RYHMÄLIIKUNTAOHJAAJA, ÄLÄ RESSAA!

Jumppahommat ovat pyörineet mielessä paljon viime aikoina ja oon myös ottanut vähän uusia projekteja tulille. Syksyn uuteen aikatauluun lanseeraan ihan uuden tunnin nimeltä ”BOOTY WORKOUT” ja tästä tulee ihan huikee setti alakropan muokkausta ja lihastasapainoa ajatellen. Otan ryhmäliikuntaan mukaan vähän uusia juttuja mukaan ja koen olevani vahvoilla juuri tilanteessa, jossa täytyy tehdä jokin treeni ryhmäliikuntaan sopivaksi. Mielenkiinnolla oottelen tulevaa syksyä ja kaikkia makeita treenejä!!! :)

No se siitä ja itse asiaan. Ryhmäliikunnan ohjausta mietitään paljon, ainakin ohjaajien keskuudessa. Olen tullut tulokseen, että asiaa pohditaan ehkä liiaksikin. Olinko hyvä? Miten tunti meni? Tykkäskö ne? Vihasko ne? Olinko ihan paska? Mokasinko? Onko tuo parempi ohjaaja kuin mä? Pitää harjotella lisää! Pitää suunnitella paremmin! Ei saa mokata. Kaikki osa-alueet pitää mennä nappiin!

Siinä muutama juttu mitä ohjaajien päässä saattaa liikkua ohjauksen ympärillä. Etenkin ohjaajauran alkutaipaleella analysointia tulee harrastettua ehkä liikaakin. Itsekin asiaan syyllistyneenä voin kompata, että ei oo aina helppoa. Helposta ja hauskasta asiasta voi vääntää sellaisenkin stressipallon omaan päähän, että siitä on liikunnan ilo kaukana.

Ohjaaminen on hyvin henkilökohtainen asia. Esiintyminen ihmisjoukon edessä on usein jännittävä tilanne, sillä siinä sitä pönöttää ihan yksin kaikkien muiden edessä. Oot itse suunitellut ja luonnostellut jotain ja sitten jos palautteeksi tulee kylmää kyytiä ja vihaisia ilmeitä, on aika varmaa että siinä on esiintyjän (eli tässä tapauksessa ohjaajan) mieli maassa.

Olen itse (ainakin ollut) hyvin perfektionistinen tässä asiassa. Edelleen olen samalla linjalla, että ohjaajalla täytyy olla homma hanskassa, eli kyky ohjata ja valmentaa ryhmää. Asiassa on monta erilaista osa-aluetta, joita tulee handlata mutta joihin en paneudu tänään sen kummemmin.

Harvemmin kukaan lähtee pitämään tuntia kahta kättä heilutellen, ilman suunnitelmaa tai ajatusta mitä tehdään, sillä suurin osa ohjaajista on aika vaativia (eli vaativat itseltään tiettyä tasoa) joka johtaa helposti ylisuorittamiseen. Kun kaikki palaset ovat kunnossa, mutta jotain puuttuu (asiakkaat puuttuu? :D) niin usein se puuttuva palanen on juuri tässä suorittamisessa. Tunnille mennään ikään kuin vetämään joku esitys ja unohdetaan olla oma itsensä, aito kontakti ihmisiin sekä läsnäolo.

Ensimmäisillä ohjauskerroilla on luonnollista keskittyä vain hengissä selviämiseen, mutta jossain vaiheessa tulee tilanne kun homma alkaa olemaan sen verran hyvässä hapessa, että pystyy keskittymään myös ympäristöön. Monesti mennään pieleen siinä että tuntia ohjataan hokien ”vatsa sisään, hartiat alas, kovempaa, ennemmän, jaksaa jaksaa” ilman että sanoissa tai lauseissa on mitään sen järkevämpää sisältöä. Ohjeita ja korjauksia tulee antaa, mutta ensin pitäisi katsoa ohjattavaa porukkaa edessä ja reagoida mitä siellä tapahtuu. Sen jälkeen valita ne ohjeet mitkä palvelevat sitä ryhmää parhaiten. Odottaa, että meneekö viesti perille ja sitten mahdollisesti antaa lisää informaatiota.

Edellinen on tuttua huttua monelle ohjaajalle. On suuri ero katsotko vai näetkö, mutta käytännössä tämä ei ole aina niin helppo juttu. Oma vinkkini on jättää se suorittajan rooli ja kohdata ne ihmiset kuin he olisivat vaikka sun ystäviä. Miten puhuisit ja opastaisit edessä seisovaa kaveriasi? Katsoisit ehkä silmiin ja katsoisit mitä ohjeita se tarvitsee, eikö vaan?

Joskus sitä huomaa itsekin menevän siihen robottimoodiin jossa vaan puhuu sanoja, joita kuuluu sanoa. Tähän vaikuttaa moni asia, sillä läsnäolo on joskus vaikeaa kun on monta eri muuttujaa samassa tilanteessa. Itselleni toimii parhaiten tietynlainen itseni rauhoittaminen. Koko tuntia ei tarvitse puhua non-stoppina, eikä kaikkea ympärillä tapahtuvaa tarvitse analysoida jatkuvasti. Joku näyttää myrtsiä naamaa, no, koska se treeni ei välttämättä tunnu niin hyvältä jatkuvasti. Silti sen tyypin mielestä tunti voi olla paras ikinä. Joskus joku lähtee kesken tunnin huonon olon tai muun syyn takia. Syy ei ole aina se että tunti oli paska. :D

Huippuohjaaja voi olla monella eri tavalla. Tässäkin asiassa on turhaa yrittää mahtua johonkin vaadittavaan muottiin tai kopioida toista. Tee, opiskele, opettele ja suunnittele asiat niin että voit leuka pystyssä vetää setin isollekin jengille. Kaikki ei aina tykkää ja sekin on ihan ok. Jos aina yrittää muuttaa itseään jokaisen palautteen mukaan, lopulta ei enää itsekään tiedä mitä pitäisi tehdä!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


2 Responses to “RYHMÄLIIKUNTAOHJAAJA, ÄLÄ RESSAA!”

  1. A sanoo:

    Ei liity tähän postaukseen mitenkään, mutta mistä/minkä merkkiset nuo trikoot ovat? :)

Kommentoi