ELÄMÄN RAJALLISUUDESTA

Viimeiset kuukaudet ovat olleet surullisia, erilaisia ja jollain tavoin herättäviä. Kuolema on valitettavasti ollut läsnä ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin mun elämässä. Menetyksiä on tapahtunut useampia läheisten parissa ja nyt myös julkisuudessa kaksi tunnettua henkilöä menehtyivät peräjälkeen. Kuolema on luonnollista ja olen esimerkiksi menettänyt jo kaikki isovanhempani. Menettäminen on aina kamalaa, mutta vanhan ihmisen kohdalla siinä on kuitenkin jotain luonnollista. Sitä on ehkä osannut odottaa, tilanteesta riippuen toki.

Ystäväni menehtyi tammikuussa ja vaikka ei oltu enää muutamaan vuoteen oltu tekemissä paljoakaan, tuntui tämä todella epäreilulta ja luonnottomalta. Yhtäkkiä ihminen, jonka kanssa olet aikanaan viettänyt aikaa ja nähnyt päivittäin, onkin lopullisesti poissa. Tapahtuman jälkeen on tullut mietittyä elämän rajallisuutta paljonkin ja jollain tavoin se ahdistaa. Kaikki loppuu joskus, ja vaikka itse on vielä suhteellisen nuori, on tämä pistänyt ajattelemaan paljon omaa elämää. Mikä on tärkeää ja mikä ei. Miksi niihin ei niin tärkeisiin asioihin kuitenkin tuhlaa tuhottoman paljon aikaa? Miksi sitä stressaa loppujen lopuksi melko vähäpätöisiä asioita? Mitä omalta elämältä oikeasti haluaa?

Moni teistäkin voi varmasti yhtyä siihen, että jatkuvasti sitä odottelee jotain. Päivät perustuvat siihen, että odottaa iltaa, viikonloppua, kesää ja niin edelleen. Sitten kun odotettu tilanne on kohdalla, onkin tosi vaikea nauttia siitä ja sitä odottelee jotain vielä parempaa. Tällainen elämäntyyli vie helposti terän kaikelta ja pistää ajan vain kulumaan, odottaessa jotain parempaa. Yhtäkkiä huomaa, että hups meni viisi vuotta ja mitäs tässä on tapahtunut, vai onko mitään..

Mitä jos se paras hetki onkin nyt? Olen tainnut ennenkin kirjoittaa tästä aiheesta, mutta jos sitä miettii aikaa taaksepäin ja miettii hetkiä ja asioita, joista tulee hyvä olo. Millaisia ne hetket ovat? Omalla kohdalla ne ovat aika tavallisia asioita, ajanjaksoja kun olen tavoitellut itselleni tärkeitä asioita, tai vaikka maannut kokonaisen sunnuntain sohvalla sarjamaratonin parissa tekemättä mitään. Ajanjaksoja, jolloin elämä oli hyvin tasaista ja tavallista. Tällaisia tavallisia asioita saattaakin olla vaikea arvostaa, kun kaikki tavoittelevat nykyään niin suuria ettei mikään riitä.

Olen varma, että kun tekee itselle merkityksellisiä asioita, asiat tapahtuvat aika lailla itsestään. Nykyään on vain niin hirveän vaikea erottaa, mikä tarve tulee ulkopuolelta ja mitä itse haluaa. On helppoa jäädä tilanteeseen, jossa ei ole tyytyväinen, sillä pelko siitä, että muutos olisi vielä huonompi, tappaa usein yrittämisen halun ja motivaation.

Oon itse yrittänyt miettiä paljon tätä ja kaivella esiin sitä mitä oikeasti haluan tehdä ja mihin panostaa. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä mulla on aina tähän asti ollut niin selkeät sävelet, mutta yhtäkkiä kaikki onkin jollain tavoin epävarmaa ja joutuu suunnittelemaan osittain uusiksi. Oon aina elänyt päivä kerrallaan, mutta nykyään murehdin ihan liikaakin tulevaisuutta. Vitsi kun saisi itsestänsä esiin sen huolettoman, spontaanin tyypin, joka uskalsi yrittää ja luotti aina, että kaikki järjestyy! Onkohan se ikä vai mikä, joka on alkanut pistää jarruja päälle. :D

Se, mitä yritän tässä viestittää, on ehkä se, että muistettaisiin keskittyä asioihin, joilla on oikeasti merkitystä. Loppujen lopuksi ne stressin aiheet ja murheet ovat aika pieniä. Fakta on myös se, että asiat järjestyy ihan aina. Elämässä tulee hyviä ja huonoja aaltoja, välillä kaikki on epävarmaa ja välillä on ajanjaksoja, kun kaikki loksahtelee kohdilleen just eikä melkein. Meillä kaikilla on näitä ja sen takia ei saisi koskaan verrata omaa elämää toisen tilanteeseen. Me eletään eri vaiheita ja koetaan asioita eri tavoin! Kaikissa jaksoissa on silti aina jotain hyvää, vähintääkin niistä oppii jotain. On tää elämä välillä aika ihmeellinen juttu.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


12 x PARISUHDE Q&A

Loistokasta sunnuntaita ruudun sinne puolen! Tänään ei oikeen irtoa mitään järkevää, joten heitetäänpä ilmoille parisuhde kysely, johon joskus törmäsin jossain netin syövereissä ja tallensin kysymykset pahan päivän varalle. Tänään siis mennään aiheesta villasukkaan, unohdetaan treeni sekä ravinto ja paneudutaan parisuhteeseen ja kahteentoista kysymykseen…

Asutteko yhdessä? Millaisessa kämpässä?

Asutaan yhdessä, rivitalo 3 h + k saunalla. Neliöitä 84 ja oikeen kodikas ja kiva koti.

Mitä olette viimeksi ostaneet yhdessä?

Ruokaa ostetaan harva se päivä yhdessä, mutta hmmm. Tässä ei ole ollut mitään suurempia hankintoja hetkeen, joten taitaa olla tuo marraskuinen lomamatka, joka ostettiin yhdessä!

Viimeisimmän riitanne syy?

Apua kun vaikee, me riidellään aika vähän mistään kovin vakavista aiheista, mutta sellaista pientä kinastelua toki on usemmin. :D Tänään kinasteltiin siitä, että halusin mennä metsään kävelylle ja mies ei jaksanut. :D

Onko teillä samanlaisia vaatteita?

Meillä on samanlaiset Adidaksen hupparit ja addun NMD-tennarit!

Lähtisittekö lomalla mieluummin New Yorkiin vai Havaijille?

Mä vastaisin että New Yorkiin ja mies oli samaa mieltä kun sitä kysyin! 

Seuraatteko yhdessä urheilua?

Me katotaan Youtubesta treenivideoita ja treenitubettajien videoita, mutta mitään kunnon urheilukisoja seurataan harvoin telkkarista.

Hänen lempi eläimensä?

Sanoisin, että koira ja kun kysyin niin vastasi että leijona…wtf :D

Ostatteko yhteisen lemmikin tulevaisuudessa? vai onko teillä jo?

En usko, että hankitaan lemmikkiä ainakaan tähän elämäntilanteeseen. Mullahan on jo koira, joka on tietysti meillä paljon.

Millainen nukkuja hän on? Pyörijä, tuhisija ja puhisija, rauhallinen?

Todellinen pyörijä, eikä todellakaan rauhallisimmasta päästä. Heräänkin usein yöllä kun mut on puristettu kiinni yöpöytään ja yritä siinä sitten työntää 100 kiloista nukkuvaa miestä pois sun päältä. :D

Mikä hänen ensimmäinen sanansa olisi jos kertoisit olevasi raskaana?

Vaikea veikata tiettyä sanaa, mutta olisi varmasti iloinen. Veikkaan että ensimmäinen sana olisi ”oikeesti?” 

Oletko ikinä valehdellut kumppanillesi?

Jotain valkoisia valheita on tullut heitettyä, kuten se että mun Gymsharkin tilaus maksoi ”jotain 70-80 euroa” :D 

Pystyisitkö olemaan avoimessa suhteessa?

En kyllä usko, että sellaiseen pystyisin.

Vastailkaahan kommenttiboksiin omat vastaukset, tai laittakaa samanlainen postaus omaan blogiin! :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


MIKÄ ON TERVEELLISTÄ?

”Onks tää terveellistä?” on lause jota kuulen paljon. Samalla tuo on lause, johon on lähestulkoon aina mahdoton vastata, sillä terveellisyys ei ole yksityiskohdista, vaan kokonaisuudesta kiinni. Ajattelinkin tänään pohtia ja summata, että mikä on mun mielestä terveellistä.

Jos ajatellaan ihmiskehoa vain fysiologisesti, tarvitsee keho tietysti energiaa ja vettä hengissä pysymiseen. Nykypäivänä energiansaanti on aika helppoa ja vettäkin tulee hanasta kun sitä tarvitsee. Keho tarvitsee myös makroravinteita; proteiineja, rasvaa ja hiilareita, mutta pärjää suhteellisen hyvin myös vain kahdella edellämainituista, kunhan proteiini on niistä toinen. Vielä syvemmälle mentäessä päästään mikroravintoaineisiin, joka heijastuukin mun mielestä eniten sanaan ”terveellinen”. Kun ravinto on monipuolista ja ruoka-aineet paljon ravintoaineita sisältäviä, täyttyy myös vitamiinien ja mikroravinteiden riittävä saanti, jolloin keho pystyy toimia kuten sen kuuluu.

Ensisijaisesti terveellisyys on mun mielestä sitä, että syö riittävästi ruokaa, josta saa kaikki tarvitut makro -ja mikroravinteet. Tähän ei tarvita mitään äärimmäisen tarkkaa ruokavaliota, sillä syömällä pääosin aitoa ruokaa, vihanneksia, marjoja jne. hommat pitäisi pysyä hyvällä mallilla. Ruokavaliota voi ja usein jopa kannattaa myös täydentää tietyillä vitamiini- ja mineraalilisillä. Kun keho saa tarvitsemansa ja monipuolista ruokaa tulee pääosin, mahtuu mukaan myös ns. köyhempää ravintoa, josta ei niitä ravinteita saa yhtä hyvällä prosentilla. Useimmilla toimiikin tämä suhteessa 80-20 / hyvää-huonoa ravintoa parhaiten. Jos keho saa jo kaiken tarvitsemansa 80 prosentilla, mitä haittaa on syödä köyhempää ravintoa, joka usein tuottaa kuitenkin mielihyvää ja antaa joustavuutta kokonaisuudelle?

Energiatasapaino ja painonhallinta on asia erikseen, mutta myös rajoitettuun energiansaantiin on mahdollista sujuttaa terveellisesti tuo sama 80-20 – malli, mikäli pystytään pitää huolta riittävästä ravinteiden saannistä. Kovin vähillä kaloreilla eläminen tekee tietysti asiasta hieman haastavampaa, sillä ne herkut vievät tilaa paremman ravinnon tieltä tässä tapauksessa.

Monestihan terveellisyyteen sekoittuu juuri painonpudotus ja painonhallinta, vaikka nämä eivät oikeastaan liity toisiinsa juurikaan. Eilisessä postauksessa liitin osittain sanaan terveellinen myös kalorillisen aspektin juuri siksi, koska niin monet ihmiset mieltävät terveellisen myös kevyenä ja niin monilla ihmisillä on tavoitteena tämä ikuinen painonpudotus ja sitten mennään syteen juuri siksi, että ei ymmäretä että siinä tavoitteessa kaloreilla on suurin merkitys!

Jos unohdetaan kokonaan se iänkuinen painonhallinta niin täytyy ymmärtää, että hyvinvoiva, terveellinen ihminen voi syödä hyvin monella eri tavalla. Hoikka tai rasvaton keho ei välttämättä ole terve, eikä hieman pyöreämpi tyyppi välttämättä ekä epäterveellisesti. Ulkomuoto kertoo jotain, mutta ei läheskään kaikkea.

Trendien ei tulisi määritellä sitä, mihin suuntaan mennään omissa ruokailutottumuksissa, vaan nimenomaan tulisi kuunnella omaa kehoa ja miettiä miten itse voi. Terveellisyyttä voi toki mitata erilaisilla kokeilla ja testeillä, mutta suurin mittari tulisi olla oma olo. Ruokavalio nimittäin vaikuttaa myös siihen psyykkiseen puoleen aika paljonkin. Toisille sopii tarkat rutiinit, kun taas toinen voi paremmin rennommalla ja vapaammalla mallilla. Ei ole oikeaa, eikä väärää niin kauan kun ruokavaliosta saa kaiken mitä hyvinvointiin tarvitsee!

Tässä vuosien aikana olen saanut myös paheksuntaa omasta ruokavaliostani, jolloin kommentoijalla on juuri unohtunut se, että olen erilainen yksilö kuin hän. Jos hän ei voisi kuvitella syövänsä mun tavalla ja voivan hyvin, se ei tarkoita ettenkö minä pystyisi. Kuunnellaan siis omaa kehoa ja tarpeita, eikä mennä mukaan jokaiseen trendi-humputukseen vain koska kaikki muutkin! :)

Terveellistä lauantain jatkoa! ;)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook