HUIPPU-URHEILU EI OLE AINA ”TERVEELLISTÄ”

Jos olet seurannut uutisia, olet ehkä lukenut aitajuoksija Annimari Korteen liittyvästä jupakasta. Annimari oli julkaissut instagram profiilissaan kuvan, jossa hän oli vuonna 2016 68 kiloisena ja nyt aivan hetki sitten napatussa kuvassa 53 kiloisena. Nainen on hyvin tiukassa kunnossa tällä hetkellä ja sekös saa jengin sekaisin.

Annimaria on syytetty huonona esikuvana olosta sekä syömishäiriöön yllyttämisestä. Syytökset ovat ovat mielestäni aika tökeröjä. Tätä aihetta on käsitelty ennenkin sosiaalisessa mediassa mm. fitness kisaamisen näkökulmasta ja monesti tultu siihen lopputulokseen, että kilpaurheilu on kilpaurheilua ja kuntoilu ja tavalliset, terveelliset elämäntavat asia erikseen. Mitä urheilu-uraan tulee, nyt 15 kiloa kevyempänä Annimari on elämänsä kondiksessa myös suorituskyvyllisesti ja onhan se fakta, että jos täytyy olla nopea, ei ylimääräisestä rasvasta ole silloin mitään hyötyä, päin vastoin.

Tietyissa lajeissa menestyminen vaatii kevyen kehon. Tähän kategoriaan kuuluu myös mm. voimistelulajit ja vaikka taitoluistelu. Näiden lajien urheilijat ovat usein hyvin hentorakenteisia. Se onko tämä aina terveellistä onkin sitten oma juttunsa. Hento ja kevyt keho ei kuitenkaan aina ole sairas, kuten ei ole hieman ylipainoinenkaan. Nämä ovat yksilöllisiä asioita ja voihan hyvin olla, että nyt 13 kiloa hoikempana Annimari on hyvinvoivampi kuin ennen.

Mediassa ja somessa on spekuloitu aiturin antamaa kommenttia koskien painonpudotustaan. Kysyttäessä Annimari oli kertonut laihtuneensa syömällä vähän, mikä on aika loogista silloin kun pudotetaan painoa. Se, mikä on vähän on taas suhteellista ja emmehän voi tietää, miten paljon hän on aiemmin syönyt. Totta kai ruuan vähenemistä kommentoi silloin näin.

Mielestäni lausetta on painotettu ehkä hieman liiaksi ja yritetty kääntää se hyvinkin negatiiviseksi. Olen ennenkin kirjoittanut, että mikäli normaalipainoinen naisihminen haluaa laihtua, on vain fakta, ettei kalorimäärät ole mitään hullun suuria. Se on vain fysiologinen fakta, eikä millään tavoin yllyttämistä syömättömyyteen.

Artikkelissa pyöriteltiin myös sitä, että Annimari oli kommentoinut monien urheilijoiden syövän vähän liikaa. Tämä on toki yleistämistä ja ehkä hieman hölmösti sanottu, mutta kuten minäkin olen maininnut, monesti ihmisillä on vääristyneitä mielikuvia esimerkiksi liikuntasuorituksen aiheuttamista energiankulutuksesta. Aktiivisuus ja treenaaminen nostaa kulutusta, mutta loppupeleissä kyse on aika maltillisista määristä. Tämä ei päde kaikkiin ihmisiin tai urheilijoihin ja tiedän, että on myös paljon urheilijoita, jotka saisivat suorituskykyynsä lisää tehoa syömällä enemmän tai optimaalisemmin.

kuva: Iltalehti

Mun mielestä on aika turhaa syyllistää urheilijaa tällaisesta, sillä kuten tiedämme, huippu-urheilu ei aina ole terveellistä eikä edes terveyden kannalta ihanteellista. Se on jokaisen urheilijan oma asia kuinka paljon laittaa itsestään liikoon.

En todellakaan väitä, että menestyminen urheilussa vaatisi aina terveyden uhraamista tai laihduttamista, mutta lajista riippuen, se vaatii mitä vaatii. Mitä esikuvana oloon tulee, niin nämä ovat aina kaksipiippuisia juttuja. Jos ajatellaan vaikka viihdealan ammattilaisia, jotka vetävät viikonloput alkoholin ja huumeiden voimin, harvoin heidän esikuvana olostaan siltikään valitetaan ja syyllisestään mediassa tai somessa? Mielestäni huippu-urheilija, joka on parantanut tuloksiaan pistämällä kaiken peliin, on aika hyvä esikuva nykymaailmassa, jossa vallitsee kaikki-mulle-heti-ja-mahdollisimman-helpolla-kulttuuri.

Syömishäiriöt ja kehonkuvaan liittyvät ongelmat ovat todella surullinen aihe, siltikin välillä tuntuu, että todella helposti syyllistetään ja osoitetaan sormella jos joku puhuu laihduttamisesta tai painonhallinnasta. Samaan aikaan ylipaino ja sen aiheuttamat sairaudet ovat järisyttävässä kasvussa ja niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat apua painonhallinnassa on paljon!

Tässä mun ajatuksia aiheesta näin lyhykäisesti. Haluan vielä painottaa, että paljon urheileva ja aktiivinen ihminen voi syödä reilummin ja ihan normaalisti laskematta jokaista suupalaa. Kuten monesti jo kirjoitinkin tavoitteellinen urheilu on kuitenkin hieman eri asia. On lajeja joissa kilpaillaan esimerkiksi painoluokissa ja näihinkin liittyy usein hurjia ja nopeita dieettejä, se on vain pelin henki, eikä siitä tulisi ottaa mallia omaan elämään.

Mitä mieltä aiheesta? Saa olla samaa mieltä ja saa olla myös eri mieltä! :)

Viikonloppuja!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


LYHYTKIN DIEETTI VOI TUODA PYSYVÄT TULOKSET

Tasan vuosi sitten tänä päivänä mun lyhyt kiristelyjakso tuli päätökseensä ja muistan kuinka hyvä fiilis oli! Olin päättänyt ottaa kahdeksan viikon haasteen, jonka tavoitteena oli tehdä tietyt salitreenit (Bikini Fit – ohjelma) viikossa ja noudattaa miinus viisi kiloa – ruokavaliota. Pääsin haluamaani tavoitteeseen itse asiassa jo etukäteen, joten vaikka vedin haasteen loppuun, aloin nostaa kalorimääriä jo kahden viimeisen viikon aikana.

ennen – jälkeen

Tämä kuva on jaettu ennenkin ja olen asiasta kirjoitellut aiemminkin, joten miksi taas? No syy tähän on se, että tämän haasteen jälkeen olen pysynyt samassa kunnossa nyt vuoden päivät. Pudotin viikkojen aikana muutamia kiloja ja pääsin sellaiseen kondikseen missä viihdyin silloin ja viihdyn edelleen. Paino ei ole noussut tuosta ja kuntokin pysynyt aika lailla samana, mitä nyt tietysti joskus turvottaa enemmän ja niin edelleen, mutta saitte pointista kiinni.

Tämä dieetti oli jollain lailla erilainen aiempiin nähden, sillä löysin sellaisen tavan syödä, jota on ollut helppo noudattaa myös tavoitteeseen pääsyn jälkeen. Tällä hetkellä oon sellaisilla fiiliksillä, että mun dieetit ja kiristelyjaksot taitaa olla historiaa, sillä en koe ainakaan nyt tarvetta sellaiselle. En ole enää vuoteen kokenut.

Aina sanotaan ettei lyhyet dieetit vie mihinkään (minä myös) ja se on osaltaan totta, mikäli kiristely tehdään liian radikaalisti. Tässä on silti esimerkki myös siitä, että tällainen lyhyempi freesaus/dieettaus toimi erittäin hyvin. Olo koheni ja tulokset ovat pysyneet vuoden päivät koska ruokavalio oli jo dieetin aikana sellainen, että sitä oli mielekästä noudattaa.

Välillä mua jopa ärsyttää, kun joka puolelta tulee niin paljon ohjeita siitä miten tulisi elää elämäänsä. Mm. kehon muokkaaminen on asia, joka herättää paljon tunteita. Tietyt asiat ovat hyväksyttävämpiä kuin toiset, esimerkiksi normaalipainoisen diettaamista katsotaan usein kieroon. Olen toki samaa mieltä, että radikaalit pikakeinot eivät ole millään tavalla järkeviä, mutta jos jostain asiasta tulee itselle hyvä fiilis niin toteuta se. Se on sun elämä.

Mä en ole koskaan ollut sellainen että halajisin isoja lihaksia (eikä pelkoa että sellaisia mulle kasvaisikaan :D) vaan liputan enemmän ihan sellaisen normi-sporttilookin perään. Tykkään itselläni enemmän sirosta kehosta, kuin massiivisesta. Ihailen kyllä, jos joku toinen on tehnyt kovaa duunia ja hankkinut lihaa luiden ympärille, mutta omalla kohdalla se ei ole ”the thing”.

Tuntuuko susta joskus siltä, että sun tavoitteet olisi jotenkin vähemmän hyväksyttäviä kuin toiset?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


TIEDÄN KYLLÄ MITEN TULISI SYÖDÄ, MUTTA…

Niin. Tiedätkö sittenkään? Otsikon lausetta kuulee paljon. ”Tiedän kyllä miten pitäisi syödä tai treenata, mutta en vain saa itseäni motivoitumaan.” Valitettava totuus on se, että yhtä usein ollaankin aika pihalla monista ihan perus asioista. Lisäksi nykyinen ravintoon ja treenaamiseen liittyvä infoähky on sekoittanut hommaa entistä enemmän.

Nyt varmasti odotat, että alan paasata miten kuuluu syödä oikein ja terveellisesti. Ongelma taitaa olla juuri siinä, että perus terveellisen ruokavalion kuvitellaan olevan ydinfyysiikkaa tai siihen kuuluu vain kana, riisi ja vihannekset. Ei ihme, ettei löydy motivaatiota tehdä muutoksia jos ajatuksissa siintää vain ankeat luopumisen siivittämät ajat. :D

En tiedä miksi ravinnon suhteen on niin helppo mennä joko tai – ajattelumalliin, eli joko vedellä pelkkää p*skaa tai sitten ollaan jollain superkuurilla tai kieltädytään kaikesta mikä ei ole oikeaoppista ravintoa. Jos nimittäin ajatellaan ravinnon roolia fysiologisesta kulmasta, on sen tehtävä antaa meille energiaa ja ravintoaineita. Luulisi olevan helppo homma, mutta yllättävän usein ei kuitenkaan ole. Se, että saat riittävästi ravintoaineita ja energiaa onnistuu aika pitkälti sillä, että syöt säännöllisesti pitkin päivää ja pyrit tekemään perus terveellisiä valintoja. Puhdas ja likainen ravinto jaotellaan vahvasti omiin kategorioihin, vaikka todellisuudessa ei tällaisia ole edes olemassa. On ravintorikkaampaa ruokaa ja sitten sitä missä ei ole paljon muuta kuin energiaa. Jos normaalilla syömisellä (80% ruokailusta) taataan makro – ja mikroravinteiden saanti, ei ole väliä mistä loput energiat tulevat.

Mitä painonhallintaan tulee, jos vaan ihmiset ymmärtäisivät sen, että lihomisessa ja laihtumisessa on kyse energiatasapainosta eikä mistään sen kummemmasta, olisi kaikki paljon helpompaa. Olen kirjoittanut aiheesta kokonaisen postauksen, eli mihin perustuu erilaisten dieettien teho.

Multa kysellään usein ohjeita juuri laihdutukseen ja painonhallintaan. Keskustelu alkaa yleensä niin, että henkilö kysyy esimerkiksi mitä liikuntaa mun kannattaisi alkaa harrastaa että saisin painon putoamaan, tai että mitä ruokia kannattaisi syödä että laihtuisin. Usein perään heitetään vielä, että tiedän kyllä miten pitäisi syödä, mutta se on niin vaikeaa aloittaa.

Nuo kysymykset itsessään jo kertovat sen, ettei henkilöllä itseasiassa ole asiasta mitään hajua. En ymmärrä mistä on lähtenyt sellainen ajatustapa että jokin urheilulaji itsessään laihduttaisi? :D Tai että jokin ruoka-aine joko lihottaisi tai laihduttaisi? Mitä ihmettä?!

Ihan maalaisjärjellä ajateltuna on selvää, ettei ihmisen keho ei tiedä että nyt se söi suklaata, laitetaas nuo energiat rasvasoluiksi. Keho ei myöskään tiedä, että ollaanko juoksemassa ulkona vai imuroimassa kotona. Liike kuluttaa energiaa, oli se liike peräisin mistä tahansa. Koska mielekäs elämä on mukavaa, kannattaa liikuttaa itseään itselle mielekkäillä tavoilla.

Mitä ruokavalioon tulee, voi syödä välillä hampparia ja käydä grillillä, kunhan kaikki ateriat eivät ole pelkkää rasvaa ja hiilaria. Voit jopa laihtua, vaikka söisit pizzaa silloin tällöin. Kyse on aina energiatasapainosta ja niin kauan kun tasapaino syömisten ja kulutuksen välillä toimii, ei ylipaino ala vaivata. Samalla ajatusmallilla ylipainosta päästään myös eroon.

Seuraavan kerran kun mietit, miksi muutoksen tekeminen on sinulle haastavaa, mieti, että teetkö asioista itsellesi liian vaikeita tai kuvitteletko, että muutos vaatii enemmän kuin se oikeasti tekee? Mä painotan aina pieniä asioita ja pieniä muutoksia. Niin tylsää kuin se onkin, pienillä asioilla on oikeasti todella suuri merkitys. Lisää arkiliikuntaa, syö vähän enemmän vihanneksia ja juo vähän enemmän vettä.

Simppeliä sunnuntaita kaikille ruutujen sinne puolen! :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook