ONKO SE SULTA POIS?

Yksi asia mikä on pyörinyt paljon mun mielessä ja mitä en ole koskaan voinut ymmärtää toisten ihmisten käytöksessä on se, että maristaan, valitetaan ja vingutaan, jos joku muu saa jotain. Etenkin jos kyseessä on tilanne, että toisen ihmisen ”saaminen” ei vaikuta millään tavoin muihin ihmisiin, mutta se koetaan jotenkin negatiivisena asiana. Jos tuo saa, niin munki pitää tai jos mä en saa, niin ei saa kukaan muukaan?! Siis mitä ihmettä. Miksi on niin vaikea olla iloinen toisen ihmisen puolesta? Tai jos ei pysty olla iloinen, niin pystyisikö olla edes neutraali?

Sanontakin kuuluu, että suomalainen on valmis maksamaan 100 € ettei naapuri saa 50 euroa. Tämä kävisi hyvin järkeen tuon yllä olevan kappaleen viestin suhteen, sillä ilmeisesti toisen epäonni on monen suomalaisen onni. :D Myönnetään, että aina ei ole helppoa iloita muiden puolesta, etenkään jos itsellä ei ole mennyt hommat ihan putkeen, mutta fakta on myös se, että negatiivisuus tulee negatiivisen luokse. Oon miettinyt paljon positiivista asennetta ja positiivisuutta ylipäätään ja tiedän, että se ei oikeasti ole ihan niin helppoa aina. Vaikka kuinka yrittäisi, niin aina ei vaan jaksa olla positiivari parhaasta päästä. Siltikin, turhiin asioihin tarrautuminen ja ainainen valittaminen ei tuo kenellekään mitään hyvää.

Jos puhutaan vielä sananen negatiivisuudesta, niin etenkin nyt somen kukoistuksen aikana on korostunut tietynlainen arvostelu ja kiusaaminen entistä voimakkaammin. Keskustelupalstoilla vatvotaan ties mitä ja toisia ihmisiä arvostellaan ties mistä. Tuntuu, että asiasta kuin asiasta yritetään aina kaivaa jotain virheitä tai huonoja puolia. Tästä syystä kukaan ei varmaan enää halua kirjoittaa tai julkaista mitään sen syvempiä ajatuksia, kun tuloksena päällensä saa aina enemmän tai vähemmän paskaa. Mä en tiedä minkälaisia ihmisiä ne oikeasti on jotka siellä kirjottelee, mutta jollain tavoin säälin heitä ja ennen kaikkea heidän jälkikasvuaan, jos sellaista löytyy. Pojasta polvi paranee, vai miten se meni.

Nyt meinaa lähtee tämäkin teksti valituksen puolelle, mutta halusin vain ottaa tämän asian esiin, koska se on noussut eri tilanteissa esiin viime aikoina. Mä en ole itsekään mikään maailman paras kehumaan muita ja vaikka usein ajattelen jostain tyypistä, että vitsi kun toi on hyvä tossa tai tossa hommassa, niin jostain syystä sitä on vaikea sanoa ääneen. Aina on jotain missä vois kehittää itseään paremmaksi! :)

Omia käyttäytymismalleja on mahdollista muuttaa, kunhan ensin tiedostaa ne itse. Miksi kokee negatiivisia fiiliksiä toisen onnistumisesta tai jos joku muu saa jotakin jota ei itse saa? Ajatelkaa, jos kaikki tällainen ylimääräinen negatiivisuus saataisiin kytkettyä pois, kuinka paljon kivempaa kaikilla olisi?

Loppuun voisin aiheeseen liittyen kertoa fiiliksiä tämän viikon tiimoilta ja kuinka hitsin ylpeä olen mun työpaikasta ja etenkin kaikista ohjaajista meidän salilla. Voisin vaikka väittää, että helpolla ei löydä paikkaa jossa on talo täynnä näin taitavia ohjaajia, jotka panostaa tähän hommaan 110 % !!! :) Tällä viikolla on omakin ohjausinto noussut ihan uusille leveleille ja ootan vielä tuota viikonlopun huipennusta kun päästään korkaamaan uusi Bodyattack 100 – ohjelma! Wohhoo, liikunnan ilo on kyl paras ilo!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


NÄISTÄ PIIRTEISTÄ HALUAISIN EROON!

Kaikilla meillä on varmasti sellaisia puolia ja piirteitä, joista voisi mielellään luopua. Monestihan sitä tiedostaa käyttäytyvänsä typerästi tai toistavansa taas sitä huonoa tapaa. No ei oo aina helppoa, etenkään kun on vaikeeta. Mä oon tietoisesti pyrkinyt muuttamaan joitakin todella vahvoja ajatusmalleja, jotka ovat jopa hallinneet elämääni. Silti tiedostan edelleen että jotkut jutut tulevat sieltä syvältä takaraivosta.

Ennakkoluulot – Mulla on tosi vahvat ennakkoluulot asioista ja oon todella huono kokeilemaan jotain uutta. Tämä heijastuu esimerkiksi mulle tärkeisiin asioihin, kuten treenaamiseen. En esimerkiksi mielellään tuhlaa aikaani kokeilemalla jotain uutta treeniä, koska mulla ei ole varmuutta sen tehokkuudesta. :D Erilaiset tavat pinttyvät meikäläiseen kuin liima ja pidän mielummin kiinni siitä hyväksi havaitusta kuin kokeilisin uutta. Tässä on se hauska puoli, että joissain asioissa olenkin ihan päinvastainen ja spontaani. En mieti hirveästi päätöksiä, vaan saatan toimia hetken mielijohteesta, mistä päästäänkin seuraavaan aiheeseen…

Tuhlaaminen – Olen erittäin huono säästämään rahaa ja koska olen tottunut siihen, että ostan sitä mitä tarvitsen/haluan, on tästä jotenkin todella vaikea päästä eroon. Toisaalta ajattelen, että mihin niitä rahoja pitää aina säästellä, mielummin ”nauttii” nyt kuin kituuttelee eteenpäin. Tähänkin olisi varmasti jokin kultainen keskitie olemassa, mutta minkäs teet..

Itseltä vaatiminen – En tiedä mikä siinä on, mutta edelleen huomaan vaativani itseltäni välillä kohtuuttoman paljon. En esimerkiksi koskaan vaatisi keneltäkään muulta samaa, mutta kun kyseessä olen minä itse, ajattelen jotenkin niin, että oon superihminen joka toimii sitä tehokkaammin mitä enemmän rautoja on tulessa. Tämähän on tullut pitkään ilmi esimerkiksi treenaamisessa. Tiedän varsin hyvin, että vähempikin riittäisi, mutta jotenkin sitä on niin hemmetin vaikea ottaa käytäntöön, kun on tottunut siihen, että treenejä kertyy useampi päivään, monena päivänä viikossa. Eteenpäin olen tullut tämän kanssa, mutta jos multa jää jokin suunniteltu treeni tekemättä, niin kyllähän se ottaa pannuun ja isosti.

Stressaaminen – En tiedä milloin musta on tullut stressaaja, mutta haluan pitää langat käsissäni ja etenkin työasioista tulee stressattua ihan liikaakin nykyään. Saatan herätä yöllä miettimään, että oonkohan nyt varmasti muistanut hoitaa kaiken ajoissa. Heti jos joku huomauttaa asiasta, jota en ole tehnyt, tulee välittömästi huono fiilis ja siksi varmaan pyrinkin tekemään liikaa niin paljon. Olin nuorempana hyvin paljon rennompi, eikä mua kiinnostanut paljoakaan jos jokin vähän jäi roikkumaan. :D

Loppuun vielä pieni sananen Inspiration Blog Awardseista! En ole hetkeen ollut ehdolla ja nyt ajattelin että tällaisen yleisöäänestyksen kautta olisi siistiä päästä mukaan. Kategorioita on kymmennen ja itse kokisin sopivani parhaiten tuohon ”energisin” – kategoriaan. Jos oot siis joskus saanut täältä energiaa tai motivaatiota terveellisiin elämäntapoihin, olisin superkiitollinen jos jaksaisit äänestää meikäläistä. :) Voit halutessasi osallistua myös gaalalippujen arvontaan, nuo tapahtumat ovat aina olleet mukavia iltoja!

Äänestämään pääset täältä!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.


TREENAAMISEN HYÖDYT VS. HAITAT

Kaikki tietävät, että liikunnalla on lukuisia terveyshyötyjä ja vaikuttaa se positiivisesti myös yleisfiilikseen sekä mielialaan. Itse koen, että etenkin tähän aikaan vuodesta liikunnalla on todella paljon merkitystä omaan jaksamiseen. Työni vuoksi, mun on onneksi pakko lähteä sinne salille ja joka kerta kun jumpat on takana, kiitän siitä, että lähdin, koska se olo on vaan parasta. :)

Monesti kun jostain asiasta saadaan positiivisia vaikutuksia, on vaarana että sitä aletaankin tehdä liikaa. Tällöin positiiviset vaikutukset vaihtuvatkin päinvastaiseksi ja ajattelin summata alle hieman tällaisia juttuja. Kohtuudella käytettynä saat positiivisen vaikutuksen, liiallisena taas negatiivisen.

Uni & unen laatu paranee, kun liikkuu säännöllisesti. Nukahtaminen helpottuu ja uni on usein syvempää ja laadukkaampaa. Kun treenimäärät/treenitehot paukkuvat liian kovilla, käykin päinvastoin. Nukahtaminen vaikeutuu, uni häiriintyy ja usein esiintyy aamuyöllä kl. 3-5 välillä heräilyä. 

Kun treenaa sopivasti, energiatasot ovat hyvät ja jaksaminen paranee. Muisti pelaa ja muutenkin olo on skarpimpi. Arjen haasteet sujuvat helpommin, motivaatio nousee ja saa helposti asioita hoidettua. Kun liikuntamäärät paukkuvat liian kovilla, käy taas päin vastoin; muisti pätkii, hajamielinen fiilis on kaverina 24/7, väsyttää ja motivaatio puuttuu kokonaan, on vaikea saada mitään aikaiseksi.

Aineenvaihdunta paranee, kehonkoostumus muuttuu kiinteämmäksi, kun treenataan fiksusti, tehokkaasti ja kohtuudella. Tässä hommassa enemmän ei ole enemmän, sillä usein liikaa ja liian kovaa treenatessa käykin juuri toisella tavalla – Keho on pöhöttynyt ja nesteinen, rasva ei pala ja aineenvaihdunta jämähtää säästöliekille. Kroppa on fiksu ja kun se vedetään liian koville, se vetää jarrut pohjaan ja säästää energian (vain) pakollisille elintoiminnoille.

Säännöllisesti harrastettuna liikunta nuorentaa. Se parantaa ihon, hiusten ja nivelien kuntoa, mutta liiallisina määrinä liikunta on todella tehokas vanhentaja. Jos liialliseen liikuntaan liittää yhteen vähäisen energiansaannin niin tuloksena on ohuet katkeilevat hiukset, kuiva ja löysä iho sekä väsynyt olemus.

Liikunnan harrastaminen on myös todella hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin ja saada ystäviä. Kenties sitä löytää kumppanin salilta tai lenkkipolulta. Mikäs sen parempaa! Kun treenimäärät kasvavat korkeiksi ja treenistä tulee se ainoa tärkeä asia, kuolee ystävyys-suhteet ja muutkin suhteet helposti. Liikunta voi olla samanlainen addiktio kuin mikä tahansa, mutta koska se ajatellaan nyky-yhteiskunnassa positiivisena asiana, on sen taakse helppo piiloutua ja pistää se aina ja kaiken edelle. 

Liikunnan on sanottu olevan jopa tehokkaampi lääke masennukseen kuin lääkkeet ja kukaan ei varmaan voi väheksyä treenin aiheuttamaa mielihyvää ja fiiliksen nousua. Kun treenimäärät ovat liian kovat tai treenitehot liian kovilla pitkään, voi liikunta aiheuttaa jopa masennuksen kaltaisia oireita. Ylirasituksen/ylikunnon oireisiin kuuluu mm. mielialojen heittelyä, itkettää ja vituttaa ilman syytä. Asioita on melkein mahdoton saada aikaseksi, joka turhauttaa vielä enemmän. Usein tällaisessa tilanteessa ajatellaan, että liikunta auttaa tähän fiilikseen, jolloin ikävä oravanpyörä on valmis. 

Tuleeko teille vielä jotain muuta mieleen? :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.