KALORIVAJE, DIETTAAMINEN & TASAPAINO

Huh, nyt onkin monimutkainen aihe käsittelyssä. Katsotaan miten saan tuotua ajatukseni ulos. Kirjoittelin tällä viikolla rasvanpoltosta, kalorivajeesta ja painonhallinnasta. Postaukseen tuli kommentti, joka pisti aivot raksuttamaan ja ajattelinkin jakaa tämän kaikkien lukijoiden kesken:

Kiitos hyvästä kiihkottomasta kirjoituksesta. Sitä mietin vaan, että, yleisneuvo on, että oppisi uuden elämäntavan , ei mitään kuureja vaan , että omaksuisi jatkuvan oikeanlaisen tavan syödä, liikkua, levätä yms. Miten kalorivaje tähän kuvioon sopii?

Niin. Näinhän se on. Itse olen sitä mieltä, että jos on normaalipainoinen terve ihminen, on turhaa olla jatkuvasti dieetillä tai havitella äärimmäisen kireää olemusta. Ongelmana on ehkä se, että sosiaalinen media ja siellä tarjotut ärsykkeet ovat saaneet meidät uskomaan, että on normaalia olla täydellisessä kunnossa vuoden ympäriinsä. Valitettavasti somessa pinnalle nousevat usein juuri ne  1% ihmisistä, jotka ovat voittaneet pääpotin geenilotossa tai sitten ovat vain panostaneet koko elämänsä sille, että näyttävät hyvältä.

Mielestäni olisi ensisijaisen tärkeää ymmärtää, että normaali ihmiskeho ei ole täysin rasvaton tai että kaikki eivät ole luonnostaan langanlaihoja. Jotkut ovat, eikä siinäkään ole mitään väärää, mutta niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olisi hyvä oppia arvostamaan itseään sellaisena kuin on. Kun koko itsetunto ei ole kiinni siitä mitä vaaka näyttää, pystyy usein kehittämään itseään ja kehoaan ilman, että syyllisyys ja itseinho aiheuttavat negatiivisia tuntemuksia jatkuvasti. Uskon, että tasapaino tulee pitkälti juuri siitä tasapainosta omien ajatuksien kanssa.

En tuomitse myöskään niitä henkilöitä, jotka haluavat olla vaikka hyvin kireässä kunnossa jatkuvasti. Valinta on toki heidän ja toisille on helpompaa elää esimerkiksi hyvin ”kurinalaista elämää”. Mitä se nyt ikinä kenelläkin tarkoittaa. Ajattelen kuitenkin niin, että jos on oikeasti joku asia joka vaivaa itseään, kuten se oma paino tai keho. Silloin asialle kannattaa tehdä jotain. Asialle kannattaa tehdä suunnitelma ja pysyä siinä. Helppoa se ei ole, mutta jos se on itselle oikeasti tärkeää, siihen löytyy kyllä voimia ja motivaatiota.

Useimmat ihmiset haluavat kaikenlaista (minäkin) mutta yhtä monet asiat eivät todellisuudessa ole niin merkityksellisiä, että niiden eteen sitten oikeasti jaksaisi nähdä eforttia. Jos jatkuvasti jojoilee dieetin ja muun elämän välillä, kannattaa ottaa tauko kaikesta. Antaa pään ja kehon levätä. Miettiä mitä haluaa ja miksi se on itselle niin tärkeää? Onko asia oikeasti niin tärkeä, että sen vuoksi on valmis luopumaan myös muista asioista. Tässä tapauksessa se on yleensä herkuttelu ja muut syömiseen liittyvät asiat. Sain tähän liittyvän kommentin:

Vajaa kolme kuukautta sitten etävalmentaja antoi ohjeistuksia liikuntaan ja ruokailuun, mutta en ole saanut painoa putoamaan tai vyötäröltä senttejä karisemaan. En halunnut tarkkaa ruokavaliota, sillä en pysty noudattamaan sitä monista eri syistä johtuen. Valmentajan ohjeistuksessa oli mm. säännöllistää ruokarytmi, lisätä kasviksia, juoda enemmän vettä ja lisätä ruokavalioon hyviä rasvoja. Ja siis näihin oli ohjeet. Olenkin saanut jaksamiseen lisää puhtia, mutta en pysty lopettamaan herkuttelua, syön karkkia, suklaata monta kertaa viikossa, en nyt montaa levyllistä viikossa, mutta kyllähän niissäkin määrissä on jo paljon kaloreita.
Mikä olisi seuraava askel?

Tässä tilanteessa keskittyisin etsimään terveellisempiä ja kevyempiä herkkuja, jolloin luopuminen ei tunnu niin vaikealta. Fakta on kuitenkin se, että joskus joistakin asioista täytyy luopua, että pääsee eteenpäin. En väitä etteikö koskaan saisi herkutella, sillä tasapainoon kuuluu myös se, että osaa ottaa rennosti. Tämä on niin yksilöllistä, että millainen tapa sopii kenelle. Monille on haastavinta herkutella kohtuudella ja se onkin yleisin kompastuskivi. Itselleni helpotusta on tuonut kevyemmät variaatiot herkuista. Nykyisin tarjolla on esimerkiksi kevyempiä jäätelöpurkkeja yms joita pystyy mahduttaa myös dieettikaloreihin halutessaan, ilman että ne vievät liian suurta siivua normaalin ruuan määrästä.

terveellistä herkkua!

Jos unohdetaan hetkeksi diettaaminen ja rasvanpoltto, niin mielestäni paras keino päästä tasapainoon on, että lopettaa sen etsimisen. Poistaa ruokavaliosta kiellot ja säännöt. Useimmille nimittäin se mukavuusalue on juuri se missä on tarkat säännöt ja sallitut ruoka-aineet. Tässäkin tapauksessa mukavuusalueelta poistuminen voi olla lopulta se ainoa oikea tie sinne minne tahtoo päästä. Saat sen mistä luovut.

Jos palataan vielä kysymykseen, että miten tehdä uudesta ruokavaliosta elämäntapa, niin vastaus on se, että ruokavalion tulisi olla alunperin sellainen, jota on helppo ja mielekäs noudattaa. Jos ruokavalion noudattaminen tuntuu alusta asti vaikealta ja mielessä siintää vain ajankohta kun se loppuu, ollaan menty metsään heti alkumetreillä. Painoa voi pudottaa syömällä ihan normaaleja ruokia, tärkeintä tässä tavoitteessa on yleensä ruokien määrä.

Kun tavoite on saavutettu, tulisi energiatasapaino nostaa tietysti oman kulutuksen kanssa tasapainoon ja jatkaa samalla rungolla, mutta rennommalla otteella. Kuten olen monesti kirjoittanut, kyseessä on jatkuva energiatasapaino, joka ei mene pieleen jos yhtenä tai kahtena päivänä energiaa tuleekin hieman enemmän. Ihmiskeholla on nimittäin taipumus säädellä nälkää sen mukaan mihin suuntaan energiatasapaino kallistuu.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


One Response to “KALORIVAJE, DIETTAAMINEN & TASAPAINO”

  1. Tinde sanoo:

    Moikka!

    Kiitos tekstistäsi. Minua on alkanut kyllästyttää ainainen ruuan kyttääminen. Vaikka päätän, että nyt syön terveellisesti ja niin teenkin, silti ruoka on koko ajan mielessä. En enää tiedä, mikä on oikea määrä ruokaa minulle. Välillä tulee kauhea himo johonkin tiettyyn ruokaan, esim. juustoon. Syön juustoa ja sen jälkeen tuleekin morkkis. Todellakin alkaa väsyttää tälläinen. Olisiko sinulla jotain hyviä vinkkejä tämän kierteen loppumiseksi?

Kommentoi