RYHMÄLIIKUNTA – MITEN SITOUTTAA ASIAKAS?

Ryhmäliikunnan ohjaaminen on aihe, josta voisin keskustella ja kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Se on hassua, kuinka yhden jumpan ohjaamiseen voi liittyä niin paljon erilaisia asioita. On totta, että ohjattu treeni voi olla pelkkä jumppa muiden joukossa, mutta se voi olla paljon muutakin. Ryhmäliikunnan yksi tärkeimmistä puolista on juuri yhteenkuuluvuus ja yhdessä tekeminen. Moni saa itsestään paljon enemmän irti, kun ympärillä on ihmisiä jotka tekevät samaa treeniä. Tietynlainen yhteisöllisyys ja tunnelma ovat myös asioita, jotka saavat asiakkaan palaamaan aina uudelleen ja uudelleen.

Sosiaalisessa mediassa puhutaan paljon sitoutumisesta, mutta samaa sitoutumista näkee myös ryhmäliikunnassa. Sanoisin, että hyvä sitoutuneisuus on asia, johon ohjaajan kannattaa panostaa, sillä se saa asiakkaat palaamaan tunneille aina uudelleen ja uudelleen. Kun asiakas kokee, että hän kuuluu ryhmään ja hänen läsnäolosta välitetään, tulee hänelle myös tietynlainen velvollisuuden tunne (hyvässä mielessä) palata tunnille uudelleen joka viikko. Tätä voisi verrata urheilujoukkueeseen, jossa on valmentaja.

Ohjaajana mulla on vielä paljon kehitettävää ja asioita, joissa haluaisin olla parempi, mutta tiedostan myös ne jutut missä olen hyvä. Yksi vahvuuteni on juuri asiakkaiden sitoutuneisuus. Tunneillani käy paljon säännöllisesti käyviä asiakkaita. Tunneista on tullut heille rutiinia, samoin kuin hampaiden pesu tai vaikka kaupassa käynti. 😉

Panostan paljon ohjauksiini ja pyrin pitämään ne laadukkaina, se on tietysti tärkeää, mutta koen, että tietynlainen yhteisöllisyys ja hyvä tunnelma ovat myös tärkeässä roolissa.

Sain taannoin tällaisen kommentin ja siitä heräsikin tämä koko ajatus..

Mua kiinnostaisi tietää, että miten/millä keinoilla luot tunneillesi yhteenkuuluvuuden tunnetta osallistujien kesken (vai luotko ollenkaan)? Siis vaikka jokainen tekee sitä omaa juttua siinä, niin silti, jotkut ohjaajat on tosi hyviä sellaisen yhteisöllisyyden luomisessa vaikka välillä ”kahden tiimin” muodostamisella esim. tanssitunnilla yhden biisin ajan tai jollain kovalla tunnilla ikään kuin, että voi tsempata toinen toistaan. Haluaisin itse kehittyä tässä ohjaajana ja mietin, että onko sinulla joitain hyviä työkaluja siihen 🙂

Mullakin on päiviä, kun yrityksestä huolimatta vedän tunteja vain rutiinilla, mutta silloin jos koen tunnin olleen oikein onnistunut, johtuu se yleensä siitä, että olen onnistunut ottamaan hyvin kontaktia osallistujien kanssa ja luonut hyvän tunnelman. Kovatehoisten tuntien, (kuten spinning tai sprint) ohjaaminen on mulle psyykkisesti paljon rankempaa kuin fyysisesti, sillä haluan pistää peliin aivan kaiken. Imen osallistujista kaiken mahdollisen mitä irti saan ja se vie myös omia voimia. 😀 Motivointi onkin yksi todella moniulotteinen asia, josta voisi kirjoittaa yhtä pitkästi kuin tästä!

Yksi suuri askel eteenpäin oli, kun tajusin laittaa ns. oman egon sivuun. Monesti ohjaajat pohtivat hirveän paljon itseään; miltä näytän, onko tekniikkani kunnossa, kuulostanko hölmöltä, onko mikki liian hiljaa, voi ei nyt mä mokasin jne… Tämä vaihe kuuluu varsinkin ohjausuran alkuun, mutta sen sijaan että miettii itseään, kannattaa suunnata energia asiakkaisiin.

Tiedän itsekin, että ohjaajana sitä analysoi kovasti mitä ne osallistujat oikeen ajattelevat minusta. Jos joku ei hymyile tunnilla, tarkoittaako se, että olen ihan paska? Entä jos joku lähtee yhtäkkiä kesken tunnin pois? Varsinkin aloittavana ohjaajana tuollaisista voi tulla tosi paha mieli, vaikka todellisuudessa siinä ei olisi mitään henkilökohtaista ohjaajaa kohtaan.

Moni näyttää keskittyneenä jopa vihaiselta/kyllästyneeltä, tai joskus vain tunnilla voi tulla vaikka huono olo, jolloin on pakko lähteä pois, oli tunti kuinka kiva tahansa. Ei siis kannata ottaa kaikkea liian henkilökohtaisesti, vaan esimerkiksi palautteetkin voi kääntää voimavaraksi – mitä voin muuttaa että kehittyisin? Toisaalta taas, jokaista palautetta ja toivetta ei vaan voi ottaa huomioon, sillä jos joku toivoo että tehdään enemmän punneruksia, niin seuraavan mielestä niitä on jo ihan tarpeeksi. Liika miellyttämisen yrittäminen tekee vain hommasta sekavaa. Ohjaaja on se joka pitää langat käsissä ja huolehtii, että kaikki on järkevää ja sujuvaa.

Kun peruspalaset ovat hanskassa, kokeile miettiä, miten saisit tunnistasi miellyttävämmän ja hauskemman osallistujien kannalta? Pelkkä suorittaminen on nimittäin aika tylsää. Huumori, kontakti ja esimerkiksi informatiivisuus taas tekevät tunneista hauskempia. Vaikka siellä koreografiassa nyt pari mokaa sattuisikin, niin se ei ole niin vakavaa, jos asiakkaalle jää tunnista hyvä fiilis tai hän kokee, että onnistui ja ehkä oppi jotain uutta.

Monesti ohjaaja saattaa ajattella, että kertomalla itsestään ja omista tekemisistään hän ottaa kontaktia, mutta tässä mennään taas helposti liikaa siihen minäminäminä-viljelyyn. En tarkoita, etteikö saisi puhua itsestään, mutta pelkän itsensä esilletuonti ei ole muista ihmisistä yleensä kovin kiinnostavaa.

Kaikki ihmiset eivät tykkää siitä, että heitä kutsutaan nimellä tai annetaan liikaa henkilökohtaista huomiota, joten tällaisen kanssa tulee olla hieman silmää. Yleensä ne tyypit, jotka parkkeeraavat eturiviin ovat myös niitä jotka tykkäävät huomiosta. Nimellä tsemppaaminen tai tietyn ryhmän (esim ”takarivi”) huomioiminen saa aikaan tunteen, että asiakas on huomioitu ja hän on tärkeä. Koska kyseessä on ryhmä, tulisi huomiota osata jakaa tasaisesti, eikä esim nostaa yhtä tai kahta vakkaria aina jalustalle.

Mun mielestä jatkuva kehuminen ja hyvähyvän – viljely vie näiltä merkityksen. Itse oon ottanut linjan, että kehun silloin jos oikeasti olen sitä mieltä, että nyt meni hyvin. Myös kritiikkiä voi antaa positiivisella sävyllä ja aina, kun antaa ohjeita tai haluaa jotain korjattavan, tulisi myös kertoa miksi. Jos joku huutaa sulle että hyppää korkeemmalle ja sulla ei ole mitään käryä minkä takia, miksi ihmeessä edes yrittäisit? 😀

Sanoisin, että jos keskittyy siihen, että haluaa antaa muille ihmisille positiivisia kokemuksia on jo aika pitkällä. Sen sijaan, että tavoitteena olisi vain saada isoja massoja omille tunneille, keskittyykin antamaan niille olemassa oleville asiakkaille mahdollisimman laadukkaita treenejä ja hyvän kokemuksen. Silloin on kasassa sitoutuneita asiakkaita, joista toivottavasti kasvaa jatkuvasti suurempi ryhmä.

Vaikka kirjoitan tätä ryhmäliikunnan näkökulmasta, voisi tätä ajatella myös muiden saman tyylisien alojen kannalta. Jos haluat somessa sitoutuneita seuraajia, keskity antamaan seuraajille jotain josta on heille hyötyä sen sijaan, että postaisi vain selfieitä ja ympäripyöreitä englannin kielisiä quoteja. Yleisesti siis keskittyminen muihin, positiivisuuteen ja hyvän jakamiseen vie pitkälle alalla kuin alalla!

Vaikka kirjoitankin aiheesta sillä näkökulmalla, että ikään kuin jakaisin neuvoja, tiedostan että itsellänikin on paljon opittavaa vielä. En todellakaan itsekään saa kaikkia näitä neuvoja aina käytäntöön, mutta yritän kehittyä ja analysoida asioita, sillä haluan tulla paremmaksi niin ohjaamisessa kuin vaikka sosiaalisen median parissa työskentelyssä!

Sitouttamisen viisi tärkeää:

  • Kontakti – Tarvittaessa anna aikaa myös ennen ja jälkeen ohjauksien.
  • Tunnelma – Yhdessä tekeminen, tsemppi, musiikin voima.
  • Välittäminen – Vaikka kyseessä on ryhmä, on tärkeää huomioida ja muistaa yksilöiden tarpeet. Vaikka tunneilla kävisi laajasti eri ihmisiä, paina nimet muistiin, huomaa jos joku puuttuu ja pyri aina auttamaan oman tietotaidon mukaan, jos on esim. treeneihin liittyviä ongelmia.
  • Positiivisuus – Tehokkaasti, laadukkaasti mutta kuitenkin hyvällä fiiliksellä!
  • Auktoriteetti – Luottamus itseensä ja omaan tekemiseen näkyy myös ulospäin. Aina pitäisi osata perustella miksi tehdään, sitä mitä tehdään. Kouluttautuminen ja kaikki treenaamiseen liittyvä tieto on aina kotiinpäin.

Nyt olisi taas tosi kiva kuulla myös muita näkökulmia ohjaajien kuin jumppareidenkin suusta! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


13 Responses to “RYHMÄLIIKUNTA – MITEN SITOUTTAA ASIAKAS?”

  1. Ilona sanoo:

    Asiakkaan puolesta sitoutumisesta! Meillä käy combatissa sunnuntaisin varmasti ainakin 20 henkilöä, ketkä ovat siellä aina. Satoi lunta tai paistoi aurinko, jouluna ja juhannuksena me ollaan siellä ja niin on sama ohjaajakin. Itse käynyt tunnilla vuodesta 2012. Siellä tunnen itseni tärkeäksi🙂

    • ainorouhiainen sanoo:

      Juuri näin. Kuulostaa, että teillä on yhteisöllisyys ihanteellisella levelillä! 🙂

  2. Matilda Mi sanoo:

    Tässä oli taas teksti hyvin mielenkiintoisesta aiheesta! Fanitan kyllä todella paljon ryhmäjumppien ohjaajia, jotka onnistuvat luomaan mahtavan tunnelman ja tekemään huhkimisesta hauskaa, koska voin vain kuvitella, että se ei ole ihan kaikista helpoin homma!

    Itse ajauduin BodyPump -tunneille, koska tarvitsin treeniini juoksun lisäksi lihaskuntoa, mutta kuntosalilaitteisiin uskaltautuminen ja omaan itsekuriin luottaminen tuntui ylivoimaiselta. Hurahdin heti ensimmäisellä tunnilla, vaikka kyse oli hyvin vahvasti epämukavuusalueestani. Ohjaajan persoonalla ja tunnelmanluonnilla oli hyvin vahva osa tässä – myönnän, että podin vähän ennakkoluuloja ”sellaisia ärsyttävän ylipirteitä jumppaohjaajia” kohtaan, mutta tämäpä tyyppi veti koko pumpin ilman minkäänlaista päälleliimattua muka-energiaa. Sellainen teennäisyys nimittäin paistaa todella helposti läpi. Ymmärrän toki, että jumppaohjaajalla on aina jossain määrin ”rooli” päällä ollessaan siellä salin edessä, koska me kaikki turvaudumme rooleihin selvitäksemme erinäisistä tilanteista ja pitääksemme itsevarmuutta yllä, mutta joidenkin maneerit vain ovat silmiinpistävämpiä kuin toisten.

    Minulla on käynyt todella hyvä mäihä siinä, että ”omalla” salilla suosikkijumppieni ohjaajat ovat niin mahtavia tyyppejä. Heistä tekee mahtavia juurikin asiat, joista kirjoitit tässä tekstissä. Nämä kivat ohjaajat osaavat selittää tekniikat selkeästi, vakuuttaa kaikki osallistujat siitä, että he ovat vahvoja ja selviävät tästä superrankastakin treenistä, ja kuulevat aina tuntien jälkeen todella mielellään, jos on kysyttävää tekniikoista tai jos haluaa ihan vain hehkuttaa sitä, kuinka hyvä ohjelma oli tänään! Olen myös lähes olemattomalla kasvomuistilla varustettuna ihmisenä aina positiivisesti hämmentynyt siitä, kuinka ohjaajat voivat muistaa yksittäisen asiakkaan ja milloin tätä on näkynyt viimeksi – BodyCombatin ohjaaja tuntui olevan ihan aidosti innoissaan, kun pääsin taas tunnille kolmen viikon flunssan jälkeen.

    Tiivistetysti sanoisin siis näin asiakkaan näkökulmasta, että ohjaajan energia on tärkeää, mutta liika yrittäminen näkyy läpi; ja asiakkaasta tuntuu kivalta, kun ohjaaja on kiinnostunut siitä, menikö treeni hyvin, mutta ei lähde omalta puoleltaan asettamaan ketään suurennuslasin alle. 🙂

    • ainorouhiainen sanoo:

      Ihan mahtava kommentti! Just näin sen pitää mennä. Kiva kuulla että jäit kerrasta koukkuun, tää kertoo kyllä just sen, että sillä on väliä mitä me ohjaajat siellä höpistään. Oon ihan samaa mieltä että liika yrittäminen ja esittäminen on iso NOU! Oma persoona ja aitona itsenä oleminen on se mistä tulis aina lähteä. <3

  3. iida sanoo:

    Asiakkaana saa niin paljon enemmän irti jos ohjaaja tsemppaa ja kehuu. Ohjaaja pitää olla innostunut työstään ja pitää se hyvä fiilis yllä. Pitää olla ihan loppu ja onnellinen kun menee kotiin. Vaasassa se oli just näin. Paras kohta päivässä oli se kun pääsi sun jumppaan, kiitos <3 ja sai niin paljon motivaatiota just kun tsemppasit kaikkia. Sen jälkeen kun muutin etelään, not so much. En ole vielä löytänyt the ohjaaja, eli ryhmäliinkunta on nyt jäänyt, mitä olen aina rakastanut. Tosi surullista. On ikävä sun jumpat, ne oli ne parhaat 🙂

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos! Ikävä on myös sua siellä eturivissä, meni pitkään että totuin siihen ettet ookkaan joka päivä mukana treenaamassa. Toivottavasti löytäisit mieleisen paikan Helsingistä niin pääsisit tekemään rakasta lajia! 🙂 <3

  4. Tiina sanoo:

    Jokaisen pitäisi nähdä miten sä vedät tunnin niin sitten tajuaa. Mähän oon sun tunneilla käyny vuodesta nakki, ja edelleen jos valitsen mennä ryhmäliikuntaan, kyllä ne sun tunnit sieltä kalenterista valikoituu. Näin tietää että saa itsestään taas kaiken irti ja kunnon treenin tehtyä 🙂 menin kaverin kans yks lauantai spinuun ja sä et ollutkaan vetäjä, meinattiin kans kääntyä ovelta takas 😀 näin uskollisia taitaa sun ryhmäliikuntaan tunneilla olevat ihmiset olla 😀 haha.

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos, ihanasti sanottu! Mun asiakkaat ovat kyllä todella uskollisia, teihin voi aina luottaa! 😀 Ihan parasta, kun kehittelee jotain erikois-tunteja tms niin tietää että ootte aina messissä! 😀

  5. Tiina sanoo:

    Juu tottakai ollaan! Sitä Attack maratonia odotellessa 😀

  6. Jumppari sanoo:

    Olipa hassua kuulla ohjaajan näkökulmaa siihen, jos jumppaajat lähtee pois tunnilta. Mulle tulee herkästi huono olo ja usein ajattelen että pahoitan ohjaajan mielen jos lähden ja siitä jää huono omatunto. Eli siis pahimmassa tapauksessa sekä ohjaaja että jumppaaja kokevat syyllisyyttä siitä että on tullut esim. vessahätä mikä ei liity yhtään mitenkään kumpaankaan. 😀

    • ainorouhiainen sanoo:

      Täytyy tähän sanoa, että tällaisia mielen pahoittamisia tapahtuu ehkä enemmän uusilla ohjaajilla kun ei ole vielä niin itsevarma ja kokee että kaikki mitää tekee on jonkinlaisen syynin alla. 🙂

  7. Reetta sanoo:

    Moikka Aino! Näin joskus kuvissa olevan laukun instagramissa, mutta en löytänyt että mistä se olisi. Saisinko siis tiedustella, että mistä tuo kyseinen laukku oikein on? 😀 Kiitos hyvästä blogista ja mukavaa kevättä 🙂

Kommentoi