Paljon tulee kirjoiteltua treeneissä saavutettuja asioita ja hehkutettua urheiluun liittyviä juttuja, jotka itseltä sujuu hyvin tai jopa loistavasti. Oon aina ollut liikunnallinen ja mulla on hyvä liikeäly, eli opin asioita nopeasti, etenkin näkemällä pystyn hahmottamaan helposti miten jotain täytyy tehdä.
Vaikka olisi liikunnallisesti lahjakas, on usein silti asioita ja juttuja jotka eivät ole sitä omaa vahvuutta. Ajattelin siis vaihteen vuoksi summailla juttuja, joissa en loista. 😀 Kaikki on tietysti suhteellista myös tässä asiassa. Joku asia missä koen olevani huono, voi olla jollekin toiselle hyvä suoritus ja niin edelleen, mutta tässä ajatellaan siis niin sanotusti omaa tasoani ja odotuksiani itseltäni!
Jos pysytään lajeissa joita treenaan säännöllisesti niin tiedostan, että alavartalon voimatasot laahaa pahasti yläkroppaa jäljessä. Kyykkääminen on mulle jostain syystä todella hankalaa. Kyykky liikeratana ei tuota ongelmia, mutta jotenkin voimantuotto tässä liikkeessä ei meinaa millään onnistua. Olen pohtinut asiaa ja uskon, että suuri kestävyysliikunnan määrä, jonka teen pääosin juuri alavartalolla johtaa siihen, että on haastavampaa saada voimaa kehitettyä alavartaloon. Vertailuna otetaan vaikka viimeisen viikon sisällä tehdyt puhtaat voimatreenit (kun treenataan voimaa, pidetään toistot suht pienenä, painot suurena ja palautusajat pitkinä) joissa penkkasin samalla painolla kuin kyykkäsin. Vitosen sarjoja tehtiin rintatreenissä 6 x 5 ja jalkatreenissä kyykättiin 7 x 5. Mulla oli siis tangossa 65 kg molemmissa ja jos ajatellaan voimatasoja suhteutettuna niin kyllä kyykyssä pitäisi olla enemmän rautaa. 😀
Tämä liittyy hieman edelliseen, mutta olen huomannut että mun on vaikeaa poistua omalta mukavuusalueelta ja tehdä asioita joita en ole tehnyt ennen tai asioita joissa en ole hyvä! Mukavuusalueelta poistuminen kun ei aina tarkoita kovempaa tai enemmän tekemistä vaan voi tarkoittaa ihan muuta. Mun on esimerkiksi hyvin vaikea lähteä treenaamaan jotain mitä en ole ennen tehnyt, koska pelkään että se ei ole riittävän tehokasta ja tuhlaan vain aikaani. Teen helposti samoja juttuja ja esimerkiksi skippaan asioita, jotka tuottaa vaikeuksia. Tuo kyykkääminen esimerkiksi sujuisi varmasti paremmin, jos tekisin niitä useammin kun treenaan jalkoja. Sitten kun joskus saan itseni kokeilemaan uutta, muistan kuinka siistiä se on ja usein vain uutta kokeilemalla voi saada jotain erilaista!
Pallolajit eivät ole varsinaisesti mun juttu. Tuntuu, että mitä enemmän ikää tulee, sen paskemmin pallo pysyy hallussa. Kouluaikoina olin kyllä aina kaikissa edustusjoukkueissa mukana, oli laji mikä tahansa. Näin jälkeenpäin ajateltuna pärjäsin varmasti lähinnä kestävyydellä ja nopeudella, enkä varsinaisilla taidoilla. 😀 Jos pitää heittää, potkia tai lyödä jotain niin ei todellakaan ole takuita että minne esine lentää. Tästä aasinsiltana voisin kertoa hauskan tapahtuman kun oltiin Yyterin Beach futis turnauksessa ja tunnetusti hiekalla pelaaminen on vieläkin vaikeampaa kuin nurmikolla. Tähän tapahtumaan liittyi tietysti myös iloliemen nauttiminen ja sen voimalla pelatessa ne vähäisetkin taidot katoaa. Ekoissa peleissä meikäläinen paineli kentällä ja vedin jostain puolesta välistä palloon niin kovaa kun lähtee ja sehän lensi mielettömän hienossa kaaressa suoraan maaliin ja yläkulmaan. Se taisikin olla mun osalta koko turnauksen ainoa maali tai ainoa kerta kun edes koskin palloon! 😀
Hauska postausidea! 🙂 Hyvä myös tunnistaa omat heikkoudet, ja niitä sitten vain kehittämään.
Ja tuo setti, aamusali + etenkin spinning, niin vitsi on aina iltasin törkee nälkä sen jälkeen, JA AAMULLA! Allekirjoittanut meinaan tälläisen suorittaa kerran viikossa 😀
No näinhän se on, vaan tiedostamalla pystyy kehittää heikkouksia! Itse asiassa tän kirjoituksen jälkeen sain motia alkaa kehittää myös niitä heikompia juttuja! 🙂
Aamuspinni on kyllä varma nälän nostattaja! Mulla lauantaisin aamulla spinni ja sen jälkeen kyllä maistuu ruka parin tunnin välein koko päivän. 😀