IHANA VIIKONLOPPU

Käsi ylös kaikki jotka tykkää yöpyä hotellissa ja etenkin herätä hotellissa tietäen, että pääsee ihanalle aamupalalle loputtomaan valintojen maailmaan? :D Hotellissa yöpyminen on aina pientä luksusta arkeen ja niin se oli myös muutama viikko taaksepäin kun yövyttiin kahden yön verran uudessa Holiday Inn Helsinki West Ruoholahti – hotellissa, joka siis nimensä mukaisesti sijaitsee Ruoholahdessa ihan metron kupeessa. Hotelli oli itselleni tuttu, sillä yövyin siellä muutama vuosi takaperin käydessäni Les Millsin Sprint – koulutuksen. Nyt hotla oli kuitenkin uudistettu täysin ja sen kyllä huomasi! 

Olen vieraillut useissa Holiday Inn – hotelleissa ja tämänkin tunnisti kyseisen brändin hotelliksi. Aula oli täysin uudistettu ja siellä oli todella kotoisa Holiday Inn Open Lobby, joka on olohuonemainen rento tila. Lobbyssa voisi helposti näpytellä hieman työhommia koneella ja nauttia hyvästä erikoiskahvista, joka on muuten hotellin erikoisalaa. Tällä kertaa ei oltu tultu kuitenkaan tekemään töitä, vaan rentoutumaan ja nauttimaan vapaa-ajasta!

Tykkään itse Ruoholahdesta alueena, sillä se on ihan kivenheiton päässä ytimestä, mutta silti hieman rauhallisempi paikka. Meillä olikin todella mukavat maisemat hotellin ikkunasta. Vaikka Suomen luonto ei ole ehkä ihan kauneimmillaan nyt, niin oli terapeuttista katsella ikkunasta ulos.

Samat maisemat näkyivät myös hotellin aamupalalta, joka oli muuten erittäin kattava setti! Kuten ehkä arvata saattaa, mulle yksi tärkeimpiä asioita hotellielämässä on juurikin se aamupala. Lauantaina painuttiin brekkarille kukonlaulun aikaan ja tankkailtiin huolella kaikkia ihania ruokia! Holiday Inn Ruoholahden ravintolalla on muuten kiva avajaisetu, eli 5.5.2018 saakka saa 2 lounasta yhden hinnnalla välillä ma-pe!

Myös kaikki huoneet olivat uudistettu ja plussaa saa muhkea sänky tyynyineen sekä kylppärin iso peili sekä hyvä meikkausvalo! Tällaisista pienistä jutuista osaa yleensä iloita vasta silloin jos ne puuttuu ja paljon hotelleissa matkustaneena kiinnitän aina huomiota juuri tällaisiin yksityiskohtiin.

Nonniin, kaikki jotka nosti käden ylös postauksen alussa, nyt olisi kiva juttu teille, nimittäin isketään tähän loppuun vielä arvonta, jossa voi voittaa yhden yön majoituksen kahdelle hengelle Holiday Inn Helsinki West Ruoholahti -hotellissa. Voimassa 6kk antopäivästä. Arvonnan säännöt täällä. 

Kerro kommenttiboksissa tulisiko tämä voitto tarpeeseen, eli maistuisko hotelliyö uudenkarheassa hotellissa, herkullisine aamupaloineen? Arvonta päättyy 6.5.2018.


YKSINÄINEN YHDESSÄ

Tiedostan olevani tietynlainen syvällinen ajattelija, analysoija ja pohdiskelija. Välillä ihmettelen itsekin, miksi pohdin asioita niin syvältä, sillä se saattaa olla ajoittain aika raskasta. On päiviä, että olen ilman syytä todella alakuloinen, koska olen itse analysoinut elämää ja kaikkea tapahtunutta ja tapahtumatta jäänyttä liian paljon. Mun on myös joskus vaikea ilmaista itseäni haluamallani tavalla ja siksi kirjoittaminen on ollut jo pitkään tapa, jonka avulla saan tuotua omia ajatuksia ilmi niin kuten ne ajattelen.

Koen olevani sosiaalinen, mutta en nauti suurien ihmismäärien keskellä ja on vain muutama ihminen, joiden seurassa pystyn olla täysin rennosti. Olen siis jollain tavoin introvertti, joka väsyy uusien ihmisten kanssa ollessa, mutta toisaalta ajoittain nautin myös sosiaalisesta puolestani ja onhan ryhmäliikunnan ohjaus aika sosiaalista myöskin. En kuitenkaan koe olevani perinteinen jumppapirkko, eli sellainen joka höpöttää kaikkien kanssa ummet ja lammet, sillä small talk ei ole ehkä luonnollisinta mua. Uskon, että musta voi saada joskus jopa tylyn kuvan sen perusteella, että en hakeudu keskusteluihin ja tuntemattomien ihmisten kanssa sosialisoiminen voi olla jollain tavoin jopa raskasta. En tykkää puhua puhelimessa ja en ikinä vastaa, jos en tiedä kuka soittaa. :D

Teinkin tänään erään testin, jonka perusteella olen ambivertti, eli introvertin ja ekstrovertin välimaastoon jäävä persoonallisuus. Ambiverttia kuvaillaan esimerkiksi näin:

Et vaivaudu sosiaalisista tilanteista, mutta väsyt niistä:

Yhtenä viikonloppuna käyt ulkona joka päivä, toisena sulkeudut yksin kotiisi rentoutumaan. Nautit sosiaalisista tilanteista, mutta kaipaat seuraelämäsi vastapainoksi yksin olemista. Liian pitkään yksin oleminen saa sinut kuitenkin tylsistymään ja haluamaan takaisin ihmisten ilmoille.

Tykkäät olla lyhyitä aikoja huomion keskipisteenä…

…mutta jatkuva valokeilassa oleminen saa sinut hermostuneeksi. Voit siis esimerkiksi nauttia esiintymisestä, mutta julkisuuden henkilö ei ole haaveammattisi.

Osaat tulkita ihmisiä hyvin

Koska sinussa on sekä introvertin että ekstrovertin piirteitä, olet empaattinen ja pystyt helposti ymmärtämään ihmisten päämääriä ja ajatuksenjuoksua.

Sinun voi olla vaikeaa ilmaista todellisia tunteitasi

Välillä sinun on vaikea ilmaista muille ihmisille, mitä todella tunnet. Joustavuutesi, empaattisuutesi ja mukautuvuutesi takia saatat sivuuttaa omat tarpeesi. Tämän takia sinulla voi olla joskus myös vaikeuksia tehdä päätöksiä.

Sinulla on viha–rakkaussuhde sosiaaliseen mediaan

Osa sinusta haluaisi roikkua sosiaalisessa mediassa päivät pitkät, osa haluaisi olla näyttäytymättä siellä lainkaan. Siksi saatat perjantaina tapittaa puhelinta taukoamatta ja lauantaina olla avaamatta sitä lainkaan. Sama pätee myös ystävien kanssa viestittelyyn ja puheluihin: välillä viestittelet ja soittelet tuon tuosta, toisinaan sinusta ei kuulu yhtään mitään.

Small talkin sijaan tykkäät käydä pitkiä keskusteluja

Pystyt kyllä tekemään tikusta asiaa, mutta se saa sinut helposti kyllästymään ja uppoamaan omiin ajatuksiisi. Tykkäät syvällisten puhumisesta pienellä porukalla enemmän kuin vitsin vääntämisestä suuressa väkijoukossa.

Kappaleet lainattu täältä.

Mulla on aina ollut suhteellisen paljon kavereita ja tuttuja, mutta olen myös aina ollut sellainen, että en viihdy kavereiden kanssa 24/7. En tarkoita tällä sitä, että en pitäisi heistä, vaan olen sellainen, että tarvitsen oman rauhan ja tilan. Kuten aiemmin mainitsin, on vain muutama ihminen, joiden kanssa voin olla sen 24/7 ilman että se tuntuu ”raskaalta”. Toivottavasti tuo ei kuulostanut ilkeältä, sillä kyseessä ei ole se, että toisissa olisi vikaa, vaan olen vain sellainen. :D

Haluan esimerkiksi aina mennä kotiin yöksi, ellei kyseessä ole reissu tai matka johon olen valmistautunut etukäteen. On aika jännää, kun oppii ymmärtämään itseään ja sitä miksi on aina kokenut asiat tietyllä tavalla ja myös helpottavaa, kun ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa siitä, että ei ole maailman sosiaalisin ihminen. :D

Ajoittain koen myös olevani jollain tavoin yksinäinen, mikä on aika erikoista siinäkin mielessä, että esimerkiksi arkisin olen suurien ihmismäärien kanssa tekemisissä jatkuvasti. Tämänhetkinen elämäntilanteeni (kiire, työpainotteinen arki jne) ja myös ystävieni elämäntilanne (monet saaneet lapsia, tai raskaana jne) on myös johtanut siihen, että valitettavan harvoin tulee nähtyä nykyään ja se varmaan saa tämän olon aikaiseksi osittain, ainakin niinä päivinä kun ei ole töitä ja on enemmän aikaa vain olla paikoillaan. Kun elämäntilanteet poikkeavat paljon toisistaan, molemmat osapuolet varmasti kokevat, että ei ole enää niin paljon yhteisiä asioita jaettavana entiseen verrattuna. Tämähän on ihan luonnollista ja tapahtuu elämän eri vaiheissa.

Uskon, että nyky-yhteiskunnassa moni tuntee olonsa yksinäiseksi myös yleistyneen somen käytön vuoksi. Kaikki tapahtuu puhelimien ja netin välityksellä, joten on myös vaikeampaa sosialisoitua ihan oikeassa elämässä. Sosiaalinen media ammattina voi olla hyvinkin yksinäistä työtä. Vaikka ruutujen takana olisi miljoona seuraajaa, tehdään tätä ammattia usein paljon yksin. Mulla on (onneksi) myös toinen työ, jossa on ne perinteisen työkaverit ja työ-yhteisö, mutta olen myös ajoittain tuntenut itseni yksinäiseksi, kun olen kokonaisia päiviä vain kotona töitä tehden. Arki ja työ sekoittuvat helposti toisiinsa tällaisissa tapauksissa.

Enpä tiedä mikä tämän tekstin pointti oli, mutta tuli fiilis, että piti purkaa näitä ajatuksia sanoiksi. Pystyykö joku samaistumaan, eli onko siellä soulmateja jotka ovat myös ambiverttejä?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


ONKO SE SULTA POIS?

Yksi asia mikä on pyörinyt paljon mun mielessä ja mitä en ole koskaan voinut ymmärtää toisten ihmisten käytöksessä on se, että maristaan, valitetaan ja vingutaan, jos joku muu saa jotain. Etenkin jos kyseessä on tilanne, että toisen ihmisen ”saaminen” ei vaikuta millään tavoin muihin ihmisiin, mutta se koetaan jotenkin negatiivisena asiana. Jos tuo saa, niin munki pitää tai jos mä en saa, niin ei saa kukaan muukaan?! Siis mitä ihmettä. Miksi on niin vaikea olla iloinen toisen ihmisen puolesta? Tai jos ei pysty olla iloinen, niin pystyisikö olla edes neutraali?

Sanontakin kuuluu, että suomalainen on valmis maksamaan 100 € ettei naapuri saa 50 euroa. Tämä kävisi hyvin järkeen tuon yllä olevan kappaleen viestin suhteen, sillä ilmeisesti toisen epäonni on monen suomalaisen onni. :D Myönnetään, että aina ei ole helppoa iloita muiden puolesta, etenkään jos itsellä ei ole mennyt hommat ihan putkeen, mutta fakta on myös se, että negatiivisuus tulee negatiivisen luokse. Oon miettinyt paljon positiivista asennetta ja positiivisuutta ylipäätään ja tiedän, että se ei oikeasti ole ihan niin helppoa aina. Vaikka kuinka yrittäisi, niin aina ei vaan jaksa olla positiivari parhaasta päästä. Siltikin, turhiin asioihin tarrautuminen ja ainainen valittaminen ei tuo kenellekään mitään hyvää.

Jos puhutaan vielä sananen negatiivisuudesta, niin etenkin nyt somen kukoistuksen aikana on korostunut tietynlainen arvostelu ja kiusaaminen entistä voimakkaammin. Keskustelupalstoilla vatvotaan ties mitä ja toisia ihmisiä arvostellaan ties mistä. Tuntuu, että asiasta kuin asiasta yritetään aina kaivaa jotain virheitä tai huonoja puolia. Tästä syystä kukaan ei varmaan enää halua kirjoittaa tai julkaista mitään sen syvempiä ajatuksia, kun tuloksena päällensä saa aina enemmän tai vähemmän paskaa. Mä en tiedä minkälaisia ihmisiä ne oikeasti on jotka siellä kirjottelee, mutta jollain tavoin säälin heitä ja ennen kaikkea heidän jälkikasvuaan, jos sellaista löytyy. Pojasta polvi paranee, vai miten se meni.

Nyt meinaa lähtee tämäkin teksti valituksen puolelle, mutta halusin vain ottaa tämän asian esiin, koska se on noussut eri tilanteissa esiin viime aikoina. Mä en ole itsekään mikään maailman paras kehumaan muita ja vaikka usein ajattelen jostain tyypistä, että vitsi kun toi on hyvä tossa tai tossa hommassa, niin jostain syystä sitä on vaikea sanoa ääneen. Aina on jotain missä vois kehittää itseään paremmaksi! :)

Omia käyttäytymismalleja on mahdollista muuttaa, kunhan ensin tiedostaa ne itse. Miksi kokee negatiivisia fiiliksiä toisen onnistumisesta tai jos joku muu saa jotakin jota ei itse saa? Ajatelkaa, jos kaikki tällainen ylimääräinen negatiivisuus saataisiin kytkettyä pois, kuinka paljon kivempaa kaikilla olisi?

Loppuun voisin aiheeseen liittyen kertoa fiiliksiä tämän viikon tiimoilta ja kuinka hitsin ylpeä olen mun työpaikasta ja etenkin kaikista ohjaajista meidän salilla. Voisin vaikka väittää, että helpolla ei löydä paikkaa jossa on talo täynnä näin taitavia ohjaajia, jotka panostaa tähän hommaan 110 % !!! :) Tällä viikolla on omakin ohjausinto noussut ihan uusille leveleille ja ootan vielä tuota viikonlopun huipennusta kun päästään korkaamaan uusi Bodyattack 100 – ohjelma! Wohhoo, liikunnan ilo on kyl paras ilo!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.