ÄLÄ VAAN MOKAA!

Sitä on itsekin tullut kirjoiteltua hienoja ohjeita, miten tulla hyväksi ryhmäliikuntaohjaajaksi. Nykyään kuitenkin ajattelen asiasta hieman eri tavalla kuin ennen, sillä aikaisemmin juuri tällaiset tietyt asiat, kuten koreografian täydellinen osaaminen oli esimerkiksi hyvinkin tärkeää. Tottakai tietyt perusasiat täytyy olla hallussa ja se kuuluu luultavasti useimpien ellei kaikkien ohjaajien prosessiin, että tiettyihin asioihin panostaa ja keskittyy tietyissä vaiheissa. Ohjaaminen on ollut mulle aina tosi suuri osa elämää ja sen vuoksi myös tosi tärkeä juttu, jossa oon halunnut olla hyvä. Oon ohjaillutkin tässä jo yli kymmenisen vuotta erilaisia jumppia lähes päivästä toiseen, joten on kai aika selvääkin, että ne perusasiat ovat kunnossa. Tässä ammatissa nimittäin kaikista tehokkain keino kehittyä on harjoitella, eli ohjata.

Fakta on kuitenkin se, että vaikka teet kuinka kaikki ns ulkoiset asiat täydellisesti, ei se kuitenkaan erota sua vielä kovinkaan monesta muusta. Kuka tahansa pystyy opetella koreografian, hienon tekniikan sekä sanomaan asiat oikeissa kohdissa jne. En väitä, että nuo edellä olevat olisivat helppo homma, mutta tulevat harjoittelun mukana, jos jaksaa hieman panostaa. Usein tässä harjoittelussa mennään kuitenkin siihen, että aletaan hakemaan täydellisyyttä. ”Haluan olla hyvä, joten en saa mokata. Haluan olla hyvä, joten mun täytyy miellyttää kaikkia. Haluan olla hyvä, joten mun on pakko saada hyvä fiilis aikaiseksi.”

Edellä mainitut haluamiset johtavat taas usein siihen, että aletaan suorittamaan. Suorittamista tapahtuu nykyään niin monella elämän osa-alueella, että sitä ei enää edes huomaa kuinka suoritellaan päivää aamusta iltaan ja sitten taputetaan itseä olalle illalla, että hienosti sait taas kaiken hoidettua ja huomenna uudelleen. :D Mä oon ainakin huomannut, ettei ne asiat lopu suorittamalla ja harvemmin mikään asia on niin tärkeä, että sen takia tarvitsee stressata hulluna. Kai se on kuitenkin nykyään aika normaalia, että pyritään suoriutumaan kaikesta mahdollisimman hyvin, aika tylsää jos en sanois.

Muutamia vuosia sitten ollessani Bodystepin AIM-koulutuksessa sain paljon palautetta juuri tästä ”täydellisyydestä”, eli ohjaukseni olivat sellaisia hiottuja settejä ja tein jokaisen koreografian oikein ja vedin itsekin täpöllä, totta kai, koska ohjaajan pitää olla täydellinen esimerkki. Tuolloin en oikein ymmärtänyt, että mitä muka tein väärin kun tein kaikki kuitenkin oikein. Mulle sanottiin muutamaankin otteeseen, että mokaa jotain, se olisi hauskaa. En vaan tajunnut, että miks ihmeessä mokaisin, kun kerran osaan olla mokaamatta. :D Koulutuksen jälkeen sain toki paljon uutta ohjauksiini, mutta suurin osa jäi kyllä vielä leijumaan sinne ajatuksen tasolle, enkä osannut ottaa vinkkejä käyttöön.

Myöhemmin oon vasta tajunnut, että läsnäolo on tärkeämpi asia kuin mikään täydellinen koreografia tai ennakointi. En väitä, että tämäkään olisi vielä jokaisessa ohjauksessa mukana, mutta koen että oon mennyt asiassa eteenpäin. Välillä sitä huomaa vetävänsä pelkkää koreografiaa, varsinkin jos on väsynyt tai ollut muuten vaan raskasta. Nyt kun oon vähentänyt hieman tunteja, tuntuu että pystyn olla paremmin läsnä niillä tunneilla mitä ohjaan. Yksi tärkeä asia mitä mietin paljon on se, että katson mitä siellä mun edessä tapahtuu ja reagoin siihen, enkä siihen että sanon jokaisen tekniikkaohjeen vaan koska se pitää sanoa. 

Usein kysytään, että miten ohjaaja jaksaa aina olla iloinen ja energinen ja vastaus on ettei kukaan ohjaaja ole aina sellainen. Välillä on päiviä, kun jumppaan lähtö kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo paskaa. Se, että väsyttää tai on ollut huono päivä, ei kuitenkaan tarkoita ettei pystyisi hoitaa ohjausta kunnialla läpi. Itseasiassa joskus tuollaiset fiilikset kääntyvätkin energiaksi ja tunnista tuleekin ihan huippu. Jos ennen tuntia on huono fiilis niin mun mielestä ei tarvi vetää mitään megapirteetä feikkiolemusta päälle, vaan keskittyä silloin ihan vaan olemaan läsnä ja vaikka olla enemmän hiljaa ja antaa musiikille tilaa.

Miten sitä läsnäoloa ja ”inhimillisyyttä” pystyisi sitten opetella? Varmaan ainakin niin, että unohtaa juuri tuon täydellisyyden tavoittelun ja ne normit mitä kenenkin ”pitäisi” olla. Enkä tokikaan tarkoita, että mennään pitämään jumppia takkia auki, ilman että opetellaan tai suunnitellaan mitään, mutta ehkä ymmärätte mitä tarkoitan. Vaikka kirjoittelin näitä ajatuksia juuri ryhmäliikunnan näkökannasta niin niitä voi mielestäni soveltaa myös muihin elämän osa-alueisiin. Täydellisyys ja sen tavoittelu on aika tylsää, sen sijaan persoonallisuus ja erilaisuus on mielenkiintoista, joten muistetaan korostaa niitä juttuja sen sijaan, että pyritään olemaan tietynlaisia. :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


ERISKUMMALLISEN HERKULLISET LEIPOMUKSET

Tässä vuosien aikana on tullut leivottua vaikka ja mitä.  Hyvin harvoin seuraan mitään reseptejä ja oonkin kehitellyt monta huippuhyvää reseptiä ihan vaan kokeilemalla. Etenkin raakaleipomuksien suhteen mun metodi on sekoita – maistele – lisää makuja – sekoita – maistele. :D Jaan usein leipomuksia snäpin puolella ja silloin tulee aina paljon kyselyjä reseptin perään. Tässä on sellainen ongelma, että useimmiten oon tosiaan vaan heitellyt ainesosia yhteen, ilman että mulla on mitään hajua paljonko mitäkin tuli! :D Kannustaisin myös muitakin rohkeasti kokeilemaan uusia juttuja sen sijaan, että seuraa sataprosenttisesti paperilta ohjeita.

Viikonloppuna tuli vietettyä keittiön puolella aikaa ja kehittelin vaikka ja mitä herkkuja aikaiseksi. Nää tuplasuklaafudget saivat paljon kyselyjä snäpin ja instan puolella, joten yritin kasata reseptin niin hyvin kuin muistan. Syy, miksi en aina näitä julkaise, on se että nämä reseptit saattavat olla jopa vähän outoja, kun samassa setissä yhdistyy raakaleivonnaisten ainesosat, heraproteiini ja vanukkaat. :D No, meikäläisen staili onkin aina ollut sellainen et testailen aika rohkeasti erikoisiakin juttuja!

Tuplasuklaa fudget:

  • noin 100 g kaakaovoita
  • noin 100 g kookosmannaa
  • 3-4 rkl tocoa
  • kauhallinen (30g) Fitnessgurun Chocolate hazelnut heraproteiinia
  • n. 20 g Fitnessgurun Vanilla ice cream kaseiiniproteiinia
  • 3 rkl raakakaakaojauhetta
  • kourallinen suolattuja pähkinöitä (esim. Anydayn ilman lisättyä rasvaa paahdettuja pähkinöitä)
  • purkillinen Ehrmannin vaniljavanukasta

Sulata kaakaovoi ja kookosmanna vesihauteessa, jonka jälkeen lisää kaikki kuivat aineet. Sekoita ja maistele, lisää makuja tarvittaessa. Kaada reunalliseen neliskulmaiseen vuokaan (käytä leivinpaperia, ellei vuoka ole silikonia). Sekoita joukkoon pähkinät ja laita pakkaseen noin 5-10 min. Kun koostumus on hyytynyt, sekoita lusikalla päällisosaan vanukas lusikallinen kerrallaan. Laita pakkaseen hyytymään vielä vartiksi. Kun koostumus on kiinteää, leikkaa paloiksi ja nauti! :)

Täytyy kehua, että nää oli kyllä ihan liian hyviä! Tuo vanukas oli sellaista tahmaisen pehmeää herkkua ja pähkinät taas toivat rouskuvuutta muuten täyteläisen suklaiseen makuun, ai että! :D Leivoin myös valkosuklaa-mansikkaraakakakun, joka oli myöskin erittäin hyvää; kuin mansikkajäätelöä rouhean kaurapähkinäpohjan päällä. Laitan senkin reseptin vielä jakoon myöhemmin, mikäli tällaiset vähän erikoisemmat sekoitukset teitä kiinnostaa! :D

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


7 x PAREMPAA JAKSAMISTA

kaupallisessa yhteistyössä Fazerin kanssa.

Kaikki urheilevat tyypit tietävät, että treeni ja ruokavalio kulkevat tiukasti käsi kädessä. Usein nämä joko tukevat toisiaan positiivisella tavalla, tai sitten toisen puuttuminen saattaa sabotoida toista näistä. Omalla kohdalla ruokavaliolla on ihan hurjan suuri vaikutus siihen, että ylipäätään pystyn liikkua ammatikseni. Kun treeni on sun ammatti, et voi samalla tavalla jättää treeniä väliin jos väsyttää tai kroppa tuntuu raskaalta. Mulla on itsellä viikkorytmi, joka toistuu viikottain, vuoden ympäriinsä. Kroppa on siis ajoittain aika kovallakin rasituksella, sen vuoksi pyrin tukemaan palautumista muilla keinoilla mahdollisimman hyvin.

Ruokavalio on siis suuressa roolissa mun arjessa jaksamisen kannalta. Ajoittain tuntuu, että sitä ei melkein muuta ehdi tehdä kuin kokata, syödä tai treenata. Onneksi nuo kaikki kolme puuhaa ovat hyvin lähellä sydäntäni! :D Kuten oon useasti kirjoitellut, omat ruokailutottumukset muuttuvat kokeilujen ja myös kokemuksen kautta. Oon aina ollut innokas testaamaan uusia juttuja ja tapoja, joiden avulla oon löytänyt aika kivan tasapainon ravinnon ja treenin suhteen. Tällä hetkellä oon tilanteessa, jossa syön oikeestaan kaikkea, sen mukaan mikä tuntuu hyvältä.

Keväällä käydyn valmennuksen jälkeen ymmärsin vasta ihan kunnolla, mikä on hiilihydraattien merkitys omassa jaksamisessa. En ole toki aiemminkaan niitä karttanut, mutta sanotaan että makrojakaumani koki pienen muutoksen, joka on vaikuttanut positiivisesti jaksamiseen ja palautumiseen. Oon monesti ennenkin sanonut, mutta sanonpahan vielä varmaan monta kertaa, että kenekään säännöllisesti treenaavan ei kannata vältellä hiilareita. Kyse on enemmänkin makrojen suhteesta ja kokonaiskalorimäärästä. Jos tuntuu, että hiilarit iskeytyvät aina suoraan vyötärölle, kannattaa kokeilla rasvan määrän pudottamista suhteessa hiilarien nostoon.

Omat kulmakiveni arjessa jaksamisen kannalta ovat hyvin yksinkertaisia perusjuttuja, mutta joskus vaan perus on se paras:

Päivittäinen makrojakauma niin, että hiilarit ovat suhteessa suurimmassa osassa

Säännöllinen ateriarytmi – oma päivärytmini on hieman erilainen kuin ns. normaalisti, sillä syön aamiaisen aika myöhään ja viimenen ateriani saattaa olla 22-23 aikaan illalla.

Kovien treeniviikkojen jälkeen hiilaritankkaus. Toteutuksesta voi lukea enemmän täältä.

Monipuolisesti ravintoaineita – Makrojakauman lisäksi kiinnitän huomiota myös mikroravinteisiin, eli vitamiineihin ja mineraaleihin. Syömällä monipuolisesti eri lähteistä saa helpoiten tarvittavat ravinteet. Lisäksi käytän vitamiini- ja mineraalilisiä purkista ja syön myös omega-3 rasvahappoja.

Yöunet – riittävän tuntimäärän lisäksi unen laadulla on suuri merkitys. Oon esimerkiksi huomannut miten elektroniikan iltakäyttö vaikuttaa negatiivisesti nukkumiseen. 

Päiväunet/rentoutushetki nollaa kivasti päivän, etenkin silloin kun tulee treenattua kahdesti päivässä.

Viikonlopun ja arjen erottaminen – Jaksan arjen paremmin, kun pääsen nollaamaan ajatuksia viikonloppuisin. Lepopäivät ja vapaapäivät, sekä erilaiset rutiinit muutaman päivän ajan pitävät pään kasassa ja mielen virkeenä. Oon oppinut tämänkin asian kantapään kautta, sillä ajoittain oon tehnyt 7 päivän duuniviikkoja joita höystivät ainainen treenaaminen. Tuota jaksaa jonkun aikaa, mutta lopulta tulee raja vastaan. Viikonloppujen huippuhetkiä ovat pidemmän kokkailutuokiot, leffojen katselu ja yleinen relaaminen.

Itse ajattelen, ettei terveellisesti syömisen tarvitse olla luopumista mistään. Pizzat, burgerit tai suklaa kuuluu edelleen mun ruokavalioon, mutta useimmiten valitsen näistä vaan hieman paremman vaihtoehdon. Mun mielestä itse tehty ruoka on parempaa kuin jostain pikaruokalasta haettu suolalla ja rasvalla höystetty mättö. Ihan parasta on herkullinen ruoka jonka jälkeen on vielä hyvä olo! Tehtiin yksi ilta hamppareita bataattiranuilla ja voi poijat, että yksinkertainen ruoka voi olla hyvää. Sämpylöinä käytettiin Fazerin uusia siemenleipiä, joista 1/3 jauhoista on korvattu siemenillä ja idätetyillä jyvillä.

Näistä on olemassa kolme erilaista makua; kaura, ruis ja gluteeniton. Oma lempparini on mikäs muu kuin ihanan pehmeä ja rousukuva kaura! Fazerin parempi leipä – konsepti on ollut mielestäni erittäin tervetullut lisä markkinoille ja itse oon tykännyt näiden lisäksi myös juuresleipä sekä vatsaystävällinen –tuotesarjoista. Itse käytän tosiaan eniten kauraleipiä, mutta kuvissa esiintyviin burgereihin miksailtiin ruista ja kauraa. Tein pihvit itse luomujauhelihasta, jonka sekaan lisäsin ainoastaan mausteita. 

Nyt mä pyytäisinkin teitä kertomaan omat arjen vinkit jaksamiseen! Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 2×25 €:n arvoista tuotepalkintoa. Kilpailun säännöt täällä. Kilpailu päättyy 24.9.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.