NEVER SAY NEVER

Ihan lapsesta lähtien mulla on ollut fiilis, että haluan ”isona” työskennellä joko liikunnan, ravitsemuksen tai molempien parissa. Kyseinen tunne on vahvistunut vuosien aikana ja vaikka en koskaan tiennyt tarkkaan mitä työni olisi, palaset loksahtelivat itsestään paikoilleen. Kun aloitin aikoinaan 19-vuotiaana työt kuntosalilla, oli kaikki uutta ja koska olen aina ollut hieman introvertti, oli esimerkiksi ohjaaminen todella jännittävää. Stressasin melko paljon ja jossain vaiheessa ajattelin, että ei tää kyllä ole mun juttu. Erikoisen sattumien ja kohtaamisten kautta (jos niin voi sanoa) päädyin tekemään yllättävänkin päätöksen lopettaa työt & opiskelut ja lähteä matkaoppaaksi.

Multa on monesti pyydetty, että kertoisin täällä blogissakin tuosta ajasta ja nyt ajattelin lyhykäisesti niin tehdä. En tosin muista kaikkea enää niin kirkkaasti, koska tästäkin alkaa olla jo kohta 10 vuotta aikaa, jestas! 😀 Uskon myös, että kyseinen ammattikin on muuttunut paljon noista ajoista. Halusimme silloisen poikaystävän kanssa töihin samaan kohteeseen joten haimme Gran Canarialle, jonne lennetään useita (9 kertaa tuohon aikaan) kertoja viikossa. Jännittävien vaiheiden jälkeen, pääsimme molemmat samaan paikkaan ja sain tiedon pakata kamat, lähtöön oli vain joitakin viikkoja.

Tuhon aikaan olimme juuri voittaneet aerobicin SM-kultaa joukkuesarjassa ja lähtö oli tietysti hieman huono juttu juuri kun olimme ns. huipulla lajissa. Olin kuitenkin päättänyt lähteä ja niin tein. Oli aika pelottavaa lähteä täysin uuteen maahan ja uuteen työhön, mutta suhteellisen nopeasti sitä pääsi hommaan kiinni. Nuorille sopivaa duuniahan tuo on ja vaatii ehkä enemmän juuri ongelman ratkaisu kykyä, jota työ ainakin tuolloin pääosin oli. Suomalaisia oppaita oli liian vähän kohteessa ja meille kerääntyikin aikamoinen määrä töitä. Välillä tuntui, että olin 24/7 töissä ja palkka oli huikeat 800 € / kk. 😀

Työnkuvaan kuului turistien lentokentältä hakemiset & tuomiset, hotellipäivystykset, tervetuliaisjuhlat, retket, yleisten asioiden hoito, call center päivtystys sekä päivystyspuhelin, johon tuli soittoja ympäri vuorokauden. Joku saattoi soittaa keskellä yötä, että menisitkö hakemaan tuon mun miehen baarista kun se ei lähde sieltä vaikka kuinka oon yrittäny! 😀 Haha. Työtehtäviä saattoi siis olla aamusta ihan yöhön saakka ja minä joka olin tottunut elämään rutiinien mukaista elämää ja treenaamaan paljon, ahdistuin tästä. Treenille ei meinannut löytyä aikaa ja ne kerrat kun pääsin liikkumaan, tuntui haastavalta koska ryhmäliikuntatarjonta oli aika suppea ja tuohon aikaan en käynyt esimerkiksi salilla lainkaan. Juoksin jonkun verran, kävin spinningeissä ja haaveilin mielessäni omista ohjauksista sekä meidän aerobic-treeneistä!

Työssä oli tietysti myös hyviä puolia ja tutustuin moniin uusiin ihmisiin, opin paljon asioita ja ns. kasvoin ihmisenä (koska olin niin nuori) jos niin voi sanoa. Kotiin palaaminen tuntui kuitenkin erittäin hyvältä asialta ja paloin halusta päästä takasin omaan juttuuni. Enää en epäröinut lainkaan etteikö liikunta-ala olisi se mun juttu. Muistan vieläkin, kun istuin lentokoneessa Las Palmasin kentällä ja mietin mielessäni, että mä en enää ikinä tule tänne. 😀

No nyt päästäänkin sitten otsikkoon, sillä huomenna olen lähdössä pienelle lomalle ja lentämässä juurikin tuonne Las Palmasin kentälle. Lomaillaan viikko Gran Canarialla ja on muuten kiva mennä tsekkaamaan, että miten paikat ovat muuttuneet vuosien aikana. Mullahan oli tuon kauden jälkeen vuosia sellainen ajatus, että en ymmärtänyt lainkaan miksi ihmiset menevät lomamatkalle tällaiseen ”turistirysään”. Siellä asuessa kun sai ehkä hieman yliannostuksen koko hommasta. Näin ne ajatukset kuitenkin laimenee ja nyt tuntuu jopa kivalta mennä pieneen lomamoodiin hetkeksi ja irtautua niistä rutiineista jotka täällä pyörii päivästä toiseen!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


USKOTKO KAIKEN MITÄ NÄET?

Miten ja millä perustein sinä perustat vaikutelman ihmisestä? Onko sulla tietty kuva kaikista julkisuuden henkilöistä tai niistä joita seuraat somessa? Ootko koskaan miettinyt kuinka vääristyneen tai minimaalisen kuvan pelkkä media voi antaa? Miksi niin monet loukkaantuu tai jopa kimpaantuu eriävistä mielipiteistä. Miksi toisenlainen näkökulma aiheuttaa niin suuren tunneraktion itsessä?

Me ollaan kaikki erilaisia ja sen ymmärtäminen on piirre, josta hyötyvät kaikki. Ymmärtämisellä tarkoitan, että pystyy suhtautumaan neutraalisti asioihin jotka eivät välttämättä mene aina samalla linjalla oman mielipiteen ja elämäntyylin suhteen. Oon todennut että etenkin nykyään ihmisiä arvotetaan hyvin pitkälle jonkun yksittäisen tapahtuman tai mielipiteen perusteella. Nouset julkisuuteen jonkun yksittäisen asian vuoksi ja sen jälkeen kyseinen leima seuraa mukanasi ties kuinka pitkään.

Olenkin miettinyt viime aikoina, että miksi eriävät näkökulmat ja mielipiteet otetaan aina niin negatiivisena asiana? Itse ajattelen, että jos henkilö on kanssani eri mieltä jostain, kertoo se ainoastaan kyseisestä asiasta, enkä esimerkiksi heti inhoa kyseistä tyyppiä, vain koska emme ole samoilla linjoilla jostain asiasta. Saatan esimerkiksi inspiroitua jostain sosiaalisen median vaikuttajasta ja pitää häntä hyvänä tyyppinä, vaikka hänen ravintofilosofiansa poikkeaisi omastani täysin. Voin silti oppia häneltä uusia näkökulmia, jos olen avoin ottamaan niitä vastaan, enkä vain heti teilaa koko tyyppiä ja kaikkea mitä hän tuottaa ulospäin.

Kyseinen esimerkki oli aika kevyt kulma, mutta sama pätee myös vakavammissakin asioissa. Jos ajatellaan vaikka parin päivän takaista postaustani, jossa oli hyvinkin provosoiva kulma ja joka sai paljon keskustelua aikaiseksi. Luettuani kaikki kommentit ja mietittyäni niiden sisältöä, oma alkuperäinen mielipiteeni lieveni tässä asiassa. En ehkä ajattele asiaa enää niin jyrkästi kuin tähän mennessä. Kehtaanko myöntää sen? No totta kai!

Olisin toki voinut helposti kirjoittaa tuon aiheen auki myös vähemmän provosoivasti, mutta silloin tästä ei olisi seurannut keskustelua juuri lainkaan. Kun otan kantaa asioihin, tiedän tasan tarkkaan miten pysyä taustalla herättämättä huomiota ja miten taas saa keskustelua aikaseksi, vaikka siinä usein saisi itsekin paskaa niskaan samalla.

Olen ollut tällä vaikuttaja-alalla jo kahdeksan vuoden ajan ja oppinut tosi paljon siitä miten ihmiset reagoivat median tuottamaan sisältöön. Aina kun julkisuuden henkilöä riepotellaan negatiivisesti mediassa, yritän nähdä asiasta muitakin puolia kuin vain esiin tuodun. Ongelma on se, että jos joku halutaan ”polttaa roviolla” median toimesta, niin se on hyvinkin helppoa. Totuus on kuitenkin, että harvoin (tai koskaan) asioilla on vain yksi puoli tai harvoin kukaan ihminen on oikeasti vain paha, ilkeä tai vaikka tyhmä.

Etenkin ulkoisen habituksen perusteella julkisuuteen nousseita pidetään usein tyhmänä. Esimerkkinä vaikka tämä ihmis-Ken, joka on leikellyt itsensä totaalisesti uuteen uskoon. Mietin minäkin, että täytyy kyllä olla päässä vikaa jos haluaa tehdä noin radikaaleja muutoksia vain ulkonäön vuoksi, eihän se edes näytä ihmiseltä enää! Katsottuani dokumentin kyseisestä henkilöstä, mielipiteeni muuttui, sillä hän vaikutti erittäin sympaattiselta tyypiltä ja tuo ulkonäön muokkaaminen on vain yksi osa häntä, ei koko totuus.

Tässä täytyy tietysti muistaa sekin kulma, että voi hyvin olla, että kyseisessä dokumentissa nimenomaan haluttiin tuoda esiin tällainen symppis-näkökulma hänestä. Ohjelmilla ja medialla onkin valta luoda ihmisistä melkeinpä sellainen kuva kuin itse haluavat. Oli kyseessä tositeevee tai dokumentti, leikkaamalla ja valitsemalla tietyt kohdat näytettäväksi, saadaan aikaan se melikuva mitä halutaan yleisölle tuoda. Myös yksittäiset vaikuttajat, pystyvät tähän samaan päättämällä millaista sisältöä tuo itsestään ulos. Tästä herääkin kysymys, että onko tämä skene edes millään tavoin aitoa tai totuudenmukaista?

Mitähän tällä siis oikeastaan haluan sanoa…Ehkä sitä että aina kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Asioihin kannattaa suhtautua avoimin mielin, sillä ne ikävätkin näkökulmat voivat opettaa, mutta kaikkea ei tokikaan kannata niellä purematta, sillä vaikka se lukee netissä tai tulee telkusta, se ei välttämättä pidä paikkaansa. Tietty skeptisyys on aina hyvästä, oli sitten kyseessä faktoihin perustuva teksti tai vaikka henkilöstä kertova lööppi!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


30 KYSYMYSTÄ & VASTAUSTA

Moikka! Se olis jälleen viikonloppu ja näin lauantaina on hyvä heittää kehiin vähän kevyempää aihetta. Blogihaasteet ovat tehneet paluun ja tuntuu, että nykyään olisi vaikka minkälaista haastetta ja kyselyä jota lähteä täyttelemään. Tykkään itse lukea vastaavanlaisia muista blogeista, joten päätin ottaa käsittelyyn tämän 30 kyssärin haasteen, jonka avulla oppii tuntemaan musta ehkä jotain uutta!

Avioliittoja?

Nolla, zero, none. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa vain yksi! 😀

Kihloissa?

En ole ollut. Muistan kuinka nuorempana oli jopa trendikästä mennä kihloihin ja monet niin tekivätkin. Itselle kihloihin meno on ollut aina todella vakava asia ja lupaus tulevasta avioliitosta.

Lapsia?

Ei ole niitäkään.

Lemmikkejä?

On! Ranskanbulldoggi Obelix, joka on (tietysti minun mielestäni) maailman suloisin tapaus.

Leikkauksia?

Mun kyynerpää on operoitu kun olin 14-vuotias. Loukkasin käden pahasti telinevoimistelutreeneissä ja käsi ei edelleenkään suoristu täysin kyynerpäästä.

Tatuointeja?

Kaksin kappalein. Ensimmäinen tuli otettua extemporeena lomamatkalla turkissa ja se on tänä päivänä hieman mauton kiinalainen merkki niskassa. Onneksi en näe tuota itse juuri koskaan. 😀 Toisen otin viime keväänä kylkeen ja siinä lukee ”Where there’s a will there’s a way”. Kyseinen lause on ollut mulle aika tärkeä muistutus jo pitkään!

Lävistyksiä?

Korvissa ja navassa, joka tosin on luultavasti jo umpeutunut aika päiviä sitten!

Muuttoja?

No näitähän riittää. Pikaisella laskutoimituksella muistin kahdeksan muuttoa. Kaikki tapahtuneet saman kaupungin sisällä, lukuunottamatta käyntiä Gran Canarialla matkaoppaana.

Ottanut lopputilin?

Kun lähdin oppaaksi, otin lopputilin työpaikasta jossa olen tällä hetkellä töissä! 😀 Käynti ulkomailla opetti arvostamaan sitä mistä oli luopunut ja vahvisti sitä, että liikunta on ala jolla haluan työskennellä.

Ollut saaressa?

Monesti. Siis ihan mökkireissuilla saaressa on tullut käytyä ja asuinhan tosiaan Gran Canarialla, joka on yksi kanariansaarista!

Autosi?

Audi A5 Sportback. Mun helmi jonka hankkimista pohdin pitkään ja hartaasti, haha! 😀

Ollut lentokoneessa?

Monesti! Lentäminen ei ole koskaan aiheuttanut kummempia viboja suuntaan tai toiseen. Olen itse asiassa lähdössä lomalle ensi torstaina ja silloin pääsee (vai joutuu?) lentsikkaan kuudeksi tunniksi istumaan.

Onko joku itkenyt vuoksesi?

No ihan varmasti on.

Ollut rakastunut?

Olen ollut joitakin kertoja ja olen tällä hetkelläkin!

Ollut ambulanssissa?

Silloin kun tuo kyynerpää katkesi niin mut vietiin pula anssilla sairaalaan!

Luistellut?

Kyllä! Tykkään luistella rullaluistimilla, mutta viime talvena tuli vedettyä tavalliset luistimet jalkaan ties kuinka moneen vuoteen. En kyllä ole koskaan loistanut tässä lajissa jostain syystä. 😀

Surffannut?

En ole, mutta olis siistiä kokeilla!

Ollut risteilyllä?

Monen monta kertaa! En ole kyllä koskaan pitänyt risteilyjä mitenkään kovin erikoisena juttuna. Siellä ollaan sullottuna laivaan monta tuntia ja mun mielestä siellä ei ole oikeen mitään tekemistä. Jotkut karibianristeilyt onkin sitten varmasti asia erikseen!

Ajanut moottoripyörällä?

En ole ajanut, mutta kyydissä olen ollut! Miehellä on moottoripyörä, mutta se on yksipaikkainen. (ja ihan hyvä niin :D)

Rastsastanut hevosella?

Muutaman kerran. Joskus lapsena olin ratsastamassa kaverin hepalla ja toinen kerta tapahtui Bulgariassa kun ratsasteltiin rantaviivaa pitkin.

Lähes kuollut?

Lapsena hyppäsin leikkipuiston kiipeilytornin ikkunasta alas ja mun kaulassa ollut avain nauha jäi kiinni ikkunan karmiin ja jäin roikkumaan siitä. Jos kaveri ei olisi ollut lähistöllä niin siinä olisi kyllä käynyt köpelösti, sillä puistossa ei ollut muita tuohon aikaan.

Ollut sairaalassa?

Kyllä on tullut oltua sairaalassa. Yötä olin viimeksi keväällä kun mun kroppa, lähinnä silmät paisuivat ihan älyttömästi yhtäkkiä ja epäiltiin keuhkoveritulppaa. Ei ollut onneksi!

Suosikkihedelmä?

En syö hedelmiä oikeastaan koskaan, mutta avocadohan luetaan hedelmäksi joten sanon sen!

Avocadoja uppoaa ihan päivittäin!

Aamu vai ilta?

Molemmissa on hyvät puolensa, mutta jotenkin oon enemmän aamuihminen. Aamuissa on aina toivoa! 🙂

Lempiväri?

Kyllä mä taidan kallistua pinkkiin. Kirkkaat värit miellyttää silmää, mutta sitten taas vaatteissa suosin aika paljon perus mustaa ja harmaata.

Viimeisin puhelu?

Mies soitti, että on tulossa salilta kotiin. 😀

Viimeisin viesti?

Miehen tytär lähetti että ”hei aino” 😀

Kahvi vai tee?

Ehdottomasti kahvi! Rakastan kahvia, etenkin aamuisin. Vakkarilukijat tietääkin, että se pitää olla luomukahvia Oatlyn iKaffella höystettynä.

Kissa vai koira?

Koira!

Paras vuodenaika?

Kaikissa vuodenajoissa on oma tunnelmansa ja tykkään niistä, mutta kyllä mä silti sanon että kesä on ihmisen parasta aikaa!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


ONKO IKÄ VAIN TEKOSYY?

..Enhän minä nyt enää sellasta jaksa.

..Oon kuitenkin jo sen ikäinen, että ei tässä mitään tuloksia voi saada aikaiseksi.

..Tässä iässä kilot kertyy vaikka kuinka yrittää syödä terveellisesti.

..Kyllä minäkin nuorempana jaksoin tehdä sitä ja tätä.

Iän mukana tulevasta rupsahtamisesta puhutaan paljon ja onhan se fakta, että iän mukana myös tietyt asiat vaikeutuvat. Paino ei pysy kurissa enää yhtä helpolla, iho löystyy ja yöunien tarpeen alkaa todellakin huomata. Näistä asioista huolimatta olen sitä mieltä, että iän piikkiin myös laitetaan paljon asioita vain siksi, ettei jakseta tehdä töitä asioiden eteen. On paljon helpompi sanoa, että iän mukana tulee lisäkiloja kuin myöntää, ettei vaan jaksa treenata tarpeeksi ja syödä riittävän hyvin. Ja jos ei jaksa niin ei siinäkään mitään. Iän mukana myös arvomaailma muuttuu usein, eikä se kirein bodi ehkä ole enää omassa elämässä tärkein prioriteetti.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että koskaan ei saisi ajatella oman iän olevan este vaikkapa kehittyä urheilussa tai pysyä nuorekkaana. Elämäntavoilla on ihan jäätävän suuri vaikutus esimerkiksi ihon, hiusten ja yleisen ilmeen kuntoon.

Mulla on ainakin henk. koht kokemusta siitä kuinka myös parikymppisenä voi näyttää todella väsähtäneeltä ja plösähtäneeltä, kiitos villien elämäntapojen. Kirjoitin joskus aikoinaan postauksen ”bileprinsessasta sporttimimmiksi” ja siellä olen demonstroinut elämäntapojen aiheuttamaa lookkia mm. näin..

ID

23 v VS. 28 v ….tuosta oikeenpuolimmaisestakin alkaa olla jo 4 vuotta 😀

Olen kyllä itsekin huomannut, että nykyään vaatii enemmän pysyä samassa kunnossa kuin vaikka viisi vuotta sitten. Jos ennen tarvitsi vain karsia hieman herkkuja ja kroppa oli kuukaudessa kisakireessä kunnossa, niin nykyään hommaan menee kauemmin ja täytyy olla myös tarkempi etenkin ruokavalion suhteen. En kyllä nykyään ole enää läheskään niin vaativa itseäni kohtaan kuin nuorempana, enkä edes tavoittele samanlaisia tuloksia. Siltikin haluan pysyä kunnossa, eikä sellainen normaali hyvä kunto oikeastaan vaadi edes hirveästi tsemppiä! Kunhan peruasiat pysyy hallussa ja pitää itsensä aktiivisena niin ei niitä kiloja itsestään ala kertyä.

Täytyy myöntää, että vielä pari kuukautta takaperin ajattelin itsekin, että ehkäpä se on vaan ikä joka aiheuttaa sen ettei enää pysty treenata yhtä kovaa kuin ennen. Nyt kun olen tajunnut kyseessä olevan vain rautavaje ja olen saanut kehoni takaisin näinkin nopeasti, niin tuntuu että olen elämäni kunnossa. Pystyn helposti samoihin suorituksiin kuin vaikka 20 vuotiaana ja vielä enemmänkin. Maanantaina vedin tuosta noin vaan 5 jumppaa, eikä ollut edes paha. Tiistaina aamulla olin voimissani ja heitin juoksulenkin ilman että edellinen päivä tuntui missään. Tää on niin mahtava fiilis, kun kaikki ne ikävät oudot fiilikset on kadonnut kuin tuhka tuuleen ja oon taas oma itseni ja jaksan mitä tahansa. 🙂

Se, mihin mun tulisi panostaa on tuo kehonhuolto. Tänään Facebook muistutti 11-vuotta sitten lisätystä kuvasta, joka näkyy alla. Oli pakko kokeilla, että miten se koipi nousee tällä hetkellä ja ainakin ilmeen osalta meinas olla hieman tiukkaa, hahaa! 😀 Voin rehellisesti myöntää, että mun venyttelyt jää nykyään siihen kahden minuutin venyttelysessioon, joka tapahtuu jumppien jälkeen.

Aerobicin suomenmestari VS. Oman elämänsä supernainen 😀

Oli ikä mikä tahansa, on ihan mahtavaa kun on keho joka jaksaa ja pystyy tehdä asioita joita haluaa. Kun vuosia kertyy, on fakta että kehon ja terveyden eteen tarvitsee tehdä enemmän. Täytyy nukkua riittävästi, syödä hyvin ja myös luopua joistain asioista, mutta terveys, jaksaminen ja hyvinvointi on kyllä sellaisia asioita, että niiden eteen kannattaakin!

Vaikka olisit minkä ikäinen, ethän anna sen vaikuttaa siihen mitä voit tai haluat tehdä! Kaikki on mahdollista ja usein erilaiset rajoitteet ovat vain omassa päässä. 🙂 Mä oon tässä viime aikoina herätellyt ajatusta, että aloittaisin ihan uuden liikuntaharrastuksen, joka on todellakin mun mukavuusalueen ulkopuolella. Tästä lisää, mikäli hommat etenee siihen asti että siitä voi kertoa julkisesti. 😀

23 vuotias vs. 28 vuotias

Energistä päivää just sulle!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


VÄLIPALALEMPPARI ATM

Välipala, iltapala, aamupala.. Joskus näille pikkuaterioille on vaikeampi keksiä syötävää ja itse oon sellainen, että kun keksin jonkun hyvän, syön sitä kyllästymiseen saakka! Jossain vaiheessa tuli syötyä proteiinipatukoita lähes päivittäin, koska patukka on helppo ottaa mukaan ja ei tarvitse sen kummemmin valmistaa mitään. Silloin tällöin syötynä patukka onkin ihan kelpo välipala, kunhan tsekkaa ettei sokerimäärä ole kovin korkea. Halusin kuitenkin päästä irti patukkakierteestä ja aloin syömään hieman ravitsevampaa ruokaa.

Mulla on tapana valmistaa chia-mustikkahilloa kerran pari viikossa. Ja yleensä tuollainen hillopurkki kestääkin meillä kolmesta neljään päivää. Valmista hilloa on helppo sekoittaa jugun joukkoon tuomaan vitamiineja, antioksidantteja, kuitua sekä hyviä rasvoja! Itse en ole oikeen koskaan ollu rahkojen saati jugurttien ystävä, mutta hieman rasvaisemmat (ja ah niin pehmeät) jugurtit uppoaa hyvin! Mun lemppari on kreikkalainen jugurtti (lidl tai valion sininen purkki) jota tulee käytettyä aika paljon. Herana taas käytän edelleen Fitnessgurun One Wheytä, koska paras maku.

Löysin taannoin myös kaupasta Pauluns merkin Paleo Granolan, joka on paitsi vähähiilarinen että myös vähäsokerinen. Tässä ei ole lisättyä sokeria, mutta tuote sisältää hieman taatelipyreetä, jossa sitten on tietysti hieman hedelmäsokeria. Muista granolatuotteista tämä eroaa sillä, että tuote sisältää ainoastaan pähkinöitä, manteleita ja siemeniä, eikä varsinaista hiilarinlähdettä. Tämä sopii mulle hyvin, sillä syön edelleen hiilarisyklittelyllä ja vhh-päivinä tää on kätevä lisä välipalalle! 🙂

Nyt kun kaikki ainesosat on esitelty, mennään tähän huikean erikoiseen (haha) reseptiin!

150 g kreikkalaista jugurttia

10 g vanilja-valkosuklaan makuista heraproteiinia

50 g chia-hilloa

25 g paleo granolaa

Hera sekoitetaan jugurtin sekaan (tuo herkullista makua kermaiseen juguun!) ja sitten vaan loput höysteet kehiin. Kaivoimpa muuten pitkästä aikaa ruoka vaa’an hyllyltä ja laskin mitä tällainen annos sisältää.

kalorit: 380 

proteiini: 26 g

hiilari: 13 g

rasva: 25 g

Täyttää hyvin ja pitää nälkää poissa pitkään. Toimii omalla kohdalla myös makeanhimoon, sillä tää on älyttömän hyvää! Chia-hillon ohje onkin tullut jo jaettua useampaan otteeseen, mutta laitetaan se vielä mukaan..

Chia-siemenet (4-5 rk) laitetaan veteen (2-3 dl ) geeliytymään hetkeksi, jonka jälkeen blenderiin kaadetaan geelitynyt massa, pakastemarjat (200 g)  ja makeutus (mulla stevia sweet sokeri, joka on kaloriton sokeri). Ei muuta kuin masiina surraamaan ja hetken kuluttua hillopurkkiin kaadetaan valmis hillo, joka on mielettömän hyvää! Oon testaillut tätä mustikoilla, seka marjoilla (vadelma, mustikka, mansikka) sekä mansikoilla. Kaikki toimii älyttömän hyvin.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook