HUIPPU-URHEILU EI OLE AINA ”TERVEELLISTÄ”

Jos olet seurannut uutisia, olet ehkä lukenut aitajuoksija Annimari Korteen liittyvästä jupakasta. Annimari oli julkaissut instagram profiilissaan kuvan, jossa hän oli vuonna 2016 68 kiloisena ja nyt aivan hetki sitten napatussa kuvassa 53 kiloisena. Nainen on hyvin tiukassa kunnossa tällä hetkellä ja sekös saa jengin sekaisin.

Annimaria on syytetty huonona esikuvana olosta sekä syömishäiriöön yllyttämisestä. Syytökset ovat ovat mielestäni aika tökeröjä. Tätä aihetta on käsitelty ennenkin sosiaalisessa mediassa mm. fitness kisaamisen näkökulmasta ja monesti tultu siihen lopputulokseen, että kilpaurheilu on kilpaurheilua ja kuntoilu ja tavalliset, terveelliset elämäntavat asia erikseen. Mitä urheilu-uraan tulee, nyt 15 kiloa kevyempänä Annimari on elämänsä kondiksessa myös suorituskyvyllisesti ja onhan se fakta, että jos täytyy olla nopea, ei ylimääräisestä rasvasta ole silloin mitään hyötyä, päin vastoin.

Tietyissa lajeissa menestyminen vaatii kevyen kehon. Tähän kategoriaan kuuluu myös mm. voimistelulajit ja vaikka taitoluistelu. Näiden lajien urheilijat ovat usein hyvin hentorakenteisia. Se onko tämä aina terveellistä onkin sitten oma juttunsa. Hento ja kevyt keho ei kuitenkaan aina ole sairas, kuten ei ole hieman ylipainoinenkaan. Nämä ovat yksilöllisiä asioita ja voihan hyvin olla, että nyt 13 kiloa hoikempana Annimari on hyvinvoivampi kuin ennen.

Mediassa ja somessa on spekuloitu aiturin antamaa kommenttia koskien painonpudotustaan. Kysyttäessä Annimari oli kertonut laihtuneensa syömällä vähän, mikä on aika loogista silloin kun pudotetaan painoa. Se, mikä on vähän on taas suhteellista ja emmehän voi tietää, miten paljon hän on aiemmin syönyt. Totta kai ruuan vähenemistä kommentoi silloin näin.

Mielestäni lausetta on painotettu ehkä hieman liiaksi ja yritetty kääntää se hyvinkin negatiiviseksi. Olen ennenkin kirjoittanut, että mikäli normaalipainoinen naisihminen haluaa laihtua, on vain fakta, ettei kalorimäärät ole mitään hullun suuria. Se on vain fysiologinen fakta, eikä millään tavoin yllyttämistä syömättömyyteen.

Artikkelissa pyöriteltiin myös sitä, että Annimari oli kommentoinut monien urheilijoiden syövän vähän liikaa. Tämä on toki yleistämistä ja ehkä hieman hölmösti sanottu, mutta kuten minäkin olen maininnut, monesti ihmisillä on vääristyneitä mielikuvia esimerkiksi liikuntasuorituksen aiheuttamista energiankulutuksesta. Aktiivisuus ja treenaaminen nostaa kulutusta, mutta loppupeleissä kyse on aika maltillisista määristä. Tämä ei päde kaikkiin ihmisiin tai urheilijoihin ja tiedän, että on myös paljon urheilijoita, jotka saisivat suorituskykyynsä lisää tehoa syömällä enemmän tai optimaalisemmin.

kuva: Iltalehti

Mun mielestä on aika turhaa syyllistää urheilijaa tällaisesta, sillä kuten tiedämme, huippu-urheilu ei aina ole terveellistä eikä edes terveyden kannalta ihanteellista. Se on jokaisen urheilijan oma asia kuinka paljon laittaa itsestään liikoon.

En todellakaan väitä, että menestyminen urheilussa vaatisi aina terveyden uhraamista tai laihduttamista, mutta lajista riippuen, se vaatii mitä vaatii. Mitä esikuvana oloon tulee, niin nämä ovat aina kaksipiippuisia juttuja. Jos ajatellaan vaikka viihdealan ammattilaisia, jotka vetävät viikonloput alkoholin ja huumeiden voimin, harvoin heidän esikuvana olostaan siltikään valitetaan ja syyllisestään mediassa tai somessa? Mielestäni huippu-urheilija, joka on parantanut tuloksiaan pistämällä kaiken peliin, on aika hyvä esikuva nykymaailmassa, jossa vallitsee kaikki-mulle-heti-ja-mahdollisimman-helpolla-kulttuuri.

Syömishäiriöt ja kehonkuvaan liittyvät ongelmat ovat todella surullinen aihe, siltikin välillä tuntuu, että todella helposti syyllistetään ja osoitetaan sormella jos joku puhuu laihduttamisesta tai painonhallinnasta. Samaan aikaan ylipaino ja sen aiheuttamat sairaudet ovat järisyttävässä kasvussa ja niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat apua painonhallinnassa on paljon!

Tässä mun ajatuksia aiheesta näin lyhykäisesti. Haluan vielä painottaa, että paljon urheileva ja aktiivinen ihminen voi syödä reilummin ja ihan normaalisti laskematta jokaista suupalaa. Kuten monesti jo kirjoitinkin tavoitteellinen urheilu on kuitenkin hieman eri asia. On lajeja joissa kilpaillaan esimerkiksi painoluokissa ja näihinkin liittyy usein hurjia ja nopeita dieettejä, se on vain pelin henki, eikä siitä tulisi ottaa mallia omaan elämään.

Mitä mieltä aiheesta? Saa olla samaa mieltä ja saa olla myös eri mieltä! :)

Viikonloppuja!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


11 Responses to “HUIPPU-URHEILU EI OLE AINA ”TERVEELLISTÄ””

  1. Anna-Maria K sanoo:

    Just näin, huippu-urheilulla ei ole mitään tekemistä hyvnvoinnin kanssa eikä urheilijoita kannattaisi nostaa terveys- tai hyvinvointiesikuviksi vaan esikuviksi ihan muista syistä. Vaikka periksiantamattomuuden tai mitä ikinä.

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Juuri näin! :)

      • Lena sanoo:

        Syöt 4.000 kilokaloria (kcal) etkä kaloria cal.
        Ikävä, että tuo amerikkalainen, virheellinen tapa on leviämässä pohjoismaihin.
        4.000 kalorin (4 kcal) nauttiminen tarkoittaisi paastoa.

  2. Erika sanoo:

    Eli saa olla hentorakenteinen mutta sanomalla olevansa”rotevatakenteinen”, ihmiset syyttävät siitä että yrittää vaan selittää ylipainoa? Esim. minua ei sais koskaan 53 kiloiseksi. Kun katson muita naisia ihmettelen välillä kuinka voi olla esim noin kapeat hartiat vaikka muuten ovat pyöreitä pullukoita, joten mielestäni ruumiinrakenteissa on eroja, olitpa minkäpainoinen tahansa.

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Saa olla millainen itse tahtoo, eikä muilla tulisi olla sananvaltaa siihen. Ruumiinrakenne on yksilöllistä ja sen vuoksi en lähtisi vertaamaan mikä paino on kenellekkin hyvä. :)

  3. eräs sanoo:

    Heippa,

    Nappiin kirjoitettu juttu! Varsinkin viimeisessä kappaleessa kiteytät hyvin. Mä
    luin alkuperäisen jutun eilen ja samoja mietteitä, mitä itsekin tässä toit esiin, mietin itse silloin.

    Olen itse sairastanut anoreksiaa, bulimiaa ja niiden sekoitusta ja ollut eri vaiheissa elämää niin yli- kuin alipainoinenkin. Urheilija en ole, aktiivikuntoilija kylläkin.

    Minusta sellainen hyssyttely ja vääristely mitä joskus vaaditaan, esimerkiksi ettei saisi puhua laihduttamisesta, sen tarpeellisuudesta tai ettei saisi todeta tässäkin jutussa esillä olleita faktoja rehellisesti, koska vaarana olisi, että joku voisi pahoittaa mielensä tai sairastua syömishäiriöön. Hohhoh…siis ymmärrän, että kasvavat lapset ja nuoret ottaa helposti vaikutteita ja ovat alttiita sairastumaan syömishäiriöihin. On kuitenkin mm. vanhempien, ja urheilijanuoriin liittyen esimerkiksi lajivalmennuksen asia suhtautua näihin asioihin kunnolla. EI ole yksittäisen urheilijan tai bloggaajan velvollisuus sensuroida sanomisiaan!

    Se on nimenomaan totta, että pienikokoinen nainen ei helpolla pysy terveellisen hoikkana, kyllä syömisiään saa katsoa. Jokaisen oma valinta, katsooko ja toki, aina kun syömisiä säädellään niin yksilöstä riippuen siinä sairastumisriskikin on. Kaikki laihduttaminen, tai terveellinen syömisen rajoittaminen ei kuitenkaan ole syömishäiriötä, eikä siinä ole mitään pahaa.

    Kaikestahan voi loukkaantua, itse koin joskus loukkaukseksi sen että sanottiin juuri tuo, että kehittyisin (kuntoilussa, ei urheilussa) paremmin mutta kun syöt vähän liian vähän. Koin, että kykyäni hallita syömistäni arvioitiin. Mutta tuonkin voi siis kokea loukkauksena. Myöhemmin tajuan, että ei kyse ollut minun arvioimisesta tai haukkumisesta vaan rehellisestä faktasta.

    Alipaino ja ylipaino, ali- ja ylisyöminen…ne on molemmat haitallisia asioita,joista pitää ja saa puhua rehellisesti! Monesti kuulee että esim. terveydenhuollossa ei saisi enää puuttua ylipainoon tai vaikkapa leikkaukseen meneville ei saisi puhua laihduttamisesta…se nyt vaan on riski että leikkaus on sekä vaikeampi, riskikkäämpi että kaikin puolin vaativampi ja epävarmempi jos potilas on yli- TAI alipainoinen….siis myös alipainoon pitää puuttua ja kyllä muuten puututaankin!Tarkoitushan ei ole ketään syytellä vaan todeta faktat ja mennä niiden avulla eteenpäin.

    Myös terveen hoikkuuden tavoittelu pitää olla sallittua ja pitää saada puhua siitä että se ei ole välttämättä helppoa. Olen lukenut blogiasi pitkään ja mielestäni sinä olet varsinkin viime vuosina kirjoitellut näistä asioista juurikin oikealla näkökulmalla, rehellisesti mutta sopivan myötätuntoisesti.

    Meni nyt vähän off topic…

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      ”Minusta sellainen hyssyttely ja vääristely mitä joskus vaaditaan, esimerkiksi ettei saisi puhua laihduttamisesta, sen tarpeellisuudesta tai ettei saisi todeta tässäkin jutussa esillä olleita faktoja rehellisesti, koska vaarana olisi, että joku voisi pahoittaa mielensä tai sairastua syömishäiriöön.”

      Tämä! Olen niin samaa mieltä. On hienoa että liian kurinalaisen ruokavalion haitoista puhutaan, samoin kuin kehopositiivisuudesta ja kaikesta tällaisesta. Samaan aikaan nuo mainitut ovat tehneet laihduttamisesta ”kirosanan” vaikka oikein toteutettuna tietyille ihmisille se on vain terveysteko niin keholle kuin mielellekkin.

      Kiitos kattavasta kommentista!! :)

  4. Augh sanoo:

    Kilpaurheilu on tosiaan oma juttunsa ja kuntoirheilijoiden ei välttämättä kannata arvostella asiaa harrastuspohjalta. Sekin on mun mielestä totta että monet urheilulliset ihmiset taitavat syödä liikaa, ainakin sen perusteella että ylipainoisuus on yleistynyt. Joskus ihmettelen joidenkin jatkuvaa tankkausta kun samalla tavoitellaan tiukempaa kroppaa. Ei kroppa tarvitse koko ajan energiaa ruuasta. Tai jos tarvitsee, jokin on ehkä pielessä.

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Jep, liikkuminen ja aktiivisuus ei tosiaan tarkoita että pitäisi jotenkin dramaattisesti syödä enemmän.

  5. s sanoo:

    Noo…tosiaan on eroa urheileeko työkseen vai onko muissä töissä. Keskustelu aiheesta on ihan tervetullutta, koska monet, erityisesti nuoret, ei hahmota tätä eroa. Hämäävää on myös että jotkut jotka esiintyy terveellisten elintapoja puolestapuhujina ei ole tasapainossa itsensä kanssa, vaan on bulimiaa jne. ja eivät ole terveitä esikuvia.

    Nuorten urheilussa pitäisi myös tarkkaan miettiä mikä on ok esim painontarkkailua vaativissa lajeissa (muistamme voimisteluvalmentajan josta oli julkisuudessa juttuja jokin aika sitten). Ja mihin kannattaa ja haluaa lähteä mukaan. Urheilu on kuitenkin vain urheilua.

    • ainorouhiainen ainorouhiainen sanoo:

      Keskustelu aiheesta on aina hyvä asia. En kuitenkaan lähtisi osoittelemaan sormella yksittäisiä henkilöitä..Olen itse harrastunut lajeja, joissa ns. tarkkaillaan ulkomuotoa ja painoa (joukkuevoimistelu, telinevoimistelu, yleisurheilu, kilpa-aerobic) ja näin jälkikäteen ajateltuna, suurimmat paineet tulevat ehkä juuri valmennuksen kautta, ei niinkään kanssaurheilijoista.

Kommentoi