SAMA PAINO ERI RASVAPROSENTTI

Tänään puhutaan painosta, kehonkoostumuksesta ja miten elämäntavat vaikuttavat niihin! Katselin tuossa kesällä otettuja ”kuntokuvia” dieetin jälkeen ja päätin vetää samat kuteet päälle ja ottaa kuvan nykyisestä tilanteesta.

Vedin siis touko-kesäkuussa kahdeksan viikon kiristelyjakson, jossa sain aika hyviä tuloksia aikaiseksi. Lopulta itse dieetti kesti vain kuusi viikkoa, sillä kunto alkoi olla omaan silmään ihan soppeli kesää varten! Tämän kiristelyjakson ajan vedin jumppien lisänä jopa viisi salitreeniä viikossa ja söin Miinus viisi kiloa – ruokavalion mukaisesti. Dieetin loputtua lopetin punnitsemiset ja muut tarkkailut ja aloin syödä rennommalla otteella, pitäen kuitenkin pohjan siistinä ja ruokavalion mukaisena. Kesä ja syksy onkin tähän asti vapaammin, kuten olen täälläkin siitä monesti kertonut. Oon käynyt aina silloin tällöin vaa’alla ja todennut vain että paino pysyy suunnilleen samoissa lukemissa.

Treenirintamalla muutos on ollut se, että puoleen vuoteen en ole juurikaan tehnyt voimatreenejä, eli käynyt salilla. Koko syksy on mennyt jumppaillen  ja salilla oon käynyt niin epäsäännöllisesti, ettei sitä voi oikeen käymiseksi kutsua. :D Monesti oon päättänyt, että nyt taas aloitan, mennyt kerran ja sit se on vaan jäänyt. Oonkin päättänyt olla stressailematta siitä, ehkä innostun taas tammikuussa, hah! :D

Kuten huomaatte, ei kuvissa ole kovinkaan suurta eroa, mutta vaikka paino on sama niin rasvaprosentti näissä on eri. Valitettavasti mulla ei ole tarkkoja rasvaprossia heittää tähän, mutta huomaan kyllä kehonkoostumuksessa muutoksen. Salitreeni + dieetin ansiosta keho oli vähärasvaisempi  ja kireä, kun taas nyt kroppa on pehmeämpi, etenkin yläkropasta. Keho on siis tyhjempi, sillä lihaspaineet loistaa poissaolollaan ja varmasti jonkun verran lihastakin on lähtenyt. Silitkään ero ei ole silmiinpistävä ja mulle tää on täysin ok.

NYT (joulukuu)  vs. DIEETIN JÄLKEEN (kesäkuu)

Tässä ehkä pointtina se, että maailma ei kaadu ja keho pullahda välittömästi, vaikka ottaisi joskus vähän iisimmin sekä treenien että ruokavalion osalta. Tietysti tämäkin on tavoitekohtaista. Oma tavoite kun ei ole koskaan ollut olla mikään todella lihaksikas (kuten kuvasta näkyy haha :D)

Oon toki liikkunut säännöllisesti, sellaisella tavalla josta nautin. Oon syönyt pääosin terveellisesti, mutta nauttinut myös elämästä paljon. Ehkä sillä psyykkisellä puolella onkin lopulta paljon suurempi vaikutus kaikkeen kuin mitä olisin koskaan voinut kuvitella.

Aina ei tarvitse loistaa elämän jokaisella osa-alueella, vaan se tasapaino on juuri sitä että välillä panostetaan muuhun ja löystetään hihnaa toisessa asiassa. Itse oon jo aikaa sitten lopettanut ainaisen virheiden etsimisen ja vaikka mullakin on huonoja päiviä niin silloinkin pyrin suuntaamaan ajatukset posiitivisiin asioihin ja keskittymään enemmän niihin!

 

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


AIHEUTTAAKO VOIMISTELULAJIT SYÖMISHÄIRIÖITÄ?

Muutama viikko takaperin voimistelulajit olivat tapetilla mediassa ja aattelin tarttua aiheeseen hieman jälkijunassa! Koska olen itsekin viettänyt nuoruuteni kyseisten lajien parissa, mulla heräsi taas pitkästä aikaa ajatuksia lajivalinnasta, minäkuvasta ja syömishäiriöistä. Mielestäni ei koskaan voi sanoa, että joku yksittäinen asia itsessään aiheuttaisi syömishäiriön, sillä usein henkilöllä on jonkinlaisia taipumuksia sairastua helpommin.

Itse olen harrastanut voimistelulajeja lapsuudesta aina aikuiseksi saakka. Lapsena harrastin joukkuevoimistelua ja telinevoimistelua, jonka jälkeen siirryin kilpa-aerobicciin. Olen myös kärsinyt nuoruudessa erilaisista ravintoon ja treeniin liittyvistä pakonomaisista ongelmista, kuten liiallisesta laihduttamisesta sekä treenaamisesta. Oon tietysti miettinyt paljon, että onko lajivalinnoilla ollut osuutta asiaan ja tullut siihen tulokseen, että niiden aiheuttamat paineet ovat olleet osallisena. Myös ympäristö, missä viettää suuren osan ajasta aiheuttaa sen, että tiettyjä asioita alkaa pitää normaalina. Nykyäänhän oon vaan siirtynyt kuntosalipainotteiseen ympäristöön, mutta ikä on tuonut sen verran viisautta, että sitä osaa kuitenkin katsoa asioita hieman useammasta kulmasta kuin vaikka lapsena ja nuorena.

Voimistelulajeissa on hyvin ominaista olla pienikokoinen, kevyt ja siro. On toki muitakin lajeja, joissa vaaditaan samoja ominaisuuksia, mutta kun kyseessä on vielä niin sanotusti esteettinen lajimuoto, on myös ulkomuodolla merkitystä. Oon ennenkin kirjoittanut, että olen kokenut itseni aina ”isoksi”, eli uskon että tästä on saattanut jäädä jonkinlainen vääristynyt mielikuva siitä, että olisin jotenkin normaalia suurikokoisempi. Usein voimistelijat ovat myös lyhyitä ja itse olin siihen nähden melko pitkä ja ehkä siksikin koin itseni isoksi. Sama toistua myös aerobic parketeilla, mutta koska mulla oli aina kaksi joukkuekamua ympärillä ja meillä oli (ja on edelleen) hyvin tiiviit välit, sai kavereista myös varmuutta. Toisaalta näin kovin tiivis kolmikko saattaa aiheuttaa myös tietynlaista painetta, ettei nyt ainakaan jää huonommaksi kuin muut! :D

Kilpa-aerobicin alkuvaiheessa meidän kilpailuasut olivat hyvin pikkuriikkiset bikinityyliset ylä- ja alaosasta koostuvat kankaanpalaset. :D (Onneksi myöhemmin lajiliiton vaihdoin ansiosta myös kisa-asu muuttui urheilullisemmaksi) On aika selvää, ettei sellaisia kiinnosta vetää päälle, jos joka puolelta tursuaa ja pullottaa. Tämä asu jo itsessään aiheutti ainakin itselleni paineita pysyä kunnossa.

Mieleen on myös jäänyt avoimet rasvaprosenttien mittaamiset, jolloin maajoukkueleirin yhteydessä meidät mitattiin ja annettiin suora palaute, kuinka paljon tulosta pitäisi mahdollisesti pienentää jotta kehonkoostumus olisi lajille mahdollisimman ominainen. Joillekin tällainen julkinen palaute ja tulosten näkyminen ei aiheuta minkäänlaisia reaktioita, mutta jos kyseessä on henkilö jolla on vääristynyt minäkuva ja mahdollisesti orastavia ongelmia aiheen tiimoilta, voi se laukaista pahemmankin kierteen. Itsehän olin tuon leirin jälkeen niin tiukalla dieetillä pitkään, että lopulta en enää pystynyt nukkua, koska oli niin kova nälkä kokoajan. Tästä tapahtumasta on siis jo yli 10 vuotta, mutta tietyt asiat on jääneet mieleen ja muistan millaisia tunteita ne ovat herättäneet silloin.

Vaikka olisi lajinomaista olla tietyn painoinen tai kokoinen, en kuitenkaan usko että tällaisiin asioihin tulisi puuttua etenkään kun kyseessä on lapsien harrastustoiminta. Nykyään on muutenkin niin kovat paineet näyttää tietynlaiselta, että en usko tällaisesta olevan mitään hyötyä edes kehittymisen näkökulmasta. Itse olen ainakin kehittynyt ja menestynyt parhaiten silloin, kun myös psyykkinen hyvinvointi on ollut kunnossa. Uskon myös, että huutaminen, pelottelu ja liiallinen kuri ei ole parhaita tapoja saada valmennettavista parasta irti, oli taso kuinka kova tahansa. Pahimmassa tapauksessa liian vaativa valmennus -ja opetustyyli vain tappaa kaiken motivaation ja sen kuuluisan liikunnan ilon. Toki itsekin kilpaurheilua harrastaneena tiedän, että kilpailtaessa ei kaikki ole aina helppoa ja kivaa, mutta toisaalta uskon myös siihen että positiivinen harjoitteluympäristö tuo parempia tuloksia, kuin ahdistava ja pelottava.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


NORMAALIT ASIAT JOISTA ON TEHTY EPÄNORMAALEJA

Voihan kauneusihanteet! Tänään puhutaan hieman ihanteista ja siitä kuinka ne ovat nykypäivänä ihan liian vaativat ja jopa raadolliset. Monet normaalit asiat ovat virheitä, joita yritetään korjata ja piilotella. On aivan älytöntä, miten joku asia josta ei pari vuotta sitten ollut tietoakaan, on nykyään asia, johon haetaan korjausvinkkejä, treenitipsejä ja vaikka mitä.

Heitetään ilmoille ajatus, että mitäs jos sen sijaan, että yrittäisi tunkea itseään samaan muottiin kaikkien kanssa, pyrkisikin korostamaan omia parhaita puolia ja kehittämään itseään positiivisella asenteella? Fakta on, että jos aina keskittyy huonoihin puoliin, (joita meitä kaikilla muuten on!) voi olla varma, että ne näkyy ensimmäisenä peiliin katsoessa. Asenteella on aika suuri merkitys myös tässä asiassa!

Kauneusihanteiden mukaisesti mulla luultavasti pitäisi olla suuremmat rinnat, pömppis pois, kapeampi vyötärö, selkämakkarat veks, hoikemmat reidet ja pulleempi takamus. 

Vartalon malli on hyvin pitkälle geneettinen asia. Treenillä pystyy muokata kehoa, esimerkiksi keräämällä lihasta ylä- ja alavarataloon luomalla illuusiota tiimalasimaisemmasta kehosta, jos sellainen on omaan mieleen. Se, mitä kannattaa ehdottomasti muistaa, on että poseeraamalla saa kehosta hyvinkin imartelevamman kuvan kuin se todellisuudessa on. Todella harva ihminen (vaikka olisi hyvässä kunnossa) näyttää suoraan seistessään kurvikkaalta jumalattarelta. :D Ja hyvin harva ihminen jaksaa posetella pitkin päivää kaikissa tilanteissa, tuoden parhaita puoliaan esiin. Tämä kuvissa näkyvä illuusio on todellakin vain kuvissa näkyvää illuusiota! Nykyään keskitytään myös kovasti treenaamaan vain tiettyjä asioita tavoitteena korostaa niitä tiettyjä paikkoja, kuten pakaroita ja olkapäitä, ja jopa vältellään keskivartalon treenaamista sen leveämisen pelossa. Tämä on todella harmittavaa, että terveydenkin uhalla mennään päin puuta. Oon sataprosenttisen varma, että monipuolisella harjottelulla saadaan aina parempia tuloksia kuin hinkkaamalla pelkkiä pepputreenejä päivästä toiseen!

Asennolla ja kuvakulmalla on suuri merkitys lopputulokseen!

Geeneistä päästäänkin seuraavaan kohtaan! Jos kymmenen vuotta sitten piti oli thigh gap eli reisivako, niin tänä päivänä yritetään päästä eroon ”viululanteista”, joka tunnetaan paremmin nimellä hip dip. Täytyy sanoa, että en edes tiennyt tästä ”ongelmasta” ennen kuin törmäsin siihen, missäs muualla kuin instagramissa. :D Jos joku muu on yhtä tietämätön niin alla on kuva joka kertoo mistä kyse. Kyseessä on siis lantion ja reisien yhtymäkohdassa oleva kolo.

Siis näkyykö tällainen edes muulloin, kuin sillon jos pönöttää tikkusuorana peilin edessä asiaa murehtien? Netti on täynnä treenejä joilla ”täyttää” tuota koloa, mutta jos asiaa ajattelee puhtaasti anatomian kannalta niin luuston mallia on kyllä mahdotonta muokata yhdelläkään treenillä. Ja jos palataan reisivaon tavoitteluun, myös tässä asiassa genetiikalla on suuri merkitys. Esimerkiksi itse saisin vetää itseni anorektiseen kuntoon, jotta kyseinen väli ilmestyisi reisien väliin. Joitain asioita ei vain yksinkertaisesti voi muuttaa ja on ihan turhaa murehtia vain siksi, että joku jossain on joskus keksinyt sen näyttävän hyvältä että jalkojen välissä on kolo! :D

Selluliitti! Oi sellu, tuo kaikkien naisten vihollinen! Nyt en jaksa pistää aikaani aiheeseen, voiko selluliitistä päästä eroon vai ei, vaan lähinnä siihen että sitä on oikeasti jossain määrin varmaan 99% ihmisistä. Sellut tulevat parhaiten esiin tietynlaisessa valaistuksessa ja yhtä hienosti ne saa peitettyä oikeanlaisella asennolla ja valolla, josta päästäänkin taas kuviin, jotka luovat meille kuvaa, että tätä ihon epätasaisuutta ilmenisi vain viallisilla ihmisillä. Arvet, jäljet ja sellu on itseasiassa normaalimpaa kuin täysin virheetön ja tasainen iho. Miettikääpä sitä!

(Vatsa)makkarat! Istut selkä kyyryllä makkaroita puristellen ja mietit, että miten hemmetissä mulla on aina vaan nämä tässä, vaikka oon kuinka liikkunut ja syönyt terveellisesti? Treenitopin selkämyksestäkin pursuaa inhottavasti selkäfläsät ja toppi vaihtuukin nopeasti löysään T-paitaan salille tai jumppaan lähtiessä, vaikka kuuma tuleekin, mutta auta armias jos joku näkee topin saumasta tursuavaa ihoasi.

Voin henkilökohtaisesti kertoa, että vaikka rasvaprosenttini on ollut ajoittain niin matala, että vatsapalat ovat paistaneet läpi niin silloinkin mulla on tullut makkaroita sekä vatsaan että myös selkäpuolelle. On siis enemmän kuin normaalia, että jos jotain rypistää niin totta hemmetissä se rypistyy. :D Vinkkinä voin kertoa, että sen sijaan että keskittyisi puristelemaan kroppaa joka puolelta, suoristaakin ryhdin ja keskittyy hyvään asentoon, joka luo heti paljon sporttisemman lookin! Asennolla ja ryhdillä on ihan mieletön merkitys, eikä sen parantaminen maksa mitään tai vie paljoa aikaa!

Siellä se kumpu on vaikka kuinka vedän ja imen vatsaa sisään! :D

Pömppis! Tuntuuko että oot tehnyt kaikki mahdolliset vatsahaasteet ja treenit läpi, oot hoikka ja hyvässä kunnossa, mutta voi perseen suti, tuo pömppis ei lähde eikä liikahda. Googlaat liikkeitä alavatsalihaksien treeniä varten ja rajoitat syömisiä. Aamulla kumpu on kohtuullisen pieni, mutta auta armias kun ilta saapuu niin pötsi muistuttaa enemmänkin jalkapalloa.

Yllätykseksi voin paljastaa, että pieni vatsakumpu on paljon normaalimpaa kuin ajatellaan. Täytyy olla hyvin hoikka ja rasvaton, ettei alavatsaan ilmestyisi yhtään mitään ja on myös täysin normaalia että vatsa turpoaa päivän aikana. Kukaan tuskin kävelee aamusta iltaan vatsa sisään vedettynä, vaikkakin valokuvissa se on hyvin normaalia. Alla kuva jossa toisessa pullotan vatsaa ulos ja vedän leukaa sisään versus kuva jossa posetan ja yritän näyttää imartelevalta. Aika suuri ero. :D

Vinkki: Korkeavyötäröiset treenipöksyt tai pöksyt ylipäätään on maailman paras keksintö jos tämä ”ongelma” painaa mieltä. Ei muuta kuin pöksyt korviin ja problmen solved! :D

Rakkaat ystävät, keskitytäänkö siis kaikkiin niihin hyviin asioihin ja luodaan jatkumo, jossa tyytyväisyys lisääntyy sekä olo paranee?

Kuulisin mielellään 3 asiaa, joihin olet tyytyväinen itsessäsi juuri nyt? Kommenttiboksi on auki! :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook