoa pudottaessa nesteaineenvaihdunta lähtee myös rullaamaan, jonka vuoksi puntarilla saattaa näkyä myös suurempi lukema.

Ongelmia alkaa ilmaantua silloin jos  kuuden päivän aikana ollaan syöty tarkasti niin, että keho on miinuksella ja sitten kun se herkkupäivä koittaa, homma lähteekin niin sanotusti käsistä! 3000 kaloria on loppupeleissä melko helppoa syödä, etenkin jos lähtee sillä ajatuksella, että nyt muuten vedetään!

Yhdellä isolla karkkipussilla saa kerrytettyä jo lähemmäs 2000 kaloria (375 x 5 = 1875 kcal) ja jos sen jälkeen vetelee poskeen vähän pizzaa ja sipsiä, on tuo 3000 kcal aika nopeasti täytetty. Herkkupäivänä on tietysti ”käytössä” myös sen päivän kulutus, joka ilman sen suurempaa aktiivisuutta voisi olla keskimäärin noin 2000 kcal (nainen). Useinhan kuitenkin tulee syöytyä muutakin kuin nuo edellä mainitut esimerkit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos silloin tällöin vetelee ns överit, ei se kaada projektia, mutta jos joka viikko syö miinuskalorinsa plussalle, voi painonpudotus muuttua pahimmassa tapauksessa painonnousuksi. Paljon treenaavat saavat tässä hieman anteeksi, sillä usein säännöllisesti urheileva ja dieetillä oleva saa aikaiseksi hieman suuremman vajeen kuin tuo 3000 kcal. Jos haluaa vedellä niin sanottuja överipäiviä, voi toki tehdä myös niin, että kiristää energiansaannin vielä pienemmäksi viikon muina päivinä, liikkuu paljon ja tankkailee sitten huolella yhtenä päivänä.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä en kuitenkaan suosittele tätä, etenkään jos tavoitteena on löytää tasapaino tai saada pysyviä tuloksia. Pitkään miinuskaloreilla eläminen saa aina aikaan myös voimakkaita ruokahimoja, joka johtaa siihen, että muina päivinä elää haaveillen kaikenmaailman herkuista ja sitten syö itsensä kipeäksi kun se päivä koittaa. Pidemmän päälle tämä ei tee todellakaan hyvää kenekään elimistölle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten sitten tehdä, mikäli tahtoo dietata, mutta herkutella? Oma ”käytäntöni” on ollut, että pidän aina dieetin alussa vähintään kolmen viikon vaiheen, jonka aikana en tankkaa. Tällöin pääsen ns. suuremmille miinuksille ja kun otan tankkauspäivän käyttöön, on kropalla enemmän varaa ottaa energiaa vastaan ja projekti ei kaadu herkuttelusta huolimatta. Toisaalta esimerkiksi viime viikolla treenasin todella runsaasti, eli treeniä kertyi 3-4 h per päivä, jolloin viikon lopussa vaje oli sen verran suuri, että otin kevyen tankkailun lauantaina. Toinen vaihtoehto on tietysti kohtuus, eli herkkupäivänä valitsee vain yhden ”cheat mealin”, eli esimerkiksi aterian jälkkäreineen ja pitää muun päivän ajan homman suhteellisen siistinä.

Epäterveellisiä herkkuja vai terveysherkkuja? Periaatteessa kalorien kannalta katsottuna on ihan sama syökö fazerin sinistä vai raakasuklaata, mutta jos haluaa saada tankkailun aikana myös ravinteita kehoon, toimivat terveysherkut parempana vaihtoehtona. Toisilla sokeri voi olla sen verran koukuttavaa kamaa, että herkkupäivä ei jääkkään vain siihen yhteen päivään, vaan seuraavat päivät himoitsee kaikkea makeaa. Tällöin kannattaa miettiä, onko se karkin mättääminen sen arvoista, että kärvistelee aina useamman päivän sen jälkeen. Itse tapaan ”tankkailla” raakasuklaan, raakakakkujen ja popcornien avulla, jolloin homma ja fiilis pysyy suhteellisen siistinä, mutta joskus vaan se makuunin mättösäkki tai benkkujenkku himottaa niin paljon, että niiden syöminen on todellakin sen arvoista, että saa hieman liikaa sokeria kehoon! :D


KUN EI IRTOO NIIN EI IRTOO

Katri kirjoitti eilen aika hyvän postauksen aiheella ”Onko hyvistä blogeista tullut pinnallisia ja kaupallisia?” ja nähtyäni otsikon, piti heti käydä lukemassa sisältö, sillä olen itse ajatellut tätä samaa asiaa viime aikoina myös hieman eri kanteilta katsottuna. Blogiskene muuttuu ja kehittyy jatkuvasti, mutta samalla tuntuu että blogeista tulee myös tylsempiä. Liika suunnitelmallisuus ja ”siloittelu” nyt vaan on pidemmän päälle tylsää. Itse tykkään rehellisistä ja aidoista kirjoituksista, ja pyrin myös itse kirjoittamaan rehellisesti omia ajatuksia. Toisaalta tässä aikojen ja lukijamäärien kasvaessa sitä on tullut myös tietoisemmaksi kaikesta ja tavallaan haluaa myös suojella itseään jättämällä ne kärkkäimmät mielipiteet ja ajatukset kokonaan kirjoittamatta.

Tämän tylsyys-asian kanssa olen itsekin paininut viime aikoina, sillä tuntuu että omat tekstit ovat välillä sitä samaa liibalaabaa ja ei meinaa oikeen irrota mitään kirjoitettavaa. Toisaalta, kun miettii vaikka muutaman vuoden taaksepäin, ei näistä aiheista tullut stressattua sen enempää, vaan sitä kirjoitettiin mitä mieleen tuli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mua itseäni henkilökohtaisesti jopa jotenkin ärsyttää jos bloggaajat pyytelevät joka kerta kirjoittaessaan anteeksi jotain kahden päivän taukoja tai selittelevät kun on niin kiire, ettei ehdi kirjoittaa. En oikeesti usko, että näitä asioita ajattelee/huomaa kukaan muu, kuin kirjoittaja itse ja senkin takia on vähän turhaa valittaa ja pahoitella asiasta mistä ei ole periaatteessa tilivelvollinen kenellekkään. :D Tämän vuoksi en ole itse jaksanut tai viitsinyt puhua tästä aiheesta täällä ääneen, mutta ehkä sen on pystynyt lukemaan rivienkin välistä, että mulla on ihan jäätävä motivaation puutos ja ”kuiva kausi” kirjoittamisen suhteen.

Usein tässä vaiheessa joku sanoo, että älä stressaa asiasta ja kirjoita sitten kun huvittaa. Tässä on vaan sellainen mutta, että enhän oikeen voi sanoa töissäkään että hei enpä tuu töihin hetkeen, kun ei ole just nyt inspiraatiota. :D Luovuutta vaativia juttuja on tosi hankalaa tehdä väkisin ja asiasta tulee sellainen ikävä oravanpyörä, kun hommasta alkaa ottaa liikaa paineita.

Oon kirjoitellut tätä blogia kohta kuusi vuotta ja nyt on ensimmäistä kertaa fiilis, että tää ei sujukaan niin kivuttomasti kuin ennen. Multa on useasti kysytty, että mistä keksin aina kaikki aiheet ja vastaus on se oma elämäntyyli – kun elää treeniympäristössä ja työskentelee ravinnon parissa, on helposti myös aiheita joista kirjoittaa. Nyt viime kuukausien aikana oma panostus onkin mennyt johonkin muuhun ja se taas heijastuu sitten täällä. Selviän ns. perusasioista ja rutiineista, mutta kaikki ylimääräinen tuottaa enemmän haasteita, kun on niin paljon ajateltavaa. Edelliseen viitaten, mulla on kaikki ihan hyvin, eli siitä ei tarvitse olla huolissaan. :)

collage_fotorb

Tiedän, että kyseessä on ohi menevä vaihe, joten en siinä mielessä jaksa stressata liikaa tästä asiasta, mutta ajattelin kuitenkin hieman valaista asiaa myös täällä ja mikä tärkeintä, heittää pallon teille! Nyt olisikin mahdollisuus heitellä ajatuksia ja ideoita aiheista, joista haluatte lukea. Oon useasti saanut teiltä ihan loistoideoita kirjoittamiseen, joten olisin hurjan kiitollinen jos jaksaisitte raapustella toiveita kommenttiboksiin. :)


JOS PUHUISIT MUILLE KUTEN ITSELLESI, MONTAKO YSTÄVÄÄ SINULLA OLISI?

Törmäsin aamulla melkein vastaavaan otsikkoon, alkuperäisessä luki kuitenkin että ”Jos puhuisit muille kuten itsellesi, sinulla ei olisi yhtään ystävää”. Otsikko kiinnitti huomioni, mutta mielestäni tuo loppu oli ehkä hieman raju. Olisiko muka oikeasti niin? Puhunko itselleni niin rumasti, entä puhutko sinä? Artikkelia lukiessa ja etenkin esimerkkien kohdalla, tuo loppuosa ei enää tuntunutkaan niin erikoiselta, vaan jokainen voi varmasti tunnistaa omassa käytöksessään niitä negatiivisia ajatuksia. Paljon puhutaan siitä, että ajatukset määrittävät hyvin paljon sitä, millaista elämämme on. Negatiiviset ajatuksen johtavat negatiivisiin tekoihin ja toisinpäin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oletko koskaan miettinyt miksi joku asia on niin hankalaa? Miksi ruokailutapojen muuttaminen tai treenin aloittaminen tuntuu lähes vastenmielisen vaikealta, kun taas toisilla kaikki sujuu kuin rasvattu? Lainaan tämän esimerkin tuosta lukemastani artikkelista, koska mielestäni tämä oli hyvin muotoiltu. :)

Kuvittele tilanne, että ottaisit luurin kouraan ja kilauttaisit kaverille, että lähdetäänkö treenaamaan. Langan toisesta päästä kuuluisi, että:

”No voisihan sitä aloittaa mutta parin viikon päästä sulla tyssää hommat kuitenkin. Niin on käynyt aina ennenkin.”

”Ei sun treenistä mitään kuitenkaan tule. Ei ole tullut ennenkään.”

”Ei huvita tulla kun sulla on niin p*ska kunto että hävettää.”

Jos jatkuvasti jonkun tavoitteen saavuttaminen tyssää lyhyeen tai epäonnistuminen on tapahtunut usemmin kuin kerran tai pari, olisi mielestäni hyvä miettiä, miten itse suhtautuu asiaan. Onko sitä oikeasti luovuttanut jo ennen kuin on edes aloittanut? Tämä voi olla juuri se pieni asia, joka erottaa onnistujat muista. Tapaan sanoa joskus kovissa treeneissä asiakkaille, että kun hokee mielessä että ”minä en luovuta koskaan”, ei sitä myöskään tapahdu. Olen huomannut ajatuksen voiman hyvin toimivana tehokeinona etenkin kovissa treeneissä, joissa tuntee pahaa oloa ja jopa kipua. Mitä jos kovan treenin alkaessa miettii jo etukäteen, että en kyllä varmasti jaksa. Miten luulette käyvän?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulla oli viime viikolla ihan megalomaanisen paska viikko. Siis sellainen, ettei napannut eikä huvittanut mikään. Jos joku olisi sanonut, että kokeileppas ajatella positiivisesti, olisin luultavasti tunkenut sanojan pään vessanpönttöön. Silloin kun menee hyvin ja kaikki on helppoa, onkin iisiä keskittyä kaikkeen positiiviseen ja antaa samanmoisia neuvoja muillekin. Silloin kun menee päin pyllyä, ei voisi vähempää kiinnostaa mitkään motivaatiolauseet tai iloiset ajatukset. Silloin kun menee huonosti, ajautuu helposti itsesääliin, jolloin ruokkii sitä pahaa oloa. Hakee kasan herkkuja, joiden syömisen jälkeen on entistä huonompi olo. Jättää treenit välistä, koska ei kiinnosta, mutta myöhemmin kuitenkin harmittaa. Makaa vain sohvalla tekemättä mitään, koska ei nappaa, mutta mistä ei sitten kuitenkaan tule parempi fiilis.

Haastavinta onkin toimia itsensä hyväksi juuri silloin kun on vaikeaa. Kerroin, että viime viikko oli kohdallani tosi haastava. Voin kertoa että viikonloppuna teki mieli lähteä juhlimaan ja nollata kaikki, mutta koska yritin olla jotenkin päin järkevä, tiesin ettei siitä loppupeleissä tulisi yhtään parempi fiilis, luultavasti jopa huonompi. Sen sijaan keskityin lepäilemään, syömään terveellisesti sekä urheilemaan ja nyt voin sanoa, että kyllä kannatti. Kuten huomaatte, tykkään käyttää omia esimerkkejä näissä teksteissä, koska silloin tulee fiilis, että on oikeasti jotain sanottavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikeina hetkinä on hyvä miettiä niitä asioita joista on kiitollinen ja keskittyä niihin. Kirjoitin viime viikolla tekstin, että on helppoa olla vahva, mutta vaikeaa olla heikko. Joskus onkin täysin ok olla rikki, paskana, vihainen tai surullinen, mutta silti voi olla kiitollinen niistä pienistäkin asioista, jotka ovat hyvin. Näihin olen yrittänyt itse keskittyä tällaisina hetkinä. Kun v*tuttaa, heitän hyvät musat soimaan kuulokkeista ja lähden kävelylle. Hyvä musiikki saa ainakin oman mielen heti paljon paremmaksi. Treenin vaikutuksia ei voi myöskään väheksyä, sillä harvemmin treenin jälkeen on enää huono fiilis. Tämä kannattaakin muistaa aina sillon kun oma mieli jarruttelee lähtemistä salille.

Tunnistatteko te itsepuhelun vaikutuksia? Yleensähän sellaisissa asioissa missä on hyvä, puhuu itselleen positiivisesti, mutta niissä haastavissa asioissa saattaa lytätä oman toimintansa jo ennen kuin se on edes alkanut.

Vaatteet: NIKE / Intersport Vaasa

Kengät: Puma / Intersport Vaasa

kuvat: Riikka