ASIOITA JOISSA OLEN EPÄONNISTUNUT

Siloteltu elämä ja sen esittäminen on nykyään aika yleistä. Ennen tavattiin kouluissa, työpaikalla ja kahvilla, kun nykyään seurataan kavereita, tuttuja ja tuntemattomia somessa, jossa jokainen voi määritellä itse miltä se oma elämä näyttää. Moni yhtyy varmasti siihen, että haluaa jakaa kanavassaan positiivisia asioita, mikä on tietysti hyvä juttu, sillä positiivisuus on asia joka tarttuu.

Tämä ilmiö on kuitenkin johtanut siihen, että negatiiviset asiat ja epäonnistumiset jäävät hieman varjoon ja jopa asiaa tiedostamatta, meille pinttyy mielikuva missä ajatellaan elämän olevan vain onnistumisia täynnä. Tee kovaa duunia ja saavutat haluamasi, eikö vaan? Mitä jos tekee saakelin kovaa duunia, mutta silti epäonnistuu? Mitä jos välillä kaikki menee päin pyllyä ja vaikka kuinka yrittäisi, niin tuntee silti olevansa luuseri, koska kaikki ympärillä paukuttaa vaan menestystarinoita eri asioiden parissa.

Sen kunniaksi ajattelinkin kertoa tänään asioista, joissa olen epäonnistunut elämäni aikana ja haastan myös muut vaikuttajat tekemään saman! Pieni määrä realiteettiä tekee hyvää aika ajoin! Olen luonnollisesti epäonnistunut elämäni aikana hyvin monta kertaa, joten kaikkea en enää edes muista. Tässä kuitenkin asioita, joita tuli mieleen.

Treeni & ravinto:

Tuulettelin täälläkin muutamia viikkoja takaperin, kuinka aion pitää sokerittoman syyskuun ja puhdistella oloja kesän jäljiltä. No todellisuudessa homma meni niin, että olin yhden viikon (:D) syömättä sokeria ja heti toisena viikonloppuna sorruin pienen yllyttelyn johdosta. Tässä tapahtui legendaariset, eli kun kerran sorrut niin homma leviää käsiin ja sittemmin on tullut mässyteltyä taas joka vloppu jotain. Ei tainnut loppupeleissä motivaatio (=halu) olla tarpeeksi kohdillaan.

Olen harrastanut kilpaurheilua telinevoimistelun sekä aerobicin parissa lapsesta aikuisikään saakka ja tuo tie oli kyllä ajoittain aika kivinen. Kilpailemiseen kun kuuluu lähes väistämättä ne epäonnistumiset ja välillä tää saattaa olla tosi rankkaa. Osa ei menesty koskaan, vaikka miten yrittäisi. Aerobicin ensimmäiset vuodet olivat aika vaikeitakin välillä, kun tuntui että yrittämisestä huolimatta kisat meni aina plörinäksi. Monien kilpailujen jälkeen tuli lähdettyä kotiin mieli maassa ja siitä oli vaikea kaivaa motia palata takaisin treenisalille.

Kolmisen vuotta sitten osallistuin Les Milssin Superstar kisaan ja odotukset sekä paineet tästä olivat aika kovat. En päässyt jatkoon kisassa ja tuo oli aika kovaus itsetunnolle tuolloin. Asiaa jotenkin pahensi se, että kaikki olivat toitottaneet mulle että todellakin sä pääset jatkoon jne. Tästähän oli syntynyt sitten sellaisetkin paineet, sill tuntui että mun on pakko lunastaa muiden odotukset. No, toisin kävi ja olo oli todella kurja juuri tästä syystä. Samaan aikaan hain yhteen toiseenkin projetkiin ja sekin kusi totaalisesti. Muistan kuinka tuolloin sai keräillä itsetunnon rippeitä ja tuli mietittyä, että oonkohan mä nyt yhtään oikealla alalla tai tekemässä oikeita juttuja.

Tämä on tapahtunut useita kertoja, mutta olen siis aloittanut jonkin projektin, yleensä vaikka ruokavaliomuutoksen tavoitteena jokin muutos kropassa. Yrittämisestä ja ruokavalion noudattamisesta huolimatta tuloksia ei ole tullut ja se on vaan laskenut motivaatiota ja lopulta johtanut ”luovuttamiseen”. Tämän vuoksi mulle on myös kerääntynyt paljon kokemusta ja ymmärrystä, että aina kaikki ei mene putkeen vaikka suunnittelee ja tekee kaiken oikein. Olen oppinut ymmärtämään paremmin kehoa ja mulla on myös niitä työkaluja mitä tehdä kun kaikki jumittaa.

Työ:

Tämä juttu on aika tuore, sillä halusin luoda itselleni tavoitteen ja nostaa blogin kävijämääriä tiettyyn lukuun. Tein suunnitelman ja löin asialle aikataulun. Deadlineen on enää muutama päivä, enkä ole päässyt tavoitteeseeni. Tämä oli lyhyen tähtäimen tavoite ja nyt täytyy vaan jatkaa hommia ja tähdätä tulevaisuuteen. Toki tässä maailmassa päivässäkin voi tapahtua vaikka mitä, mutta nyt kyllä näyttää siltä että homma jää vajaaksi, vaikka yritin panostaa täysillä!

Joskus aikoinaan tuli kahmittua ihan liikaa työtehtäviä, joka kostautui huonolla tavalla. Yritin olla liian reipas ja lopulta en pystynyt hoitamaan mitään kunnolla. Tuohon aikaan oli aika vaikea elämänvaihe myös henk.koht elämässä ja muistan edelleenkin kun unohtelin ihan itsestäänselviä asioita, kuten itse järjestämäni palaverin, johon en siis muistanut mennä. :D Hoitamattomista asioista alkoi tulla huomautuksia ja tuo tuntui tosi kovalta kolaukselta, koska olen sellainen että haluan hoitaa lupaamani asiat kunnolla.

Kun vedin aikoinaan ensimmäisen ryhmäliikuntatuntini niin se ei todellakaan mennyt putkeen! :D Olin tietysti valmistautunut hyvin ja harjoitellut paljon, mutta ohjaaminen on sellaista, että se harvoin menee kuten oli ajatellut. Mulla kävi niinkin huono tuuri, että mikrofoni ei toiminut ja kyseessä oli vatsa-selkä nimellä menevä tunti, jolloin ollaan paljon lattiatasossa jolloin ohjaaminen ilman mikrofonia on entistä hankalampaa. Lisäksi mulla oli välineenä BOSU-pallo (?!) joka ei sitten ehkä toiminutkaan niin hyvin kuin olin ajatellut. :D Jotenkin selvisin tuosta tunnista, mutta oli kyllä nii skeida olo sen jälkeen, että ajattelin sen olevan eka ja vika kerta kun ohjaan.

Tapahtui toinenkin epäonnistuminen liittyen ryhmäliikuntaan, kun ohjasin jo edellisessäkin kohdassa mainittua BOSU-tuntia. Kyseessä on siis puolipallo, jonka ympärille rakennettiin ryhmäliikuntatunti. Oma ohjauskokemukseni oli aika vähäistä tuolloin ja jostain kumman syystä olin saanut idean tehdä tästä hieman step-tuntia muistuttavan kokonaisuuden, mutta pallon kanssa. Oh lord…No hommahan meni niin että tempo oli aivan liian kova ja jengi yritti laukata sen pallon yli mun tahdissa, mutta siis koko tunti ja lopputulos oli todella sekavaa. :D Pieni loukkaantumisriskikin tuossa taisi olla kun ei se pallo ole mikään staabilein väline, jossa askeltaa.

Matkaoppaana työskennellessäni meidän piti vetää myös retkiä. Mulle määrättiin vaikein ja laajin retki nimeltä ”suuri saarikierros”. Tällä retkellä piti siis kokonaisen päivän ajan kiertää Gran Canarian saarta ja tietää historiasta ja yksityiskohdista todella paljon. Ennen retkiä piti opiskella aihetta ja mennä mukaan retkelle ”studaamaan” kuinka kokeneempi opas sitä veti. Noh, meikäläinen lähinnä nukkui koko retken ja ajattelin vain opettelevani jutut materiaaleista. Lopulta en jaksanut hirveästi panostaa edes tuohon opiskeluun ja voi jestas se oli karseeta vetää tuota retkeä kun ei ollut mitään hajua mistään. Jengi alkoi valittamaan ja kyselemään jossain vaiheessa ja muistan kun halusin vaan kadota paikalta. Lopulta keräsin itseni ja selvisin joten kuten kunnialla tästä asiasta. Haha, tätä voisi kai kutsua omaksi mokaksi, mutta laitetaan myös epäonnistumisien piikkiin!

Kyllähän noita epäonnistumisia on vaikka hur mycket kun alkaa miettiä! Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että epäonnistumiset ja mokat ovat osa matkaa. Harvoin missään tavoitteessa kaikki menee suoraan nappiin. Tärkeämpää on jatkaa epäonnistumisista huolimatta. Pahalla hetkellä tulee vaan muistaa, että se menee ohi. Kaikesta selviää ja myöhemmin näille voi jopa vähän nauraa. Olen epäonnistunut monta kertaa, mutta olen myös onnistunut ja nämä onnistumiset ovat tapahtuneet ainoastaan silloin, kun en ole luovuttanut.

Inspiroivaa viikonloppua!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


RAHAPÄIVÄKIRJA – PALJONKO MASSIA PALOI VIIKOSSA?

Raha, massi, pätäkkä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja onhan tuon kahisevan tienaaminen sekä käyttö sellaisia asioita, jotka kiinnostavat usein! Viime viikolla bongasin Pian tekemän rahapäiväkirjan ja mielenkiinto heräsi sen verran, että aloin kirjoittamaan ylös omia kulujani! Jokainen viikko on tietysti hieman erilainen, mutta sitten toisaalta, aika usein tulee myös niitä yllättäviä menoja, ainakin mun elämässä, hah! Viime viikolla oli yksi hieman suurempi sijoitus, mutta muuten laskisin tämän aika perus meiningiksi muiden ostojen osalta.

Oon ennenkin jakanut samankaltaisia päiväkirjoja, joissa olen kuitenkin laskenut ainoastaan ruokaan menevät rahat. Nykyään ruokakulut menevät suunnilleen puoliksi miehen kanssa. Minä käyn hieman useammin ruokakaupassa, ehkä 2-3 krt viikkoon, mies käy yksin noin kerta viikkoon ja sitten mennään yhdessä 1-2 krt, jolloin pistetään ostokset puoliksi. Jos käymme ulkona syömässä, joskus minä maksan, joskus mies ja joskus molemmat omansa. Kirjaan tähän kuitenkin vain ne ostot mitä on lähtenyt mun kortilta viime viikon aikana! Laskujen maksamista en tähän laskenut mukaan. :)

MA: Tankkasin Dieseliä 25 €

TI: Ruokakauppa 63,20 €

KE: Fitnesstukku 24,80 €

TO: Ripsihuolto 70 €, ruokakauppa 31,27 €, viikon lomamatka marraskuulle 1330 €

PE: Ruokakauppa 38,38 €, musti ja mirri 14,90 €

LA: Passikuvan otto 16,90€, mattopesu (hain maton pesulasta) 111,29 €, ruokakauppa 16,34 €

SU: 0 €

= 1742 €

Torstaina ostettu matka nosti loppusaldoa melkoisesti, ilman sitä summa olisi ollut 412 €, mikä on mun mielestä ihan suhteellisen normaali summa elämiseen. Tämä oli mielenkiintoinen toteuttaa, sillä tajusin että käyn siellä ruokakaupassa oikeasti melkein joka päivä. Pystyisin varmasti tiivistämään käyntejä suunnittelulla sekä sillä, että söisin sitä mitä kaapissa valmiina on. Ravinnon suhteen oon vaan melkoisen tarkka ja haluan syödä sitä mitä haluan milloinkin syödä, haha! :D

Kuten huomaa, en käy ulkona syömässä usein. Tosin viime viikolla käytiin lauantaina brunssilla, jonka mies kuittasi. Kyllähän nuo kulut hieman pienenee kun puoliksi niitä hoitaa. Tosin meidän taloudessa menee ihan järkyttävä määrä ruokaa viikossa. Mietin usein, että ahkerasta kaupassa piipahtamisesta huolimatta meillä on aina kaapit tyhjänä, mutta tiskikone ja roskis täynnä! :D

PS. Tällä viikolla Wasa Sports Clubilla on SUPER WEEK ja joka päivä pääsee 5 €:n kertamaksulla treenaamaan! Tänään meillä on jäsenien päivä ja aamulla tarjottiin jo aamupalaa treenaajille. Mulla on tänään maanantaina vielä kl 17:30 BODYATTACK (uusi, ihan huikee ohjelma!!!) sekä ikisuosikki, SPINNING 45 minuuttia kl. 18:45! Arvon molemmilla tunneilla 3 kpl yllätyspalkintoja, eli kantsii aloittaa tää viikko treenillä! ;)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


MIEHEN JA NAISEN EROT MEIDÄN TALOUDESSA

Moikka moi! Perjantai on täällä jälleen ja sen kunniaksi hieman kevyempää luettavaa viikonlopun alkuun. Bongasin tämän idean Julia Toivolan blogista ja postauksen luettuani kirjoitin heti ylös, että täytyy itsekin raapustella postaus miehen ja naisen eroista tässä huushollissa!

Mies kameran takana, minä edessä! 

Minä vastaan ravinnosta, mikä ei kai ole kovin yllättävää. Käyn enemmän ruokakaupassa ja muutenkin suunnittelen jääkaapin sisällön ja valmistan meidän syömiset hyvin pitkälle. Oon kyllä opettanut miehelle paljon ruuanlaitosta ja nykyään hän osaa itsekin tehdä parempaa ruokaa kuin meidän tavatessa, jolloin ruoka oli lähinnä ”bensaa” eikä nautinto. 

Mies siivoaa jääkaappia ja muitakin kaappeja ahkeraan ja muistuttelee mua heittämään vanhoja ruoka-aineita pois. Joskus hän on heittämässä jotain pari päivää sitten ostettua, koska se on mennyt muka vanhaksi. Minä taas en välitä päiväyksistä, syön niin kauan kun ruoka ei muistuta tai maistu homeelle. :D

Minä korjailen päivittäin tavaroita, lautasia, kuppeja ja vaatteita, jotka ovat jääneet lojumaan pitkin kämppää. Haluan että sohvatyynyt ovat oikeassa asennossa, eikä ylimääräisiä tavaroita ole näkyvillä. 

Mies pesee useammin pyykkiä ja osaa ripustaa vaatteet kuivumaan paremmin. Olinkin aina ihmetellyt miksi mun vaatteet ovat niin ryppyisiä pesun jälkeen. :D Mies myös korjaa kuivat vaatteet kaappeihin, kun minä pitäisin niitä siellä niin kauan kunnes tulevat käyttöön.

Minä hoidan järjestelyt kun kyseessä on jokin tapahtuma, matka tai muu organisointia vaativa asia.

Mies hoitaa ”miesten työt”, kuten autoon, asuntoon tai pihaan liittyvät asiat. Olen hieman huono saamaan asioita aikaiseksi juuri edellä mainittuihin liittyen, mutta herra saa kyllä aikaiseksi mikä on itselleni helpottava asia!

Miehen mielestä astioita ei tarvitse heti laittaa tiskikoneeseen, kun mun mielestä se juuri on tiskikoneen perimmäinen idea.

Minä olen kova hamstraamaan tavaroita ja mies taas sitä mieltä että mitään turhaa ei kannata pitää kaapeissa. Viime aikoina tätä huushollia onkin tyhjennetty ihan urakalla ja täytyy myöntää että paljon turhaa on tullut pidettyä kaapeissa ihan muuten vaan!

Mies ei pysty toimimaan järkevästi nälkäisenä, kun minä olen taas se järjen ääni näissä tilanteissa ja rauhoitan nälkäkiukkua. :D

Mies on huolellisempi ja tarkempi talouteen liittyvissä asioissa, minä taas joskus liiankin huoleton. 

Mitä ruokaan ja juomisiin tulee, mieheltä jää aina molempia. Aamuisin löydän aina vähintään yhden kahvikupin puoliksi juotuna. Minä taas olen hyvin tarkka, ettei ruokaa tai juomaa mene hukkaan ja tyyliin nuolen lautaseni puhtaaksi! :D

Minä olen tarkempi ruoka-aineista mitä meille hankitaan. Mies haluaisi usein Lidliin mutta minä en, koska en saa sieltä niitä tuotteita ja merkkejä joita haluan. Mitä ruokaan tulee, haluan että kaapissa on aina tarvittavat asiat just eikä melkeen.

Mies on järki ja minä taas spontaanimpi ja valmis tekemään asioita ja suunnitelmia ilman turhaa jaagaamista. 

Aluksi mietin että olisi vaikea keksiä eroavaisuuksia, kun monet asiat sujuu tasapainossa niin että molemmat hoitavat. Kyllähän niitä eroavaisuuksia silti löytyy! Monessa asiassa toinen tasapainottaa toisen vahvempaa piirrettä, mikä on tietysti hyvä homma.

Mites teillä? :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook